”Sinun sanasi on totuus”

”Onnellisia rauhantekijät”

JO SANAN ”rauha” sointu on miellyttävä korvalle, sydäntä ja mieltä tyynnyttävä. Ja sama pitää paikkansa, sanottakoonpa se peace englanniksi, paix ranskaksi, paz espanjaksi, Frieden saksaksi, eiréne kreikaksi tai šalom hepreaksi. Kun Jeesus lähetti matkaan 70 evankelistaa, hän neuvoi heitä sanomaan: ”Rauha tälle talolle!” Itämailla on tapana tervehtiä toisia toivottamalla heille rauhaa. Vielä tänäänkin kun soittaa Israelin suurlähetystöön joissakin maissa, ei kuule ensimmäiseksi sanoja ”hyvää huomenta!” vaan ”Šalom!” ”Rauha!” – Luuk. 10:5.

Miten sopivaa sen vuoksi oli, että Jeesus onnellisuus- eli ’autuaaksijulistuksissaan’ julisti onnellisiksi rauhantekijät, toisin sanoen ne, jotka tekevät työtä rauhan hyväksi. Hän sanoikin: ”Onnellisia rauhantekijät, sen tähden että heitä Jumalan pojiksi tullaan kutsumaan.” – Matt. 5:9, Kingdom Interlinear Translation of the Greek Scriptures (rivienvälinen käännös).

Koska rauhantekijät palkitaan sillä, että heitä tullaan kutsumaan ”Jumalan pojiksi”, siitä seuraa, että heidän Isänsä, Jehova Jumalan, täytyy myös olla rauhantekijä. Hän ei ole ainoastaan eräs rauhantekijä vaan Rauhantekijä! Ne, joilla on vähän uskoa Jumalan sanaan ja jotka eivät ymmärrä sitä, ovat taipuvaisia puhumaan Jehovasta sodan Jumalana. Mutta Jehovalle sota on poikkeus, hänen vihansa ilmaus. Hänen vallitseva ominaisuutensa ei ole viha vaan rakkaus. Hänen vihansa kestää vain ”hetken”, hänen hyvä tahtonsa ”eliniän”. – Ps. 30:6, Um.

Jehova Jumala ryhtyy sotaan vain päästäkseen eroon rauhanhäiritsijöistä, jotta rauha voisi vallita hänen kaikkeudessaan. Siksi luemme: ”Hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.” (Ps. 46:10) Siksi häntä kuvaillaan ”Jumalaksi, joka antaa rauhan”, ”rauhan Jumalaksi”. Koska häntä kutsutaan myös ”onnelliseksi Jumalaksi”, hän ennen kaikkia muita on onnellinen Rauhantekijä. – Room. 15:33, Um; Fil. 4:9; 1. Tess. 5:23; 1. Tim. 1:11, Um.

Koska Jehova Jumala on suuri Rauhantekijä, on odotettavissa, että hänen ainosyntyinen Poikansa Jeesus Kristus, joka sanoi, että hän teki sitä, mitä hän näki Isänsä tekevän, olisi myös rauhantekijä. (Joh. 5:19) Ja siten havaitsemme asian olevan. Häntä kutsutaan sellaisilla arvonimillä kuin ”Rauhanruhtinas” ja ”rauhan Herra”. (Jes. 9:5; 2. Tess. 3:16) Hänen hallinnostaan luemme, että ”herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton”. Kun hänellä on kiistaton maan hallinta, ”rauha on oleva runsas siihen saakka, kunnes kuuta ei enää ole”. Koska häntä kutsutaan ”onnelliseksi ja ainoaksi Valtiaaksi”, hän on myös onnellinen Rauhan tekijä. – Jes. 9:6; Ps. 72:7; 1. Tim. 6:15, Um.

Nimikristittyjen keskuudessa on nykyään joitakuita, jotka haluaisivat olla rauhantekijöitä, esimerkiksi ne, jotka kuuluvat ”Kristilliseen rauhankonferenssiin”. Se muodostuu kummallakin puolella rautaesirippua olevista uskonnon kannattajista. Kuitenkin siihen kuuluvat lännessä asuvat sanovat, että olisi liikaa odottaa, että heidän toiminnallaan olisi vaikutus maailmanrauhaan. He yrittävät pääasiassa pitää tiedotusyhteydet avoinna uskonnon kannattajien välillä rautaesiripun kummallakin puolella. Jopa tällä vaatimattomalla tavoitteellaankaan he eivät ole saaneet paljoa menestystä, sillä heillä on vaikeuksia rauhan säilyttämisessä keskuudessaan! – The Christian Century, 10.6. ja 11.11.1970.

