Näetkö vain toisten heikkoudet?
ERÄS yli 80-vuotias kristitty evankeliuminpalvelija sanoi kerran: ”Pidän sääntönä, että ystävilläni saa olla vähintään kaksi puutteellisuutta.” Hän ymmärsi viisaasti, että meillä kaikilla on heikkouksia, eikä niin ollen odottanut ystäviensäkään olevan täydellisiä. Hän ei tehnyt sitä erehdystä, että olisi antanut toisten heikkouksien sokaista häntä näkemästä heidän hyviä puoliaan.
Mutta miten taipuvainen epätäydellinen ihmisluonto kuitenkin onkaan tekemään juuri niin: näkemään vain toisten heikkoudet eli sallimaan heidän heikkouksiensa himmentää heidän vahvat puolensa! Se tuo mieleen tilaisuuden, jossa puhuja teki mustetahran valkoiselle paperiarkille, piti sitä koholla ja kysyi kuulijoiltaan, mitä he näkivät. He näkivät vain mustetahran eivätkä valkoista paperiarkkia.
Oletko koskaan arvostellut ankarasti komentelevaa naista, joka on näyttänyt aina haluavan neuvoa tai ohjata miestään? Tällainen piirre kristityn on yritettävä voittaa. Mutta jos huomasit vain tuon heikkouden, niin voi hyvinkin olla, että olit sokea hänen monien hyvien ominaisuuksiensa suhteen. Eräs tällainen nainen, joka ei aina ilmaissut toivomuksiaan tahdikkaalla tavalla, oli todella uskollinen, ahkera työntekijä, epäitsekäs ja kykenevä hoitamaan talousasiat. Ja kiinnostavaa on, ettei hänen näennäinen komentelevaisuutensa näyttänyt ärsyttävän hänen miestään lainkaan yhtä paljon kuin toisia. He näkivät vain hänen heikkoutensa, mutta hänen miehensä tiesi, että hänellä oli hyviäkin ominaisuuksia, ja arvosti sitä.
Sellaista asennetta, että antaa toisten ihmisten heikkouksien himmentää heidän vahvat puolensa, ilmaisevat melko monet ihmiset, kun on kysymys Israelin muinaisesta kuninkaasta Daavidista, josta Raamattu kertoo. Monet yhdistävät hänen nimensä yksistään hänen aviorikokseensa Batseban kanssa, joka oli Israelin sotaväessä palvelevan Uurian vaimo. (2. Sam. 11:1–27; 1. Aikak. 11:26, 41) Juutalainen tietosanakirja sanoo: ”Daavidin luonnetta on usein arvosteltu epäsuotuisasti”, mutta sitten se jatkaa ja sanoo: ”vain sokea ennakkoluulo kieltää sen, että hänen luonteensa sisimmältä olemukseltaan oli jalo.” – Jewish Encyclopedia, 4. osa, s. 458.
Niin, Daavidilla oli monia erinomaisia ominaisuuksia, ja hänen maineensa on valtaosaltaan hyvä. Millaista uskoa Daavid ilmaisikaan lähtiessään surmaamaan Goljat-jättiläistä, joka pilkkasi Jehovaa ja koko Israelin sotajoukkoa! (1. Sam. 17:4–54) Millaista ylevämielisyyttä Daavid osoittikaan, kun hän kahdesti säästi kuningas Saulin hengen, vaikka tämä oli päättänyt tappaa hänet! (1. Sam. 24:4–22; 26:1–25) Miten hän arvostikaan Jehovan palvontaa halutessaan rakentaa sopivan temppelin Jehovalle, ja kun se etu häneltä evättiin, niin hän siitä huolimatta lahjoitti suunnattoman summan ja kehotti toisia tekemään suuria lahjoituksia sen rakentamista varten! (1. Aikak. 28:1–29:19) Ja miten suuri rakkaus ja arvostus Jehovan hyvyyttä kohtaan ilmeneekään hänen kirjoittamissaan yli 75 psalmissa!
