Ylpeät nöyrien vastakohtana
1. Mikä tärkeä periaate on esitetty 2. Sam. 22:28:ssa, ja miten se soveltuu?
KUN Jehova oli vapauttanut Daavidin kaikista hänen vihollisistaan, Saulistakin, niin hän sepitti suurenmoisen kiitoslaulun käyttäen sanoja: ”Sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.” (2. Sam. 22:28) Tässä ilmaistaan periaate, jota painotetaan läpi koko Jumalan sanan. Se koskee kahta vastakkaista ihmisluokkaa eli -ryhmää. Ylpeät kohtelevat jonkin aikaa nöyriä, niin kuin Daavidia, hylkiöinä, jotka ovat usein nälkäisiä. Sitten tulee etsikkoaika eli Jehovan tarkastus- ja tuomioaika. Se merkitsee osien täydellistä vaihtumista näille kahdelle luokalle, mutta ei missään tapauksessa toistensa asemaan astumista.
2. Miten Mal. 3:1, 5 täyttyi ensimmäisessä tulemuksessa?
2 Tällainen tarkastus- ja tuomiopäivä alkoi, kun Jeesus aloitti palveluksensa 30-vuotiaana. Hän tuli Jehovan edustajana, ”liiton enkelinä”, joka oli ennustettu Malakian kautta. Tämä ennustus edeltäkertoi Jehovan tulon temppeliinsä tuomiolle, kuten hän sanoi: ”Minä lähestyn teitä pitääkseni tuomion ja tulen kiiruusti todistajaksi” mainittuja pahantekijöitä vastaan. Aiheuttiko Jeesuksen palvelus ”liiton enkelinä” olosuhteitten muutoksen niille kahdelle luokalle, nöyrille ja ylpeille? Aiheutti. Mutta jo sitä ennen oli saatu esimakua siitä muutoksesta. Kuinka niin? Sen ohella, että Jehova puhui ”liiton enkelistä”, hän puhui toisestakin sanansaattajasta samassa yhteydessä sanoen: ”Minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni.” Jeesus sanoi selvästi, että Johannes Kastaja on tämä sanansaattaja, joka oli valmistava tien ja oleva hänen edelläjuoksijansa. – Mal. 3:1, 5; Matt. 11:7, 10; Luuk. 1:76; 7:24, 27.
3. Miten kaksi luokkaa tuli ilmeisiksi Johannes Kastajan palveluksen seurauksena?
3 Johannes Kastajan palvelus alkoi noin kuusi kuukautta ennen Jeesuksen palveluksen alkua, mutta sinä aikana alkoi ilmaantua kaksi luokkaa. Toisaalta olivat Johanneksen opetuslapset, jotka Johannes esitti Jeesukselle ja jotka muiden kanssa muodostivat toisen luokan ytimen. He olivat nöyriä miehiä ja todella Jumalaa pelkääviä miehiä, kuten Natanael, ”oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole”, niin kuin Jeesus todisti. Toisaalta Johannes ”nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle . . . sanoi heille: ’Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?’” – Joh. 1:47; Matt. 3:7.
4. Mitkä aikaisemmat esivälähdykset oli annettu näistä kahdesta luokasta?
4 Kuitenkin esitettiin 30 vuotta sitä ennen ennakkovälähdys näille kahdelle luokalle tulevasta muutoksesta. Käytyään Johannes Kastajan tulevan äidin Elisabetin luona ja tultuaan itse raskaaksi pyhästä hengestä neitsyt Maria lausui ylistyksensä seuraavin sanoin: ”Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, . . . hän on hajottanut ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. . . . Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.” Huomattavan samankaltaisen lausunnon esitti yli tuhat vuotta aikaisemmin toinen nainen, Hanna, josta niin ikään odottamatta tuli pojan, Samuelin, äiti: ”Minun sydämeni riemuitsee Herrassa; . . . Kylläisinä olleet käyvät palvelukseen leipäpalkoilla, nälkää nähneet eivät enää nälkää näe.” – Luuk. 1:46–53; 1. Sam. 2:1, 5.
