Köyhyyden lisääntyminen – uhka kaikille

KUN tulee puhe köyhyyden lisääntymisestä, niin joku todennäköisesti lainaa Jeesuksen Kristuksen sanoja: ”Köyhät teillä aina on keskuudessanne.” – Joh. 12:8.

Mitä Jeesus tarkoitti? Tahtoiko hän sanoa, että Jumala ei välitä köyhistä? Ja onko heidän ahdinkonsa toivoton, auttamaton?

Maailmassa on köyhyyden pulma kasvanut ja tullut suuremmaksi uhaksi, vaikka ihmiset ovat yrittäneet voittaa sen. Toisaalta monien maiden bruttokansantuote on kasvanut viime vuosina. Eräs Etelä-Amerikan maa lisäsi 1960-luvulla bruttokansantuotettaan yhteensä keskimäärin 3,1 prosenttia henkeä kohti vuodessa. Rikkaat tulivat hyvin toimeen. Mutta samanaikaisesti 40 prosenttia väestöstä käsittävän köyhimmän osan tulot vähenivät. Sama suuntaus oli nähtävissä muissakin maissa.

Näin ollen, hallitusten suunnitelmista ja ohjelmista huolimatta, Yhdistyneitten Kansakuntien pääsihteerin Kurt Waldheimin lausunto osoittaa, ettei köyhyyden uhka ole väistynyt. Hän sanoo: ”Tuhoisin erillinen syyte nykyistä maailman sivilisaatiotamme vastaan on kolkon, kaikkialle leviävän köyhyyden jatkuva olemassaolo maailman väestön kahden kolmanneksen keskuudessa.”

KÖYHYYDEN KASVOT

Köyhyyden todellinen uhka tuntuu kuitenkin niiden ihmisten elämässä, jotka kokevat sitä jokapäiväisessä elämässään. Sitä ei ole helppo määritellä, koska ihminen voi olla ”köyhä” jossakin maassa, ja kuitenkin häntä voidaan saman omaisuuden perusteella pitää jossain muualla kohtalaisen hyvinvoipana.

Länsimaiden siirtotyöntekijät viettävät ankeaa elämää. Esimerkiksi Yhdysvalloissa saattaa meksikolais-amerikkalainen perhe kulkea sadonkorjuun myötä poikki maan työskennellen pelloilla sitä mukaa kuin sato kypsyy. Vaikka koko perhe tekee pitkiä työpäiviä, kaikki perheenjäsenet yhdessä eivät ehkä ansaitse niin paljon rahaa kuin putkimiehen oppipoika. Jotkut elävät niin lähellä nälkiintymistä, että yhden päivätyön menetys merkitsisi syömättömyyttä – köyhyyden uhka on todellinen heille.

Heidän vastineensa Euroopan vauraammissa osissa ovat tulleet Aasiasta ja Afrikasta sekä muista Euroopan maista. Monien, jotka muuttavat työhön sinne, missä on ”hyvinvointia”, täytyy tyytyä katujen puhdistus- ja käymälöitten siivoamistöihin. ”Koti” on pahvilevyistä ja vanhoista autonosista väsättyjen asumusten joukossa. Niissä ei ole sähköä eikä vesijohtovettä.

Heidän tilansa on kuitenkin edistynyt verrattuna joihinkin osiin Afrikkaa ja Aasiaa. Kaupungin köyhät asuvat usein bambumajoissa, jotka ovat suunnilleen konttoripöydän kokoisia, ja kärpäsiä parveilee kaikkialla. Entä mitä he syövät? Jätteitä, joita he voivat penkoa tunkioilta! Eräs selostaja sanoo kuitenkin, että nämäkin kaupungin köyhät ovat paremmassa asemassa kuin jotkut kylien maalaiset: ”Maattomat työläiset [voivat syödä] paremmin tonkiessaan tunkioita kaupungissa kuin odottaessaan vähäisiä työtilaisuuksia kylissä. Kaupungin jätteiden ravintoarvo on suurempi kuin . . . köyhien syömien halpojen ruoka-aineiden.”

Mutta usko tai älä, nämäkin köyhät tulevat melko hyvin toimeen joihinkuihin muihin verrattuina. Monilla miljoonilla ihmisillä ei ole varaa edes köyhälistökorttelin hökkeliin, jossa asua. Kadun asukit käyttävät katuja käymälöinä ja jalkakäytävää makuuhuoneinaan ja keittiöinään.

