Olemmeko lähestymässä Harmagedonia?

”Silloin tulee olemaan suuri ahdistus, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu.” – Matt. 24:21.

1. a) Mitä jotkut käsittävät ”Harmagedonin” merkitsevän? b) Onko Harmagedon vain jälleen uusi kansojen välinen sota?

SANA ”Harmagedon” kuulostaa monien korvissa pahaenteiseltä. Jotkut ymmärtävät sen merkitsevän ”maailman loppua”, jolloin kaikki ihmiselämä tuhoutuu ja maapallosta tulee asumaton kenties kansojen välisen ydinsodan johdosta. Tosin joissakin kielissä sana ”Harmagedon” merkitsee tuhoisaa tapahtumaa, sotaa. Mutta Raamattu sanoo, että se on ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota”, joka taistellaan paikassa nimeltä ”Har-Magedon”. – Ilm. 16:14, 16.

2. Tuleeko Harmagedon merkitsemään ihmiskunnan tai maapallon loppua?

² Voisiko Jumalan Harmagedonin-sota mahdollisesti merkitä koko ihmiskunnan loppua tai tämän planeetan loppua? Ei, ei lainkaan. Jumalan oma sana vakuuttaa meille: ”Näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan – hän on Jumala – joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti.” – Jes. 45:18.

3. Mitä Harmagedon saa aikaan?

³ Vaikka Harmagedon ei merkitsekään koko ihmiskunnan eikä maapallon loppua, niin se kylläkin merkitsee erään asiainjärjestelmän (eli ”maailman”) loppua sellaisena, kuin me sen tunnemme. Harmagedon on oleva Jumalan keino hävittää tyystin olemassaolosta nykyajan turmeltuvat poliittiset, taloudelliset, yhteiskunnalliset ja uskonnolliset järjestelmät, jotka ovat aiheuttaneet niin paljon murhetta. ”Minun tuomioni on”, sanoo Jehova, ”että minä kokoan pakanakansat, saatan kokoon valtakunnat vuodattaakseni heidän päällensä tuimuuteni, vihani kaiken hehkun.” (Sef. 3:8) Jumalan Harmagedonin-sota on siis merkitsevä hänen langettavan tuomionsa toimeenpanemista ”kuninkaille”, ”pakanakansoille” ja ”valtakunnille”. Muut, joita hänen langettava tuomionsa koskee, ovat Raamatun mukaan nykyisen pahan asiainjärjestelmän tukijoita, ”sotapäälliköitä”, ”voimakkaita miehiä”, ”vapaita”, ”orjia” sekä ”pieniä ja suuria”. – Ilm. 16:14; 19:18.

4. Millaisiksi Raamatun profetia kuvailee olosuhteet Harmagedonin jälkeen?

⁴ Nykyisen järjestelmän loppu tekee tietä kokonaan uudelle Jumalan valmistamalle järjestykselle, ihmisyhteiskunnalle jossa Jumalan tahto toteutetaan ”myös maan päällä niin kuin taivaassa”. (Matt. 6:10) Raamatun profetia sanoo, että ”vanhurskaus on asuva” tuossa Harmagedonin jälkeisessä uudessa järjestyksessä. (2. Piet. 3:13) Kuinka virkistävää ja sykähdyttävää se onkaan oleva sen jälkeen, kun epäoikeudenmukaisuus, kärsimys, sydänsurut ja kyyneleet ovat hallinneet monien vuosisatojen ajan! Kun Jumalan tahto tapahtuu koko maapallolla ja vanhurskaat olosuhteet on vakiinnutettu, alkaa ennen näkemätön onnellisuuden aika. Raamattu ennustaa: ”Nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.” (Ps. 37:11) Ei ihme, että Jeesus kutsui sitä ”paratiisiksi”. – Luuk. 23:43.