5. Milloin ja miten Jeesus joutui ensin kosketukseen niiden kanssa, jotka olivat ylpeitä?
5 Nämä kaksi vastakkaista luokkaa ja ne muutokset, joiden piti tulla niille tuomiopäivänä, oli todella selvästi hahmoteltu Heprealaisissa kirjoituksissa, niin kuin Jeesus hyvin tiesi, ja kun hän aloitti evankeliuminpalveluksensa, niin molemmat luokat olivat jo ilmeiset. Ehkä hän jo 12-vuotiaana, vietettyään kolme päivää läheisessä kosketuksessa uskonnollisten opettajien kanssa temppelissä, mieleltään täydellisenä ja nopeaälyisenä havaitsi noiden toiseen luokkaan kuuluvien miesten ominaispiirteet. (Luuk. 2:42–47) Hänen ensimmäinen yhteenottonsa noiden ylpeitten, rikkaitten ja itsekylläisten uskonnollisten johtajien kanssa tapahtui mahdollisesti ensimmäisenä pääsiäisenä hänen palveluksensa alettua, kun hän ajoi kaupustelijat ja rahanvaihtajat ulos temppelistä. Voimme kuvitella, miten kiduttavaa se oli niille, jotka valtuuttivat tuon kaupankäynnin Jehovan rukoushuoneessa ja hyötyivät siitä. – Joh. 2:13–17.
6. Mitkä asianmukaiset muutokset alkoivat käydä ilmeisiksi Johanneksen palveluksen seurauksena?
6 Eivät ainoastaan nämä kaksi luokkaa olleet ilmeiset, vaan asianmukaiset muutoksetkaan eivät viivästyneet, eivät hetkeäkään. Johanneksella oli alusta asti opetuslapsensa, jotka avoimesti auttoivat hänen palveluksessaan. Sen sijaan että he olisivat olleet uskonnollisten johtajien armoilla ja hylättyjä ja halveksittuja, heillä oli nyt palvelustehtävä, mikä antoi heille suurta iloa ja tyydytystä ja oli ikään kuin ruokaa nälkäiselle sielulle. Tämän jyrkkänä vastakohtana Johannes sinä hetkenä, jona hän näki nuo fariseukset ja saddukeukset, antoi heille jo mainitun musertavan iskun. (Matt. 3:7–12) Miksi? Ei ainoastaan siksi, että hän oli Jumalan hengen täyttämä, vaan myös siksi, että heidän ylimielinen suhtautumisensa yhteiseen kansaan, suuri ylpeytensä ja omavanhurskautensa olivat yleisesti tiedossa.
7. Miten nämä muutokset vahvistuivat Jeesuksen palveluksen seurauksena?
7 Samoin Jeesus. Evankeliuminpalveluksensa alusta lähtien hän alkoi opettaa ja valmentaa opetuslapsiaan. Kun he eivät olleet enää epäedullisessa asemassa, heistä tuntui nyt, että elämällä oli tosi tarkoitus. Heillä oli uudessa edullisessa asemassaan suoranainen todistus Jumalan rakkaudellisesta suosiosta ja suojeluksesta. Mikä onnellinen vastakohta heille! Mutta miten katkera vastakohtaisuus niille hallitusmiehille, joiden asema ja arvovalta oli siihen asti ollut kiistaton! Miten usein heidän onkaan täytynyt vääntelehtiä harmista kuullessaan niitä pelottomia ja julkisia paljastuksia, jotka tulivat Jeesuksen huulilta! Isänsä edustajana Jeesus osoitti jatkuvasti koko palvelusaikansa suosiota nöyrille ja epäsuosiota ylpeille. Toisinaan hän viittasi näihin kahteen luokkaan selvin sanoin, kuten vuorisaarnassa, mutta useammin hän käytti julkisessa opetuksessaan vertauksia. Vaikka uskonnolliset hallitusmiehet eivät käsittäneetkään kaikkia yksityiskohtia, he kuitenkin tiesivät kyllin hyvin, milloin hän puhui heistä. Matteus kertoo: ”Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän puhui heistä.” – Matt. 21:45.
