Varoituksia jotka pitäisi ottaa varteen

OLI vuoden 1902 kevät. Kaikki sujui normaalisti Karibianmeren kauniilla Martiniquen saarella. Sokeriruokosato näytti lupaavalta, ja saaren väekkäimmässä kaupungissa Saint-Pierressä poliitikot kävivät innokkaasti vaalikampanjaa.

Mutta maaliskuun lopulla tapahtui sellaista, mikä näytti turmelevan onnellisuuden. Suunnilleen kahdeksan kilometrin päässä Saint-Pierrestä sijaitseva Mont Pelée -tulivuori alkoi toimia. Aluksi ihmiset eivät kiinnittäneet siihen paljonkaan huomiota. Mutta huhtikuussa, kun siitä purkautui savua, tuhkaa ja kivenjärkäleitä pistävänhajuisten kaasujen ohella, kaupunkilaiset alkoivat pelätä. Huhtikuun lopulla eräs nainen kirjoitti sisarelleen Yhdysvaltoihin:

”Kaupunki on tuhkan peitossa. Rikinhaju on niin voimakas, että kadulla kulkevat hevoset pysähtelevät ja korskuvat. Monien ihmisten täytyy käyttää kosteaa nenäliinaa suojana voimakkaita kaasuja vastaan.”

Toukokuun alussa vulkaaninen toiminta lisääntyi ja siihen liittyi usein esiintyviä äänekkäitä räjähdyksiä. Saint-Pierressä ilmestynyt sanomalehti Les Colones sanoi, että ”tuhkasade on jatkuvaa . . . vaunujen ohikulkua ei enää kuule kaduilla. Pyörät ovat vaimenneet.” Eräs Saint-Pierren asukas kirjoitti veljelleen, joka oli Marseillessa Ranskassa:

”Kirjoitan mitä suurimman synkkyyden vallassa, vaikka toivonkin, että liioittelen tilannetta. Aviomieheni nauraa, mutta voin nähdä hänen olevan täynnä levottomuutta. . . . Kuumuus on tukahduttavaa. Emme voi jättää mitään auki, sillä tuhka tunkeutuu kaikkialle ja polttaa kasvomme ja silmämme. Koko sato on pilalla.”

Olisi pitänyt olla ilmeistä, että todellinen vaara oli uhkaavan lähellä. Mutta otettiinko Mont Peléen antamat varoitukset varteen?

KAUPUNGIN JOHTOMIESTEN ASENNE

Koska sokeriruo’on korjuu oli lähestymässä, Saint-Pierren liikemiehet vakuuttivat asukkaille, ettei mitään vaaraa ollut olemassa. Lähestyvistä vaaleista kiinnostuneet poliitikot eivät myöskään halunneet ihmisten lähtevän pois kaupungista, joten hekin puhuivat samaan tapaan. Jopa erään toisen kaupungin pormestari tuli Saint-Pierreen vakuuttamaan ihmisille, ettei ollut mitään hätääntymisen aihetta. Uskonnolliset johtajat, katoliset papit, olivat yhteistoiminnassa liikemiesten ja poliitikkojen kanssa, ja hekin yrittivät vakuuttaa seurakuntalaisilleen, että kaikki oli hyvin.

Sitten se tapahtui. Vähän ennen kello 8 aamulla 8. toukokuuta Mont Pelée purkautui valtavasti jylisten. Jättiläiskokoiset, polttavan kuumat mustat pilvet kiitivät uskomattoman nopeasti kohti Saint-Pierreä. Eräs kirjoittaja toteaa.

”Monet tuhannet raunioissa olevat ruumiit kertovat jokseenkin saman tarinan melkein salamannopeasta kuolemasta, kun Mont Peléeltä tullut kärventävä myrsky tavoitti heidät. Ei ollut aikaa yrittää paeta tai edes ponnistella vastaan; sadat kuolivat suoraan siihen paikkaan. Kuuma kaasu teki nopeasti tehtävänsä surmaten tuhansia ihmisiä parissa minuutissa.”

Käytännöllisesti katsoen jokainen Saint-Pierren asukas – noin 30 000 tai enemmän – kuoli. Vain kolme ihmistä jäi henkiin, ja heistäkin kaksi kuoli pian vammoihinsa. Ainoa henkilö, joka toipui vammoista ja jäi eloon, oli eräs nuori vanki. Hänet oli pantu vankilan pohjakerroksessa olevaan tyrmään, mistä hänet löydettiin useita päiviä purkauksen jälkeen.

