Mikä on Raamatun kanta?

Onko syntymättömien lasten käyttö lääketieteellisessä tutkimustyössä oikein vai väärin?

LEIKKAUSPÖYDILLÄ kaikkialla maailmassa käsitellään pieniä ihmisruumiita. Niiden sydän lyö yhä voimakkaana ja useimmat niiden elimet toimivat. Ne ovat täysin muodostuneita ihmissikiöitä, jotka on poistettu abortilla äitinsä kohdusta.

Leikkauksen aikana lääkäri katkaisee taitavasti yhdyssiteen, joka liittää aivot ruumiiseen ”varmistautuakseen siitä, että sikiö ei tunne kipua”. Sitten hän poistaa nopeasti yhä toimivat pienoiskokoiset aivot, keuhkot, maksan ja munuaiset. Tai hän saattaa jättää pienen ruumiin koskemattomaksi ja pitää sitä elossa keinotekoisesti tuntikausia, ehkä päiviä. Nämä tutkimusmenetelmät ovat yleisiä monissa maissa, missä laillisten aborttien tuottamia eläviä sikiöitä on saatavissa.

Monet ovat järkyttyneitä lukiessaan tällaisesta paatuneelta näyttävästä elämän halveksunnasta. Mutta nämä lääkärit uskovat voivansa hankkia arvokasta lääketieteellistä aineistoa, jota ei helposti saada muulla tavalla. Eräs heistä sanoi, että on epäeettistä olla hankkimatta ”hyödyllistä tietoa”, ennen kuin sikiöt heitetään ”polttouuniin tavanomaiseen tapaan”. Toinen lääketieteen asiantuntija sanoo: ”Tästä sikiöstä ei ole mahdollista tehdä lasta, sen tähden emme voi pitää sitä minään muuna kuin kudoskappaleena.”

Onko se pelkkä ”kudoskappale”?

Pitääkö mainittu väite todellisuudessa paikkansa? Eikö tämä pieni ruumis edes biologisesti ole ”mitään muuta kuin kudoskappale”? Onko se Elämänantajan näkemys asiasta? Raamatun kanta auttaa meitä välttämään omatekoisia järkeilyjä ja näkemään selvästi, mistä todella on kysymys.

Raamattu osoittaa Jumalan näkökannan olevan, että ihmiselämä alkaa ennen syntymää eikä sen jälkeen. Psalmista Daavid sanoo: ”Sinä pidit minut suojattuna äitini mahassa. . . . Luuni eivät olleet sinulta kätkössä, kun minut salassa tehtiin, . . . Sinun silmäsi näkivät minut jo alkiona, ja sinun kirjaasi oli kirjoitettu kaikki sen osat päivinä, jolloin ne muodostettiin eikä yksikään niistä ollut vielä tullut.” – Ps. 139:13–16, Um.

Jumala piti selvästi Daavidin alkiota erillisenä kokonaisuutena. The Encyclopædia Britannica -tietosanakirja sanoo samaa: ”[Hedelmöitymisestä] alkaa yksilön historiallinen elämä erillisenä ja biologisena kokonaisuutena.” Ihmisalkio on todellisuudessa niin ”erillinen” äidistään, että äidin elimistön immunologiset puolustusjärjestelmät hylkisivät sitä vieraana kappaleena, ellei mikään estäisi sitä. Mutta erityisen trofoblastin muodostavat solut ja myöhemmin istukka suojelevat alkiota ja pitävät sen ikään kuin ’suojattuna äitinsä mahassa’.

Alkion asteittainen kasvu noudattaa ikään kuin kussakin solussa olevia Jumalan ’kirjan’ ohjeita. Näiden ohjeitten ajatellaan löytyvän yhdisteestä nimeltä deoksiribonukleiinihappo eli lyhennettynä DNA. Siitä Persoonasta, joka loi DNA:n, voidaan sanoa: ”Sinun kirjaasi oli kirjoitettu kaikki sen osat.”

Molemmilta vanhemmilta saadun DNA:n yhdistyminen hedelmöitymisen hetkellä luo kaavan, jonka mukaan ruumiilliset ja henkiset taipumukset kehittyvät. Tämä tekee lapsesta erilaisen kuin kaikki muut ihmiset. Tämä tapahtuu jo ennen kuin ”osat” muodostuvat, kuten psalmi jatkuu: ”Päivinä, jolloin ne muodostettiin eikä yksikään niistä ollut vielä tullut.” Nuo ’muistiin kirjoitetut osat’ eivät ole pelkkä ”kudoskappale”. Kunkin alkion persoonallisuuden tulevat piirteet ovat siinä Luojan nähtävillä, ikään kuin hänen ’kirjassaan’.

