Sarjan 27. osa – ”Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä”

Jehovan enkeli ennusti Danielin 11. luvun mukaan, että Aleksanteri Suuren valtakunta oli murskaantuva hänen kuolemansa jälkeen neljäksi hellenistiseksi eli kreikkalaiseksi valtakunnaksi Aleksanterin neljän kenraalin alaisuudessa. Eräästä kenraalista polveutuvasta kuningashuoneesta oli tuleva ”Pohjan kuningas”, koska se oli hallitseva Jerusalemin pohjoispuolelta käsin. Toisesta kenraalista polveutuvasta kuningashuoneesta oli tuleva ”Etelän kuningas”, koska se oli hallitseva Jerusalemin eteläpuolelta käsin. Ennustuksen täyttymys osoittaa, että ”Pohjan kuningas” oli aluksi se kuningashuone, joka hallitsi Syyriasta kenraali Seleukos Nikatorin jälkeläisinä, jota vastoin kilpaileva ”Etelän kuningas” oli alun perin Egyptistä kenraali Ptolemaios Lagoksen jälkeläisinä hallitseva kuningashuone. Pohjan kuningasta edusti vuonna 187 eKr. kuningas Seleukos IV Syyriassa. Hänen aikanaan tuli Egyptin Ptolemaios VI Filometorista Etelän kuninkaan edustaja, joka sai tuekseen Rooman kasvavan vallan Italiassa.

44, 45. Miten eräs ”sotapäällikkö” kosti Pohjan kuninkaan herjaukset, ja miten valta Pohjan kuninkaaseen nähden vahvistettiin?

⁴⁴ Rooma julisti seuraavana vuonna muodollisesti sodan Antiokhos III:ta vastaan, joka oli silloin Akarnaniassa. Hän palasi Khalkiiseen. Hän kohtasi roomalaiset Thermopylaissa ja kärsi häviön. Niin hän purjehti takaisin Vähään-Aasiaan Efesossa olevaan pääkaupunkiinsa. Mutta roomalaisten tarkoitus oli nyt ajaa tämä Pohjan kuningas pois Aasiasta. Käytiin meritaisteluita. Antiokhos III:n amiraali voitti ensin Rooman laivaston, mutta kärsi kohta jälkeenpäin Rooman laivaston aiheuttaman raskaan häviön. Tämän jälkeen Antiokhos III jätti Khersonesoksen niemimaalla olleen Lysimakhian. Luopumalla Lysimakhiasta hän jätti roomalaisille avoimen tien Hellespontoksen ylitse Vähään-Aasiaan.

⁴⁵ Vuonna 190 eKr. käytiin ratkaiseva taistelu Magnesiassa lähellä Efesoa, ja Antiokhos III ja hänen 80 000 soturiaan joutuivat häviölle taistelussa ”sotapäällikkö” Lucius Scipio Asiaticusta vastaan. Pohjan kuningas oli nyt halukas solmimaan rauhan Rooman kanssa. Päällikkö Scipio neuvoi häntä toimittamaan lähettiläitä Roomaan. Vuonna 189 eKr. tehtiin lopullinen rauha. Antiokhos III:ta vaadittiin luopumaan kaikesta Vähässä-Aasiassa, kaikista Taurus-vuorten länsipuolella sekä kaikista Kreikassa olevista alueistaan. Hänen täytyi maksaa 15 000 talenttia Roomalle ja 500 talenttia sen liittolaiselle Eumenekselle, Pergamon kuninkaalle, joka oli auttanut Antiokhos III:n kurittamista Magnesiassa. Lisäpalkkana kuningas Eumenes sai Antiokhos III:n Euroopassa olevan alueen ja kaikki, mitä hänellä oli Vähässä-Aasiassa aina Taurus-vuoristoon saakka. Rooma vahvisti täten valtansa pohjoisessa olevan Syyrian kuninkaan suhteen. Eräs hänen pojistaan, josta tuli kuningas Antiokhos IV, oli poikaiällään Roomassa panttivankina.

46. Mitä kohti hän kääntyi, ja kuinka hän horjui ja kaatui, niin ettei häntä enää ollut?

⁴⁶ Tultuaan ajetuksi pois Kreikasta ja menetettyään Vähän-Aasian sekä käytännöllisesti katsoen koko laivastonsa Antiokhos III käänsi kasvonsa takaisin oman maansa linnoituksiin. Roomalaiset olivat kostaneet hänelle hänen heihin kohdistamansa herjaukset. Hänet pakotettiin maksamaan suuret sakot Roomalle. Hänet surmattiin vuonna 187 eKr., kun hän yritti ryöstää Elymaisissa Persiassa olevan Beluksen temppelin. Hän hoippui ja kaatui kuolleena maahan. Hän jätti kaksi poikaa, Seleukoksen ja Antiokhoksen, seuraajikseen.

