”Älkäämme. . . enää nukkuko niin kuin muut”
”ON TODELLA ilo olla elossa!” Tuntuuko sinusta koskaan tällaiselta, kun heräät hyvän yöunen jälkeen virkistyneenä, voimistuneena ja valmiina uuteen toimintaan? Tai oletko koskaan turvautunut uneen saadaksesi apua surun tai pettymyksen voittamiseksi? Ja kukapa ei vakavan ratkaisun edessä olisi sanonut jotakin tähän tapaan: ’Jätetään se hautumaan yöksi’? Viimeaikaiset tieteelliset tutkimukset osoittavat, että nukkuminen voi jopa auttaa oppimisessa ja muistamisessa. Uni on tosiaan lahja ihmisen Luojalta, Jehovalta.
Tietosanakirja The Encyclopædia Britannica kuvailee unen ”toistuvaksi toimettomuuden tilaksi, tietoisuuden vähenemiseksi ja reagoimisen vähenemiseksi ympärillä sattuviin tapahtumiin”. Ilmeisestikään ’’toimettomuuden tila” tai ’tietoisuuden ja reagoimisen väheneminen’ ei ole aina toivottavaa. Niin kuin muitakin Jehova Jumalalta saamiamme lahjoja me voisimme käyttää unta väärin omaksi vahingoksemme. Sananlaskujen 20:13 varoittaa: ”Älä unta rakasta; ettet köyhtyisi.”
Kristittyjen pitäisi siksi pyrkiä suhtautumaan tasapainoisesti nukkumiseen. Kristitty haluaisi varmasti saada riittävästi lepoa, jotta hän voisi täyttää kunnolla kristilliset velvollisuutensa. Toisaalta meidän ei pitäisi laiskoina ’rakastaa unta’ siinä määrin, että laiminlöisimme tärkeitä asioita.
Jeesus antoi meille hyvän esimerkin noudatettavaksi. Hän oli halukas työskentelemään ahkerasti, parantamaan sairaita ja karkottamaan demoneita jopa ”illan tultua”. Mutta seuraavana päivänä ”varhain aamulla, kun oli vielä pimeä”, hän oli jo ylhäällä tällä kertaa siksi, että hän voi rauhassa rukoilla Isäänsä. – Mark. 1:32, 35.
Apostoli Paavali, joka oli yksi varhaiskristillisen seurakunnan vanhimmista, on esimerkki nykyisille kristityille vanhimmille. Puhuessaan Efesoksen seurakunnan vanhimmille hän sanoi: ”Pitäkää mielessänne, etten ole kolmeen vuoteen lakannut yöllä enkä päivällä neuvomasta kyynelin itse kutakin.” (Apt. 20:31) Niin ”yöllä enkä päivällä”. Hän kirjoitti myös ”unettomista öistä”, jotka johtuivat siitä, että hän yritti tunnollisesti auttaa seurakuntaa. – 2. Kor. 6:5; 11:27.
HENGELLINEN NUKKUMINEN
Mutta on olemassa myös hengellistä nukkumista, ja tästä Paavali puhui 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:6:ssa, kun hän sanoi: ”Älkäämme . . . enää nukkuko niin kuin muut.”
Puhuessaan ’meistä’ hän ilmeisesti tarkoitti aitoja kristittyjä, jotka ovat uskonnollisesti toimeliaita, jotka reagoivat Jehovan ohjaukseen ja ovat tietoisia Jumalan tarkoitusten kehitysvaiheista. Heidän täytyy olla hengellisesti hereillä! ”Muut” olisivat ihmisiä, joiden joukossa olisi ehkä joitakin kristityiksi tunnustautuvia, jotka ovat hengellisesti unessa eivätkä ole siten tietoisia Jeesuksen ”läsnäolosta” eivätkä pahoja kohtaavasta tulossa olevasta ”äkillisestä tuhosta”. – 1. Tess. 4:15; 5:1–3.
