Ymmärtämyksemme täyden varmuuden rikkaudet

”Jotta heidän sydämensä tulisi lohdutetuksi, jotta he olisivat liittyneet sopusointuisesti yhteen rakkaudessa ja silmälläpitäen ymmärtämyksemme täyden varmuuden kaikkia rikkauksia, huomioonottaen Jumalan pyhän salaisuuden, nimittäin Kristuksen, täsmällisen tuntemuksen.” – Kol. 2:2, Um.

1. Miten me saamme ymmärtämyksen täyden varmuuden? Mitä varten?

JEHOVA Jumala haluaa kansansa ymmärtävän hänen kirjoitetun Sanansa, Raamatun. Me saamme ymmärtämällä täyden varmuuden siitä, mitä uskomme. Vain silloin kun me ymmärrämme, me voimme selittää uskomuksemme toisille ihmisille ja tehdä sen varmasti vakuuttuneina siitä, että meillä on totuus, joka on sen arvoinen, että kaikkien kannattaa ottaa se vastaan. Siitä ei ole paljonkaan hyötyä, jos kuulee jotakin, mitä ei kuitenkaan ymmärrä, koska se ei merkitse silloin meille mitään. Me emme voi tehdä koskaan oikein, ellemme ymmärrä, mikä on Jumalan tahto. Me toimimme silloin päinvastoin varmasti tyhmällä tavalla hänen silmissään, eikä se saisi hänen hyväksymystään. Mutta kun me ymmärrämme hänen tahtonsa, joka ilmenee hänen kirjoitetuista ohjeistaan, niin me voimme tehdä sen. Ja kun teemme siten, niin se lujittaa meissä täyden toivon varmuuden, ja me voimme pitää horjumatta kiinni siitä toivosta loppuun asti, kunnes perimme sen, mitä Jumala on luvannut, ja korjaamme hänen hyvän palkkansa palveluksestamme. Me haluamme ymmärtää, miten häntä on lähestyttävä oikealla tavalla rukouksessa ja mitä on rukoiltava, jotta saisimme vastauksen. Silloin me voimme lähestyä häntä täysin varmoina. Me haluamme ymmärtää täsmälleen, mikä se toivo on, minkä hän on asettanut eteemme, jottemme kärsisi koskaan väärien toiveitten tuottamaa pettymystä tuhlattuamme kaikki ponnistelumme väärän tavoitteluun. (Hepr. 6:11, 12; 10:22, 23) Meillä ei ole siis varaa aliarvioida ymmärtämyksen täyden varmuuden rikkauksia.

2. Miksi heprealaisille täytyi kääntää Raamattu Nehemian päivinä?

² Mitä ihmiskunnan suureen enemmistöön tulee, on Raamattu, missä Jumalan tahto ja aikomus on ilmaistu, kirjoitettu kuolleilla kielillä, hepreaksi ja muinaisella tavallisella (koiné) kreikan kielellä. Siitä syystä on alkuperäinen Raamattu täytynyt kääntää meille, jotta tietäisimme, mitä siinä sanotaan. Tällöinkin on se käännettävä eli selitettävä sellaisella tavalla, että me ymmärrämme, mitä se sanoo. Jo viisi vuosisataa ennen Kristusta täytyi heprealaisille eli israelilaisille itselleenkin kääntää heidän omat Heprealaiset Kirjoituksensa, jotta he olisivat käsittäneet niiden sisällyksen. Jerusalem oli hävitetty ja henkiinjääneet oli viety vankeina Babyloniaan. Uusi sukupolvi oli kasvanut heidän ollessaan siellä seitsemänkymmentä vuotta maanpakolaisuudessa. Koska tuo nouseva sukupolvi oli läheisessä kosketuksessa babylonialaisiin, niin se oli unohtanut äidinkielensä ja oppinut puhumaan arameaa, kieltä, joka muistutti hepreaa ja oli sukua sille. Nuo ihmiset puhuivat tätä kieltä, kun heidät ennallistettiin kotimaahansa. Kahdeksankymmentä kaksi vuotta sen jälkeen kun heidät oli ennallistettu, onnistui käskynhaltija Nehemian uudelleenrakentaa Jerusalemin muurit. He viettivät sen johdosta juhlaa, jossa pappi Esra ja muut leeviläiset lukivat Raamattua kokoontuneelle kansalle. Mutta jotta kuulijat olisivat yleensä ymmärtäneet sitä, niin lukijain täytyi selittää se heille. Me luemme tätä koskevan selityksen Nehemian 8:7, 8:nnesta: He ”selittivät lain merkityksen kansalle tämän seisoessa; he lukivat kirjasta, Jumalan laista, kääntäen edetessään ja selittäen merkityksen, niin että kansa ymmärsi, mitä luettiin”. (Mo) Kun Raamatun teksti käännettiin arameaksi, mitä kansa puhui, niin se ymmärsi, mikä Jumalan laki oli.