47. Kenestä tuli uusi Pohjan kuningas, ja miksi häntä yhä kutsuttiin?

⁴⁷ Pohjan kuninkaaksi tuli tällöin Seleukos IV, lisänimeltä Filopator (”Isäänsä rakastava”). Vaikka Seleukos IV:n isän häviölle joutumisesta Magnesian taistelussa, missä hän itse oli läsnä, johtuikin suuret menetykset, niin häntä kutsuttiin edelleen ”Aasian kuninkaaksi”. Hänen poikansa Demetrios sai tuntea Rooman vallan palvellessaan panttivankina Roomassa. Ptolemaios V, Seleukos IV:n egyptiläinen lanko Kleopatran avioliiton välityksellä, yritti valloittaa takaisin ne menetetyt maakunnat, joiden piti joutua hänelle Kleopatran myötäjäisinä. Myrkky pysähdytti nämä valmistelut. Häntä seurasi Ptolemaios VI Filometor (”Äitiään rakastava”).

48. Miten tämä Pohjan kuningas kukistui eikä häntä enää ollut, ja kuka seurasi häntä?

⁴⁸ Pohjan kuningas Seleukos IV tarvitsi rahaa maksellakseen niitä raskaita sakkoja, mitkä hän oli velkaa Roomalle ja mitkä johtuivat hänen isänsä Magnesiassa kärsimän häviön aiheuttamista rangaistuksista. Jerusalemin uudelleen rakennettuun temppeliin eli pyhäkköön sanottiin varastoidun rikkauksia. Onias III oli siihen aikaan juutalaisena ylimmäisenä pappina. Päästäkseen käsiksi rahaan Seleukos IV lähetti aarteittensa hoitajan Heliodoroksen ryöstämään Jehovan temppeliä. Heliodoros halusi itse nousta Syyrian valtaistuimelle Pohjan kuninkaaksi, joten hän murhasi Seleukos IV:n. Mutta Eumenes ja Attalos, Pergamonin kuninkaat, tekivät murhaaja Heliodoroksen aikeet tyhjiksi ja asetuttivat murhatun kuninkaan veljen valtaistuimelle Antiokhos IV:nä.

49. Minkä lisänimen Pohjan kuningas otti nyt, ja mitä tämän selitettiin merkitsevän?

⁴⁹ Uusi kuningas oli asunut neljätoista vuotta Roomassa panttivankina. Hän hallitsi noin kaksitoista vuotta (175–163 eKr.) ja sai lisänimen Epifanes. Tämä on lyhennys siitä arvonimestä, minkä Antiokhos IV antoi itselleen lyöttämissään rahoissa, nimittäin Theós Epiphanés. Tämä nimi merkitsee ”Ilmestyvä Jumala”, so. jumala, joka näyttäytyy eli paljastaa itsensä. Egyptiläiset käänsivät tämän kirjoituksen sanoilla ”Jumala, joka tulee esiin”, so. tulee esiin kuin leimuava aurinko, Horus, itäisellä taivaanrannalla. Egyptiläiset samastivat täten kuningas Antiokhos IV Epifaneen voittoisan, ilmestyvän jumalan kanssa.

50. Miten Antiokhos IV Epifanes yritti osoittautua mahtavammaksi Jehova Jumalaa?

⁵⁰ Hän yritti osoittautua mahtavammaksi kuin Jehova Jumala. Hän yritti kreikkalaistaa eli helleenistää Juudeaa ja Jerusalemia. Hän pani ylimmäisen papin Onias III:n pois virasta. Lahjuksista hän pani ylimmäisen papin veljen Jeesuksen tuohon korkeaan virkaan edistääkseen juutalaisten helleenistämistä. Hän meni siihen äärimmäisyyteen, että yritti kitkeä pois juutalaisen uskonnon, Jehova Jumalan palvonnan. Uhmaten heidän Jumalaansa hän vihki uudelleen sen temppelin, minkä maaherra Serubbaabel oli rakentanut, ja omisti sen Olympoksen jumalalle Zeukselle eli Jupiterille. Uudelleen vihityn temppelin ylimmäinen pappi oli Jeesus, joka kreikkalaisti nimensä Jaasoniksi. Kislevin 15. päivänä vuonna 145 seleukidista ajanlaskua eli joulukuussa vuonna 168 eKr. kohotettiin pakana-alttari Jehovan suuren alttarin päälle temppelin esipihaan, missä uhrattiin tavallisesti Jehovan päivittäiset uhrit. Kymmenen päivää myöhemmin, eli kislevin 25:ntenä, uhrattiin uhri tuolla pakana-alttarilla ensi kerran. (1. Makkabealaiskirja 1:54–59) Se uhrattiin Kreikassa olevan Olympos-vuoren Zeukselle.a