Jumalan mielipide syntymättömistä lapsista

Tämän taustan perusteella voimme nähdä, miksi Jumala saattoi sanoa Jeremialle: ”Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin.” (Jer. 1:5) Huomaa, että Jumala piti Jeremiaa erillisenä henkilönä tämän ollessa vielä syntymättömässä tilassa. Jumala saattoi ”tuntea” hänet ja tuomita hänet arvolliseksi erikoistyöhönsä, koska lukematon määrä Jeremian mahdollisia ominaispiirteitä oli määräytynyt hänen hedelmöitymisensä minuuteilla!

Ennen Johannes Kastajan syntymää Jehova ilmoitti enkelinsä välityksellä: ”Hän on oleva suuri Herran edessä; . . . ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta.” Tuo pyhä henki sai Johanneksen kuuden kuukauden ikäisenä sikiönä hypähtämään äitinsä Elisabetin kohdussa, kun hänen äitinsä kuuli tervehdyksen Marialta, joka oli juuri alkanut odottaa Jeesusta. Olisiko Jumala pannut hengen liikuttamaan Johannesta tällä tavalla, jos Hän piti hänen sikiötään pelkästään ”kudoskappaleena”? – Luuk. 1:15, 41, 44.

Tuohon aikaan Marian kohdussa oleva alkio ei luultavasti ollut nuppineulanpäätä suurempi. Mutta Jehova tiesi, mitä tuossa alkulimahiukkasessa kehittyi. Hänen henkensä oli tuottanut ’kirjan’, jonka ohjeiden mukaan valmistuisi täydellinen ihminen, jolla olisi hänen ainosyntyisen Poikansa ominaisuudet. (Luuk. 1:35) Miten paljon luulet Jumalan arvostaneen tuota vastikään hedelmöitynyttä alkiota? Elisabetin Jumalan hengen ohjauksessa Marialle lausumat arvostavat sanat ovat sopivat: ”Siunattu [on] sinun kohtusi hedelmä!” – Luuk. 1:42.

Jumalan palvelijat ja profeetat jäljittelivät Häntä siinä, että he arvostivat suuresti raskaana olevan naisen kohdussa olevaa elämää. He kirjoittivat muistiin Jehovan tuomion, joka kohtasi muiden muassa ammonilaisia ’raskaitten vaimojen halkaisemisen’ tähden Gileadia vastaan käydyssä sodassa. Jumala pani merkille, mitä sekä naisille että heidän syntymättömille jälkeläisilleen tapahtui. – Aam. 1:13.

Ei ole sen tähden outoa, että Jumalan Moosekselle antama laki nimenomaan käsitti syntymättömän lapsen elämän ja ruumiin tapauksessa, jolloin tappelevat miehet tahattomasti vahingoittivat sitä. (2. Moos. 21:22–24) Entä sitten tahallinen vahinko, jonka lääkäri aiheuttaa tuolle syntymättömälle elämälle? Hänen tulisi harkita vakavasti jakeissa 23 ja 24 olevaa periaatetta: ”Annettakoon henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta.” 3. Moos. 24:19–21 sanoo: ”Joka tuottaa lähimmäisellensä vamman, sille tehtäköön, niinkuin hänkin on tehnyt: . . . joka lyö kuoliaaksi ihmisen, se surmattakoon.” Voiko lääkäri, joka poistaa pienen pieniä elimiä ja lopettaa pienten ihmisten elämän, katsoa olevansa näiden periaatteiden ulkopuolella?

Ajatteletko, että pienellä ihmisellä ei ole selvästi erillistä elämää, koska se ei ole kokenut normaalia poistumista kohdusta? Jotkut sanovat, että sellaisella sikiöllä ei ole todellisuudessa erillistä elämää, koska se ei voisi jäädä eloon abortin jälkeen ilman apua. Mutta sanoisitko, että astronautti ei ole elossa, koska hän ei voi astua avaruusaluksensa ulkopuolelle ilman avaruuspukua? Kysymyksen ydin ei ole siinä, vai mitä?

Eikö kysymys ole todellisuudessa siitä, voidaanko murhaa koskeva Jumalan laki syrjäyttää niiden äitien mukavuuden tähden, jotka eivät halua kantaa tekojensa tuomaa vastuuta, ja niiden lääkärien tähden, jotka haluavat suorittaa kokeita ”helpolla” tavalla?