Saint-Pierressä on vielä tänäkin päivänä monia raunioita, muun muassa vankityrmä, todisteena tästä suurtuhosta. Myös eräs muistolaatta kertoo monien satojen menettäneen henkensä katolisessa kirkossa, jossa he olivat läsnä messussa.

Pelkän terveen järjen olisi pitänyt sanoa, että Saint-Pierrestä oli aika lähteä, kun ilma tuli sellaiseksi että sitä oli vaikea hengittää. Ja jos liikemiehet, poliitikot ja papit olisivat olleet kiinnostuneempia väkensä elämästä kuin omista välittömistä eduistaan, niin he olisivat paenneet yhdessä sen sijaan että he nyt yrittivät taivuttaa ihmisiä jäämään kaupunkiin. Se olisi pelastanut heidän henkensä.

VAROITUKSIA NYKYÄÄN

Viime aikoina on esitetty laajalti varoituksia vielä suuremmasta tuhosta. Mistä varoituksista me puhumme? Emme niistä, joita St. Helens -vuori Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa antoi viime vuonna. Eräs sikäläinen asukas kirjoitti: ”Vuori ’konstaili’ jatkuvasti yhä voimakkaammin, ikään kuin varoittaen meitä valmistautumaan todelliseen purkaukseen.” Myös osavaltio samoin kuin paikalliset viranomaiset varoittivat tulivuoren vaikutuspiirissä asuvia suuresta vaarasta.

Mutta emme tarkoita nyt jotakin odotettua paikallista tuhoa koskevia varoituksia. Sen sijaan puhumme varoituksista, joita esitetään kautta maapallon lähestyvästä maailmantuhosta – Harmagedonista. Jeesus Kristus sanoi ennustaessaan tämän tuhon: ”Sillä silloin tulee olemaan suuri ahdistus, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu.” (Matt. 24:21) Jeesuksen esittämän kuvauksen perusteella tämä ”suuri ahdistus” tulee tuhoamaan enemmän ihmisiä kuin kaikki ihmishistorian luonnononnettomuudet yhteensä.

Sanotko: ”Mahdotonta”? Jumalan profeetta Jeesus Kristus ei ole kuitenkaan koskaan aikaisemmin ollut väärässä. ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota”, jota yleisesti kutsutaan Harmagedoniksi, on tuleva varmasti. (Ilm. 16:14–16) Se on oleva ”suuren ahdistuksen” loppuvaihe. Eikö siksi ole järkevää ainakin harkita varoituksia siitä, että Harmagedon on lähellä, tulossa useimpien nyt elossa olevien ihmisten elinaikana?

HARMAGEDON – MILLOIN?

Samassa yhteydessä, kun Jeesus puhui ”suuresta ahdistuksesta”, johon sisältyy Harmagedon, hän sanoi edelleen tässä tärkeässä profetiassa: ”Sillä niin kuin Nooan päivät olivat, niin on Ihmisen Pojan läsnäolo oleva. Sillä niin kuin ihmiset olivat noina päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, miehet menivät naimisiin ja naisia naitettiin aina siihen päivään saakka, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä panneet merkille, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja pyyhkäisi heidät kaikki pois, niin on Ihmisen Pojan läsnäolo oleva.” – Matt. 24:37–39.

Jeesus selvitti täten, että tuleva maailmantuho, joka ylittäisi suuruudeltaan vedenpaisumuksenkin, liittyy hänen läsnäoloonsa. Se tapahtuu, ’kun hän saapuu kirkkaudessaan ja istuu loistoisalle valtaistuimelleen’ hallitsemaan kuninkaana. (Matt. 25:31) Onko meillä mitään keinoa tietää, milloin Harmagedon tulee?

Kyllä meillä on. Jeesuksen opetuslapset olivat kiinnostuneita näistä asioista. Siksi he kysyivät niitä häneltä. Kysymys, josta se aiheenkäsittely alkoi, jossa Jeesus puhui ”suuresta ahdistuksesta”, kuului: ”Milloin nämä tapahtuvat, ja mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” (Matt. 24:3) Meidän pitäisi totisesti olla erittäin kiinnostuneita tietämään, mikä Jeesuksen esittämä ”tunnusmerkki” on.

