Kristuksen kuoleman muisto ja mitä se merkitsee sinulle
KRISTUKSEN kuoleman muiston vietto eli ”Herran ehtoollinen”, kuten sitä myös kutsutaan, merkitsee eri asioita eri henkilöille. Tämä johtuu epäilemättä suuressa määrin sen merkityksen ymmärtämisen eroavaisuuksista. Miten sinä ymmärrät sen? Mitä se merkitsee sinulle? Niille, jotka oikein ymmärtävät Kristuksen kuoleman muiston, se merkitsee niin paljon, että he koettavat kaikin mahdollisin keinoin päästä viettämään sitä.
Yhdysvalloissa oli esimerkiksi eräs vanhahko kristitty nainen, joka oli vuoteenomana, mutta joka oli koko sydämestään päättänyt viettää Kristuksen kuoleman muistoa kristittyjen veljiensä kanssa. Hän saapui paikalle ambulanssissa, mutta paareilla. Miten erinomaisen esimerkin arvonannosta hän antoikaan!
Oli myös eräs kristitty Jehovan todistaja, joka oli eristetty kiinalaiseen kommunistivankilaan. Mutta tämäkään ei estänyt häntä viettämästä Kristuksen kuoleman muistoa, kuten hän itse kertoo:
”Järjestin joka vuosi Kristuksen kuoleman muistonvieton parhaalla tavalla, millä voin. Katselin vankilanikkunastani kuun kasvamista täydeksi lähellä kevään alkua. Laskin niin huolellisesti kuin saatoin viettopäivän. Minulla ei ollut tietenkään mitään keinoa saada vertauskuvia, leipää ja viiniä, ja vartijat kieltäytyivät antamasta niitä minulle. Voin kahtena ensimmäisenä vuonna suorittaa vain liikkeet käyttäen kuviteltuja vertauskuvia, . . . Kolmantena vuonna löysin sitten Punaisen Ristin paketeistani joitakin mustaviinimarjapurkkeja, ja niistä minun onnistui tehdä viiniä, kun taas riisi, joka on happamatonta, sopi leiväksi. Tänä vuonna [1963] minulla oli sekä viinini että muutamia happamattomia vesikeksejä Punaisen Ristin paketistani.”
Kun menemme ajassa vähän kauemmas taaksepäin, toisen maailmansodan aikoihin, niin monet Jehovan todistajat, erityisesti natsien keskitysleireissä olevat, uhmasivat ankaria rangaistuksia, jolleivät kuolemaakin, viettääkseen Herran muistoateriaa. Eräs noissa keskitysleireissä ollut kristitty sisar kertoo meille siitä:
”Jokaista käskettiin olemaan pesulassa klo 23. Täsmälleen klo 23 meitä oli koolla 105 henkeä. Me seisoimme lähellä toisiamme ympyrässä, [jonka] keskellä oli jakkara, jolla oli valkoinen vaate ja vertauskuvat. Kynttilä valaisi huonetta, koska sähkövalo olisi voinut paljastaa meidät. Meistä tuntui kuin olisimme olleet varhaiskristittyjä katakombeissa. Se oli juhlallinen tilaisuus. Me ilmaisimme uudelleen palavat lupauksemme Isällemme käyttää koko voimamme Hänen pyhän nimensä kunniaansaattamiseksi, seisoa täysin teokratian puolesta ja esittää halukkaasti ruumiimme elävinä Jumalalle otollisina uhreina.”
Samanlaisiin vaaroihin antautuivat todistajat Kanadassa ja muissakin maissa noina vuosina. Todella samanlaisiin vaaroihin antaudutaan tänäkin vuonna kaikkialla, missä Jehovan todistajat toimivat maan alla, kuten rautaesiripun takaisissa maissa. Ei ole epäilystäkään, että he arvostavat Kristuksen kuoleman muiston viettoetua.
MITÄ SIIHEN KUULUU
Ymmärtääksesi, mitä Kristuksen kuoleman muisto merkitsee sinulle, sinun on ennen kaikkea tiedettävä, mitä siihen kuuluu. Apostoli Matteus, silminnäkijä, kirjoitti siitä: ”Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: ’Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini’. Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ’Juokaa tästä kaikki [te kaikki, Um]; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.’” Jeesus käski siinä tilaisuudessa myös, niin kuin apostoli Paavali kertoo: ”Tehkää tämä minun muistokseni.” – Matt. 26:26–28; 1. Kor. 11:24.