EDESSÄ OLEVA ”SUURI AHDISTUS”

5. Mikä on ”suuri ahdistus”, ja mistä tiedämme, että se kestää vain lyhyen ajan?

⁵ Jumalan Harmagedonin-sota on oleva sen ajanjakson loppuosa, jota nimitetään ”suureksi ahdistukseksi”. Jeesus sanoi siitä tällä tavalla: ”Silloin tulee olemaan suuri ahdistus, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu.” (Matt. 24:21) Kun ajatellaan menneisyydessä tapahtuneita suurtuhoja, niin on ilmeistä, että tuleva ”suuri ahdistus” on oleva sellaisen mullistuksen aika, jolle ei löydy vertaa koko ihmiskunnan historiasta. Mutta se on armollisesti hyvin lyhyt aika, jonka Jumala ’lyhentää’. – Matt. 24:22.

6. Miksi voimme kohdata ”suuren ahdistuksen” luottavaisesti?

⁶ Mutta vaikka ”suuri ahdistus” on kaikkein pahin aika, niin me voimme saada lohdutusta siitä, että se edeltää välittömästi kaikkein parasta aikaa Jumalan uudessa järjestyksessä. Lisäksi hyvin onnellisena odotteena on, että monet nyt elävät säilyvät elossa tulevan ahdistuksen ajan yli! Jumalan sana lupaa, että ”suuri joukko, jota kukaan ei kyennyt laskemaan, kaikista kansakunnista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä” ’tulee siitä suuresta ahdistuksesta’, koska siihen kuuluvat säilyvät elossa. Jo nyt Jumala on pyyhkinyt pois kaikki kyyneleet heidän silmistään. (Ilm. 7:9, 14, 17) Tästä syystä Jeesus suhtautui hyvin optimistisesti tulevaisuuteen, vaikka hän tiesi, että ihmiskunnan edessä olisi vielä ”suuri ahdistus”. Hänen toiveikkaat sanansa kuuluvat: ”Kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne on lähestymässä.” – Luuk. 21:28.

7. Miksi muutkin tajuavat, että huippukohta ihmiskunnan asiaintilassa on lähestymässä?

⁷ Monien vuosikymmenien ajan Jehovan todistajat ovat yksinään olleet hyvin aktiivisia kansainvälisellä näyttämöllä kaiuttaessaan varoitusta tästä tulevasta vaikeuksien ajasta, joka huipentuu Harmagedonissa. (Mark. 13:10) Mutta joskus toisetkin tajuavat, että jotakin tuhoisaa on tulossa, sillä he havaitsevat maailman olosuhteitten huononevan ilman että olisi mitään toivoa aidosta tai pysyvästä paranemisesta. Esimerkiksi Yhdysvaltain Miamissa ilmestyvän Herald-lehden päätoimittaja Jim Hampton kirjoitti 4. 5. 1980:

”Onko sinulla sisimmässäsi kehittymässä nykyään samanlainen ongelmallinen tunne kuin minulla? Pelottava, öisin hereillä pitävä tunne, joka sanoo, että jokin on hirvittävän väärin maassasi, koko maailmassa? Tunne, joka saa sinut joskus tutisemaan, koska se on juuri saanut sinut tajuamaan, ettei Harmagedon ole vain pelkkä vertauksellinen esitys, josta olet lukenut Raamatusta, vaan se on todellinen? Ja että ensi kerran elämässäsi tulitikku on niin lähellä sytytyslankaa, että Harmagedon on todella mahdollinen?

”Minulla on tämä ongelmallinen tunne. Enkä häpeä tunnustaa sitä, koska olen kysynyt kymmenkunnalta ystävältäni, onko heilläkin sellainen, ja jokaisella on. . . .

”Jokainen, jolla on puoliksikin johdonmukainen ajattelutapa, voi laskea yhteen muutaman viime vuoden tuhoisat tapahtumat ja nähdä, että maailma on historiallisella kynnyksellä. Se on yhtä tärkeä kynnys kuin renessanssi, teollinen vallankumous tai elektroniikan aikakausi. Se muuttaa iäksi ihmisten elintavan.