3. Miksi Raamatun nykyaikaiset käännökset ovat sopivia? Mikä niistä on ainoalaatuisin?

³ Monet raamatunkäännöksemme ovat useissa maissa nykyään vanhentunutta kieltä, joten niitä ei ymmärretä täysin, vaan ne on selitettävä nykyaikaisin sanoin. Esim. roomalaiskatolinen Douay-raamatunkäännös saatiin valmiiksi 1610. Martti Lutherin suosittu saksalainen käännös tuli valmiiksi 1534, mutta hän tarkisti sen myöhemmin. Kaikkein suurimmassa kansansuosiossa oleva raamattujulkaisu, Kuningas Jaakon eli Hyväksytty käännös, julkaistiin vuonna 1611. Nämä raamatunkäännökset ovat näin ollen satoja vuosia vanhoja, ja kielten sanojen merkitys ja ilmaisumuodot ovat tähän mennessä muuttuneet suuresti. Olemme myöskin ruvenneet ymmärtämään paremmin Raamatun alkuperäistä hepreaa, arameaa ja kreikkaa, mikä on tehnyt mahdolliseksi täsmällisemmän kääntämisen. Monet käännökset ovat täysin oikeutetusti ilmestyneet nykyaikaisella kielellä käyttäen hyväkseen nykyisiä etuuksia, ja ne kaikki heittävät kirkkaampaa valoa Pyhien Kirjoitusten sivuille. Tätä julkaistaessa on viimeisin ja epäilemättä ainoalaatuisin käännös, mikä voi ilmestyä, se, minkä nimi on ”Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten uuden maailman käännös”, joka laskettiin ensi kerran julkisuuteen keskiviikkoiltapäivällä, elokuun 2:sena 1950, Jehovan todistajain 8-päiväisessä kansainvälisessä teokratian lisääntymiskonventissa Yankee-stadionilla, New Yorkin kaupungissa. Tämän käännöksen lukeminen, käännöksen, jonka Uuden maailman raamatunkäännöskomitea on suorittanut, lisää suunnattomasti Jumalan Sanan ymmärtämisemme täyden varmuuden rikkauksia. Siinä on monta huomiotaherättävää piirrettä. Kun huomioimme tässä eräitä niistä, niin olisi hyvä, että jokainen lukija, jolla on tämä uusi käännös, pitäisi sen käsillä katsoakseen sitä.

