18. luku
Oletko uskollinen maan uudelle Kuninkaalle?
1. Kun Jeesus esitettiin Kuninkaana vuonna 33, miten ihmisjoukko suhtautui siihen?
Niisankuun 9. päivänä vuonna 33 Jeesus Kristus esittäytyi juutalaisille heidän Kuninkaanaan ja ennustettuna Messiaana. Kun hän laskeutui Öljyvuorelta kohti Jerusalemia, opetuslasten joukko iloitsi ja ylisti Jumalaa Jeesuksen suorittamien voimatekojen vuoksi. (Luukas 19:37, 38; Sakarja 9:9) Osoittautuisivatko he sitten uskollisiksi Hänelle, jota he tervehtivät Kuninkaana? Heidän uskollisuutensa joutui pian koetukselle.
2. a) Miten monet ihmiset suhtautuvat nykyään ilmoitukseen, jonka mukaan Kristus on maan uusi Kuningas? b) Mitkä kysymykset kuitenkin ansaitsevat vakavaa huomiota?
2 Vuodesta 1914 lähtien koko ihmiskunnalle on esitetty, että kirkastettu Jeesus Kristus, joka hallitsee aktiivisesti taivaasta, on maan uusi Kuningas. Mahdollisuus elää Kristuksen käsissä olevan hallituksen alaisuudessa, joka tarjoaa todelliset ratkaisut ihmiskunnan ongelmiin, on ilahduttanut kaikkiin kansakuntiin kuuluvia ihmisiä. Mutta osoittautuvatko he uskollisiksi? Entä itse kukin meistä?
KUNINKAAN ITSE OSOITTAMA USKOLLISUUS
3. a) Miksi Jeesusta itseään sanotaan Jehovan ”uskolliseksi”? b) Mitä tämä uskollisuus on?
3 Jeesus Kristus on antanut runsaasti todisteita siitä, että hän itse on horjumattaman uskollinen Jehovalle, Kaikkeuden Suvereenille. Häntä sanotaankin osuvasti Raamatussa Jehovan ”uskolliseksi”. (Psalmit 16:10, UM; Apostolien teot 2:24–27) Tässä käytetty ’uskollisuutta’ merkitsevä heprealainen sana sisältää ajatuksen rakkaudellisesta huomaavaisuudesta. Se ei ole kylmää, pelkästään lakiin tai oikeuteen perustuvaa uskollisuutta, vaan sen vaikuttimena on myös rakkaus ja arvostus. – Vrt. Psalmit 40:9; Johannes 14:31.
4, 5. a) Miten Jeesuksen uskollisuus ilmeni taivaassa Saatanan kapinan jälkeen? b) Miten tuo uskollisuus ilmeni myös maan päällä?
4 Kun Saatana alkoi taivaassa tavoitella itselleen kunniaa, joka kuului ainoastaan Jumalalle, ja kun jotkut toisetkin enkelit jättivät oman paikkansa Jehovan taivaallisessa järjestössä, Jumalan ainosyntyinen Poika ei jäljitellyt heidän henkeään. Se ei olisi tullut kyseeseenkään hänen kohdallaan! Tämän uskollisen Pojan uhrautuva antaumus oli niin suuri, että toteuttaakseen Isänsä tahdon hän jätti taivaallisen kirkkauden, tuli ihmiseksi ja alistui jopa kuolemaan kidutuspaalussa. Hän varmisti rakkaudellisesti, että mikäli hänestä riippui, niin ainutkaan Raamatussa hänestä esitetty yksityiskohta ei jäisi täyttämättä. – Filippiläisille 2:5–8; Luukas 24:44–48.
5 Kun Jeesus oli maan päällä, Saatana painosti häntä suuresti saadakseen hänet kääntymään syrjään Jumalan hänen tehtäväkseen uskomasta työstä ja, mikäli mahdollista, houkutellakseen hänet tekemään jotakin, mikä saisi Jumalan itsensä hylkäämään Poikansa. Hän yllytti Jeesusta tekemään sellaista, mikä voisi johtaa huomattavan aseman ja vallan saamiseen – tosin maailmassa, jonka hallitsija oli Saatana. Jeesus kieltäytyi ja viittasi Pyhään Raamattuun oppaanaan. (Matteus 4:1–10) Jeesuksella oli huomattavia kykyjä, ja hän käytti niitä hyväkseen, mutta aina sopusoinnussa Isänsä tahdon kanssa. Hän syventyi täysin tekemään sitä työtä, jonka Jumala oli lähettänyt hänet tekemään. (Johannes 7:16–18; 8:28, 29; 14:10) Todella suurenmoinen uskollisuuden esimerkki!