Nykyään sellainen hengellinen uneliaisuus tai välinpitämättömyys vaikuttaa paljon useampiin ihmisiin kuin Paavalin päivinä. Jopa jotkut kristikunnan papit havaitsevat tämän. Nykyinen hengellinen uneliaisuus ilmenee selvästi kaikesta siitä toiveikkaasta puheesta, joka koskee ”uutta uskonnollista ’heräämistä’”. Tätä selostaessaan The Detroit News -lehti sanoi huhtikuussa 1978, että ”ilmoitukset uskonnollisesta elpymisestä Yhdysvalloissa saattavat olla hieman ennenaikaisia, elleivät suorastaan liioiteltuja, . . .” ja se lainasi erään protestanttisen seminaarin dekaanin Oklahomassa maininneen: ”Minun mielestäni kirkkoa ovat kohdanneet vaikeat ajat, koska se on vähitellen mutta selvästi tullut tietämättömäksi uskossa.” Millainen on tilanne muissa maissa? Itävaltalainen uskonnollinen aikakauslehti das gespräch (keskustelu) sanoi: ”Kardinaali König [Itävallasta] paljasti myös, ketkä ovat syyllisiä maailman kurjaan tilaan. . . . ’Syy on suuressa määrin niin sanottujen ”kristittyjen kansojen”, jotka menneisyydessä tekivät siirtomaikseen käytännöllisesti katsoen koko maailman ja sitten ryhtyivät ”tekemään sitä kristilliseksi”. Mutta ne eivät todella vieneet niihin Kristuksen henkeä, vain nimen. Ne eivät ole eläneet evankeliumin mukaan.’” – Syyskuu 1976, s. 2.
VAARA AIDOILLE KRISTITYILLE
Paavali varoitti: ”Älkäämme . . . nukkuko” ja osoitti siten, että aitojen kristittyjenkin täytyy olla varovaisia, jotteivät tuudittautuisi uneen. Muista, että kun Jeesus oli viimeisenä iltana opetuslastensa kanssa, niin he vaipuivat uneen, vaikka hän kehotti heitä pysymään valveilla. Vaikka heidän unensa olikin laadultaan kirjaimellista, niin se ilmaisi taipumusta hengelliseen uneliaisuuteen. Jeesus sanoi: ”Tällaisena aikana te nukutte!” (Matt. 26:40–45; Mark. 14:37–41) Ajattelehan, mistä kaikesta oli kysymys: Jumalan sanan totuudellisuudesta, hänen Poikansa uskollisuudesta ja ihmissuvun kohtalosta. Täysin tietoisena siitä, mistä kaikesta oli kysymys, Jeesus oli hengellisesti hereillä ja anoi Isältään tarpeellista voimaa. Hänen opetuslastensa olisi ollut hyvä jäljitellä hänen esimerkkiään.
”Pysykää valveilla ja rukoilkaa jatkuvasti, jottette joutuisi kiusaukseen”, Jeesus sanoi heille. (Matt. 26:41) Kuinka ajankohtainen ja sopiva tämä varoitus olikaan! Pian sen jälkeen, kun hänet kavallettiin, ”kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat”, ja Pietari meni jopa niin pitkälle, että kielsi hänet kolme kertaa. (Matt. 26:56, 69–75) Hengellinen uneliaisuus on vaarallista.
Tämä on ymmärrettävää, koska kirjaimellinenkin uni sopimattomaan aikaan voi johtaa onnettomuuteen. Muistamme tuomari Simsonin, jonka Delila petti ja joka ”heräsi unestaan” vain havaitakseen, ”että Herra oli poistunut hänestä”. – Tuom. 16:19–21.
Jos kirjaimellinen uni sopimattomaan aikaan voi johtaa onnettomuuteen, niin kuinka paljon enemmän hengellinen uni. Se on aina sopimatonta. Ilmestyksen 16:15 sanoo sellaisesta: ”Onnellinen on se, joka pysyy valveilla ja säilyttää päällysvaippansa, jottei hän vaeltaisi alastomana eikä hänen häpeällisyyttään katseltaisi.” Niin, hengellinen nukkuminen voi johtaa kristillisten tunnusvaatteittemme menettämiseen. – Vrt. Sananl. 23:21.
