Kristuksen paluu – tiedätkö mitä tulee odottaa?

Monet ihmiset odottivat Kristuksen ensimmäisessä läsnäolossa vääriä asioita. Miten me voimme välttyä samalta erehdykseltä nyt?

JEESUS syntyi kansaan, jonka keskuudessa vallitsi harras odotus. Juutalainen tietosanakirja (The Jewish Encyclopedia, VIII osa, s. 508) sanoo: ”Makkabealaisen hallitsijasuvun kukistuttua, kun Herodes Suuren ja hänen perheensä itsevaltainen hallitus ja Rooman valtakunnan kasvava tyrannius olivat tehneet heidän olosuhteensa yhä sietämättömämmiksi . . . juutalaiset [etsivät] turvaa persoonallisen Messiaan toivosta. He kaipasivat Daavidin huoneen luvattua vapauttajaa, joka vapauttaisi heidät vihatun ulkomaalaisen vallananastajan ikeestä, joka lopettaisi jumalattoman Rooman hallituksen ja perustaisi oman rauhan ja oikeuden hallituksensa sen sijaan.”

Juutalaisten enemmistö odotti tosiaan Messiaan olevan voittoisa Johtaja, joka majesteettisesti tulee Juudasta ja johtaa kansan riemuvoittoon Roomasta ennallistaen siten juutalaisille riippumattomuuden ja kansallisen itsenäisyyden. Tätä katsantokantaa edistivät heidän uskonnolliset johtajansa, erityisesti fariseukset. Saddukeukset eivät ilmeisesti panneet toivoaan Messiaaseen yhtä suuressa määrin, vaan he yrittivät rakentaa kansaa valtiotaidon avulla ja yhteistoiminnassa olemassa olevien poliittisten mahtien kanssa.

JEESUS KRISTUS HYLÄTTIIN

Jeesus ei täyttänyt niiden uskonnollisten johtajien odotuksia Messiaasta, jotka johtivat Juudan kansan ajattelua. Vaikka hän syntyi Juudean Beetlehemissä, hän tuli heidän luokseen mitättömästä Nasaretin kaupungista Galileasta. (Joh. 7:52) Hän puhui fariseuksille väärästä palvonnasta tapahtuvasta hengellisestä vapautuksesta ja sanoi heille, että vain pysymällä hänen sanassaan ”te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”. He eivät halunneet kuulla tällaista odotetulta Messiaalta, ja he omavanhurskaasti kielsivät tarvitsevansa sellaista vapautusta synnistä ja väärästä palvonnasta ja sanoivat Jeesusta ”samarialaiseksi” ja itse asiassa ’uskonnolliseksi nousukkaaksi’. – Joh. 8:31–33, 48, 53, 57.

Saddukeukset pitivät Jeesusta vaarana, koska hänen opetuksensa heidän mielestään saattoivat juutalaisten aseman uhanalaiseksi heidän ympärillään olevien poliittisten valtojen keskellä. He liittyivät sen tähden fariseuksiin juonitellen, miten voisivat tappaa Jeesuksen. – Joh. 11:45–50; Matt. 16:1; Apt. 5:17.

Yhteinen kansa yleensä ”kuunteli häntä mielellään” ja keskusteli vilkkaasti, voisiko hän mahdollisesti olla luvattu Messias, sekä hämmästeli hänen ihmeparannuksiaan, menipä se niin pitkälle, että yritti tehdä Jeesuksesta kuninkaansa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hallitusmiehet ja uskonnolliset johtajat vaikuttivat kansaan kuitenkin haitallisesti ja johtivat sen hylkäämään hänet. (Mark. 12:37; Joh. 7:25–27, 31, 40–42; 6:15; Matt. 12:23; 27:20) Se päätteli, että ilman majesteettista ulkonäköä, voittoisia valloituksia, kansallista itsenäisyyttä ei Messias voinut olla läsnä.

