Onnellisuus joka tulee antamisesta
”OLI aika, jolloin en välittänyt kenestäkään muusta kuin itsestäni ja perheestäni”, sanoi eräs lähes 60-vuotias nainen. ”Uskoin, että niin piti ollakin.”
Istuessaan hänen huoneistossaan pöydän ääressä kuuntelijan oli vaikea uskoa tätä todeksi. Hän oli tullut tuntemaan tämän naisen anteliaana ihmisenä, joka todella välitti toisista ihmisistä. Katsellessaan tämän naisen säteileviä kasvoja ja leveää hymyä ei voinut kuvitella hänen olleen koskaan itsekäs ihminen. Tietoisena tämän naisen nykyisestä onnellisuudesta hän sanoi: ”Et ollut varmaankaan onnellinen aikaisemmin.” ”Olin onneton”, hän vastasi nopeasti. ”En tiennyt mitään parempaa.” Mikä sai aikaan muutoksen?
Tätä naista, kuten monia muitakin ihmisiä, autettiin muuttamaan näkemystään raamatuntutkistelun välityksellä. Hän oppi, että epäitsekäs antaminen on avain onnellisuuteen. Nyt hän on vakuuttunut Jeesuksen sanojen totuudellisuudesta: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” – Apt. 20:35.
Tämä on koeteltu ohje. Jeesus Kristus itse eli sen mukaan ja saattoi siksi tuoda sen julki varauksitta. Huomattavimpana Jumalan taivaallisista henkipojista hänellä oli paljon suurempia rikkauksia kuin kenelläkään muulla luomuksella on koskaan ollut nautittavanaan. Hänellä oli kaikkea. Hän eli kuitenkin maan päällä köyhänä miehenä. Silti juuri tässä asemassa ollessaan hän avasi ihmiskunnalle suuria hengellisiä rikkauksia ja mahdollisuuden ikuisen elämän saavuttamiseen. Apostoli Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”Vaikka hän oli rikas, hän tuli köyhäksi teidän tähtenne, jotta te tulisitte rikkaiksi hänen köyhyydestään.” – 2. Kor. 8:9.
Jumalan Poika sai aitoa mielihyvää siitä, mitä hän teki. Hänen asenteestaan ennustettiin seuraavaa: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.” – Ps. 40:9; Hepr. 10:7–9.
Ihmiset, jotka tulevat tuntemaan Jeesuksen Kristuksen ja jäljittelevät hänen esimerkkiään, kokevat samaa iloa ja onnellisuutta antaessaan itseään lähimmäistensä hyväksi. Miksi asianlaita on näin?
Ensinnäkin kykyjensä, varojensa ja aikansa käyttämisellä toisten auttamiseen on hyvä vaikutus ihmisen omaan asenteeseen. Hänellä on niin kiire toisten auttamisessa, ettei hän haudo toisten ajattelemattomia tekoja. Kun hän havaitsee tehneensä ihmiset onnellisiksi epäitsekkäällä antamisellaan, hänen oma onnellisuutensa lisääntyy. Sen sijaan että hän kiirehtisi valittamaan toisten epäystävällisyyttä ja itsekkyyttä, sellainen saa hänet tuntemaan sääliä heitä kohtaan. Hän tietää, että he menettävät syvän ilon, joka tulee toisten onnellistuttamisesta.
Usein anteliaisuuden ilmauksilla on myös terveellinen vaikutus vastaanottajien asenteeseen, koska se saa heidät tietoisiksi onnellisuudesta, joka tulee antamisesta. Se saattaa herättää anteliaisuutta heidänkin sydämessään. Jeesuksen Kristuksen sanat valaisevat tätä asiaa: ”Harjoittakaa antamista, niin teille annetaan. Ihmiset kaatavat syliinne hyvän mitan, sullotun, ravistellun ja kukkuraisen. Sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.” – Luuk. 6:38.