OSIEN VAIHTUMISAIKA
8. Mitkä olosuhteet johtivat siihen, että Jeesus antoi ankaran arvostelun fariseuksista Luuk. 16:15:ssä?
8 Pane nyt merkille olosuhteet, jotka johtivat vertaukseen, mitä haluamme tutkia yksityiskohdittain. Ennen kuin Jeesus meni Jerusalemiin maallisen palveluksensa lähestyessä loppuaan, Luukas kertoo fariseusten ja kirjanoppineitten nurisseen, koska veronkokoojat ja syntiset tulivat Jeesuksen luo kuulemaan häntä. Siitä syystä Jeesus asetti nämä kaksi luokkaa toistensa vastakohdiksi vertauksissa. Hän puhui siitä, miten katuvasta syntisestä iloitaan ja tuhlaajapoika otetaan tervetulleena takaisin kotiin, ja näiden vastakohdaksi hän asetti ne, jotka luulevat, ettei heidän tarvitse katua. Sitten hän kertoi vertauksen epävanhurskaasta huoneenhaltijasta, mikä auttoi hänen opetuslapsiaan arvostamaan aitoa hengellistä rikkautta ja ystävyyttä, mikä esitetään katoavan ja epävanhurskaan mammonan vastakohtana. (Luuk. 15:1–16:13) Luukas antaa sitten seuraavan kiinnostavan selityksen: ”Tämän kaiken kuulivat fariseukset, jotka olivat rahanahneita, ja he ivasivat häntä. Ja hän [Jeesus] sanoi heille: ’Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.’” – Luuk. 16:14, 15.
9. Minkä tärkeän aikatekijän Jeesus sitten lausui, ja mihin vertaukseen se johti?
9 Nuo suorasukaiset sanat osoittivat, miten Jeesus katseli noita miehiä. Hän viittaa sitten tärkeään aikatekijään sanoen: ”Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin [kaikenlaisia ihmisiä ponnistelee eteenpäin sitä kohti, Um].” (Luuk. 16:16) Niin, oli tullut aika osien vaihtua tämän ylpeän, omavanhurskaan, rahaa rakastavan luokan kohdalla ja sen toisen luokan nousta suosioon, joka siihen asti oli saanut siltä osakseen epäoikeudenmukaista kohtelua. Tämä aihe mielessään Jeesus jatkoi kertoen sen vertauksen, joka meitä kiinnostaa ja joka tunnetaan nimellä rikas mies ja Lasarus. Hän käytti tuttua vastakohta-asettelua, mitä seurasi täydellinen tilanteitten vaihtuminen vastakkaisiksi. Jotta kuvaus olisi mielessämme, me teemme ensin yhteenvedon siitä, mitä Jeesus sanoi.
10. Miten Luuk. 16:19–31:n vertaus voidaan esittää lyhyesti?
10 Eräs rikas mies eli joka päivä suuressa ylellisyydessä. Lasarus, muuan surkuteltava kerjäläinen, oli rikkaan miehen oven edessä ja pyysi sitä, mitä hänen pöydältään putosi. Kerjäläinen kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Rikas mies kuoli ja haudattiin. Loimuavan tulen vaivaamana hän pyysi tuonelassa hartaasti Aabrahamia lähettämään Lasaruksen kastamaan sormensa veteen ja jäähdyttämään hänen kieltään. Mutta Aabraham selitti, että kummallekin oli tapahtunut täydellinen asiain muutos ja että näiden kahden välille oli asetettu suuri juopa, jota ei voitu ylittää. Silloin rikas mies pyysi, että Lasarus lähetettäisiin varoittamaan hänen viittä veljeään tästä vaivan paikasta. Mutta Aabraham vastasi: ”Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä.” Rikas mies sanoi: ”Ei, . . . vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen.” Aabrahamin viimeiset sanat olivat: ”Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.” – Luuk. 16:19–31.