HUOMIOON OTTAMATTA JÄTETYT SEIKAT

Siinä ihmiset tekivät surkean erehdyksen. Miksi? Kiistaton todiste Jeesuksen messiaanisuudesta oli nähtävissä. Polveutumiseltaan hän sopi täysin siihen asemaan; hän oli tullut täsmälleen ennustuksissa esitettynä ajankohtana; ja hän oli kieltämättä luvattu ’Mooseksen kaltainen profeetta’, joka ei ainoastaan suorittanut ihmetekoja, vaan herätti kuolleitakin, mitä Mooses ei ollut koskaan tehnyt.a Niin, ja hänen nöyrä esiintymisensä ja se, että kansan johtajat hylkäsivät hänet, hänen kuolintapansa ja ylösnousemuksensa – kaikki tämä oli Jumalan henkeyttämässä sanassa, kun he vain olisivat kiinnittäneet huomiota siihen ennemmin kuin uskonnollisiin johtajiinsa. (Sak. 9:9; Ps. 118:22; Jes. 53:12; Ps. 34:21; 16:10) He antoivat sen sijaan huomionsa kiintyä vääriin asioihin, erityisesti juutalaisten kansalliseen itsenäisyyteen. Huomaammepa me hänen kahden opetuslapsensakin hänen kuolemansa jälkeen pettyneinä sanovan: ”Mutta me toivoimme tämän olevan se, jonka oli määrä vapauttaa Israel.” – Luuk. 24:21, Um.

Jeesus oli kuitenkin tullut Vapauttajana ja suorittanut suurimman vapautustyön, mitä Israel oli milloinkaan kokenut, avaamalla portit ja näyttämällä tien vapauteen väärän uskonnon vankeudesta, mihin sen uskonnolliset johtajat olivat heidät orjuuttaneet. – Luuk. 4:17–20.

Lisäksi Jeesus pani alulle kristillisen evankeliuminpalveluksen, jonka piti levittää aitoa raamatullista valistusta kautta maan ja aikaansaada kansainvälinen seurakunta, jonka ykseys perustuu ainoalaatuiseen rakkauteen kansojen keskuudessa. (Matt. 28:19, 20; Joh. 13:34, 35; 15:17–19) Sen jäsenet piti voideltaman Kristuksen perijätovereiksi Jumalan taivaalliseen valtakuntaan, joka on siksi kaikkea maallisesta Jerusalemista johdettua hallitusta korkeampi. – 2. Tim. 4:18; 1. Piet. 2:9, 10.

Kun Jeesus uhrasi täydellisen ihmiselämänsä, niin laskettiin perustus kokonaan uudelle asiainjärjestelmälle, joka kykenee saattamaan täydellisyyteen inhimillisten olosuhteitten koko rakennelman. (Hepr. 9:15, 28) Kuinka paljon suurenmoisempi tämä onkaan kuin Jeesuksen suorittamat erikoissairauksien parannuksetkin!

NYKYINEN TILANNE

Entä Kristuksen toinen läsnäolo? Mitä meillä on oikeus odottaa? Miten voimme välttää samojen erehdysten tekemistä, jotka juutalaiset tekivät hänen ensimmäisen läsnäolonsa aikana?

Monissa maissa oli viime vuosisadan lopussa levinnyt laajalle usko, että Kristuksen läsnäolo oli käsillä. Monet olivat valmistautuneet odottamaan hänen ilmestyvän äkisti, majesteettisesti ratsastaen kirjaimellisilla pilvillä kooten valittunsa, herättäen kaikki kuolleet ja sitten tuomiten heidät henkilökohtaisesti (muiden maan miljoonien elossa olevien ohella) kaiken tämän tapahtuessa 24 tunnissa.

Mutta monet uskonnolliset johtajat hylkäsivät kuitenkin sen ajatuksen, että Kristus sekaantuisi suoraan persoonallisesti maan asioihin. He opettivat, että Kristuksen valtakunta on hajaantuneena ihmisten sydämissä ja että kristillinen kirkko yhteistoiminnassa ”kristillisten” hallitusten kanssa saattaa moraalisella voimallaan alituisesti ihmiskuntaa kohti yhteyttä Kristuksen kanssa.

Mitä meidän on uskottava? Mistä tiedämme, mitä on odotettava? Meidän on ehdottomasti annettava Jumalan sanan, Raamatun, johtaa itseämme sekä sen, mitä Jeesus itse samoin kuin hänen henkeytetyt opetuslapsensa sanoivat hänen toisesta tulemuksestaan. Miksi emme lukisi nyt seuraavia raamatunkohtia: Matt. 24, 25, Luuk. 21, Mark. 13 ja 2. Tim. 3:1–5? Ne sisältävät huomattavimpia niistä ennustuksista, jotka kertovat, mitä on odotettavissa Kristuksen palatessa.