ITSETUTKISTELU TÄRKEÄ
Mutta miten tosi kristityt mielestäsi voivat pysyä hereillä? Tarkastelkaamme avuksemme joitakin rinnakkaisuuksia kirjaimellisen ja hengellisen unen välillä. Tämä auttaa meitä myös tutkimaan itseämme torjuaksemme vähäisimmätkin taipumukset hengelliseen uneliaisuuteen.
Saimme tietää, että uni on ”toimettomuuden tila”. Missä määrin siis olemme toimeliaita kristillisyydessä, esimerkiksi sen ”hyvän uutisen” julistamisessa, että Jeesus on läsnä Valtakunnan vallassa ja aiheuttaa pian ”äkillisen tuhon” pahoille? Me emme tietenkään halua verrata toimintamme määrää toisten toimintaan, sillä se ei olisi ainoastaan epäviisasta vaan myös rakkaudetonta. (Gal. 6:4, 5) Mutta ottamalla huomioon omat olosuhteemme, terveytemme, perhevastuumme, kykymme sekä rajoituksemme jokainen meistä voi henkilökohtaisesti arvioida oman hereillä olemisensa määrän tässä suhteessa. Kun on kysymys hengellisestä toiminnastamme tänä elonkorjuuaikana, meidän on hyvä suhtautua vakavasti siihen, mitä Sananlaskujen 10:5 sanoo: ”Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.”
Unta kuvaillaan edelleen ”tietoisuuden vähenemiseksi”. Olemmeko siis edelleen hyvin tietoisia hengellisistä tarpeistamme, niin kuin on sopivaa kristityille, jotka todella uskovat meidän olevan lähellä tämän asiainjärjestelmän loppua? Osoitammeko sen tutkimalla säännöllisesti ja käymällä säännöllisesti kokouksissa? Olemmeko innokkaita lukemaan uusimman julkaistun kirjallisuuden, joka auttaa meitä ymmärtämään Raamattua? Kuinka paljon parempi onkaan käyttää aikaamme sellaisiin asioihin kuin tuhlata sitä mässäilyihin tai alituiseen nautinnon etsintään, joka on tunnusomaista monille, jotka ovat hengellisesti unessa. – 1. Tess. 5:7.
Uni ilmaisee myös ’reagoimisen vähenemistä’. Voimme kysyä: ’Kuinka minä reagoin, kun kannustetaan johonkin kristilliseen erikoistoimintaan? Ryhdynkö siihen heti ja innokkaasti? Olenko yhtä altis soveltamaan uusia oppimiani asioita, kuin olin silloin, kun ensiksi opin tuntemaan Jumalan sanan totuuden?’
Tarkastelkaamme kuvausta kirjaimellisesta unesta hieman pitemmälle: Uneen liittyy ruumiinlämmön lasku ja sydämen lyönnin hidastuminen. Tunnemmeko intomme ja rakkautemme toisia kohtaan viilenevän? Vai olemmeko edelleen ”hengestä palavia” kertoessamme innokkaasti kristillistä sanomaa? Voimmeko Jeremian tavoin sanoa, että totuus on meissä ”kuin polttava tuli”, jota emme voi pitää sisässämme? – Room. 12:11; Jer. 20:9.
Toinen piirre on unien näkeminen. Unet eivät tuo kestävää onnea, ja itse asiassa ne voivat johtaa jopa pettymykseen, kun uneksija herää karuun todellisuuteen. Jesajan 29:8 kuvailee sen näin: ”Nälkäinen on unissaan syövinänsä, mutta herää hiuka sydämessä.”