MIKSI KÖYHYYTTÄ ON?

Kuka tai mikä on vastuussa lisääntyvästä köyhyyden uhasta? Vastaukset vaihtelevat siitä katsantokannasta, että köyhät saavat syyttää vain itseään tilastaan, siihen väitteeseen asti, että muutoksen aikaansaaminen ei ole heidän vallassaan. Totuus lienee jossakin sillä välillä.

Varsin monet olivat ennen nopeita syyttämään köyhiä laiskoiksi. Mutta nyt harvemmat esittävät tällaisia lausuntoja. Miksi? Koska inflaatio hotkii yhä useamman ihmisen vaivalla ansaitsemaa rahaa. Hekin ymmärtävät nyt omakohtaisesti, että on todella olemassa tekijöitä, joihin yksilö ei voi vaikuttaa ja jotka uhkaavat tehdä hänestä ”rikkaan” tai ”köyhän”.

Kieltämättä jotkut ihmiset voisivat tulla paremmin toimeen, jos he tekisivät uutterammin työtä. Eräästä maasta ilmoitetaan, että työmiehet ”noudattavat omaa vauhtiaan: työskentelevät muutamia tunteja, laskevat sitten kädestään työkalunsa ja pitävät päivälepoa”. ”Kuinka kauan sinä, laiska, makaat?’ kysyy Raamattu Sananl. 6:9:ssä ja vakuuttaa sitten 11. jakeessa: ”Niin köyhyys käy päällesi.” Joissakin osissa maailmaa ovat nälkä tai sellaiset sairaudet kuin maksatulehdus, malaria ja keltakuume luonnollisesti heikentäneet ihmisiä. He eivät jaksa työskennellä yhtä kovasti kuin vahvemmat ihmiset. Ja Raamattu osoittaa, että ajallaan tarvitaan myös ”pivollinen lepoa”. – Saarn. 4:6.

Mutta lisääntyvät todistukset osoittavat, että useimmat ihmiset eivät ole köyhiä siksi, että olisivat laiskoja tai kieltäytyisivät työskentelemästä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa luokitellaan noin 21 miljoonaa ihmistä, jotka tekevät työtä elatuksekseen, ”köyhiksi”; äskettäin on muodostunut sanonta ”työtä tekevät köyhät”. Siirtotyöläiset saattavat olla köyhiä, mutta eivätkö he ole ainakin yrittäneet mennä sinne, mistä on saatavissa työtä? Tutkimuksessa havaittiin, että 75 prosenttia Kalkutan kadun asukeista tekee työtä elatuksekseen, mutta heidän ansionsa ovat niin pienet, että ne tuskin riittävät toimeentulon hankkimiseen heille ja heidän perheelleen.

Syy alhaisiin palkkoihin ei ole aina myöskään koulutuksen, kokemuksen tai taidon puutteessa. Usein se, missä mies sattuu työskentelemään, vaikuttaa tärkeänä tekijänä hänen tulojensa suuruuteen. Barry Bluestone, eräs Boston Collegen taloustieteilijä, sanoo: ”Autoja valmistavan yhtiön talonmiehelle maksetaan toimeentuloon riittävä palkka. Samasta toimesta joissakin kangastehtaissa maksetaan vain vähimmäispalkkaa.” Kuitenkaan ei ole saatavissa monta talonmiehen paikkaa autotehtaissa. Paremman palkan saaminen on usein sen varassa, että osuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. – Saarn. 9:11.

Köyhyys synnyttää köyhyyttä ja muodostaa kasvavan uhan toisella tavalla. Se synnyttää aivan oman kulttuurinsa – jolla on usein omat ruokansa, oma kielensä, oma pukeutumisensa ja omat tapansa. Köyhässä ympäristössä kasvatettu ihminen ”ajattelee” usein sillä tavalla. Niinpä Yhdysvaltain mustien päivälehti, Columbuksessa (Georgia) ilmestyvä Times, sanoo Walter Washingtonin sanoneen, että jos ”getot aiotaan hävittää, niin meidän täytyy auttaa köyhiä poistamaan getto mielestään . . . Jos rakentaa talon jollekulle getossa olevalle eikä muuta hänen arvojärjestelmäänsä, niin talosta tulee getto”. Jollei köyhälistökortteleissa asumaan tottuneita köyhiä valisteta muulla tavalla, niin he tekevät usein uudestakin kodista slummin.