Oli mitä sopivinta, että Jeesus Kristus käski viettämään kuolemansa muistoa. Varmasti hänen kuolemansa tien avaamiseksi ihmiskunnalle synnistä ja kuolemasta vapautumiseksi ja Jumalan suosion ennallistamiseksi oli huomattavimpia, jollei kaikkein huomattavin tapaus, mikä sattui maan päällä siihen mennessä. Lisäksi Jeesus antoi uskollisella menettelyllään ensiluokkaisen esimerkin kaikille seuraajilleen. Ja ennen kaikkea Jehova Jumala sai sen tähden, että Jeesus pysyi uskollisena kuolemaan asti kaikesta siitä huolimatta, mitä Perkele ja hänen asiamiehensä voivat tehdä hänen suistamisekseen sivuun, huomattavan voiton Saatana Perkeleestä, joka oli kerskunut voivansa vieroittaa kaikki ihmiset pois Jehova Jumalasta. – Job 2:4, 5; Matt. 20:28; 1. Piet. 2:21.
Mitä Jeesus tarkoitti asettaessaan kuolemansa muiston vieton, kun hän sanoi: ”Tämä on minun ruumiini” ja: ”Tämä on minun vereni”? Koska Raamatussa ei ole mitään päinvastaista lausuntoa, niin meidän täytyy tehdä se johtopäätös, että Jeesus tarkoitti vain ilmeisintä seikkaa, nimittäin sitä, että leipä ja viini tarkoittivat, edustivat eli merkitsivät hänen ruumistaan, hänen omaa lihaa ja verta olevaa ruumistaan, eikä että ne olisivat todellisuudessa tulleet hänen lihakseen ja verekseen. Siksi jotkin käännökset sanovatkin: ”Tämä merkitsee minun ruumistani” tai: ”Tämä edustaa minun ruumistani.” Koska leipä ja viini ovat näin ollen kuvaannollisia, niin niistä puhutaan sopivasti ”vertauskuvina”.
MILLOIN JA MITEN USEIN?
Milloin ja miten usein kristittyjen tulee viettää Kristuksen kuoleman muistoa? Roomalaiskatolinen kirkko viettää omaa muunnostaan siitä, messua, joka päivä lukuun ottamatta pitkääperjantaita. Toiset, kuten kristadelfialaiset, viettävät sitä viikoittain. Ja taas toiset viettävät sitä kolme tai neljä kertaa vuodessa.
Vaikka Jeesus itse ei nimenomaan sanonutkaan, milloin ja miten usein hänen kuolemansa muistoa tulee viettää, niin järki, aika, jonka hän valitsi sen asettamiselle, ja muu, mikä Raamatussa kerrotaan tästä asiasta, auttaa meitä tekemään oikeita johtopäätöksiä. Eikö ensinnäkin ole järkevää eli johdonmukaista viettää Kristuksen kuoleman muistoa vuosittain? Kaikkien muiden huomattavien tapahtumien muistoa vietetään vuosittain. Sen juhlallinen viettäminen useammin ei lisäisi mitään sen merkitykseen, vaan näyttäisi päinvastoin vähentävän sitä tehden sen tavanomaiseksi.
Sitä paitsi Jeesus sekä asetti kuolemansa muiston vieton että kuoli juutalaisten historian merkittävimpänä päivänä, heidän uskonnollisen kuuvuotensa ensimmäisen kuukauden niisanin neljäntenätoista päivänä. Se oli pääsiäisyö, joka muistutti Israelin kansan vapautuksesta Egyptin orjuudesta ja israelilaisesikoisten säästämisestä kuolemasta. Se merkitsi Israelin kansan äkkinäistä syntymistä ja ilmiömäistä voittoa Jehova Jumalalle Perkeleen vallitsemasta Egyptin maailmanvallasta. Lisäksi luemme: ”Onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu.” Koska Jeesuksesta Kristuksesta puhutaan tässä pääsiäisuhrina ja koska pääsiäistä vietettiin kerran vuodessa niisanin 14:ntenä, niin eikö ole järkevää päätellä hänen tarkoittaneen, että hänen kuolemansa muiston vieton tulee korvata juutalainen pääsiäinen hänen seuraajiensa elämässä, jotka olivat kaikki silloin juutalaisia ja tottuneita viettämään pääsiäistä vuosittain juuri sinä niisanin 14. päivänä? Varhaiskirkon historia kertookin, että monet kristityt viettivät jonkin aikaa Herramme muistoateriaa niisanin 14:ntenä. – 1. Kor. 5:7, 8.
