Vuoden suurin juhla – oletko sinä siellä?

JOKAISEN juhlanvieton, johon odotetaan saapuvan yli kolme ja puoli miljoonaa henkeä, täytyy ehdottomasti olla hyvin tärkeä tapaus. Ja niin se totisesti onkin! Voinet sanoa, ettet ole koskaan ollut tällaisessa juhlassa. Siinä tapauksessa haluaisit epäilemättä tietää enemmän tästä tapahtumasta. Kuka järjestää sen? Mikä merkitys sillä on? Miksi on niin tärkeätä olla siinä läsnä?

Juhlan historiaa: Ajanlaskumme vuoden 33 keväällä (torstai-iltana niisankuun 14. päivänä juutalaisen kalenterin mukaan) Herra Jeesus Kristus vietti pääsiäistä kahdentoista apostolinsa kanssa. Sen jälkeen heidän vielä ollessaan pitkällään pääsiäispöydän ääressä Jeesus asetti jotakin uutta, sellaista, mitä hänen uskolliset seuraajansa aina tähän päivään asti ovat viettäneet. Sitä kutsutaan ”muistonvietoksi” eli ”Herran illalliseksi” eli ”Herran ehtoolliseksi”, ja sitä vietetään vuosittain Jeesuksen lunastusuhrin ’muistoksi’. – Mark. 14:22–26; 1. Kor. 11:23–26.

Tuon 1940 vuotta sitten vietetyn historiallisen illan muutamat yksityiskohdat ovat erityisen kiinnostavat. Silminnäkijä apostoli Matteus kuvailee mitä tapahtui. ”Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: ’Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini [merkitsee minun ruumistani, Um]’. Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ’Juokaa tästä [te, Um] kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri [merkitsee minun ”liiton vertani”, Um], joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.’ Ja veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.” – Matt. 26:26–30.

MITÄ VERTAUSKUVAT MERKITSEVÄT?

Mitä Jeesus tarkoitti tarjotessaan leipää ja viiniä opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini . . . tämä on minun vereni”? (Matt. 26:26, 28) Kertoessaan, mitä Jeesus tässä sanoi, Matteus käyttää kreikkalaista sanaa estín, mikä yleensä käännetään sanalla ”on”, mutta hän käyttää sitä merkityksessä ”tarkoittaa”, ”edustaa”, ”esittää” tai ”merkitsee”. Siksi englanninkielinen Uuden maailman käännös sanookin samoin kuin Moffatt: ”tämä merkitsee minun ruumistani . . . tämä merkitsee minun ’vertani’.” Charles B. Williamsin englanninkielinen käännös sanoo: ”tämä edustaa minun ruumistani . . . tämä edustaa minun vertani.”a

Oliko leipä sopiva vertauskuva Jeesuksen kirjaimellisesta liharuumiista? Oli, sillä se oli happamatonta pääsiäisleipää. Siinä ei ollut hapatusta eikä hiivaa, mitkä toisinaan kuvaavat syntiä ja ulkokultaisuutta. (Matt. 16:6, 11, 12; Luuk. 12:1; 1. Kor. 5:7–11) Happamaton leipä edusti osuvasti pyhää ja täydellistä Jeesusta, joka oli ”viaton, tahraton, syntisistä erotettu” ja vapaa kaikesta ulkokultaisuudesta. – Hepr. 7:26; Luuk. 1:35; 1. Piet. 2:22.

Kun Jeesuksen uskolliset apostolit söivät leipää, he saivat siitä jonkin verran ravintoa. Ja ravinto liittyy elämään ja olemassaoloon. Samaten sen vastaanottaminen, mitä leipä edustaa, on verrattavissa elämää ylläpitävän ruoan nauttimiseen. Siksi Jeesus sanoi itsestään ne edut huomioon ottaen, mitkä hänen liharuumiinsa uhri oli aikaansaava: ”Minä olen elämän leipä. . . . Tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.” – Joh. 6:48–51; Hepr. 10:10.

Mutta tässä vuotuisessa juhlassa oli muutakin muistettavaa kuin Jeesuksen ruumis. Sen tähden Jeesus pani seuraavaksi viinimaljan kiertämään opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun vereni, liiton veri [tämä merkitsee minun ’liiton vertani’, Um], joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” (Matt. 26:27, 28) Samoin kuin vanha Mooseksen aikainen lakiliitto tämäkin Kristuksen Jeesuksen välittämä ”uusi liitto” oli astuva voimaan vain verenvuodatuksen perusteella. Eikä ihmiskunta voisi saada syntejä anteeksi tämän uudenkaan liiton yhteydessä ilman Jeesuksen kallisarvoisen veren vuodattamista. (Hepr. 9:17–20, 22; 2. Moos. 24:7, 8) Muistonvieton viinimalja edustaa tätä suurenmoista varausta, jonka Jehova on tehnyt ihmiskunnan pelastukseksi Herran Jeesuksen Kristuksen uhrikuoleman välityksellä ja avulla, ja palauttaa sen mieleen. – Hepr. 9:12, 14, 15; 10:28, 29.