Voisiko olla niin, että me elämme ”unessa”, nukumme muuttuvan maailmannäyttämön todellisuuden suhteen ja ehkä käytämme liian paljon aikaa ja rahaa aineellisen tavoittelemiseen? Niin kuin unennäkijä menettää ajantajun, niin olemmeko mekin menettäneet sen ajan kiireellisyyden tajuamisen, jossa me elämme? Muista, että Paavali varoitti Tessalonikan kristittyjä, että tämän järjestelmän loppu yllättäisi monet niin kuin varas yöllä. (1. Tess. 5:4; Matt. 24:43, 33) Voisimmeko käyttää liian paljon aikaa virkistäytymiseen, ehkä jopa olla poissa kristillisistä kokouksista sen vuoksi? Tai kannatammeko muutoksia kokousaikoihin, jotta ne sopisivat paremmin henkilökohtaisiin suunnitelmiimme, sen sijaan että ottaisimme huomioon lauman ja niiden parhaan, joita meidän pitäisi opettaa? Kuinka paljon parempi onkaan pysyä hereillä seuraavien elämän totuuksien suhteen: Jumalan perustettu valtakunta hallitsee aktiivisesti; tätä pahaa asiainjärjestelmää kohtaa hyvin pian pysyvä tuho; ja meidän oma kohtalomme on vaakalaudalla. – 1. Tim. 4:16.
MITEN VÄLTTÄÄ UNELIAISUUTTA
Meidän täytyy ymmärtää, mikä aiheuttaa unen. Kirjaimellinen uni ei johdu pääasiassa ulkoisista voimista. Tosin sellaiset seikat kuin lämmin huone, raittiin ilman puute tai lämmin maito voivat nukuttaa. Mutta todellisuudessa uni aiheutuu jostakin sisäisestä mekanismista, jota ei vielä täysin ymmärretä. Samoin ulkoiset seikat voivat osaltaan vaikuttaa hengelliseen uneliaisuuteen. Esimerkiksi yleinen välinpitämättömyys saarnaamistyötämme kohtaan voisi vaikuttaa siten. Tai jos me sallisimme sydämemme ’rasittua liiasta syömisestä ja paljosta juomisesta ja elämän huolista’, niin se voisi myös pyrkiä tuudittamaan meitä uneen niin kuin Jeesus varoitti. (Luuk. 21:34) Tällaisia vaaroja täytyy karttaa. Mutta todennäköisesti se, mitä me olemme sisäisesti, eikä ulkopuolinen ympäristömme, pitää meidät ajan mittaan joko hengellisesti hereillä tai tuudittaa meidät uneen. Siksi meidän täytyy varjella sitä, mitä olemme sisäisesti, pitää sydämemme hereillä sen ensi rakkauden suhteen. Meidän täytyy varjella ajatuksiamme, vaikuttimiamme, halujamme ja kiinnittää tarkoin huomiota sisäiseen ihmiseemme. (Ef. 3:16–19) Kuinka erinomainen onkaan apostolin neuvo: ”Olkaa hellittämättömiä rukouksessa, pysyen siinä valveilla kiittäen”! – Kol. 4:2; 1. Tess. 5:8, 11, 16–22.
JÄLJITTELE JEHOVAN ANTAMAA ESIMERKKIÄ VALVEILLAOLOSTA
Tosi kristityt voivat noudattaa Jehovan antamaa hyvää esimerkkiä valveilla olemisesta, kun he eivät ’nuku niin kuin muut’. ”Muista” voi vaikuttaa siltä, että Jehova on hidas nykyisen järjestelmän ja kaiken sen turmeluksen ja vääryyden lopettamisen suhteen. (2. Piet. 3:9) Niinpä he todennäköisesti tulevat edelleen ’nukkumaan’, kun ”suuri ahdistus” äkkiä kohtaa heidät. (1. Tess. 5:3) Mutta Jehova osoittaa tosiaan olevansa täysin hereillä. Hänen toimintansa on silloin verrattavissa Psalmissa 78:65, 66 esitettyyn kuvaukseen: ”Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari. Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.” – Vrt. Jer. 1:12.
Nyt meidän on aika saada kristillistä iloa siitä, että olemme toimeliaita Jehovan palveluksessa, tietoisia hengellisistä tarpeistamme ja siitä kriittisestä ajasta, jota me elämme, ja alttiita reagoimaan Hänen ohjaukseensa. Nyt on aika olla hengellisesti hereillä, niin kuin Paavali sanoi eräässä toisessa kohdassa: ”On jo hetki teidän herätä unesta, sillä nyt meidän pelastuksemme on lähempänä kuin siihen aikaan, jolloin meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle; päivä on tullut lähelle.” – Room. 13:11, 12.