”Mutta toisin kuin nuo kynnykset, jotka olivat pääasiassa hyvää tekeviä sivistyksen edistymiselle, tähän . . . sisältyy mahdollisuus sellaisesta pahansuopuudesta, jota maailma ei ole koskaan nähnyt.”

Vaikkei tämä toimittaja tarkastellutkaan Harmagedonia täysin raamatullisessa asiayhteydessä, hän oli oikeassa sanoessaan, että ihmiskunta on lähestymässä sellaista vaikeuksien aikaa, ”jota maailma ei ole koskaan nähnyt”. Todellisuudessa ihmiskunta on lähestymässä ”suurta ahdistusta, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu”, kuten Jeesus ennusti.

8. Mitä tietoa me tarvitsemme ja miksi?

⁸ Sen tähden, jos me rakastamme elämää ja haluamme elää Jumalan valmistamassa vanhurskaassa uudessa järjestyksessä, niin meidän on erittäin välttämätöntä saada tietoa tästä tulevasta ”suuresta ahdistuksesta” ja sen huippukohdasta, Harmagedonista. Me tarvitsemme arvovaltaiset vastaukset seuraavanlaisiin kysymyksiin: Mistä tiedämme, että me olemme todella lähestymässä ”suurta ahdistusta”? Mikä tapahtuma on oleva varma tunnusmerkki siitä, että se on varsinaisesti alkanut?

MISTÄ TIEDÄMME OLEVAMME LÄHESTYMÄSSÄ SITÄ

9, 10. Millaiseksi Raamattu kuvailee ”suureen ahdistukseen” johtavan ajanjakson?

⁹ Kun Jeesus puhui tulevasta ”suuresta ahdistuksesta”, hän ennusti myös joitakin todisteita, jotka ilmaisisivat sen lähestymisen. Erään kerran hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mikä olisi ”asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki”. (Matt. 24:3) Jeesus puhui nimenomaisesta ihmissukupolvesta, joka alkaisi kokea ongelmia ennen näkemättömässä määrin. Hän ennusti sille sukupolvelle kansainvälisen sodan, sairausepidemioita ja nälänhätää ja maanjäristyksiä ”paikassa toisensa jälkeen”. Hän sanoi näitä ”ahdingon tuskien aluksi”. Vaikeudet olisivat niin ankaria, että vallitsisi suuri ”kansojen ahdinko, kun ne eivät tunne pääsytietä”, ja monet ihmiset tulevat ”voimattomiksi pelosta ja sen odotuksesta, mikä kohtaa asuttua maata”. – Matt. 24:7, 8, 34; Luuk. 21:10, 11, 25, 26.

¹⁰ Noin 32 vuotta myöhemmin apostoli Paavali kirjoitti Jumalan pyhän hengen henkeyttämänä profeetallisesti ”asiainjärjestelmän päättymisestä” ja sanoi: ”Viimeisinä päivinä on oleva kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, kopeita, jumalanpilkkaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, panettelijoita, vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä.” Profetia sanoo myös, että ”pahat ihmiset ja petkuttajat menevät yhä huonompaan suuntaan”, ja osoittaa, että ”viimeisten päivien” alkamisen jälkeen ihmisten asiaintila jatkuvasti huonontuisi, kunnes se huipentuisi ”suuren ahdistuksen” puhkeamiseen. – 2. Tim. 3:1–5, 13.

11, 12. Miksi vuosi 1914 oli käännekohta historiassa?