HENKILÖIDEN TUNNISTAMINEN
11. Keitä rikas mies esitti Jeesuksen aikana ja minkä samankaltaisuuksien perusteella?
11 Katsokaamme ensiksi vertauksen sovellutusta Jeesuksen omana aikana. Jo tarkastelemamme raamatunpaikat huomioon ottaen ei kahden päähenkilön tunnistaminen esitettyjen yksityiskohtien avulla ole vaikeata. Jeesus sanoi ensimmäisestä: ”Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.” (Luuk. 16:19) Kuka tämä rikas mies oli, joka iloitsi rikkaudestaan? Keitä hän esitti? Jeesus oli juuri puhunut heille, rahaa rakastaville fariseuksille. Huomaa samankaltainen ilmaisu. Jeesus sanoi: ”Te . . . teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä.” Samoin rikas mies ”pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin”. (Luuk. 16:15, 19) Fariseukset eivät odottaneet, että joku muu julistaisi heidät vanhurskaiksi, eivätkä turvautuneet siihen. Yhtä vähän rikas mieskään odotti tai turvasi siihen, että joku muu pukisi hänet purppuralla ja pellavavaatteella kuvatun kuninkaallisuuden ja huomattavan hyveellisyyden ja vanhurskauden viitalla. Ei Jumala eikä hänen palvelijansa Kristus Jeesus eivätkä profeetat, kuten Jesaja, koskaan julistaneet Israelin uskonnollisia hallitusmiehiä vanhurskaaksi luokaksi. Päinvastoin! Mutta siihen luokkaan kuuluvat eivät koskaan empineet oman vanhurskautensa näyttelemistä. Tuon rikkaan miehen tavoin he ilmaisivat sitä puvullaan ja käytöksellään, kuten Jeesus sanoi: ”He tekevät raamatunlausekotelonsa [joita he kantavat suojanaan, Um] leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa. . . . [ja] ulkoa . . . kyllä näyttävät kauniilta . . . [ja] ihmisten silmissä hurskailta.” – Matt. 23:5, 6, 27, 28; 6:1, 2.
12. Mitä purppura kuvaa, ja miten tämä soveltui Jeesuksen ajan uskonnollisiin hallitusmiehiin?
12 Purppuraa on muinaisista ajoista asti käytetty keisarillisen tai kuninkaallisen vallan vertauskuvana. Kun Jeesus oli otettu kiinni ja kun Pilatus kysyi häneltä: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” niin me muistamme, kuinka sotamiehet pilkaten ”pukivat hänen ylleen purppuraisen vaipan . . . ja sanoivat: ’Terve, juutalaisten kuningas’.” (Joh. 18:33; 19:2, 3) Uskonnolliset hallitusmiehet eivät todellisuudessa pyrkineet kuninkaiksi valtaistuimelle, mutta he vaativat itselleen todellista hallitusvaltaa ja käyttivät sitä. Eivätkö he olleet sen kansan johtajia, jolle Jumala lupasi: ”Te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa”? Eivätkö he muistuttaneet Jeesukselle eräässä tilaisuudessa: ”Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia”? – 2. Moos. 19:6; Joh. 8:33.
13. Mitä liina- eli pellavavaate kuvaa, ja minkä vastakohtaisuuden se ilmaisee fariseusten ja Karitsan vaimon välillä?
13 Liina- eli pellavavaatetta käytetään vanhurskauden vertauskuvana. Huomaa, kuinka kristillinen seurakunta kuvataan Karitsan Jeesuksen Kristuksen morsiamena siihen aikaan, jolloin se viettää häitä hänen kanssaan taivaassa. Morsian on pukeutunut ”liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen; se liina on pyhien vanhurskautus”. Mutta pane merkille, ettei morsiamen sanota verhoavan itseään purppuralla ja liinalla, vaikka häät vietetäänkin ”kuningasten Kuninkaan” kanssa. Ei suinkaan! Morsian ei julistaudu vanhurskaaksi niin kuin fariseukset, vaan niin kuin sattuvasti on sanottu: ”hänen annettiin pukeutua [tulla puetuksi, Um] liinavaatteeseen.” (Ilm. 19:7, 8, 16) Apostoli Paavali, joka oli entinen innokas fariseus, alkoi ymmärtää todellisen ja väärän vanhurskauden välisen vastakohtaisuuden, kuten hän kirjoitti: ”Että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella.” – Fil. 3:8, 9; ks. myös Room. 10:2–4.