SANOJEN ERI MERKITYKSET EROTETAAN

4. Miten tämä käännös tekee eron niiden sanojen välillä, mitkä on käännetty maailmaksi?

⁴ Kuningas Jaakon käännöksessä samoin kuin muissakin vanhoissa käännöksissä on aiheutettu paljon väärinymmärrystä kääntämällä alkuperäisen kreikan kaksi tai useampia eri sanoja yhdellä englantilaisella sanalla. Mutta Uuden maailman käännös säilyttää alkuperäisten sanojen välisen hienon eroavaisuuden ja auttaa siten Raamatun oikeaa selittämistä. Ottakaamme esimerkiksi sana ”maailma”. Kuningas Jaakon käännöksessä on käytetty sitä käännettäessä neljä erilaista kreikkalaista sanaa: aioon, gee, kosmos ja oikuumenee. Kaikki nämä neljä sanaa esiintyvät tämän maailmanjärjestön loppua koskevassa Jeesuksen ennustuksessa. Kuningas Jaakon käännös ei tee eroa kolmen siinä esiintyvän sanan välillä, vaan kääntää ne kaikki kolme sanalla ”maailma”. Mutta huomaa, miten tämä uusi käännös esittää ne kohdat, joissa nämä kolme sanaa ovat, nim. Matteuksen 24:3, 14, 21:sen ja 25:34:nnen (Um): ”Hänen istuessaan Öljyvuorella lähestyivät opetuslapset häntä yksityisesti sanoen: ’Sano meille: Milloin nämä asiat tapahtuvat, ja mikä on oleva sinun läsnäolosi ja [aioonin] asiainjärjestelmän loppuunsaattamisen merkki?’” Jeesus vastasi: ”Tämä hyvä uutinen valtakunnasta saarnataan koko [oikuumeneessä] asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee päätökseensaatettu loppu.” ”Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jollaista ei ole esiintynyt [kosmosin] maailman alusta tähän asti eikä esiinny enää uudelleen.” ”Tulkaa, te, joilla on minun Isäni siunaus, perikää se valtakunta, joka on ollut valmistettu teille [kosmosin] maailman perustamisesta lähtien.” Tällainen käännös ei voi millään tavalla johtaa lukijoita päättelemään, että meidän kirjaimellinen maamme loppuisi, vaan että asiainjärjestelmä päättyy. Että sanaa ”maa”, minkä Kuningas Jaakon Raamattu kääntää ”maailmaksi” Ilmestyskirjan 13:3:nnessa, voidaan käyttää kuvaannollisessa merkityksessä, senkin tämä uusi käännös osoittaa: ”Ja koko maa [gee] seurasi villipetoa ihmetellen.” (Um) Maa merkitsee tässä luonnollisesti maan päällä asuvia ihmisiä. Me näemme siis, että ainoastaan yksi sana [kosmos] on käännetty maailmaksi kautta koko tämän uuden käännöksen. Ainoa poikkeus, missä sitä ei käännetä maailmaksi, on 1. Pietarin kirjeen 3:3, jossa sitä käytetään naisten koristeista.

5. Miten se esittää paremmin aikaisemmin pakanoiksi käännetyt kohdat?

⁵ Nimitys pakana(t) on hylätty ja alkuperäisen sanan ydinmerkitys on tuotu esiin kääntämällä se sanoilla ”kansat” tai ”kansoihin kuuluva ihminen” tai ”kansoihin kuuluvat ihmiset”. (Matt. 24:14; 18:17; 6:7, Um) Huomaa yksi esimerkki tapauksesta, missä Jeesus antoi viimeisen käskyn opetuslapsilleen: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkiin kansoihin kuuluvista ihmisistä, kastaen heitä [ihmisiä eikä kansoja] Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä.” – Matt. 28:19, Um.