¹¹ Epäilemättä me elämme nyt sitä ajanjaksoa, johon Jeesus ja henkeytetyt raamatunkirjoittajat, esimerkiksi Paavali, viittasivat! Se on todellisuudessa ollut meneillään nykyajan historian käännekohdasta, vuodesta 1914, lähtien, jona vuonna ensimmäinen maailmansota puhkesi. Monet historioitsijat aivan oikein esittävät tämän vuoden keskeiseksi vuodeksi ihmiskunnalle, koska juuri silloin maailma astui sellaisten vaikeuksien aikakauteen, joita ei ole koskaan ennen koettu niin laajalti kautta maailman. Ensimmäinen maailmansota oli todistus tästä, koska se oli niin paljon ankarampi kuin mikään sitä edeltänyt sota, että sitä siihen aikaan joissakin kielissä kutsuttiin ”suureksi sodaksi”. Se oli ensimmäinen koko maapallon käsittävä sota eli maailmansota. Se oli totaalista sodankäyntiä ja vaikutti melkein jokaiseen maahan maan päällä.

¹² Martin Kieffer kirjoittaa esipuheessaan kirjaan The First World War (Ensimmäinen maailmansota), joka pohjautuu alun perin Ranskassa julkaistuun kenraali Richard Thouminin kirjaan La Grande Guerre (Suuri sota): ”Ensimmäisen maailmansodan veri ja kyyneleet muuttivat maapallon kasvot.” Kenraali kirjoitti lisäksi:

”Kun aseet vihdoin laskettiin marraskuussa 1918, kymmenen miljoonaa miestä oli menettänyt henkensä ja kaksinkertainen määrä oli haavoittunut tai tullut raajarikoiksi. Ei ihme, että yhteenottoa kutsuttiin ’suureksi sodaksi’ . . .

”Ensimmäisen maailmansodan ainutlaatuinen ’suuruus’ . . . oli puitteitten ja lukumäärien, teollisen tuotannon ja materiaalin tuhon suuruutta. . . . Koskaan aikaisemmin eivät niin monet maat ja niin suuret armeijat olleet kohdanneet toisiaan niin tavattoman suurissa taisteluissa; ei koskaan niin suuri osa taistelijoista ollut saanut surmaansa tai vammautunut; ei koskaan aikaisemmin ihminen ollut lähtenyt sotimaan niin voimakkain asein.”

13. Mitkä muut ensimmäiseen maailmansotaan liittyvät tapahtumat osoittavat ”viimeisten päivien” alkaneen silloin?

¹³ Vuonna 1918, ennen kuin sota oli ohi, espanjantautiepidemia alkoi levitä nopeasti yli maapallon. Se tappoi yli 20 miljoonaa ihmistä, enemmän kuin kuoli sodassa. Sodan aikana ja sen jälkeen miljoonat muut kuolivat aliravitsemukseen. Myös maanjäristykset vaativat paljon uhreja: vuonna 1915 lähes 30 000 sai surmansa Italiassa; vuonna 1920 noin 180 000 kuoli Kiinassa ja vuonna 1923 noin 143 000 tuhoutui Japanissa. Syystä reportteri Frank Peters kirjoitti: ”Sivistynyt maailma sai vuonna 1914 julman ja kenties kuolemaan johtavan sairauden.” (Post-Dispatch, Louisiana, USA) Niin tosiaan, maailmansota, sairausepidemioita, nälänhätää ja maanjäristyksiä ”paikassa toisensa jälkeen”. Nämä olivat totisesti ”ahdingon tuskien alkua”, josta Jeesus ennusti. ”Viimeiset päivät”, ”lopun aika”, olivat tosiaan alkaneet! – Matt. 24:8; 2. Tim. 3:1; Dan. 12:4.