Voit itse katsoa, mikä tuo ”tunnusmerkki” on. Se on kerrottu Raamatussa Matteuksen 24. ja 25. luvussa, Markuksen 13. luvussa ja Luukkaan 21. luvussa. Huomaat niistä Jeesuksen sanoneen, että maan päällä esiintyvät suuret vaikeudet olisivat merkkinä hänen läsnäolostaan ja ”suuren ahdistuksen” läheisyydestä. Esiintyisi sotia, sellaisiakin joissa kansa nousee kansaa vastaan, suuria maanjäristyksiä, nälänhätää, ruttotauteja sekä niin suurta laittomuuden lisääntymistä, että useimpien rakkaus kylmenisi. Lisäksi Jeesus ennusti, että hänen seuraajiaan vainottaisiin ja että silti ”valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa . . . ja sitten tulee loppu [johon sisältyy Harmagedon]”.

Apostoli Paavali henkeytettiin kirjoittamaan eräässä toisessa profetiassa: ”Viimeisinä päivinä on oleva kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, kopeita, jumalanpilkkaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, panettelijoita, vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä, nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia; heillä on jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden.” – 2. Tim. 3:1–5.

Sanoisitko, että Jeesuksen Kristuksen ja apostoli Paavalin profetiat ”viimeisistä päivistä” täyttyvät parhaillaan? Yli kaksi miljoonaa Jehovan todistajaa uskoo niiden täyttyvän, ja sen tähden Jehovan todistajat kaiuttavat kaikkialla varoitusta Harmagedonin läheisyydestä. He kehottavat ihmisiä tutkimaan todisteita, jotta he voisivat itse saada selville, onko näillä varoituksilla todellinen perusta.

PITÄISIKÖ NE OTTAA VARTEEN?

Ilmeisesti jotkin varoitukset ovat perusteettomia ja olisi typerää noudattaa niitä. Mutta se seikka, että monet – yhdyskunnan huomattavat jäsenetkin – pilkkaavat tai väheksyvät varoituksia, ei ole riittävä perusta niiden hylkäämiselle. Muista, millainen tilanne vallitsi Mont Peléen suhteen. Toukokuun 5. päivänä, kolme päivää ennen suurta purkausta, tulivuoresta lähti polttavan kuuma virta, joka tappoi kymmeniä ihmisiä kulkureitillään. Monet ihmiset pitivät tätä aiheellisena pakomerkkinä, kuten Peter Francis kirjoittaa jonkin aikaa sitten ilmestyneessä kirjassaan:

”Monet yrittivät lähteä Saint-Pierrestä Fort-de-Franceen, Martiniquen toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Paikalliset viranomaiset eivät kuitenkaan suhtautuneet myötämielisesti laajamittaisen evakuoinnin odotteeseen. Sen lisäksi että suurten pelästyneitten pakolaisjoukkojen käsitteleminen oli vaikeaa, myös vaalit olivat tulossa 10. toukokuuta, ja kaupungin poliittiset puolueet olivat huolissaan siitä, ettei mikään häiritsisi niitä, joten mahdollista vaaraa vähäteltiin yhteistuumin. Perustettiin ’tiedeneuvosto’, joka muodostui muutamista saaren oppineimmista henkilöistä, ja he antoivat ilmoituksen, jonka tarkoituksena oli hälventää pelkoa.” – Volcanoes.

He onnistuivat siinä jossain määrin. Ihmiset jäivät paikoilleen – ja he kaikki tuhoutuivat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta!

Nykyään ”viimeisiä päiviä” koskevat Raamatun ennustukset täyttyvät parhaillaan. Jeesuksen esittämän yhteismerkin kaikki piirteet ovat nähtävissä. Se, minkä Kristus ja hänen apostolinsa ennustivat tapahtuvan juuri ennen ”suurta ahdistusta”, on parhaillaan täyttymässä. Todistus on vastaansanomaton. Kuten Jeesus ennusti, ”maan päällä [on] kansojen ahdinko, kun ne eivät tunne pääsytietä”. Ja ”ihmiset tulevat voimattomiksi pelosta ja sen odotuksesta, mikä kohtaa asuttua maata”. – Luuk. 21:25, 26.