51. Mihin tämä temppelin häpäisy johti, ja miten makkabealaishallitus päättyi lopulta?

⁵¹ Tämä Jehovan pyhäkön häpäisy johti juutalaisten nousuun makkabealaisten johdolla vuonna 167 eKr. Antiokhos IV Epifanes kävi kolme vuotta katkeraa sotaa heitä vastaan ja osoitti, että hän ei ole mikään jumala verrattuna Jehovaan. Juudas Makkabealainen, heidän johtajansa, vihki vuonna 165 eKr., täsmälleen pyhäkön häpäisyn vuosipäivänä, Jehovan temppelin uudelleen, ja silloin asetettiin vihkimisjuhlan vietto (hanukkah). (Joh. 10:22) Jokapäiväisen eli jatkuvan polttouhrin uhraaminen uudistettiin. Mutta makkabealaiset tekivät kuitenkin vuonna 161 eKr. ensimmäisen muistiin merkityn sopimuksensa Rooman kanssa. Vasta vuonna 104 eKr. makkabealaiset perustivat valtakunnan, kun Aristobulos I otti kuninkaan arvonimen. Seuranneina vuosina oli vaikeuksia. Lopuksi pyydettiin Roomaa sekaantumaan asioihin. Roomalainen kenraali Gnaeus Pompeius tuli silloisesta Rooman provinssista Syyriasta ja aloitti kolmikuukautisen Jerusalemin piirityksen sekä valtasi kaupungin keskikesällä vuonna 63 eKr. Hänen sanotaan menneen pyhäkköön, jopa temppelin kaikkeinpyhimpäänkin. Hän määräsi Hyrkanus II:n ylimmäiseksi papiksi temppeliin. Vuonna 40 eKr. Rooman senaatti määräsi idumealaisen Herodeksen Juudean kuninkaaksi. Vasta vuonna 37 eKr. hän valloitti Jerusalemin ja asettui kuninkaaksi, mikä merkitsi makkabealaishallinnon loppua.

52. Miten juutalaiset ja katoliset selittäjät sovelluttavat Danielin 11. luvun lopun, mutta kuka varmistaa ja millä ennustuksella, että Pohjan kuninkaan täytyi vaihtua?

⁵² Sekä juutalaiset että roomalaiskatoliset selittäjät asettavat jatkuvasti Antiokhos IV Epifaneen Pohjan kuninkaaksi Danielin 11. luvun loppuun, sen viimeiseen jakeeseen (45) asti. Mutta ”Pohjan kuningas” vaihtuu kumminkin jakeitten 19 ja 20 välillä Syyrian seleukidien kuningashuoneesta Roomaan, tuohon nousevaan maailmanvaltaan, joka oli alkanut vallita keski-idän asioita. On ilmeistä, että Pohjan kuningas ei voi pysyä samana Danielin 11:45:nteen asti, sillä Jeesus Kristus viittasi Danielin 11. lukuun osoittaen, että tämän kuninkaan piti muuttua ja tulla lopulta hyvin nykyaikaiseksi, jopa yhtä nykyaikaiseksi kuin on meidän kahdeskymmenes vuosisatamme. Jeesus esitti ihmeellisen ennustuksen tämän maailman ”lopun ajasta” ja otti lainauksen Danielin 11:31:nnestä. Tämä ennustus esitettiin keväällä vuonna 33 (jKr.) eli 195 vuotta sen jälkeen kun kuningas Antiokhos IV kuoli vuonna 163 eKr.

53. Mihin päin Jeesus katsoi ennustuksessaan odottaen Danielin 11:31:nnen täyttymystä, ja mihin kansallisuuteen Pohjan kuningas tuli nyt kuulumaan?