14. Mitkä muut piirteet auttavat tunnistamaan ”rikkaan miehen” luokan Jeesuksen aikana?
14 Noilla uskonnollisilla hallitusmiehillä oli kaikkea ihmisten silmissä ja omissa silmissään, niin kuin rikas mieskin ”eli joka päivä ilossa loisteliaasti”, ja siihen kuului ylellisesti katettu pöytäkin. (Luuk. 16:19) Kuten olemme nähneet, tietoa, erityisesti hengellistä tietoa, verrataan ruokaan ja juomaan. (Jes. 55:1, 2; Joh. 17:3) Juutalaisilla ja varsinkin heidän johtajillaan oli runsaasti varattuna sellaista, millä he voivat jatkuvasti juhlia. Paavali kysyi kerran: ”Mitä etuuksia on siis juutalaisilla?” Hän vastasi: ”Paljonkin, kaikin tavoin; ennen kaikkea se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut.” Hän kirjoitti myös, että israelilaisille kuuluivat ”kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset”. Jeesus sanoi johtajista, että he olivat ”lainoppineita” ja heillä oli ”tiedon avain”. Kun me tutkimme Jeesuksen vertauksen alkusanoja, niin on siis ilmeistä, että rikas mies esitti uskonnollisia johtajia ja hallitusmiehiä luokkana. – Room. 3:1, 2; 9:4; Luuk. 11:52.
15. Miten Jeesus kuvaili kerjäläisen, ja keitä hän esitti?
15 Entä kerjäläinen? Jeesus jätti rikkaan miehen nimettömäksi, mutta antoi kerjäläiselle juutalaisen nimen Lasarus, mikä merkitsee ’Jumala on auttaja’. Hän ”makasi hänen [rikkaan miehen] ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.” (Luuk. 16:20, 21) Niin kuin rikkaan miehenkin tapauksessa, meidän ei tarvitse tähyillä kauas löytääksemme Lasaruksen esittämän luokan. Jeesus oli juuri puhunut siitä. Juuri fariseukset olivat saaneet Jeesuksen puhumaan tästä toisesta luokasta, kun he valittivat sitä, että hän otti tervetulleina vastaan publikaanit (veronkokoojat) ja syntiset. (Luuk. 15:1, 2) Huomaa myös, että Jeesus sanoi juuri sitä ennen eräälle fariseusten hallitusmiehistä: ”Kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita.” Kerjäläinen esitti tosiaan etusijassa juutalaisten keskuudessa olevia köyhiä ja hengellisesti köyhtyneitä. Hallitsevaan luokkaan kuuluvat, ”jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita” Lasaruksen kaltaisina, vain koirien seuraan sopivina, halveksivat kovasti näitä. Vielä pitemmälle menivät ylipapit ja fariseukset, jotka puhuivat vihaisesti kansasta, joka otti vastaan Jeesuksen, ja sanoivat: ”Tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu.” Hallitusmiehet eivät rikkaan miehen tavalla ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin niiden köyhien ihmisten hengelliseksi ylläpidoksi, jotka olivat ”tietoisia hengellisestä tarpeestaan” ja innokkaasti tähyilivät muruja, jotka tipahtivat rikkaan miehen ylelliseltä pöydältä. – Luuk. 14:13; 18:9; Joh. 7:49; Matt. 5:3, Um.
