21. Mikä asenne kristityillä tulee olla sovittelun ja ihmisten miellyttämisen vaaran välttämiseksi?

²¹ Olkaa sen tähden, kristityt taistelijat, rohkeita. Älkää pelätkö koskaan ihmisiä älkääkä yrittäkö miellyttää ihmisiä, älkää myöskään milloinkaan sovitelko välttääksenne vaikeuksia. Pitäkää kiinni Jumalan ylimmästä laista ja sanasta. Palvelkaa Jehovaa, ”ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo”. (Ef 6:6) Saarnatkaa ja puolustakaa uskoanne ja toivoanne pelottomasti ja tehokkaasti, niin teidän palkkanne on iankaikkinen elämä Jehovan uudessa maailmassa. Siunatkoon Jehova Jumala jokaista teistä, Jehovan palvelijat ja hyvää tahtovat ihmiset, voimansa hengellä!

Jeesuksen palvelusajan määrääminen

USKONNOLLISTEN opettajien keskuudessa ei ole yhtenäistä näkemystä Jeesuksen maanpäällisen suuren palveluksen pituudesta. Jotkut heistä sanovat, että hänen palveluksensa kesti ainoastaan yhden vuoden¹, toiset sanovat kaksi tai kaksi ja puoli vuotta, ja taas toiset, mm. Jehovan todistajat, väittävät sen olleen kolme ja puoli vuotta pitkä.² Näin ollen ei kristikunnassa ole hyväksytty yksimielisesti vuotta Jeesuksen paaluunnaulitsemisen historialliselle tapahtumalle, vaan ajankohdat vaihtelevat vuodesta 28 vuoteen 33 (jKr.).³ Mitä perusteita Jehovan todistajilla on varmuudelleen, että ei ainoastaan Jeesuksen palvelus ollut kolme ja puoli vuotta pitkä, vaan myöskin, että se alkoi syksyllä vuonna 29 (jKr.) ja jatkui huippukohtaansa, Jeesuksen paaluunnaulitsemiseen, mikä tapahtui perjantaina, huhtikuun 1:senä (tai 3:ntena juliaanisen kalenterin mukaan) vuonna 33 jKr.?

Yleisesti hyväksytystä avaintekstistä, Luukkaan 3:1, 2:sesta, on päätelty vuosia 25:stä 29:ään (jKr.) siksi ajankohdaksi, jolloin Johannes Kastajan palvelus alkoi keväällä ja Jeesuksen palvelus kuusi kuukautta myöhemmin syksyllä. Olemme erityisen huomion kiinnittämiseksi painaneet isoilla kirjaimilla niiden seitsemän hallitusmiehen nimet, joita huolellinen historioitsija Luukas käyttää määrittääkseen aikansa täsmällisesti kertomuksessaan. ”Viidentenätoista KEISARI TIBERIUKSEN hallitusvuotena, kun PONTIUS PILATUS oli Juudean maaherrana ja HERODES Galilean neljännysruhtinaana ja hänen veljensä FILIPPUS Iturean ja Trakonitiin-maan neljännysruhtinaana ja LYSANIAS Abilenen neljännysruhtinaana, siihen aikaan kun HANNAS oli ylimmäisenä pappina, ynnä myös KAIFAS, tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, erämaassa.”

Tarkastelkaamme heitä päinvastaisessa järjestyksessä. Historioitsija Josephus kertoo, että KAIFAS palveli ylimmäisenä pappina Jerusalemissa noin vuodesta 18 vuoteen 36 (jKr.) ja että hänet oli asettanut tähän virkaan Valerius Gratus, Juudean roomalainen maaherra.⁴ HANNAAN, Kaifaan apen, oli korottanut ylimmäiseksi papiksi vuonna 7 jKr. Quirinius, Syyrian ylimaaherra, ja hän palveli virassaan vuoteen 15 jKr., jolloin Valerius Gratus syrjäytti hänet virasta.⁵ Vielä jouduttuaan pois ylimmäisen papin asemasta Hannaalla oli suuri valta juutalaisen pappisvallan hallitsevana jäsenenä, ja hän oli yhä toiminnassa, kun Jeesusta tutkittiin Jerusalemissa ja kun Pietari ja