⁵³ Jeesus sanoi kysyville apostoleille: ”Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; . . . Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.” (Matt. 24:15–21) Jeesus katsoi yli oman aikansa, odottaen Danielin 11:31:nnen täyttyvän vasta sitten, eikä taaksepäin Syyrian Antiokhos IV Epifaneen päiviin. Danielin 11:31:nnen historiallisen täyttymyksen aikaan ei Pohjan kuningas ole syyrialainen eikä seleukidi. Siksi täytyy Danielin 11:19:nnen jälkeen tapahtua muutos Pohjan kuninkaan persoonassa ja kansallisuudessa. Historialliset tosiasiat todistavat, että tämä muutos alkoi seuraavasta jakeesta, Danielin 11:20:nnestä. Tuoksi kuninkaaksi tulee nyt roomalainen.

54. Miten Antiokhos IV Epifanes taipui Rooman määräyksiin, ja miten Syyriasta tuli lopulta Rooman provinssi, ja mitä muutosta se merkitsi ehdottomasti Pohjan kuninkaan suhteen?

⁵⁴ Rooma alkoi saada jo ennen Antiokhos IV Epifanesta määräävän osan keski-idän asioissa ja komennella Syyriaa. Tämäkin niin sanottu ”Ilmestyvä Jumala” taipui Roomasta tuleviin määräyksiin. Antiokhos IV voitti Egyptin kanssa käymänsä sodan. Hän kruunautti itsensä Egyptin kuninkaaksi. Rooman laivasto toi sitten lähettiläänsä Caius Popilius Laenaan Roomasta tuomaan Rooman senaatin määräyksen, että Antiokhos IV:n on luovuttava Egyptin kuninkuudesta ja lähdettävä maasta. Syyrialainen kuningas teki niin, mutta piti itsellään Koilesyyrian, Palestiinan ja Foinikian. Hän kuoli vuonna 163 eKr. temppelin ryöstäjänä Persiassa. Syyriassa oli hänen jälkeensä useita riippumattomampia kuninkaita, jotka kuuluivat seleukidien hallitsijasukuun. Mutta vuonna 65 eKr. kukisti roomalainen kenraali Pompeius Suuri viimeisen, Antiokhos XIII Asiaticuksen, ja vuonna 64 eKr. tuli Syyriasta Rooman provinssi. Rooma alkoi silloin ehdottomasti näytellä Pohjan kuninkaan osaa. Jerusalem kukistui tämän Pohjan kuninkaan edessä vuonna 63 eKr. Etelän kuningas Egyptissä oli voimaton ehkäisemään sitä.

55. Miten kauan Ptolemaiosten hallitsijasuku kesti, ja miten kävi Egyptin?

⁵⁵ Egyptissä oleva ptolemaiolaisten hallitsijasuku piti kuninkaallisen asemansa etelässä jonkin verran kauemmin. Vuonna 31 eKr. käytiin ratkaiseva Aktionin taistelu, missä Egyptin kuningatar Kleopatra petti roomalaisen rakastajansa Antoniuksen laivaston tämän häviöksi. Voittaja, Octavianus, Julius Caesarin sisarentyttären poika, ryhtyi sitten valloittamaan Egyptiä. Kleopatra teki itsemurhan vuonna 30 eKr., ja Egyptistä tuli Rooman provinssi, uuden Pohjan kuninkaan alamainen.

”LIITON RUHTINAS” RUHJOTAAN

56. Kenestä tuli ensimmäinen Rooman keisari, ja mitä Danielin 11:20 sanoo hänestä?

⁵⁶ Octavianus selviytyi lopulta valtataistelussa Rooman ainoaksi hallitsijaksi ja tuli Rooman ensimmäiseksi keisariksi. Hän hylkäsi arvonimet rex (”kuningas”) ja dictator. Vuonna 27 eKr. hänet nimitettiin lopulta Rooman senaatin päätöksellä Augustukseksi. Kreikkalaiset käänsivät tämän arvonimen sanalla Sebastós, mikä merkitsee ”Kunnianarvoista”. (Apt. 25:21, 25 [”majesteetti” = kreik. ”Sebastós”]) Jehovan enkeli viittaa hänen toimintaansa Pohjan kuninkaana Syyrian kuningasten seleukidisen hallitsijasuvun asemesta jatkaessaan pohjoisen ja etelän välisen taistelun kauaskantoista ennustusta: ”Ja hänen sijaansa nousee eräs, joka antaa veronvaatijan käydä läpi valtakunnan ihanimman maan. Mutta muutamien päivien kuluttua hänet tuhotaan, ei kuitenkaan vihan väellä eikä sodalla.” (Dan. 11:20) Augustus Caesarin ”valtakunnan ihanin maa” käsitti Danielin kansan ”Ihanan maan”. – Dan. 11:16.