LISÄÄ TODISTEITA

14. Miksi voimme sanoa olevamme pitkällä ”viimeisissä päivissä”?

¹⁴ Nyt vuoden 1981 alkaessa on kulunut 67 vuotta ratkaisevasta vuodesta 1914. Sinä aikana on käyty myös toinen maailmansota, joka tappoi noin 55 miljoonaa ihmistä ja päättyi atomipommin aiheuttamaan kahden kaupungin tuhoon, mikä aloitti ydinaikakauden. Sen jälkeiset olosuhteet ovat osoittaneet, ettei ihmiskunta kykene ratkaisemaan ongelmiaan, ja tämän asiainjärjestelmän jokainen osa kokee rappeutumista. Kaikki tämä merkitsee sitä, että olemme pitkällä ”viimeisissä päivissä” ja että tapahtumat etenevät nopeasti kohti ”suurta ahdistusta”.

15, 16. Mitä muut sanovat meidän aikamme olosuhteista?

¹⁵ Esimerkiksi vuoden 1979 lopulla taloustieteilijä Leonard Silk kirjoitti: ”Tänä lomakautena niukimmin saatavissa oleva hyödyke ei todennäköisesti ole öljy vaan toivo, sillä levottoman 1970-luvun ollessa nyt lopuillaan maailmantaloutta – maailmanrauhaa – kohtaavat vaaratekijät ovat voimistumassa.” Kolumnisti Max Lerner sanoi vuoden 1980 keväällä: ”Maailma näyttää saavuttaneen vaiheen, jossa inflaatio, lakot, vararikot, fanaattisuus ja terrorismi alkavat olla takeena siitä, ettei mikään toimi eikä mikään ole hallinnassa. Voiko kukaan missään hallita?”

¹⁶ Kun Yhdysvaltain suurten kaupunkien pormestareilta kysyttiin, miksi niin monet näistä asutuskeskuksista olivat niin surkeassa tilassa, yksi heistä vastasi: ”Ongelmat ovat melkein ylipääsemättömiä. Se, joka ei ole turhautunut, ei ajattele mitään.” Eräältä toiselta pormestarilta kysyttiin, ovatko kaupungit nyt ”mahdottomia hallita”, ja hän sanoi, että tosiasiat ”saavat ainakin ajattelemaan sillä tavalla”. Kirjan Scarcity (Niukkuus) tekijä Gus Tyler sanoi samaan tapaan: ”Ryöstöt, murtovarkaudet, poliisien salamurhat ja huumeitten kaupustelu ovat aikaansaaneet sen, että monissa kaupungeissa vallitsee puoliksi anarkia.”

17. Minkä päätelmän erään huomattavan poliittisen viranhaltijan johtama ryhmä esitti intensiivisen tutkimuksen johdosta jonkin aikaa sitten?

¹⁷ Saksan liittotasavallan entinen kansleri Willy Brandt johti ryhmää, joka tutki maailman olosuhteita kaksi ja puoli vuotta. Jonkin aikaa sitten he esittivät seuraavan johtopäätöksen:

”1980-luvun alussa maailmanyhteisön edessä on paljon suurempia vaaroja kuin minään aikana toisen maailmansodan jälkeen. On selvää, että maailmantalous on niin rempallaan, että se vahingoittaa kaikkien maiden sekä välittömiä että pitempiaikaisia etuja. . . .

”Köyhyyden ja nälän ongelmat ovat tulossa vakavammiksi; jo nyt on 800 miljoonaa rutiköyhää ja heidän määränsä kasvaa; viljan ja muiden elintarvikkeiden puute lisää nälän ja aliravitsemuksen mahdollisuutta. . . .

”Joka vuosi kehitysmaissa kuolee 20–25 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta . . .

”Lukuisia köyhiä maita uhkaa niiden talousjärjestelmän peruuttamaton tuho, kun taas monien muiden maiden edessä on paheneva elintarvikepula ja mahdollisesti joukkonälänhätä. Kansainvälisessä talouselämässä on mahdollista . . . luoton lopettaminen, kun suuret velalliset eivät täytä sitoumuksiaan tai pankit tekevät vararikon . . . [ja] kiihtyvä taistelu vaikutusvallasta tai luonnonvarojen hallinnasta, mikä johtaa sotilaallisiin yhteenottoihin.”