6. Miten se ilmaisee viidellä tavalla ”pneuma”-sanan merkityksen?

⁶ Sana pneuma merkitsee pohjimmaltaan näkymätöntä toimivaa voimaa, ja tämä uusi käännös ilmaisee sen viidellä eri tavalla. Ensiksi, näkymättömänä voimana toiminnassa, olipa se sitten tuuli tai persoonaton henki. Me luemme: ”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen äänen, mutta et tiedä, mistä se tulee ja mihin se on menossa. Niin on jokainen, joka on syntynyt hengestä.” (Joh. 3:8, Um) Toiseksi, näkymättömänä taivaallisena persoonana: ”Jumala on Henki.” (Joh. 4:24, Um) Kolmanneksi, mielentilana eli -laatuna. Kun Kuningas Jaakon käännös sanoo: ”Herra Jeesus Kristus olkoon henkesi kanssa”, niin uusi käännös esittää sen näin: ”Herra olkoon ilmaisemasi hengen kanssa.” (2. Tim. 4:22, Um; myös Fil. 4:23, Um) Neljänneksi, liikkeellepanevana tai henkeyttävänä voimana. Sen sijaan että käytettäisiin epämääräistä ilmaisua ”hengessä”, Johannes pannaan sanomaan: ”Minä tulin henkeytyksestä olleeksi Herran päivässä.” (Ilm. 1:10, Um) Tämä osoittaa Johanneksen joutuneen hengen valtaan. Viidenneksi, näkymättömän lähteen henkeyttämänä ilmaisuna: ”Rakkaat, älkää uskoko jokaista henkeytettyä ilmaisua, vaan koetelkaa henkeytetyt ilmaisut nähdäksenne, ovatko ne alkuisin Jumalasta, koska monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. . . . tämä on sen antikristuksen henkeytetty ilmaisu, jonka te olette kuulleet olevan tulossa.” (1. Joh. 4:1–3, Um) ”Ja minä näin kolme saastaista henkeytettyä ilmaisua, jotka näyttivät sammakon muotoisilta, tulevan . . . suusta. . . . Ne ovat todellisuudessa paholaisten henkeyttämiä ilmaisuja ja aikaansaavat merkkejä, ja ne lähtevät koko asutun maan kuningasten luo kokoamaan heitä yhteen Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sotaan.” – Ilm. 16:13, 14, Um.

7. Miten se tekee eron onnellisuuden ja autuaanaolemisen välillä?

⁷ Kuningas Jaakon Raamattu kääntää kaksi kreikkalaista eri sanaa ”siunatuksi”. Uusi käännös tekee aina eron niiden välillä ja kääntää toisen (makarios) ”onnelliseksi”. Me luemme esim. vuorisaarnasta: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille. Onnellisia ovat ne, jotka murehtivat, koska heidät lohdutetaan.” Ja niin edelleen, joten meidän ei tarvitse sanoa heitä enää ”autuaiksi” latinalaisen Vulgatan mukaisesti. Meidän täytyy sanoa heidän olevan onnellisuuden tilassa eli onnekkaita. (Matt. 5:3–12, Um) Jeesuksen ihmisäidin Marian kuullaan sanovan tämänmukaisesti: ”Minun sieluni ylistää ylen Jehovaa, . . . Sillä katso, kaikki sukupolvet julistavat tästä lähtien minut onnelliseksi.” (Luuk. 1:46–48, Um) Me luemme samaten ”onnellisesta Jumalasta” ja ”onnellisesta ja ainoasta Yksinvaltiaasta”. (1. Tim. 1:11; 6:15, Um) Jumala ja hänen Poikansa ovat onnellisia!

8. Miten se osoittaa Jehovan todistajain olemassaoloajan pituuden?

⁸ Kun kirjoittaja käyttää Kuningas Jaakon käännöksessä Heprealaisten 12:1:sessä yhtäkkiä sanaa ”todistajia”, niin se on johtanut moninaisiin selityksiin, useitten luullessa hänen tarkoittavan urheilukilpailuja seuraavia katsojia. Mutta uusi käännös osoittaa, että sille sukua olevaa teonsanaa, joka merkitsee ”antaa todistusta”, on käytetty neljä kertaa edellisessä luvussa, missä hän käsittelee uskoa ja sanoo: ”Tämän kautta todistettiin muinaisaikain ihmisille.” Hän nimeää erityisesti Aabelin ja Eenokin tämän todistuksen saaneina ja lopettaa luvun sanoen: ”Mutta kuitenkin jäivät kaikki nämä, vaikka heille todistettiinkin heidän uskonsa kautta, saamatta lupauksen täyttymystä, koska Jumala edeltävarasi jotakin parempaa meille.” Sitten hän aloittaa seuraavan luvun sanoen: ”Koska meitä on siis ympäröimässä niin suuri pilvi todistajia, niin pankaamme myöskin pois joka ainoa paino ja synti, mikä helposti kietoo meidät, ja juoskaamme kestävinä kilpailu.” (Hepr. 11:2, 4, 5, 39, 40; 12:1, Um) Näin me havaitsemme sen tosiasian, että kirjoittaja tarkoittaa Jehovan todistajia Aabelista Johannes Kastajaan asti. Tästä me tiedämme, etteivät Jehovan todistajat saaneet alkuaan vasta vuonna 1931, jolloin tämä raamatullinen nimitys tunnustettiin julkisesti Kolumbuksessa, Ohiossa, pidetyssä kansainvälisessä konventissamme, erottamaan meidät kristillisiksi tunnustautuvista sadoista lahkoista.