Siten anteliaasta ihmisestä itsestään tulee toisten anteliaisuuden kohde. Hänen osoittamansa anteliaisuus asettaa hänet hyvään asemaan hänen itsensä tarvitessa jotakin. Ja ihmiset ovat halukkaampia antamaan hänelle täyden mitan. Hänen astiansa, niin sanoaksemme, täytetään sisällöllä, joka on ’sullottu ja ravisteltu’, eli se täytetään hyvillä anneilla kukkuramitoin.
Epäitsekäs ihminen voittaa siis itselleen kiitollisten lähimmäisten rakkauden. Tämä johtuu siitä, että hän ei rajoitu tekemään sitä, mitä kohtuus vaatii. Hän haluaa auttaa toisia ja ponnistelee epäitsekkäästi heidän puolestaan. Apostoli Paavali sanoo, että sellaisen hyvän ihmisen puolesta ”joku uskaltaa kuollakin”. – Room. 5:7.
Mikä tärkeintä, sellainen joka harjoittaa antamista, iloitsee tietäessään, että hänen vaelluksensa miellyttää Jehova Jumalaa. Vaikka ihmiset eivät aina arvosta sitä, mitä hän tekee, niin Korkein ei jätä huomaamatta sitä. ”Jumala rakastaa iloista antajaa.” (2. Kor. 9:7) Hän ei jätä ihmistä palkitsematta. Jeesus Kristus sanoi: ”Kun sinä annat armonlahjoja, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, jotta armonlahjasi olisivat salassa; silloin Isäsi, joka katselee salassa, on palkitseva sinut.” – Matt. 6:3, 4.
Antaminen itsessään ei kuitenkaan tuota onnellisuutta, milloin oikea vaikutin puuttuu. Siitä syystä joulun aikaan antaminen ei useinkaan pysty lisäämään iloa. Vaikka poikkeuksiakin on, niin monet ihmiset pelkästään vaihtavat lahjoja velvollisuuden tunnosta, tuntien itsensä pakotetuiksi tekemään niin. He eivät ehkä tunne sydämessään halua antaa siinä tarkoituksessa että he tekisivät jonkun toisen onnelliseksi.
Eikö tunnu oudolta, että juhlapäivältä, jota ajatellaan vietettävän Jeesuksen kunniaksi, niin usein puuttuu kristillisen antamisen henki? Mutta pitäisikö tämän olla todellisuudessa yllätys? Joulun vieton ympärille keskittyvät tavathan juontavat itse asiassa juurensa lähteistä, joilla ei ole mitään yhteyttä Jumalan Poikaan. Eräs sanomalehti selostaa:
”Jouluun liittyvät juhlamenot olivat todennäköisesti peräisin roomalaisista saturnaaleista, jota juhlaa vietettiin 17.–19. joulukuuta Saturnuksen, siemenviljan jumalan, kunniaksi. Se oli ilonpito-, juhlimis- ja lahjojenvaihtotilaisuus. Temppelit koristeltiin viherkasveilla ja kukilla. Julkisia liiketoimia ei voitu suorittaa, oikeussalit olivat suljettuja, kouluista oli lomaa, rikollisia ei voitu rangaista eikä sotaa voitu julistaa.” – Press Register.
Sellainen antaminen, joka liittyi pakanallisiin saturnaaleihin, ei tuota runsasta palkintoa, vaan se tulee epäitsekkäästä antamisesta. Tämä on yksi syy, joka on antanut monille rehellissydämisille ihmisille virikkeen lopettaa muinaisten roomalaisten mallin mukainen lahjojen vaihto. He saavat suurta iloa vapaaehtoisista anteliaisuuden ilmaisuista muuna kuin jouluaikana. Koetko sinä parhaillaan sellaisesta antamisesta tulevaa onnellisuutta?
Ellet, niin kokeile Jeesuksen sanojen totuudellisuutta. Pyri kehittämään epäitsekästä, jatkuvaa kiinnostusta toisten hyvinvointia kohtaan, niin näet itse, että tuloksena voi olla rikkaampi ja onnellisempi elämä jo nyt.