18. Mitkä muut viimeaikaiset kehitysvaiheet maailman asiaintilassa osoittavat, että ihmiskunta on menossa kohti ”suurta ahdistusta”?

¹⁸ Tähän voidaan lisätä viime vuosina tapahtunut perhe-elämän ja avioliiton hajoaminen, josta on runsaasti todisteita, rikollisuuden ja kaikenlaisen väkivallan suunnaton lisääntyminen, huumeitten väärinkäytön ja alkoholismin valtava kasvu ja nuorisorikollisuuden yleistyminen. Eikö ole ilmeistä, että ihmisyhteiskunnan peruskudos on hajoamassa, kuten Jeesus sanoi tapahtuvankin juuri ennen ”suurta ahdistusta”? (Matt. 24:12) Ajattele lisäksi tätä kehityssuuntausta, josta mainitaan julkaisussa World Press Review: ”1980-luvun maailma on monin tavoin pelottava, ei ainoastaan köyhyyden ja epäoikeudenmukaisuuden vuoksi, joista niin monet kärsivät . . . vaan myös sen maailmantuhon koneiston vuoksi, jolla ihmiset leikkivät.” Se sanoi tätä tuhokoneistoa ”kauhua herättäväksi”, eikä ihme, sillä brittiläinen julkaisu New Scientist ilmoittaa: ”Nykyajan asevarastoissa on noin 60 000 ydinkärkeä, joiden räjähdysvoima vastaa yli kuuttatoista miljardia trotyylitonnia (125 0000 Hiroshiman pommia).” Toiset näistä aseista ovat niin tuhoisia, että yksi ainoa pommi voi pyyhkäistä olemassaolosta pienen maan tai suuresta maasta jonkin osan kokonaisuudessaan. Niin, ensi kertaa historiassa ihminen kykenee hävittämään suurimman osan elämää maan päältä.

19. Kehen meidän pitäisi panna luottamuksemme nykyajan ongelmien ratkaisemiseksi?

¹⁹ Onko meillä aihetta ajatella, että maailman johtajat kuitenkin jollakin tavalla tulevat ratkaisemaan nämä ongelmat siksi, että he saattavat olla vilpittömiä, älykkäitä, asioihin hyvin perehtyneitä ja valtaa omaavia? Huomaa, mitä Yhdysvaltain entinen valtiovarainministeri Michael Blumenthal sanoo: ”Kukaan ei täysin ymmärrä nykyistä tilannetta. Eivät myöskään ketkään politiikkaa harjoittavat hallitusviranomaiset. He ovat yhtä hämmentyneitä kuin sinäkin, kun avaat sanomalehden aamulla. Tosiasiassa ei kukaan ole . . . kyennyt ennustamaan lähimainkaan oikein niitä ongelmia, jotka olemme joutuneet kohtaamaan.” Mutta Raamattu on ennustanut ja esittää vielä seuraavan viisaan neuvon: ”Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa.” Sen sijaan on ”autuas se, . . . joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa, häneen, joka . . . pysyy uskollisena iankaikkisesti”. – Ps. 146:3–6.

20. Mistä voimme olla varmoja, ja mihin kysymyksiin siksi tarvitsemme vastauksen?

²⁰ Kaikki Raamatun profetiassa ennustetut olosuhteet ovat nyt totisesti vallalla. Me olemme tosiaan hyvin pitkällä tämän asiainjärjestelmän ”viimeisissä päivissä” ja olemme lähestymässä niiden loppuosaa, ”suurta ahdistusta” ja sen Harmagedon-loppua. Mikä sitten on tunnusmerkkinä ”suuren ahdistuksen” puhkeamisesta? Tapahtuma, joka on jo hyvää vauhtia kehkeytymässä. Mikä se tapahtuma on? Sitä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

[Kuva s. 12]

Jumalan uudessa järjestyksessä ihmiset ”iloitsevat suuresta rauhasta”