9, 10. Miten se tähdentää viisaan, uskollisen palvelijan korotusta?

⁹ Nykyiset [engl.] käännökset kääntävät useat kreikkalaiset sanat ”taloudeksi”, mm. senkin sanan, mikä esiintyy vain kerran, Matteuksen 24:45:nnessä. Mutta uusi käännös tekee tässäkin huomattavan erotuksen kääntämällä tämän kohdan näin: ”Kuka on tosiaan se uskollinen ja arvosteluälyinen orja, jonka hänen isäntänsä määräsi valvomaan huonekuntalaisiaan [oiketéia] ja antamaan heille heidän ruokansa sopivana aikana?” (Um) Luukkaan 12:42:sessa oleva samanlainen kohta laajentaa sanan huonekuntalaiset käyttämällä sanaa ”palveluskunta” ja osoittaa, mitä nämä ”huonekuntalaiset” tarkoittavat. Näyttää olevan ainoastaan yksi muu englantilainen käännös, mikä kääntää tämän myöskin ”huonekuntalaisiksi”, ja se on Murdockin Syyrialaisesta versiosta suorittama käännös. A. S. Lewisin syyrian kielestä tekemä käännös kääntää sen ”tovereiksi”, so. orjatovereiksi. Kaikki muut käännökset kääntävät sen erotuksetta ”taloudeksi”. Mutta Ostyn 1949 laatima ranskalainen käännös on yhtäpitävä pannessaan siihen sanan ”huonekuntalaiset”; ja Lutherin ja Perkin saksalaiset käännökset (1947) sekä Elberfelder pitävät myös yhtä, samoin kuin Nácar-Colungan (1948) ja Bover-Canteran (1947) espanjalaiset käännökset ja Hispano-Americana sekä J. F. D’Almeidan portugalilainen käännös.

¹⁰ Omatessamme tämän täsmällisen käännöksen me voimme huomata, miten Herra korottaa tämän vihkiytyneen palvelusjärjestön, jonka hän kuvaa tässä maailman lopussa olevaksi ”uskolliseksi ja arvosteluälyiseksi orjaksi”. Orja on pantu ennen korotusta vain valvomaan Herran ”huonekuntalaisia” eli ”palveluskuntaa”, antamaan heille heidän hengellisen ravintonsa sopivaan aikaan; ja niin me voimme nähdä, miten hänen asemassaan oleva voisi tulla pahaksi ja alkaa lyödä orjatovereitaan. Mutta minkä korotuksen tämä arvosteluälyinen orjajärjestö saa sen tähden, että se ruokkii uskollisesti kaikkia Herran huonekuntalaisia? Maailman loppua koskeva Jeesuksen ennustus antaa vastauksen: ”Onnellinen on se orja, jos hänen isäntänsä saapuessaan tapaa hänet tekemästä siten. Totisesti minä sanon teille, että hän määrää hänet valvomaan [mitä?] KAIKKEA hänelle kuuluvaa.” (Matt. 24:46, 47, Um; Luuk. 12:43, 44) Ja tosiasiat osoittavat nyt, että Jeesus on korottanut voidellun orjaluokkansa tällä tavalla vuodesta 1919 lähtien.