KRISTUKSEN PALUUN TODELLINEN MERKITYS

Kun luemme edellä mainitut raamatunkohdat, niin huomaamme, ettei Jeesus eivätkä hänen apostolinsa osoittaneet hänen paluunsa ajan olevan kansainvälisen rauhan ja veljeyden, vaan päinvastoin kansainvälisen sodan ja väkivallan aikaa. (Matt. 24:7, 8) Sen ei pitänyt olla aika, jolloin tapahtuisi välitön vapautus kaikista pulmista ja kärsimyksistä, vaan nälänhädän, vitsausten, maanjäristysten, levottomuuden ja kansojen ahdistuksen aika. (Luuk. 21:11, 25, 26) Ei moraalin ja hyvyyden aika, vaan ”laittomuuden” vaikea aika, mikä johtuu rahaa ja nautintoja himoitsevista, hillittömistä, kiittämättömistä, rikollisista ja ulkokultaisista uskonnollisista ihmisistä. (Matt. 24:12; 2. Tim. 3:1–5) Jeesus ei sanonut, että hänen paluunsa ja valtakuntansa perustamisen iloisen uutisen julistaisivat huomatut, kunnioitetut, yhteiskunnan suosimat uskonnolliset johtajat ja papit. Hän sanoi, että sitä julistaisivat ihmiset, jotka olisivat ”kaikkien kansojen” vainoamia ja vihaamia ja joita vedettäisiin oikeusistuimiin ja vangittaisiin. – Matt. 24:9, 14; Luuk. 21:12–19.

Vertaa tätä siihen, mitä on tapahtunut vuodesta 1914 lähtien. Yli kolmekymmentä vuotta ennen tuota ajankohtaa ja puoli vuosisataa sen jälkeen Jehovan todistajat ovat julistaneet ”pakanain aikojen” loppuneen vuonna 1914 ja Kristuksen aloittaneen silloin Valtakuntansa hallinnon. (Luuk. 21:24) Tuona vuonna alkaneet maailmaa järkyttävät tapahtumat saivat kahdeksan huomattavan pappismiehen ryhmän Englannissa julkaisemaan vuoden 1917 jälkipuoliskolla tiedoksiannon, missä sanottiin, että ”nykyinen ahdinko viittaa pakanain aikojen loppuun” ja että ”Herran ilmestymistä voidaan odottaa minä hetkenä hyvänsä”. Mutta kun ensimmäinen maailmansota päättyi, niin nämä papit samoin kuin muutkin heidän pappistoverinsa syventyivät kansallisiin ja kansainvälisiin asioihin ja hylkäsivät aikaisemman julistuksensa Kristuksen paluusta ja aikain merkityksestä. He ovat sen jälkeen saaneet uskonnolliset laumansa hylkäämään sen ilmoituksen saarnaamisen, että Kristuksen toinen läsnäolo on alkanut.

Näin on meidän aikamme papisto Jeesuksen ajan papiston tavoin tehnyt surullisen erehdyksen ja samasta syystä: He ovat odottaneet vääriä asioita. He ovat unohtaneet, mitä Jeesus sanoi fariseuksille, kun nämä kysyivät häneltä Jumalan valtakunnan tuloa: ”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ’Katso, täällä se on’, tahi: ’Tuolla’; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä [teidän keskuudessanne, Um].” (Luuk. 17:20, 21) Fariseukset eivät tunteneet Jeesusta Valtakunnan pääedustajaksi, vaikka hän oli aivan heidän keskellään. Samoin uskonnolliset papit ja hallitusmiehet nytkin kieltäytyvät tunnustamasta ja vieläpä vainoavatkin niitä nöyriä miehiä ja naisia, jotka Jeesus toimittaa lähettiläinään julistamaan Valtakuntansa hallitusta. – Matt. 24:9, 14.

Tämän lehden kolmessa viimeisessä numerossa olemme osoittaneet, että Kristuksen toinen läsnäolo merkitsee paluuta henkenä ja sen tähden näkymättömänä ihmissilmille. Huomaa nyt, mitä Jeesus sanoi Luuk. 17:26:n kertoman mukaan: ”Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä.” Hän viittasi myös ”Lootin päiviin”. (Jae 28) Miksi ”päiviin” eikä ”päivään”? Koska Kristuksen toinen läsnäolo ei ole vain 24 tunnin asia, joiden kuluessa hän tuomitsisi ihmiset yli 35 000 hengen nopeudella sekunnissa (niin kuin hänen pitäisi tehdä ottaen huomioon maailman suunnattoman väestön). Se on sen sijaan vuosijakso, niin kuin myös ”Nooan päivät” ja ”Lootin päivät” käsittivät vuosijakson. Tänä aikana on hallitseva Kuningas ja Tuomari näkymättömänä läsnä ja suorittaa joukon toimenpiteitä. Mitkä ne ovat?