6. Millä tavoin Jeesuksen saama palkinto vaatii meitä olemaan uskollisia?
6 Koska Jeesus osoittautui uskolliseksi, Jehova herätti hänet kuolleista ja ”korotti hänet ylempään asemaan ja antoi huomaavaisesti hänelle nimen, joka on jokaisen muun nimen yläpuolella, niin että Jeesuksen nimessä jokainen polvi notkistuisi – – ja jokainen kieli tunnustaisi avoimesti Jumalan, Isän, kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra”. (Filippiläisille 2:9–11) Tämä ”nimi, joka on jokaisen muun nimen yläpuolella”, edustaa sitä voimaa ja valtaa, joka Jeesukselle on suotu, jotta hän voisi täyttää Jehovan tahdon. ’Polvien notkistaminen’ hänelle merkitsee hänen asemansa tunnustamista ja hänen valtaansa alistumista. Siihen sisältyy uskollinen alamaisuus hänelle, koska hän on Kuningas.
USKOLLINEN RAKKAUS JEHOVAN VOIDELTUJA KOHTAAN
7. Missä piirteissä Jeesuksen seuraajien uskollisuus koetellaan?
7 Se ettei Jeesusta hänen taivaaseen nousemisensa jälkeen voitu enää nähdä ihmissilmin, panisi hänen seuraajansa sydäntä tutkiviin uskollisuuden kokeisiin. Eläisivätkö he niiden periaatteiden mukaisesti, jotka hän oli opettanut heille? Pysyisivätkö he erossa maailmasta? Kunnioittaisivatko he niitä, joille pyhä henki oli uskonut valvontavastuut? Tekisivätkö he kokosieluisesti hänen heidän tehtäväkseen antamaansa työtä?
8. Mitä Joonatanin ja Daavidin välinen uskollinen rakkaus esikuvasi?
8 ”Muut lampaat” koottaisiin aikanaan taivaallisen Valtakunnan perillisten muodostaman ”pienen lauman” yhteyteen. Ymmärtäisivätkö he todella, millainen asema heille oli annettu Kuninkaana toimivaan Kristukseen ja toisiinsa nähden? Tosiasiat osoittavat, että kaikkien niiden keskuudessa, jotka kuuluvat Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa olevaan ”yhteen laumaan”, vallitsee aito keskinäinen rakkaus. Tätä esikuvasi se murtumaton ja sammumaton rakkaus, jota kuningas Saulin poika Joonatan tunsi Daavidia kohtaan. Nähdessään Daavidin antautuneen täysin Jehovalle ja luottavan Jumalaan surmatessaan Goljat-jättiläisen Joonatan liikuttui syvästi ja kiintyi ”kaikesta sielustaan Daavidiin, ja Joonatan rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa”. Hänen rakkautensa ei vähentynyt senkään jälkeen, kun kävi ilmi, että Jehova luovuttaisi kuninkuuden Daavidille eikä Joonatanille. Joonatan jopa vaaransi toistuvasti henkensäkin Daavidin puolesta. – 1. Samuelin kirja 17:45–47; 18:1; 23:16, 17.
9. Miten Daavidin armeijassa palvelleet ei-israelilaiset osoittivat samanlaista uskollisuutta?
9 Joonatanin lisäksi myös jotkut ei-israelilaiset liittyivät Daavidiin. He eivät olleet palkkasotureita, vaan urhoollisia miehiä, jotka toimivat Daavidia, Jehovan voideltua, kohtaan tuntemansa kiintymyksen perusteella. Heihin kuului kreettejä, pleettejä ja filistealaisen Gatin kaupungin entisiä asukkaita. He pysyivät uskollisesti Daavidin puolella, kun tämän poika Absalom yritti petollisesti varastaa Israelin miesten sydämet. Absalomin viekkaudesta ja huomattavasta asemasta huolimatta hänen mairitteleva puheensa ei saanut heitä johdetuksi petolliseen menettelyyn. – 2. Samuelin kirja 15:6, 10, 18–22.