Edellä olevan mukaisesti Jehovan kristityt todistajat viettävät Kristuksen kuoleman muistoa vain kerran vuodessa, nimittäin niisanin 14. päivänä, mikä tänä vuonna alkaa huhtikuun 16. päivänä auringonlaskun jälkeen.
OSALLISTUTKO SINÄ?
Yllä oleva kysymys saattaa näyttää oudolta joistakuista lukijoistamme, koska monissa osissa kristikuntaa on yleisenä tapana, että kaikki, jotka ovat mukana ”Herran ehtoollisen” vietossa, osallistuvat leipään ja viiniin. Mutta Raamattu ei salli sellaista erotuksetonta viettoa. Kun Jeesus asetti muistonvieton, niin hän asetti sen yhdentoista uskollisen apostolinsa kanssa, joille hän sitten sanoi: ”Minä teen liiton teidän kanssanne, samoin kuin minun Isäni on tehnyt liiton minun kanssani, valtakunnasta, jotta te saisitte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla.” Tästä seuraa näin ollen, että sinä voit osallistua vertauskuviin Kristuksen kuoleman muiston vietossa ainoastaan, jos olet Kristuksen kanssa tässä liitossa valtakunnasta. Jeesus sanoi tässä liitossa olevia ”piskuiseksi laumaksi”, jollainen he ovatkin suhteellisesti puhuen, koska heidän lukumääränsä on rajoitettu ainoastaan 144 000:ksi. – Luuk. 22:29, 30, Um; 12:32; Ilm. 7:4–8; 14:1, 3.
Ne, jotka ovat tässä valtakuntaliitossa, ovat henkilöitä, jotka ovat antautuneet tekemään Jumalan tahdon, jotka Jehova on hyväksynyt ja jotka ovat syntyneet Hänen hengestään ollakseen hänen henkipoikiaan, ”syntyneet uudelleen”, ja tulleet Kristuksen kuvaannollisen ruumiin jäseniksi. Kaikki tällaiset voivat sanoa apostoli Paavalin kanssa: ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.” – Room. 8:16, 17.
Jos sinä kuulut niihin, jotka ovat kelvolliset osallistumaan Herramme muistonvieton vertauskuviin, niin sillä on erikoinen merkitys sinulle, sillä se merkitsee sitä, että sinä ikään kuin osallistut Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen kanssa uhriateriaan. (1. Kor. 10:20, 21) Se on sinulle muistuttimena ainoalaatuisesta asemastasi Jumalan hengellisenä poikana ja yhtenä Kristuksen veljenä. Se muistuttaa sinulle myös siitä, että sinun täytyy olla uskollinen kuolemaan asti niin kuin Jeesuskin oli ja että sinulla on toive saada ”elämän kruunu”, kuolemattomuus taivaissa ja päästä taivaalliselle valtaistuimelle pääsi Jeesuksen Kristuksen kanssa. Se on sinulle myös itsetutkistelun aikaa varmistautuaksesi siitä, että sinä osallistut ymmärtäen vertauskuvat, niin ettet syö ja juo tuomiota itsellesi. – 1. Kor. 11:27–34; Ilm. 2:10.