MIKSI HARVAT NAUTTIVAT VERTAUSKUVIA?

Jos hyväksyt kutsun ja tulet vuotuiseen muistonviettojuhlaan, niin havaitset, etteivät monet – jos ketkään – läsnä olevista nauti vertauskuvallista leipää ja viiniä. Esimerkiksi viime vuonna niitä nautti koko maailmassa keskimäärin ainoastaan kolme henkeä jokaisesta tuhannesta läsnä olleesta. Kenellä on sitten oikeus osallistua? Ensinnäkään ei sellainen henkilö ole pätevä osallistumaan, joka ei ole kastettu Jehovan palvoja ja joka ei toimeliaasti palvele hänen todistajanaan jäljitellen Kristusta Jeesusta, ”uskollista todistajaa”, ja hänen apostoleitaan. Merkitseekö tämä, että kaikki Jehovan kristityt todistajat osallistuvat? Ei. Vain hyvin pieni prosentti tällaisista nauttii vertauskuvia. – Ilm. 1:5; 3:14; Joh. 18:37.

Tämä on ymmärrettävää, kun otamme huomioon, mitä tapahtui, kun muistonvietto ensin asetettiin vuonna 33. Siinä tilaisuudessa oli läsnä ainoastaan yksitoista uskollista apostolia, jotka Jeesus kutsui valtakuntaliittoon kanssaan. ”Te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.” Jeesus sanoi heille myös: ”Minä menen valmistamaan teille sijaa . . . että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Luuk. 22:28–30; Joh. 14:1–3; Matt. 19:28) Lopullisesti on niitä, jotka muodostavat taivaissa olevan Kristuksen Jeesuksen perijätovereiden ja seuralaisten ’pienen lauman’, yhteensä vain 144 000. – Luuk. 12:32; Ilm. 14:1–3.

Nykyään on jäljellä maan päällä ainoastaan muutamia tuhansia tästä taivaaseen menevästä luokasta, pelkkä jäännös, ja yksistään heillä on oikeus nauttia vertauskuvia. Tämän jäännöksen yhteydessä on sitä vastoin noin puolitoista miljoonaa ihmistä käsittävä ”suuri joukko”, joka toivoo saavansa elää iankaikkisesti maan päällä Valtakunnan ja sen 144 001 hallitsijan alamaisina. (Ilm. 7:9, 10) Nämä monet, joilla on maalliset toiveet, saapuvat mitä onnellisimpina tähän vuotuiseen muistonviettoon, sillä he ovat kiinnostuneita hallituksesta, joka huolehtii siitä, että Jumalan tahto tapahtuu maan päällä. Mutta koska he tietävät, etteivät he ole valtakuntaliitossa, niin he eivät nauti vertauskuvia. Tällä tavalla he ilmaisevat valistunutta asiain ymmärtämystä tilaisuuden asianmukaisen kunnioittamisen ohella.

VARMISTA LÄSNÄOLOSI

Ajattelehan, että vähemmässä ajassa kuin maan pyörähtäessä kerran akselinsa ympäri yli 200 maassa olevat useampaa kuin 160 kieltä puhuvat ihmiset viettävät tämän suurenmoisen tapauksen muistoa. Sellaisissakin maissa, joissa Jehovan palvonta on kielletty, viettävät kymmenet tuhannet ihmiset tätä juhlaa salassa ja tekevät sen vapautensa ja ehkä henkensäkin uhalla!

Luuletko nyt näiden ihmisten uskaltautuvan sellaisiin vaaroihin ruumiillisen ravinnon tähden, jota suurin osa ei edes nauti? Etpä tietenkään! Tämän tärkeän juhlan hengelliset piirteet saavat heidät olemaan läsnä. Läsnä olevien koko huomio kohdistetaan elämän Lähteeseen, itseensä Jehovaan, ja hänen suurenmoiseen varaukseensa, iankaikkiseen elämään hänen rakkaan Poikansa, Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen, lunastusuhrin välityksellä. Hänen kuolemaansa kidutuspaalussa ei muistella ainoastaan siksi, että se varasi lunnaat ihmiskunnan edestä, vaan myös siksi, että se näytti Jeesuksen rakkauden, antaumuksen ja tottelevaisuuden Jehovaa kohtaan. Tällä tavalla Jeesus todisti Saatanan valehtelijaksi, mikä koitui Jehovan sanan ja nimen kunniaan saattamiseksi.

Sen tähden tekee jokainen, joka tahallaan pysyy poissa tästä juhlasta huhtikuun 17. päivänä, hyvin harkitessaan kysymystä: Jos muinaisen pääsiäisenvieton tahallinen halveksiminen rangaistiin kuolemalla, niin eikö sille annettaisi ankarampaa rangaistusta, joka ylenkatsoo Herran illallisen tallaten jalkoihinsa leivän ja viinin edustaman varauksen? Varmaan sinä haluat ottaa vastaan kutsun saapua tähän viettoon sekä uskossa ottaa vastaan Jeesuksen lunastusuhrissa tehdyn varauksen. – 4. Moos. 9:13; Hepr. 10:26–31.

[Alaviitteet]