KUOLEMANTILA, ”HELVETTI” JA SIELU

11. Miten se osoittaa, että kuolemantila on kuin uni?

¹¹ Jeesus vertasi kuolemaa uneen. Puhuen rakkaan ystävänsä kuolemasta hän sanoi: ”Ystävämme Lasarus on mennyt lepäämään, mutta minä olen menossa sinne herättämään hänet unesta.” Sitten hän sanoi selitykseksi avoimesti opetuslapsilleen: ”Lasarus on kuollut.” (Joh. 11:11–14, Um) Meidän uusi käännöksemme osoittaa, missä verbi ”nukkua” merkitsee kuolemaa. Kun marttyyri Stefanusta kivitettiin ja kun hän oli lausunut viimeiset sanansa, niin me luemme: ”Ja sanottuaan tämän hän nukahti kuolemaan.” Daavidkin ”nukahti kuolemaan, ja hänet pantiin esi-isiensä luo”. Mitä vaimoon tulee, niin ”jos hänen miehensä nukahtaisi kuolemaan, hän on vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa hän haluaa”. Apostoli sanoo kristityille: ”Me emme tahdo teidän olevan tietämättömiä niiden suhteen, jotka nukkuvat kuolemassa, jotta te ette murehtisi niin, kuin ne muutkin tekevät, joilla ei ole toivoa.” Ja niiden, jotka pilkkaavat meitä nyt siksi, että me varoitamme maailman lopusta, ennustettiin sanovan meille: ”Mutta siitä päivästä lähtien, jolloin esi-isämme nukahtivat kuolemaan, ovat kaikki asiat pysyneet täsmälleen samanlaisina kuin luomisen alusta pitäen.” – Apt. 7:60; 13:36; 1. Kor. 7:39; 1. Tess. 4:13; 2. Piet. 3:4, Um.

12. Mitä ”helvettiin” tulee, niin minkä kolmen kreikkalaisen sanan välillä se tekee eron? Miten?

¹² Sen tosiasian mukaisesti, että Jeesuksen lunastamien kuolemantila on unen kaltainen, uusi käännös tekee selvästi eron kolmen kreikkalaisen sanan välillä ja kääntää ne vastaavasti sanoilla hades, gehenna ja tartaros. Kuningas Jaakon käännös korvaa kaikki nämä kolme sanaa yhdellä englantilaisella sanalla ”helvetti”. Tämä on antanut aiheen monelle helvetintulisaarnalle ja on johtanut suureen hämmennykseen ja henkiseen tuskaan ne, jotka ovat menettäneet rakkaitaan kuolemaan. Sanaa ”helvetti” siihen liittyvine kauhuineen, millä uskonnon papit ovat kuormittaneet sen, ei ole lainkaan Uuden maailman käännöksessä. Sen lisäyksessä on valaiseva selitys hadeksesta, gehennasta ja tartaroksesta, ja siinä osoitetaan niiden rajoitetut merkitykset sekä niiden välinen ero.

13. Mihin se osoittaa noiden kolmen kreikkalaisen sanan soveltuvan tai mitä merkitsevän?

¹³ Käännöksen alla olevat viitteet osoittavat, että hades vastaa heprean ”sheolia” ja tarkoittaa Kristuksen lunastaman ihmiskunnan yleistä hautaa, mikä tyhjenee jonakin päivänä kokonaan, kun kaikki ne nousevat ylös, jotka ovat haudoissaan. Pietari sovelluttaa tämän tähden ennustuksen: ”Sinä et hylkää minun sieluani hadekseen”, Jeesukseen, kun hän oli ihmiskunnan yleisessä haudassa. Hän lisää, että profeetta Daavid tässä ”näki etukäteen ja puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, ettei häntä hylätty hadekseen”. (Apt. 2:27, 31, Um) Jeesus sanoo myöhemmin Johannekselle: ”Minulla on kuoleman ja hadeksen avaimet.” Noiden avainten käyttämistä esittävä näky kuuluu näin: ”Ja kuolema ja hades antoivat niissä olleet kuolleet, ja heidät tuomittiin henkilökohtaisesti tekojensa mukaan. Ja kuolema ja hades paiskattiin tulijärveen. Tämä merkitsee toista kuolemaa, tämä tulijärvi.” Kuvaannollinen ”tulijärvi” vastaa gehennaa ja kuvaa iankaikkista hävitystä. Jeesus sanoo niin seuraavissa sanoissaan: ”Älkää ruvetko pelkäämään niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua, vaan olkaa pikemmin hänen pelossaan, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin gehennassa.” Jeesus pani elämän ja gehennan toistensa vastakohdiksi, koska gehennaan tuomitseminen merkitsee kaikesta elämästä poispyyhkäisemistä. (Matt. 10:28; 18:9; 23:33; Mark. 9:43–47, Um) Kolmas sana, tartaros, koskee ainoastaan langenneita enkelihenkiä eikä ihmisiä. Se esiintyy vain kerran, 2. Pietarin kirjeen 2:4:nnessä, ja kuvaa noiden enkelien nykyistä alennustilaa, koska he tekivät syntiä kapinoidessaan Jehova Jumalaa vastaan.