16. Miten uskonnolliset hallitusmiehet olivat vastuussa ”Lasarus”-luokan sairaasta tilasta?
16 Nuo hallitusmiehet panivat lisäksi oman luokkansa vuosien mittaan kokoamat perimätiedot sen tilalle, ”mitä Jumala on puhunut”. Siksi he, niin kuin Jeesus sanoi, tekivät ”Jumalan sanan tyhjäksi” ja opettivat ”oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä”. Niissä muruissa oli näin ollen perin vähän ravintoa. Sitä paitsi nuo hallitusmiehet sitoivat raskaita taakkoja ihmisten hartioille eivätkä halunneet ”niitä sormellaankaan liikuttaa”. (Matt. 15:6–9; 23:4) Ei ihme, että Jeesus kuvasi Lasaruksen olevan ”täynnä paiseita”. Hän kantoi tuollaisessa surkastuneessa tilassa varmasti raskasta taakkaa ilman vähäisintäkään toivetta saada apua tai helpotusta rikkaalta mieheltä.
17. Miten Jeesus osoitti, että näille kahdelle luokalle oli tuleva muutos?
17 Tämä asiaintila oli paha, tyystin epäoikeudenmukainen ja mahdoton sietää määräämättömästi. Jeesus sanoikin valittaville fariseuksille: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ’Laupeutta minä tahdon enkä uhria’. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.” Ja hän varoitti samaa luokkaa: ”Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet.” Muutoksen, asiain päinvastaisiksi kääntämisen aika oli todella tullut. Miten Jeesus kuvaili tämän vertauksessaan? – Matt. 9:12, 13; Luuk. 11:52.
KÄÄNTEENTEKEVÄ MUUTOS
18. Mikä ratkaiseva tapaus sattui vertauksessa, ja mihin muutoksiin ja päinvastaisuuksiin se johti?
18 Kaikista kokemuksista, jotka aikaansaavat muutoksen ja käännöksen päinvastaiseksi ihmiselämässä, kuolema on ratkaisevin. Jeesus käytti juuri tätä vertauksessaan. Kuvailtuaan alussa nuo kaksi henkilöä, joita juuri olemme käsitelleet, Jeesus jatkoi: ”Niin tapahtui, että köyhä kuoli, . . . Ja rikaskin kuoli.” Tärkeä aikatekijä aiheutti tämän muutoksen. Miten eloisasti Jeesus nyt vetosikaan kuulijoittensa mielikuvitukseen tietäen, että mielikuvitus auttaa vastakohtaisuuden ohella ymmärtämään asioita! Jätettiinkö nuo kaksi miestä lepäämään rauhassa haudoissaan? Ei! Enkelit veivät kerjäläisen heti ”Aabrahamin helmaan”. Rikas mies ”haudattiin. Ja . . . tuonelassa, vaivoissa ollessaan,” hän oli loimuavassa tulessa. – Luuk. 16:22, 23.
19. a) Minkä opin tueksi Luuk. 16:23 usein lainataan? b) Miksi sellainen päättely on sekä järjetön että epäraamatullinen?
19 Kuten monet lukijamme tietävät, lukuisat kristikunnan raamatuntulkitsijat ja asiantuntijat selittävät tämän lausunnon kirjaimellisesti, jotta se tukisi heidän perinteellistä opetustaan kuolemattomien sielujen ikuisesta kidutuksesta helvetin tulessa. Mutta käsittivätkö ketkään Jeesuksen kuulijoista, joko fariseukset tai hänen opetuslapsensa, hänen lausuntoaan siten? Ajattelivatko he, että Jeesus veti hetkeksi verhoa syrjään, niin kuin usein sanotaan, näyttääkseen välähdyksen pahoja ja todellisuudessa kaikkia niitä odottavasta kohtalosta, jotka eivät saavuta taivaallista autuutta? Tuskin. Kaikki, jotka kuuntelivat Jeesusta, ymmärsivät, että tämä oli vertaus eli kuvaus tietyistä seikoista ja ettei sitä siksi tullut käsittää kirjaimellisesti. Kuten Vartiotorni on aikaisemmin osoittanut, sen ymmärtäminen kirjaimellisesti tekisi tilanteen järjettömäksi ja mahdottomaksi ja olisi ristiriidassa niiden selväsanaisten raamatunkohtien kanssa, jotka osoittavat, että tuonela (kreikaksi Haades, hepreaksi Šeol) on yhteinen hauta, missä olevat ”kuolleet eivät tiedä mitään, . . . sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä”. (Saarn. 9:5, 10) Onko järkevää ajatella, että helvetin tulessa olevat ovat sopivan keskustelumatkan päässä taivaassa olevista? Ovatko he niin lähellä, että voivat nähdä taivaassa olevat ja mitä he tekevät? Voivatko he keskustella, jopa väitellä taivaassa valta-asemissa olevien kanssa? – Ks. Vartiotornia 1.4.1965, s. 159, 160, kpl. 11–16.