10. a) Miten Kristuksen, voidellun jäännöksen ja ”muiden lampaitten” keskinäistä läheistä suhdetta kuvaillaan Psalmissa 45? b) Missä mielessä ’neitsyt-ystävättäret astuvat kuninkaan palatsiin’?
10 Myös Psalmissa 45 esitetään sydäntä lämmittävä kuvaus Kristuksen, voidellun jäännöksen ja ”muiden lampaitten” keskinäisestä suhteesta. Tämä ei ole pelkästään kaunista runoutta, vaan ennustus messiaanisesta Valtakunnasta, jossa itse Jumala on ”valtaistuin”, toisin sanoen Jeesuksen kuninkuuden perusta ja tuki. (Psalmit 45:2–8; Heprealaisille 1:8, 9) Psalminkirjoittaja kuvailee, kuinka Kristuksen morsian, ”kuninkaan tytär”, tuodaan Kuninkaan luo tämän hääpäivänä. Hänen kanssaan ovat ”neitsyet – – hänen ystävättärensä”. Keitä he ovat? He ovat niitä, jotka odottavat innokkaasti pääsyä Jumalan valtakunnan maallisiksi alamaisiksi. He seuraavat ”ilolla ja riemulla” ”morsian”-luokkaa, kunnes viimeinenkin sen jäsenistä on liitetty Kristukseen taivaassa. He ”astuvat kuninkaan palatsiin” heidän kanssaan, tosin eivät nousemalla taivaaseen vaan tarjoutumalla Kuninkaan palvelukseen. Oletko sinä liittynyt tuohon onnelliseen kulkueeseen? – Psalmit 45:14–16.
MITÄ USKOLLISUUS EDELLYTTÄÄ MEILTÄ?
11. Missä tilanteissa se, ettemme ”ole osa maailmasta”, joutuu koetukselle?
11 Lukemattomat elämän tilanteet osoittavat, millaisia ihmisiä olemme. Uskommeko todella Jehovan messiaaniseen valtakuntaan? Onko se meille todellinen? Jeesus sanoi, että hänen tosi seuraajansa ”eivät ole osa maailmasta”. Pitääkö se paikkansa sinusta? – Johannes 17:15, 16.
12. Millä muilla tavoin voimme osoittaa uskollisuutta, vaikka olemmekin epätäydellisiä?
12 Meidän epätäydellisten ihmisten kohdalla uskollisuus ei edellytä täydellisyyttä. Se vaatii meitä kuitenkin välttämään rikkomasta tahallamme Raamatun käskyjä, näkevätpä toiset meidät tai eivät. Se saa meidät ponnistelemaan soveltaaksemme Raamatun periaatteita täysin elämäämme, sen sijaan että kokeilisimme, kuinka lähelle maailman teitä voimme mennä. Se saa meidät kehittämään aitoa vihaa pahaa kohtaan. – Psalmit 97:10.
13. Miten uskollisuus suojelee meitä luopioiden mairittelevalta puheelta?
13 Jos todella vihaamme pahaa, emme salli uteliaisuuden houkutella itseämme menemään sen lähelle. Uteliaisuus sukupuolisesti moraalittomien ihmisten elämän suhteen saattaa johtaa ihmisen turmioon. (Sananlaskut 7:6–23) Samalla tavoin voi hengellinen turmio kohdata niitä, jotka uteliaisuuden vuoksi ostavat ja lukevat luopioiden valmistamaa kirjallisuutta, luopioiden jotka ovat hylänneet Jehovan ja hänen järjestönsä ja jotka sitten sanallisesti ”pieksevät” entisiä tovereitaan. (Matteus 24:48–51.) Sananlaskujen 11:9 varoittaa: ”Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä.” Uskollisuus suojelee meitä kuitenkin joutumasta heidän mairittelevan puheensa harhaan johtamiksi. – 2. Johannes 8–11.