Näiden piirteitten täyttymistä valaisee se, mitä Yhdysvaltain Miamissa ilmestyvän Herald-lehden toimittaja Jim Hampton sanoi. Vaikkei hän tarkastellutkaan Harmagedonia täysin raamatulliselta näkökannalta, hän kirjoitti 4. toukokuuta 1980:

”Onko sinulla sisimmässäsi kehittymässä nykyään samanlainen ongelmallinen tunne kuin minulla? Pelottava, öisin hereillä pitävä tunne, joka sanoo, että jokin on hirvittävän väärin maassasi, koko maailmassa? Tunne, joka saa sinut joskus tutisemaan, koska se on juuri saanut sinut tajuamaan, ettei Harmagedon ole vain pelkkä vertauksellinen esitys, josta olet lukenut Raamatusta, vaan se on todellinen? Ja että ensi kerran elämässäsi tulitikku on niin lähellä sytytyslankaa, että Harmagedon on todella mahdollinen?

”Minulla on tämä ongelmallinen tunne. Enkä häpeä tunnustaa sitä, koska olen kysynyt kymmenkunnalta ystävältäni, onko heilläkin sellainen, ja jokaisella on.”

Jotkut pilkkaavat sellaista ajatusta, että Jumala tekee lopun pahuudesta. Toiset väheksyvät todistusta siitä, että Raamatun ennustukset ovat täyttymässä. Mutta Raamattu ennusti tämänkin tilanteen sanoessaan: ”Viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheineen pilkkaajia, jotka kulkevat omien halujensa mukaan ja sanovat: ’Missä on se hänen luvattu läsnäolonsa? Onhan siitä päivästä asti, jona esi-isämme nukahtivat kuolemaan, kaikki pysynyt juuri sellaisena kuin luomakunnan alusta asti.’” – 2. Piet. 3:3, 4.

Mutta tällaiset pilkkaajat erehtyvät. Tosiasia on, että muutoksia on tapahtunut. Raamatun ennustukset täyttyvät parhaillaan. Todistus Harmagedonin lähestymisestä on yhtä selvä kuin viime vuonna oli selvää että St. Helens -tulivuori oli purkautuva. Mutta monet eivät ottaneet varteen varoituksia vaaravyöhykkeen ulkopuolella pysymisestä. He maksoivat sen hengellään. Eräs nainen, jota haastateltiin televisiossa, ilmaisi paheksumisensa kulkurajoitusten vuoksi, joita asetettiin ihmisten pitämiseksi poissa vaara-alueelta. Purkauksen jälkeen hän esiintyi jälleen televisiossa ja ilmaisi nöyrät kiitoksensa rajoitusten johdosta, joiden hän sanoi pelastaneen hänen henkensä.

MISTÄ TURVALLISUUS ON LÖYDETTÄVISSÄ

Tulivuorenpurkauksen uhatessa on varsin ilmeistä, mistä turva löytyy – tarpeeksi kaukaa tulivuoresta. On hämmästyttävää, että St. Helensin purkauksen ”surmavyöhykkeen” ilmoitettiin käsittäneen 380 km². Puut menivät maan tasalle 23 kilometrin matkalta kolmeen suuntaan, ja kaikki kärventyi useita kilometrejä kauempaa! Mutta mistä turvallisuus on löydettävissä lähellä olevan ”suuren ahdistuksen” aikana?

Se ei löydy mistään konkreettisesta paikasta. Niin kuin vedenpaisumuksessakin Jehova Jumalalla on keinot tuhota pahat, minne tahansa he kätkeytyvätkin. Samoin hän kykenee varjelemaan jokaisen, jonka hän haluaa, riippumatta siitä missä he asuvat. Apostoli Johannes esittää avaimen turvallisuuteen, kun hän sanoo: ”[Tottelemattoman ihmiskunnan] maailma on häviämässä ja samoin sen halu, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti.” – 1. Joh. 2:17.

Turvallisuus löytyy ainoastaan siitä, että ihmisellä on oikea suhde Jehovaan, mistä hän voi nauttia vain tekemällä hänen tahtonsa. Mutta ennen kuin me voimme tehdä Jehovan tahdon, meidän täytyy tietää, mitä hän vaatii meiltä. Se edellyttää hänen Sanansa Raamatun tutkimista ja sitten sen soveltamista elämäämme. Haluatko sinä tehdä siten? Jehovan todistajat auttavat sinua mielellään. Älä missään tapauksessa jätä huomioon ottamatta niitä Raamattuun perustuvia varoituksia, joita he esittävät Harmagedonin lähestymisestä. Ne ovat varoituksia, joita kannattaa tutkia huolellisesti ja jotka tulisi ottaa varteen.

[Kuva s. 4]

Sadat ihmiset, jotka eivät ottaneet varoituksia varteen, hakivat turvaa kirkosta ja menettivät henkensä