Kun tämä ”köyhyyden ajattelutapa” yhdistyy voimakkaaseen ylpeyden ominaisuuteen, niin se vaikeuttaa heidän olosuhteitaan ja tekee köyhyyden uhan vieläkin ilmeisemmäksi. Länsi-Euroopan erään hyvin köyhän alueen asukkaista kerrotaan: ”He eivät syö koko päivänä mitään muuta kuin leipää ja sipulia ja velkaantuvat korviaan myöten kyetäkseen kerskumaan omistavansa auton.” Hyvinvoivien saattaa olla vaikea ymmärtää tällaista ajattelua. Mutta he ovat kumminkin usein tehneet köyhien kasvavan taakan heille vaikeammaksi kantaa. Millä tavalla?

MYÖTÄTUNNON PUUTE KÖYHIÄ KOHTAAN

Hyvin ravitut ja hyviä vaatteita käyttävät suhtautuvat usein välinpitämättömästi siihen uhkaan, joka on köyhien edessä. Ihmiset eivät toisinaan halua tarkoituksellisesti olla epäystävällisiä, mutta eläminen päivästä päivään asettaa jo niin monia vaatimuksia heidän ajalleen, että puutteenalaiset jäävät helposti huomaamatta.

Yhteiskunnalliset ja uskonnolliset opetukset eivät juuri ole edistäneet huomaavaisuuden osoittamista vaatimattomia kohtaan. Kehitysoppi ”kyvykkäimmän säilymistä” koskevine käsityksineen totuttaa ihmiset ajattelemaan, että joidenkuiden täytyy tulla syrjäytetyiksi ”kyvyttöminä”.

Erheellinen uskonnollinen ennaltamääräämisoppi on saanut monet omaksumaan kohtalouskoon perustuvan näkemyksen. Papit ovat sanoneet, että aineellisesti hyvinvoivat – eivät ne, joilla on todellisia hengellisiä ominaisuuksia – ovat niitä, joilla on Jumalan siunaus. Jos joltakulta on puuttunut tämän maailman hyvyyttä, niin kirkot ovat päätelleet sen olleen ”Jumalan tahto”.

Miten vastakkaista se onkaan Jeesuksen Kristuksen ihmisystävälliselle ja kuitenkin todellisuudenmukaiselle näkökannalle! Ilmeisesti juutalaisten keskuudessa oli huomattavasti köyhyyttä Jeesuksen ollessa maan päällä. Hän ja hänen apostolinsa olivat henkilökohtaisesti kiinnostuneita köyhien auttamisesta. Hän opetti, että nöyrät perivät aikanaan maan; köyhyyden uhka on oleva iäksi mennyt. – Matt. 5:5; 6:10; 11:5; 24:20, 21; Joh. 13:29.

”KÖYHÄT TEILLÄ AINA ON KESKUUDESSANNE”?

Miksi Jeesus sanoi sitten: ”Köyhät teillä aina on keskuudessanne”? Ei siksi, ettei hän olisi ollut myötätuntoinen heitä kohtaan. Oikeassa valossa nähtyinä Jeesuksen sanat osoittavat sen oikean asenteen, joka kaikilla jumalisilla ihmisillä pitäisi olla köyhiä kohtaan.

Jeesus aterioi Betanian kaupungissa asuvan Simonin kodissa. Hänen siellä ollessaan tapahtui seuraavaa: ”Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua. Silloin sanoi yksi hänen opetuslapsistaan, Juudas Iskariot, joka oli hänet kavaltava: ’Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?’ Mutta tätä hän ei sanonut sentähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sentähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu. Niin Jeesus sanoi: ’Anna hänen olla, että hän saisi toimittaa tämän minun hautaamispäiväni varalle. Sillä köyhät teillä aina on keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina.’” – Matt. 26:6–13; Mark. 14:3–9; Joh. 12:2–8.

Maria yritti omalla tavallaan osoittaa arvostusta Jeesusta kohtaan. Elämässä on monia velvollisuuksia, joihin voisi käyttää varojaan. Jokin niistä, kuten arvostuksen osoittaminen Messiasta, Jeesusta, kohtaan, joka oli pian kuoleva, olisi parasta tehdä silloin.

