Jeesus syntyi alkusyksystä eetanimkuussa (syys-lokakuussa).

YKSI PÄIVÄ JONKA VIETTOA VAADITAAN

On sen tähden selvää, ettei Jeesus syntynyt 25. joulukuuta. Sen sijaan saatavissa olevat todisteet viittaavat lokakuun 1. päivän tienoille vuonna 2 eaa. Hänen syntymäpäivänsä viettäminen joulujuhlalla 25. joulukuuta on siis täysin sopimatonta niille, jotka noudattavat Pyhän Raamatun opastusta.

Kuitenkaan sen, ettei Jeesuksen tarkkaa syntymäpäivää ole mainittu, ei pitäisi häiritä meitä. Ovathan ainoat Raamatun kertomuksessa mainitut syntymäpäivän vietot maailmallisten hallitsijoitten merkkipäiviä. – 1. Moos. 40:20; Matt. 14:6; Mark. 6:21–28; Joh. 18:36.

Siitä huolimatta Jeesusta pitäisi muistaa. Sitä varten hän asetti kuolemansa muistonvieton, jota usein kutsutaan Herran illalliseksi eli ehtoolliseksi. Kristus asetti sen maallisen elämänsä viimeisenä iltana vähän ennen kuin hän antoi ”sielunsa lunnaina monien korvaukseksi”. (Matt. 20:28) Jeesus käytti vertauskuvina happamatonta leipää ja viiniä edustamassa ruumistaan ja vertaan, jotka hän oli juuri uhraamaisillaan, antoi uskollisten seuraajiensa nauttia niitä ja esitti heille kehotuksen: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (Luuk. 22:19, 20; 1. Kor. 11:23–26) Vaikka siis tosi kristittyjä jossain määrin kiinnostaakin tietää, milloin Jeesus syntyi, niin heidän tulee viettää Jeesuksen Kristuksen kuoleman, eikä syntymän, muistojuhlaa joka vuosi.

”Loistakoon teidän valonne”

JEESUKSEN KRISTUKSEN opetuslasten tulee loistaa kuin kirkkaat valot tässä maailmassa ja kiinnittää toisten ihmisten huomio tiehen, joka johtaa ikuiseen, onnelliseen elämään. Jumalan Poika sanoi vuorisaarnassaan: ”Te olette maailman valo. Vuorella sijaitseva kaupunki ei voi olla kätkössä. Lamppua ei sytytetä ja aseteta vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja se loistaa kaikille talossa oleville. Samoin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja kirkastaisivat Isäänne, joka on taivaassa.” – Matt. 5:14–16.

Kristuksen opetuslasten esimerkillisen käytöksen pitäisi saada heidät erottumaan selvästi niistä ihmisistä, jotka eivät tunne Raamatun sanomaa. Heidän huomaavaisuutensa, kärsivällisyytensä, pitkämielisyytensä, rakkautensa ja muiden hyvien ominaisuuksiensa pitäisi saada heidät näyttämään valoilta julmassa, rakkaudettomassa maailmassa. Jotta toiset tulisivat tietämään syyn kristittyjen kiitettävään käytökseen, heidän täytyy julistaa uskoaan. Sen tähden monet Jehovan todistajat järjestävät joka viikko aikaa käydäkseen lähimmäistensä luona viemässä heille lohduttavaa sanomaa Jumalan sanasta. Lisäksi he käyttävät hyväksi tilaisuuksiaan kertoa raamatullista tietoa kenelle tahansa, jonka he tapaavat päivittäisissä askareissaan.

VASTUSTUKSESTA HUOLIMATTA

Jumalan palvelijoitten ei ole aina helppoa loistaa valoina. Melko usein he joutuvat pilkan ja vihan kohteeksi. Maailma ei pidä heidän julistamastaan sanomasta, jonka mukaan Jumalan valtakunta on murskaamaisillaan pahan järjestelmän raivatakseen tietä uudelle järjestykselle. Ne, jotka elävät mieluummin uskomatta Jehova Jumalaan ja hänen Poikaansa, eivät halua kuulla Raamatun sanomaa. He vastustavat sitä ja saattavat jopa onnistua kiellon asettamisessa Jumalan kansan toiminnalle. Kristittyä voidaan pilkata myös hänen elämässään mahdollisesti tekemiensä parannusten johdosta. Apostoli Pietari osoitti tämän sanoessaan: ”Koska ette enää juokse heidän [maailmallisten] kanssaan tähän suuntaan samaan irstailun lätäkköön, he oudoksuvat ja pilkkaavat teitä jatkuvasti.” – 1. Piet. 4:4.

Katsaus viimeaikaiseen historiaan osoittaa, että Jehovan todistajat ovat kokeneet tämän. Onneksi se ei ole saanut heitä joukkona lopettamaan toimimista Jeesuksen sanojen mukaan: ”Loistakoon teidän valonne.” He ymmärtävät, että kristittyjen ei ole koskaan aika kätkeä valoaan pelokkaasti ikään kuin ’asettamalla sen vakan alle’. Olkootpa olosuhteet millaiset tahansa, totuuden täytyy loistaa Jehovan antautuneitten palvelijoitten sanoissa ja teoissa.

Tämä ei tietenkään merkitse, että jätettäisiin harkitsemattomasti huomioon ottamatta ne epäedulliset olosuhteet, joissa kristillisiä toimintoja täytyy suorittaa. Jeesus Kristus kehotti seuraajiaan menettelemään viisaasti vihollismaailmassa. Hän sanoi apostoleilleen: ”Katso! Minä lähetän teidät niin kuin lampaat susien keskelle; osoittautukaa sen tähden varovaisiksi kuin käärmeet ja silti viattomiksi kuin kyyhkyset. Olkaa varuillanne ihmisten suhteen.” (Matt. 10:16, 17) Vaikeina aikoina varovaisuus on siis paikallaan, kun yritämme löytää ihmisiä, jotka vilpittömästi etsivät Jumalaa.

MIKSI OLLA HUOLISSAMME?

Mutta miksi meidän pitäisi olla niin huolissamme siitä, annammeko valomme loistaa? Raamattu osoittaa, että Luoja on asettanut tilinteon eli tuomion päivän koko ihmiskunnalle. (Apt. 17:31) Jotta tästä tuomiopäivästä koituisi meille siunauksia, meillä täytyy olla hyväksytty asema hänen edessään. Miten sellainen hyväksytty asema on mahdollinen? Me tarvitsemme sellaisen uskon, joka saa meidät tekemään parhaamme toisten auttamiseksi tulemaan Kristuksen tosi opetuslapsiksi ja pysymään sellaisina.

Huomaa, kuinka apostoli Paavali yhdisti tämän tuomiota koskevan asian siihen, miten tärkeätä on saarnata ja samalla