57. Milloin tämän ”veronvaatijan” piti ”käydä läpi valtakunnan ihanimman maan”, ja miten Luukas kertoo tämän?

⁵⁷ Veronvaatijan lähettäminen tapahtui vuonna 2 eKr. Kristitty historioitsija Luukas kertoi tästä erikoistapauksesta seuraavin sanoin: ”Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja niin hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.” – Luuk. 2:1–7.

58. Milloin tämä Kyrenius oli Syyrian maaherrana, ja miksi tämä luettelointi oli eräs Augustuksen hallituksen tärkeimmistä tapauksista ja ansaitsi maininnan Danielin ennustuksessa?

⁵⁸ P. Sulpicius Quirinius (Kyrenius), roomalainen senaattori, oli Rooman maaherrana Syyriassa kahdesti, ensimmäisen kerran kuningas Herodes Suuren kuoleman aikoihin, hänen, joka oli uudelleenrakentanut Jerusalemin temppelin. Tämä maaherranaolo kesti vuodesta 750 vuoteen 783 Rooman perustamisesta laskien eli vuodesta 4 vuoteen 1 eKr.b Tämä verollepano ei ollut pelkästään väestön laskenta eli luettelointi väkiluvun selville saamista varten, vaan verotusta ja miesten sotapalvelukseen ottamista varten. Tämä laskenta oli eräs tärkeimmistä tapahtumista, mitkä sattuivat keisari Augustuksen hallitessa Pohjan kuninkaana. Se sai Nasaretin puusepän ja hänen vaimonsa Marian menemään Betlehemiin, jotta Jeesus olisi syntynyt siellä Miikan 5:1:sen täyttymykseksi. (Matt. 2:1–11) Jehovan enkeli sisällytti näin ollen hyvällä syyllä tämän tärkeän maininnan Danielin näkyyn auttaakseen meitä myöskin saamaan selville, milloin profeetallinen ”Pohjan kuningas” muuttui viidennen maailmanvallan Syyrian-kuninkaista kuudennen maailmanvallan Rooman-hallitsijoiksi.

59. Miten hänet tuhottiin Pohjan kuninkaana, ”ei kuitenkaan vihan väellä eikä sodalla”? Ja miten ”muutamien päivien kuluttua”?

⁵⁹ Keisari Augustus perusti keisarin henkivartioston, mikä tunnettiin pretoriaanikaartina ja mitä hänen seuraajansa laajensi myöhemmin. Hän kuoli hallituksensa 45. vuotena, elokuun 19. päivänä vuonna 14 jKr. Tämä merkitsi suhteellisesti ”muutamia päiviä” sen jälkeen kun hän oli toimituttanut luetteloinnin, minkä aikana Jumalan Poika Jeesus syntyi kuningas Daavidin kaupungissa hänen kuninkaallisena perillisenään. Augustus oli hallinnut hyvin kuin näyttelijä teatterissa, ja hänet laskettiin Rooman jumalien joukkoon, ja temppeleitä ja alttareita pystytettiin hänen kunniakseen.

60, 61. a) Kuka se ”kelvoton” oli, joka nousi sitten, ja millä tavalla hän oli keisari Augustuksen sukulainen? b) Miten hän ”ei ollut saapa kuninkaan arvoa”?

⁶⁰ Enkelin ennustus osoitti, että Augustuksen seuraaja oli myöskin oleva läheisessä yhteydessä Jumalan ainoasyntyisen Pojan maalliseen elämään: ”Ja hänen sijaansa nousee kelvoton, joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa. Hän tulee keskelle rauhaa ja anastaa juonilla [liehittelyillä, Ts] kuninkuuden. Ja sotajoukkojen tulva huuhtoutuu pois hänen edestänsä ja menee murskaksi, niin myös liiton ruhtinas.” (Dan. 11:21, 22) Tuo salaperäinen ”kelvoton” tässä on keisari Tiberius, Livian poika. Livia oli keisari Augustuksen kolmas vaimo, joten Tiberiuksesta tuli keisarin poikapuoli. Keisari Augustus ei halunnut Tiberiusta seuraajakseen, sillä hän vihasi poikapuoltaan tämän huonojen ominaisuuksien vuoksi. ”Kuninkaan arvo” suotiin lopulta haluttomasti Tiberiukselle. Augustuksen oli pakko hyväksyä Tiberius seuraajakseen keisarina, kun kaikki muut toiveet olivat pettäneet. Kuinka se kävi?