20. Miten Jesaja käytti samanlaista menetelmää kuvaillessaan dramaattista asiaintilan muuttumista?
20 Mutta sinä voit kysyä: oliko Jeesuksella valtuutta kuvailla tai tiedossa mitään ennakkotapausta voidakseen kuvailla kuolleet elossa ja puhumassa valaistakseen jotain poikkeuksellisen dramaattista? Oli! Tässä tapaamme jälleen kiinnostavan rinnakkaisuuden Jeesuksen ja Jesajan käyttämien lausuntojen välillä. Jesaja henkeytettiin ennustamaan Babylonian kuningassuvun dramaattinen kukistuminen ja tuho. Se oli niin kauhea mullistus, että muiden kansojen kuninkaitten, joista kukin makaa paraativuoteellaan omassa paikassaan tuonelassa syvässä kuopassa, kuvataan ikään kuin heräävän ja kurkottavan kaulaansa hämmästyksissään ”Baabelin kuninkaan” saapuessa ja sanovan: ”Myös sinä olet riutunut niinkuin mekin, . . . Alas tuonelaan on vaipunut sinun komeutesi, . . . sinun allasi ovat vuoteena madot, toukat ovat peittonasi.” Eikä tämä yksilö liity muiden kuninkaitten joukkoon omassa paikassaan, vaan on haudastaan ”poisviskattuna . . . kuin tallattu raato”. (Jes. 14:4, 10, 11, 19) Englantilaisessa hyväksytyssä ja monissa muissa käännöksissä nimitetään ”Baabelin kuningasta” ”Lusiferiksi” Jes. 14:12:ssa, ja hänen ymmärretään yleensä tarkoittavan Saatanaa. Tältä näkökannalta katsoen Saatana on hylätty ja alennettu omassa valtapiirissäänkin, sen sijaan että hän hallitsisi helvettiä ja pitäisi sen tulta palamassa. Ei ihme, että kristikunnan selittäjät eivät yleensä vetoa tähän ennustukseen yrittäessään puolustaa ikuisen vaivan oppia.
21. Ovatko Jeesuksen vertaukset tarkoitetut ymmärrettäviksi kirjaimellisesti? Jollei, niin mikä niiden tarkoitus on?
21 Ei ole raamatullista eikä järkiperäistä valtuutta päätellä, että Jeesus esittäisi nyt äkisti kirjaimellisen kertomuksen siitä, mitä tapahtuu. Kuvaus eli vertaus on kuvaannollinen kertomus, tiettyjen totuuksien tai tapausten kuvaileva esitys. Muiden vertaustensa mukaisesti Jeesus käytti tässä eloisaa sanakuvaa eli kertomusta kuvatakseen jotain, tässä tapauksessa jotain kahdelle ihmisluokalle jo tapahtuvaa. Varmistuaksemme sen oikeasta merkityksestä, mitä Jeesuksen aikaista ja meidän oman aikamme asiaa täten kuvattiin tässä erityisessä vertauksessa, meidän täytyy odottaa seuraavaa Vartiotornin numeroa.