14. Miten se tekee ihmissielun kuolevaisuuden huomattavaksi?

¹⁴ Jeesus sanoi juuri lainaamassamme kohdassa, että Jumalalla on valta tuhota sekä ihmisen ruumis että sielu gehennassa. Tämä herättää meidät huomaamaan sen peloittavan tosiasian, että ihmissielu on hävitettävissä eikä suinkaan kuolematon, niinkuin pakanafilosofit Pythagoras, Sokrates ja Platon opettivat. Uudessa raamatunkäännöksessä tehdään ihmissielun kuolevaisuutta ja tuhoutuvaisuutta koskeva kristillinen totuus poikkeuksellisen huomattavaksi siten, että se kääntää kreikkalaisen sanan psykhe johdonmukaisesti yhdellä sanalla ”sielu” kaikissa 102 kohdassa, joissa tämä kreikkalainen sana esiintyy. Tämä ei ole hutilointia, vaan se paljastaa hyvin, miten kristikunnan papit ovat omaksuneet ja opettaneet pakanallisia valheellisuuksia ihmissielusta eikä kristillisiä totuuksia.

15. Miten liite osoittaa ”sielun” eri piirteet?

¹⁵ Liite ryhmittää psykhe-sanan esiintymiskohdat eri otsikkojen mukaan osoittaakseen, että sielulla ja hengellä on ero ja että elävät henkilöt eli luomukset ovat itse sieluja. Esim. 1. Korinttolaiskirjeen 15:45 (Um) kuuluu: ”Ensimmäinen ihminen Aadam tuli eläväksi sieluksi.” Ja 1. Pietarin kirjeen 3:20 (Um) sanoo: ”Jumalan kärsivällisyys odotti Nooan päivinä, kun rakennettiin arkkia, missä muutamia ihmisiä, se on, kahdeksan sielua, vietiin turvallisesti veden läpi.” Mutta kuulehan vielä Jeesuksen sanoja ihmissielun kuolevaisuudesta: ”Onko sapattina laillista tehdä hyvä työ vai tehdä vahinkoa, pelastaa vai tappaa sielu?” (Mark. 3:4; Luuk. 6:9, Um) Ja myös: ”Kuka tahansa koettaa säilyttää sielunsa itsellään, hän menettää sen, mutta ken hyvänsä menettää sen, varjelee sen elossa.” ”Joka rakastaa sieluaan, tuhoaa sen, mutta joka vihaa sieluaan tässä maailmassa, varjelee sen iankaikkiseen elämään.” (Luuk. 17:33; Joh. 12:25, Um; vertaa Joos. 10:28, 30, 32, 35, 37, 39; 11:11. [Näissä kaikissa kohdissa sanotaan surmatun ”sieluja”, vaikka suom. käänn. on jättänyt tämän sanan kokonaan pois. – Suom. huom.]) ”Minun sieluni on syvästi murheellinen, jopa kuolemaan asti.” (Matt. 26:38; Mark. 14:34, Um) Ja näin on monissa muissakin raamatunkohdissa. Mutta tämä kristillinen oppi, että sielumme kuolee ja että kuolleet ovat tiedottomia ja toimettomia, on täysin sopusoinnussa lohdullisen ylösnousemusopin kanssa.