Mitä tulee Daavidin syntiin Batseban kanssa, niin ottakaamme huomioon, että hän huomattavana muusikkona oli todennäköisimmin tunteellinen mies. Ja runoilijana hän tuli kaunopuheiseksi luomakunnan ihmeitten ja kauneuden johdosta. Oli näin ollen aivan luonnollista, että myös naiskauneus kiihotti häntä. Daavid oli kaikkien toisten Aadamin jälkeläisten tavalla siinnyt synnissä. (Ps. 51:7) Kun hän kerran hairahtui ja teki ensimmäisen synnin, niin hän lankesi helposti toisiinkin yrittäessään turhaan päästä ensimmäisen syntinsä seurauksista. Kun Uurian vaimo sanoi Daavidille olevansa raskaana, Daavid yritti järjestää asiat niin, että se olisi tullut salatuksi. Mutta kun se epäonnistui, niin hän pelkäsi, mitä Batseballe tapahtuisi, kun hänen miehensä syyttäisi häntä aviorikoksesta. (Sananl. 6:32–35) Mutta kun häntä nuhdeltiin, hän kumminkin vilpittömästi katui eikä tehnyt enää koskaan aviorikosta. Daavid kärsi ankarasti syntinsä johdosta, niin kuin Jumala sanoi hänen joutuvan kärsimään, mutta Jehova ei kuitenkaan hylännyt häntä. – 2. Sam. 12:1–12.
Kun tulemme nykyaikaan, niin meidän tarvitsee vain katsella ympärillemme nähdäksemme nykyisiä esimerkkejä. Saatat nähdä toimistoapulaisen, joka on äärimmäisen herkkä arvostelulle ja taipuvainen lausumaan ajatuksensa äänekkäästi sekä kiihtyy helposti. Hän käy varmasti hermoillesi. Joku toinen taas näyttää ilmaisevan ylimielisyyttä, ja se on sinulle vastenmielistä. Näiden molempien on työskenneltävä ankarasti edistyäkseen, sen sijaan että he puolustelisivat näitä luonteensa piirteitä. Mutta heillä kummallakin on myös vahvat puolensa. He saattavat hyvinkin olla tunnollisia työntekijöitä. Jos todella tutustut heihin tai näet heidät toisissa olosuhteissa, niin voit havaita heidän olevan tyystin toisenlaisia ihmisiä kuin miksi heidät kuvittelit.
Erityisesti perhepiirissä on tarpeellista olla varuillaan, etteivät aviomiehet ja vaimot, vanhemmat ja lapset salli toisten heikkouksien saada heitä jättämään huomaamatta heidän hyviä ja vahvoja puoliaan. On avuksi, jos me huomaamme, että monesti heikkous on vain liiallisuuksiin menemistä jossakin vahvassa piirteessä tai sellaista, mitä asianomainen ei ole pystynyt hallitsemaan, kuten voimme huomata apostoli Pietarin tapauksesta. Millaista intoa ja uskoa hän osoittikaan! Kuinka paljon Jumala käyttikään häntä! Kuitenkin hänen lämmin, tulinen, tunteellinen luonteensa sai hänet toisinaan tekemään sellaisia erehdyksiä, joita toiset, vähemmän kiihkeät ja tuliset eivät tehneet. Mutta kuinka väärin olisikaan antaa hänen erehdystensä sokaista meidät huomaamasta hänen hyviä puoliaan.
Suurena apuna toisten hyvien ominaisuuksien arvostamiseksi on empatia eli eläytyminen toisen tunteisiin. Muista, että toisten heikkoudet saattavat johtua heikosta terveydestä, heidän kasvatuksestaan tai muista olosuhteista, joita sinä et ehkä tunne.
Kielteinen asenne vahingoittaisi sekä sinua että toisia. Se aiheuttaisi jakautumista eikä ykseyttä. Sinä sulkisit siten oven ystävyydeltä ja keskinäiseltä avuliaisuudelta.
Muista ”kultaista sääntöä”. Sinullakin on heikkouksia. Et kai sinä halua toisten olevan sokeita sinun hyvien ominaisuuksiesi suhteen? Yritä siis nähdä hyvät puolet ja kiitettävät ominaisuudet toisissa. Ne eivät ole ehkä yhtä ilmeiset alussa kuin heikkoudet, mutta kun havaitset ne, niin todennäköisimmin ne ovat paljon mieluisemmat katsella. – Luuk. 6:31.