On myös muistettava, että Jeesuksen sanat viittasivat Israelille Mooseksen kautta annettuun Jumalan lakiin. (5. Moos. 15:11) Kun sitä lakia sovellettiin oikein, ei kukaan juutalainen joutunut äärimmäiseen puutteeseen, josta hän ei olisi koskaan voinut nousta. Esimerkiksi perheen omaisuutta ei voitu ottaa siltä määräämättömäksi ajaksi. (Ks. 3. Mooseksen kirjan 25. lukua.) Jumalan lain uskollinen noudattaminen ehkäisi köyhtymisen monessa tapauksessa. (5. Moos. 15:4, 5) Lisäksi piti toisten kohdella köyhyyteen joutuneita jalomielisesti: ”Jos sinun keskuudessasi on joku köyhä, . . . älä kovenna sydäntäsi äläkä sulje kättäsi köyhältä veljeltäsi.” – 5. Moos. 15:7, 8.

Jeesus tiesi, ettei köyhyys tulisi heti pyyhityksi pois hänen seuraajiensa keskuudesta. Hänen opetuslapsiaan tavattaisiin kaikista yhteiskunnallisista ja taloudellisista oloista. (1. Kor. 7:17–24) Köyhyys oli todellinen pulma, ja heidän piti selviytyä siitä. Jeesuksen varhaisten seuraajien kirjoitukset osoittavat heidän kohdanneen tämän haasteen. – 1. Kor. 16:1, 2; 1. Joh. 3:17, 18.

Sen, että Jeesus käytti sanaa ”aina” sanoessaan: ”Köyhät teillä aina on keskuudessanne”, ei tarvitse käsittää merkitsevän ’loputtomaan aikaan asti’. Sanan ”aina” (kreik. pantote) merkitys riippuu niistä asianhaaroista, joiden yhteydessä se on. Esimerkiksi Luuk. 15:31:ssä (Um) sanoo tuhlaajapojan isä vanhemmalle pojalleen: ”Lapsi, sinä olet aina ollut minun kanssani.” Tuo ”lapsi” ei ilmeisestikään ollut isän luona ennen kuin hänellä oli lainkaan lapsia. Samoin olisi ’aina oleva köyhyyttä’, niin kauan kuin nykyiset turmeltuneet talousjärjestelmät hallitsevat maata.

Jehovan todistajat tietävät, että äärimmäisyyksien, monien köyhien ja harvojen rikkaiden, olemassaolo lakkaa pian Jumalan uudessa järjestyksessä. Nykyään heitäkin havaitaan kuitenkin olevan kaikenlaisissa olosuhteissa. Silti he pitävät toisiaan veljinä ja sisarina ja osoittavat rakkaudellista huomaavaisuutta toisiaan kohtaan.

Lisäksi ne, jotka ovat köyhempiä, tietävät, että Raamatun periaatteiden toteuttaminen heidän elämässään auttaa heitä välttämään vääriä tapoja – esimerkiksi uhkapeliä, tupakan ja huumausaineiden käyttöä – jotka johtavat suurempaan köyhtymiseen. He hankkivat sellaisen maineen, että he ovat uutteria, mikä helpottaa heidän työnsaantiaan ja työpaikan säilyttämistä. Tulevaisuudentoivonsa takia he eivät katkeroidu Jumalaa eivätkä lähimmäistään kohtaan.

Toiset kristityt eivät ehkä ajattele, että heitä uhkaisi suoranainen köyhyys tänä aikana. He tietävät sen kumminkin voivan asettaa välillisen uhan. Millä tavalla? Joku voi kovettua niiden ahdingon suhteen, joita sellainen vaivaa, ja olla välittämättä Jumalan sanan neuvosta kohdella heitä huomaavaisesti. Tällä tavalla köyhyys voi uhata ihmisen hengellistä elämää.

Jehovan todistajat tietävät, että vaikka köyhien täytyy tehdä joitakin muutoksia elämässään, niin vielä yksi muutos on yhtä tärkeä. Se on se muutos, joka niiden, jotka eivät ole köyhiä, täytyy itsensä tehdä suhtautumisessaan köyhyyden ahdistamiin. Daavidin psalmin sanat ovat sopivat: ”Autuas se, joka vaivaista holhoo! Hänet Herra pelastaa pahana päivänä.” – Ps. 41:2.

Haluaisitko sinä elää, kun kaikki köyhyyden uhka on mennyt? Haluatko järkeviä neuvoja sen suhteen, miten siihen tulee suhtautua nykyään? Jos haluat, niin lue säännöllisesti tätä lehteä.

[Kuva s. 195]

Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan: ”Köyhät teillä aina on keskuudessanne”? – Joh. 12:8.