⁶¹ Keisari Augustuksella ei ollut poikia. Hänen sisarellaan oli poika Marcellus, mutta hänen sisarenpoikansa kuoli. Hänen tyttärellään oli kaksi poikaa, Gaius ja Lucius, ja Augustus määräsi nämä seuraajikseen. Augustus menetti nämäkin kuolemassa. Hän rakasti hyvää poikapuoltaan Drususta, Tiberiuksen nuorempaa veljeä, mutta tämä rakastettu kuoli varhain, syyskuun 14. päivänä vuonna 9 eKr. Näin jäi Tiberius, joka oli kykenevä kenraali, Rooman valtakunnan arvoltaan korkeimmassa asemassa olevaksi soturiksi. Agrippa, keisari Augustuksen suuri kenraali, kuoli vuonna 12 eKr. viidenkymmenen yhden vuoden vanhana. Ottaen huomioon tämän Livia, Tiberiuksen äiti, taivutti keisarin, tosin vasta suuren vaivannäön jälkeen, asettamaan kuolleen Agrippan sijaan poikansa Tiberiuksen. Agrippan sijaan joutuminen vaati kuitenkin Tiberiusta tulemaan keisarin vävyksi. Tiberiuksen oli näin ollen suureksi surukseen pakko vaihtaa Agrippina, kenraali Agrippan tytär, keisarin tyttäreen Juliaan. Keisari Augustus otti vuonna 4 (jKr.) Tiberiuksen, kuolleen Agrippan seuraajan, pojakseen. Tiberius korotettiin yhdeksän vuotta myöhemmin erikoisella lailla keisari Augustuksen hallitsijatoveriksi. Augustus kuoli seuraavana vuonna, elokuun 19. päivänä vuonna 14 jKr., ja Tiberiuksesta tehtiin keisari. Näin tämä ”kelvoton” ”nousi” eli astui valtaan vastahakoisen keisari Augustuksen sijaan.

62. Miten keisari Tiberius ”anasti juonittelulla kuninkuuden”?

⁶² Siitä puolesta, mitä juonittelut eli liehittelyt näyttelivät uuden Pohjan kuninkaan, Tiberiuksen, yhteydessä, The Encyclopaedia Britannican 26. osa sanoo sivulla 916 (yhdestoista painos): ”Muinaisaikain roomalaiset historioitsijat muistivat Tiberiuksen pääasiassa yksinvaltiaana, jonka hallitessa oikeudenkäynnit, jotka aiheutuivat vähäisin tekosyin ilmiannetusta valtiopetoksesta, tulivat yleisiksi ja ilmiantajien vihatun luokan ensiksi sallittiin lihoa oikeusmurhan suomista voitoista. . . . Mutta Tiberiuksen hallituksen toimeenpanemien valtion oikeudenkäyntien historia osoittaa sitovasti, että lain vääristely sai alkunsa ensi sijassa senaatin innokkaasta liehittelystä, . . . ja hän myöntyi siihen hallituksensa lopulla eräänlaisesta ylenkatseellisesta välinpitämättömyydestä, kunnes hän pelkonsa vaikutuksesta myöhemmin oli jo halukas veren vuodatukseen.”c

(Jatkuu)

[Alaviitteet]

[Kartta s. 101]

(Ks. painettu julkaisu)

PALESTIINA MAKKABEALAISAIKANA (167–63 eKr.)

(Välimeri)

FOINIKIA

Tyyro

Siidon

LIBANONIN VUORI

PANIAS

(Kesarean Filippi)

HERMONIN VUORI

NABATEA

Damasko

Filadelfia

GALILEA

KARMELIN VUORI

Galilean meri

Jordan

Kuollut meri

GAULANITIS

Pella

SAMARIA

Samaria

Aleksandrium

Joppe

Antipatris

Moodein

Jabne

Jeriko

Jerusalem

Hyrkania

JUUDEA

Azotus

Askelon

Hebron

Gassa

IDUMEA

Rafia

Alusa

Oryba?

PEREA

Makairos

Zoara