Miten Kristuksen tosi seuraajien on oltava rauhantekijöitä? Ei siten, että he sekaantuisivat politiikkaan tai edistäisivät ihmisten poliittisia suunnitelmia, sillä Jeesus sanoi, ettei hänen seuraajiensa pitänyt olla osa maailmasta. (Joh. 17:14) Sen sijaan he ensiksikin tekevät rauhan Jumalan kanssa, tärkeimmän rauhan. He saavuttavat tämän rauhan Jumalan kanssa uskomalla Kristuksen uhriin, antautumalla tekemään Jumalan tahdon ja seuraamaan Jeesuksen askeleita ja sitten vertauskuvaamalla tuon antautumisen vesikasteella. Tosiasia on, että Jeesus tuli maan päälle tarkoituksena nimenomaan auttaa ihmisiä tulemaan rauhaisiin suhteisiin Jumalan kanssa. Me luemmekin: ”Hän [Kristus] tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat.” Jeesuksen Kristuksen välityksellä Jumala tarjoaa rauhaa sekä juutalaisille että pakanoille. – Ef. 2:14–17.

Vasta päästyään rauhaisiin suhteisiin Jehova Jumalan kanssa kristityt voivat saavuttaa ja ylläpitää rauhaisat suhteet kristittyjen tovereittensa kanssa. Silloin kun Jumalan hengen hedelmät ilmenevät heidän elämässään, he voivat totella käskyä: ”Kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä.” – Ef. 4:2, 3.

He täyttävät osansa rauhantekijöinä myös viemällä rauhan sanomaa ’ulkopuolisille’. Apostoli Paavalin tavoin he palvelevat ”Kristuksen puolesta – – lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2. Kor. 5:20) Sen lisäksi he osoittavat olevansa rauhantekijöitä noudattamalla neuvoa: ”Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” (Room. 12:18) Niin kauan kuin ei tarvitse rikkoa mitään periaatetta sen tekemiseksi, he ovat halukkaita antamaan perään rauhan tähden. He yrittävät välttää tekemästä tarpeettomia kiistakysymyksiä, he yrittävät olla tahdikkaita, miellyttäviä, valmiita miellyttämään, koska he tietävät, että siten menettelemällä he eivät ole ainoastaan tehokkaita rauhantekijöitä vaan valmistavat toisten ihmisten sydäntä ja mieltä sovittamaan itsensä Jumalan kanssa.

Jeesus sanoi, että rauhantekijät ovat ”onnellisia”, koska ”heitä tullaan kutsumaan Jumalan pojiksi”. (Matt. 5:9, Um) Mutta täytyy olla selvillä siitä, että ilmaisua ”Jumalan pojat” käytetään Raamatussa useammassa kuin yhdessä mielessä. Näin ollen luemme, että Aadam oli Jumalan poika. (Luuk. 3:38) Toisaalta enkeleitä, jotka jättivät taivaallisen asuinsijansa naidakseen ihmisten tyttäriä maan päällä, kutsuttiin ”Jumalan pojiksi”. (1. Moos. 6:2) Ja kerta toisensa jälkeen Jeesus viittasi itseensä ”Jumalan Poikana”. – Joh. 3:18; 5:25; 10:36.

Jeesuksen Matt. 5:9:ssä olevat sanat soveltuvat ennen kaikkea niihin, jotka ovat siinneet Jumalan pyhästä hengestä ja sen vuoksi omaavat toivon tulla Jumalan henkipojiksi taivaissa. Näistä rauhantekijöistä on kirjoitettu: ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä.” (Room. 8:16, 17) He tulevat olemaan Jumalan loistavia henkipoikia, nauttimaan jumalallisesta luonnosta ja omaamaan turmeltumattoman ruumiin ja kuolemattoman elämän.

Toisista Jumalaa pelkäävistä rauhantekijöistä tulee Jumalan ihmispoikia, sillä hän antaa heille iankaikkisen elämän. Mutta koska he tulevat myös olemaan ”Iankaikkisen isän”, Jeesuksen Kristuksen, lapsia, heitä voidaan oikeammin kutsua Jeesuksen Kristuksen, ”Rauhanruhtinaan”, pojiksi ja Jumalan ’pojanpojiksi’. – Jes. 9:5.

Osoittautukoot siis kaikki, jotka haluaisivat tulla Jumalan pojiksi ja saada iankaikkisen elämän joko taivaissa tai maanpäällisessä paratiisissa, sen arvoisiksi, että heitä voidaan kutsua rauhantekijöiksi!