KUNINKAAN OHJELMA

Ensimmäiseksi hän selvitti erään suuren pulman: päävastustajiensa, Saatanan ja hänen demoniensa, vastustuksen taivaassa, kun hän voitti heidät taivaallisessa (ja siis näkymättömässä) sodassa ja pani heidät ahtaalle ajaen heidät alas maamme seutuville. Tämä ei tuottanut välitöntä helpotusta maan asukkaille, vaan päinvastoin sanotaan: ”Voi maata ja merta, sillä perkele . . . [pitää] suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” – Ilm. 12:7–12.

Tuomari Kristus Jeesus voi nyt taivaalliselta valtaistuimeltaan kohdistaa huomionsa maahan ja palkita uskolliset seuraajansa, jotka nukkuvat kuolemassa, antamalla heille ylösnousemuksen elämään taivaissa, jotta he saisivat ”istua valtaistuimilla ja tuomita” hänen kanssaan. (1. Kor. 15:20–23; Luuk. 22:28–30) Miten käy niiden, jotka ovat elossa maan päällä ja väittävät olevansa hänen seuraajiaan? Vertauksessa ”nisusta” ja ”lusteesta” Jeesus osoitti, että maailma oli oleva täynnä nimikristittyjä, joista hänen tosi seuraajansa piti erottaa tässä ”maailman lopussa”. (Matt. 13:36–43) Jotkut, jotka kerran olivat palvelleet häntä, alkaisivat sanoa sydämessään: ”Minun herrani viipyy”, ja heidät on hylättävä ”pahan palvelijan” luokkana. Toiset osoittautuisivat kuuluvansa samaan ”uskolliseen ja ymmärtäväiseen palvelija”-luokkaan kuin apostolit ja varhaiset opetuslapset. Tästä ”palvelija”-luokasta Jeesus sanoi, että hän ”asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi”. Kuninkaan Kristuksen Jeesuksen ”omaisuus” tarkoittaa hänen valtakuntansa maallisia etuja, joita näiden uskollisten kristittyjen tulee huoltaa jaellessaan hengellistä ”ruokaa ajallansa”. He tekevät tämän edistämällä ja laajentamalla Valtakunnan sanoman julistusta kaikessa maailmassa maailmanlaajuisessa saarnaamisrynnistyksessä. – Matt. 24:45–51.

Kuningas ja Tuomari käyttää näitä Valtakunnan uskollisia saarnaajia myös eräänlaisena ”koetinkivenä” jakamistyön suorittamisessa. Hän tekee taivaalliselta valtaistuimeltaan itse asiassa koko maan oikeussaliksi ja jokaisen kynnyksen todistajanaitioksi ovenavaajille, kun hän lähettää nämä todistajat kaikkiin kansoihin ja siten ”erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista”. Ihmiset eivät näe Kristusta, vaan sen sijaan nämä uskolliset seuraajat, joita Kuningas kutsuu ’veljikseen’. – Matt. 25:31–45.

Tällä tavalla ”suuri joukko” vanhurskassydämisiä ihmisiä, jotka kuulevat näiden todistajien julistaman Valtakunnan sanoman, asennoituu tämän Valtakunnan puolelle ja liittyy julistamaan sitä. Nämä tulevat yhteen ’yhdeksi laumaksi’ taivaan Valtakunnan perijöitten kanssa, ja heitä valmistetaan elämään paratiisimaassa Jumalan vanhurskaan uuden järjestyksen alaisuudessa. – Ilm. 7:9, 10; Joh. 10:16; Ilm. 21:1–4.

Koska on suoritettava suunnaton työ ja lisäksi vastustuksen keskellä, niin tarvitaan kestävyyttä, ja siksi Kuningas sanoo: ”Joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:13, 14) Kun julistamis- ja kokoamistyö on suoritettu Kuninkaan tyydytykseksi, niin hän siis toimii Jehovan tuomioitten toimeenpanijana puhdistaen maan kaikista valtakuntansa vastustajista, niin näkyvistä kuin näkymättömistäkin, lopettaen siten itsekkäitten ihmisten ja näkymättömien demonien hallinnan maan päältä. – Dan. 2:44; Ilm. 19:11–15; 20:1–3.

Nyt kohdallamme olevat ”Ihmisen Pojan päivät” ovat tilaisuuden ja toiminnan päiviä, jolloin voimme tehdä päätöksen nyt hallitsevan Kuninkaan Kristuksen Jeesuksen hyväksi. Ne, jotka nyt itsepintaisesti odottavat vääriä todisteita, ovat suuressa vaarassa. Toivottavasti sinä näet selvästi nyt Kristuksen paluun oikean merkityksen ja toimit aikanaan varmistaaksesi sen, että varjellut elämään Jumalan vanhurskaassa uudessa järjestyksessä, mikä on nyt lähellä.

[Alaviitteet]