JOLLET OSALLISTU
Nykyään ei suuri enemmistö Herran illallisella läsnä olevista osallistu vertauskuviin. Vuoden 1964 Herran muistonvietossa osallistui ainoastaan vajaat kaksitoista tuhatta, vaikka läsnä oli yli 1 800 000, keskimäärin suhteessa 1:151. Mutta sinä voit kysyä: Miksi minun tulee olla läsnä, kun minä en osallistu vertauskuviin? Mitä arvoa Herran muistoaterialla on minulle? Paljonkin arvoa! Arvonannon osoittaminen Jeesuksen hänen askeleitaan seuraaville antamaa käskyä kohtaan koituu hengelliseksi hyödyksi. Sinä hyödyt siitä, että olet läsnä tässä ”Jehovan pöydässä”, vaikka et osallistuisikaan kuvaannolliseen yhteysuhriin.
Läsnäoloasi muistonviettoon voitaisiin valaista läsnäolollasi toisen häissä. Sinä itse et mene naimisiin, mutta rakkaudesta ja arvonannosta morsiusparia ja heidän sinulle antamaa kutsua kohtaan sinä kunnioitat heitä olemalla läsnä. Näin on Kristuksen kuoleman muiston vietossakin: kaikki, jotka rakastavat Herraa Jeesusta Kristusta ja hänen morsiantaan, hänen ruumiinsa jäseniä, haluavat olla läsnä. Sen kertaaminen, millaisen voiton Jehova sai, kun Jeesus säilytti nuhteettomuutensa, ja mitä Kristuksen kuolema merkitsee kaikille tottelevaisille ihmisille, sekä Jeesuksen erinomaisen uskollisuuden esimerkin mieleen palauttaminen vahvistaa suuresti uskoasi ja arvonantoasi. Näkemäsi ja kuulemasi virkistää sinua hengellisesti.
Mutta älä tee sellaista erehdystä, että ainoa, mitä sinun tarvitsee tehdä, on saapuminen Kristuksen kuoleman muiston viettoon kerran vuodessa. Nähtävästi tämä erehdys on helppo tehdä, koska monet nähdään Jehovan todistajain Valtakunnansalissa vain silloin. Varmaankaan ei yksi juhlapäivällinen kaikkine ruokalajeineen voisi elättää sinua koko vuotta, vai mitä? Niinpä kristittyjenkin on kokoonnuttava säännöllisesti tullakseen hengellisesti ravituiksi eikä ainoastaan, kun on erikoisjuhla, kuten Kristuksen kuoleman muiston vietossa. Siitä syystä Jehovan kristityt todistajat käyvät viidessä kokouksessa joka viikko. He ymmärtävät, että ”ei ihminen elä ainoastaan leivästä” ja että, ottaen huomioon nopeasti lähestyvän Jehovan päivän, on tärkeämpää kuin koskaan, että he eivät laiminlyö yhteenkokoontumistaan. – Luuk. 4:4; Hepr. 10:24, 25.
Eikä säännöllinen käyminen kaikissa näissä kokouksissakaan ole kaikki, mitä kristityltä vaaditaan. Näissä kokouksissa sinä omit tietoa, sinä saat, mutta kristillisyys sisältää enemmän kuin saamista, se vaatii myös antamista. Eikö Jeesus sanonut: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”? Kyllä hän sanoi, ja siksi hän käskikin seuraajiaan: ”Loistakoon teidän valonne ihmisten edessä.” Vielä enemmän: hän ennusti, että ”tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille”. Tämä ennustus on todella kaikille hänen seuraajilleen annettu käsky saarnata tätä valtakuntaa. Muista myös, että vaikka ”sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi”, niin ”suun tunnustuksella pelastutaan”. – Apt. 20:35; Matt. 5:16; 24:14; Room. 10:10.
Kristuksen kuoleman muiston vietto kiinnittää huomion siihen suureen voittoon, minkä Jehova Jumala sai Saatana Perkeleestä ja siihen, mitä Jeesus Kristus teki hyväksesi. Se myös valottaa sitä esimerkkiä, minkä Kristus antoi seuraajilleen. Ole siis ehdottomasti läsnä Kristuksen kuoleman muiston vietossa huhtikuun 16. päivän iltana. Mutta älä jätä siihen! Osoita arvostustasi olemalla jatkuvasti niiden seurassa, jotka noudattavat Kristuksen esimerkkiä, ja osallistu heidän mukanaan ’tämän valtakunnan hyvän uutisen’ saarnaamiseen.