14. a) Mikä on tärkeimpiä tapoja, joilla voimme osoittaa uskollisuutemme Kuninkaana hallitsevaa Kristusta kohtaan? b) Miksi tämä työ on niin tärkeää?
14 Tärkeimpiä tapoja, joilla voimme osoittaa uskollisuutemme, on toimia kokosieluisesti siinä työssä, jota Jeesus opetti opetuslapsensa tekemään. Hän antoi itse esimerkin kulkemalla kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaamassa Jumalan valtakunnan hyvää uutista. (Luukas 8:1) Jeesus ennusti, mitä tosi kristityt tekisivät nykyään, kun hän sanoi: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” (Matteus 24:14) Tätä hyvää uutista saarnaamalla Valtakunta-kysymys esitetään kaikkialla asuville ihmisille, jotta he voisivat tehdä oman ratkaisunsa. Suuren joukon kohdalla tuo päätös johtaa suuresta ahdistuksesta varjeltumiseen. (Ilmestys 7:9, 10) Teetkö sinä uskollisesti tätä kiireisen tärkeää työtä?
15. a) Mistä Jehovan uskollisten pitäisi puhua Psalmin 145:10–13:n mukaan? b) Miten se soveltuu meihin?
15 Psalmista Daavid kirjoitti kauan sitten: ”Kaikki sinun tekosi ylistävät sinua, Herra, ja sinun hurskaasi [uskollisesi, UM] kiittävät sinua. He puhuvat sinun valtakuntasi kunniasta ja kertovat sinun voimastasi. Niin he ilmoittavat ihmislapsille hänen voimalliset työnsä ja hänen valtakuntansa kirkkauden ja kunnian. Sinun valtakuntasi [kuninkuutesi, UM] on iankaikkinen valtakunta [kuninkuus, UM], ja sinun herrautesi pysyy polvesta polveen.” (Psalmit 145:10–13) Tuo kuninkuus on nyt Jeesuksen Kristuksen uskollisesti johtaman messiaanisen Valtakunnan käsissä, ja me osoitamme uskollisuutemme sekä Jumalaa että Kristusta kohtaan puhumalla siitä avoimesti ja innokkaasti.
16. Millä tavoin uskollisuuden tulisi vaikuttaa siihen, missä määrin saarnaamme Valtakuntaa ja mistä vaikuttimista teemme niin?
16 Minkä sijan sinä olet omassa elämässäsi antanut tälle Valtakunnan todistamistyölle? Asetatko sen todella muiden pyrkimystesi edelle? Saatat tehdä enemmän tai kenties vähemmän kuin toiset, sillä yksilöiden olosuhteet ovat erilaisia. Meidän kaikkien on kuitenkin hyvä esittää itsellemme seuraavanlaisia kysymyksiä: ’Onko minun osuuteni osoitus pelkästä velvollisuudentunnosta, nimellisestä uhrista? Pidänkö sitä pelkästään elossa säilymisen edellytyksenä? Vai saako rakkaus Jehovaa kohtaan, omistautuminen hänen messiaaniselle Kuninkaalleen ja aito huoli lähimmäisistäni minut panemaan sen etusijalle, niin että kaikki muut elämääni liittyvät asiat rakentuvat sen ympärille?’ Uskollisuus saa meidät etsimään keinoja, joilla voimme osoittaa tämän työn olevan yhtä tärkeää meille kuin se on Kuninkaallemme.
17. Keille Jeesus ”julistaa rauhan”, kun hän tuhoaa pahat?
17 Pian Hän, jota hänen opetuslapsensa tervehtivät riemuiten Kuninkaana hänen saapuessaan Jerusalemiin vuonna 33, tuhoaa kaikki, jotka hylkäävät Jehovan messiaanisen Kuninkaansa kautta ilmaiseman suvereenisuuden. Mutta hän ”julistaa rauhan” niiden kaikista kansoista tulevien ihmisten ”suurelle joukolle”, jotka ovat jäljitelleet hänen omaa uskollisuuden esimerkkiään. Tuletko sinä olemaan heidän joukossaan? – Sakarja 9:10; Efesolaisille 4:20–24.