Varustelukilpailu
– Mitä se saa aikaan?
– Tarvitaanko Jumalan toimintaa sen lopettamiseksi?
Herätkää!-lehden Ruotsin-kirjeenvaihtajalta
MAAILMAN huomio oli kohdistunut Wieniin Itävaltaan kolmena kesäkuun päivänä vuonna 1979. Avustajiensa ympäröimänä kaksi miestä katseli vakavamielisinä toisiaan massiivisen kahdeksan metriä pitkän pöydän yli. Lopulta he allekirjoittivat sopimuksen, jonka sanottiin ”vähentävän olennaisesti ydintuhon vaaroja” – ydintuhon joka olisi nykyisen varustelukilvan pelätty loppukohtaus.
Nämä miehet, Neuvostoliiton Leonid Brežnev ja Yhdysvaltain Jimmy Carter, edustivat kärkeä kansainvälisessä varustelukilvassa, joka viime vuosina on saavuttanut salaman nopeuden ja luonut hirveitä joukkotuhokeinoja. Sotilasmenot nielevät noin 1600 miljardia markkaa vuodessa. Noin 26 miljoonaa ihmistä on kautta maailman armeijoissa.
Carter luokitteli Wienissä allekirjoitetun sopimuksen ”yksityiskohtaisimmaksi, kauaskantoisimmaksi ja laajimmaksi sopimukseksi asevalvonnan historiassa”. Lopettaako se vihdoinkin mielettömän varustelukilpailun? Ei! Sen ei edes sanota olevan sen tarkoitus. Strategisten aseiden rajoittamissopimus eli SALT II pohjimmiltaan asettaa rajoituksia vain sellaisten asetyyppien lukumäärälle, joita pidetään ensiarvoisina siinä tapauksessa, että mannertenvälinen sota syttyy. Ja nämä rajat ovat huomattavasti korkeammalla kuin mihin kumpikaan maa on vielä yltänyt. Siksi ne ovatkin todellisuudessa uusia tavoitteita, joihin voidaan pyrkiä.
Seitsemän vuotta sitten nämä samat hallitukset allekirjoittivat sopimuksen, joka rajoitti muiden muassa ohjusten laukaisulaitteiden lukumäärää. Mikä oli seuraus? New York Timesin mukaan molemmat suurvallat ”oppivat tekemään rajoituksen tyhjäksi lastaamalla kokonaisen aseryhmän kullekin laukaisulaitteelle”. Uutisessa todettiin lopuksi: ”Tosiasia on, että [vuoden 1979] sopimus ei estä kumpaakaan puolta rakentamasta sellaisia aseita, joita se todella haluaa rakentaa.”
Vaikka monien mielestä jonkinlainen valvonta on parempi kuin ei mitään valvontaa, niin ratkaisevatko tällaiset aseidenrajoitussopimukset todellisuudessa ongelman? Lakkaavatko kansakunnat koskaan omin neuvoin varastoimasta aseita? Vai täytyykö jonkin ihmistä korkeamman lähteen toimia? Niin, tarvitaanko Jumalan toimintaa? Ajattele noita kysymyksiä samalla kun me tarkastelemme, millaista strategista aseistusta valtiot ovat jo kehittäneet ja millaista ne paraikaa suunnittelevat.
Ydinasevarastot
Yksistään ydinaseiden tuhovoima on suunnaton. Asevarastoissa on kymmeniä tuhansia monimutkaisia ydintaistelukärkiä, joiden yhteinen räjähdysvoima vastaa miljoonaa Hiroshiman atomipommia. Vaikka vain murto-osaa näistä käytettäisiin sodassa, sivistys lakkaisi olemasta.
Etäisten kohteiden tavoittamiseksi nopeasti ydinaseilla on kehitetty niin sanottuja strategisia laukaisujärjestelmiä, ja niiden lukumäärä ja suorituskyky ovat kasvaneet valtavasti. Tukholman kansainvälisen rauhantutkimuslaitoksen SIPRIn vuonna 1979 toimittaman julkaisun ”Armaments or Disarmament? – The Crucial Choice” mukaan Yhdysvalloilla ja Neuvostoliitolla on käytettävissään yhteensä 4796 strategista ydinlaukaisujärjestelmää maasta ammuttavat rakettikäyttöiset ohjukset, sukellusveneistä ammuttavat ohjukset ja strategiset pommittajat mukaan luettuina.
Nämä varastot ovat nykyään niin valtavat, että niiden määrällinen suurentaminen on merkityksetöntä. Kuitenkin laatua ja varsinkin tarkkuutta ja luotettavuutta parannellaan jatkuvasti. Tämä SIPRIn julkaisu sanoo:
”Esimerkiksi amerikkalaisen mannertenvälisen ballistisen Minuteman-ohjuksen uudet taistelukärjet ovat niin tarkkoja, että puolet osuisi alle 200 metrin päähän toisella mantereella sijaitsevasta aiotusta kohteesta. Näiden ohjusten seuraavan sukupolven tarkkuudessa on kysymys enää kymmenistä metreistä. Mitkään sotilaalliset kohteet eivät olisi turvassa tällaisilta aseilta.”
Onko realistista mahdollisuutta, että näin tarkkoja aseita käytetään? Sama julkaisu varoittaa: ”Tällainen tarkkuus yhdessä muiden etujen kanssa voi antaa sotilaallisille päätöksentekijöille sen väärän luottamuksen, että he voivat todella käydä ja ’voittaa’ ydinsotia, sen sijaan että he vain luopuisivat niistä. . . . Houkutus iskeä ensin kasvaa vaarallisesti, ja virhearvioinnista, onnettomuudesta tai hulluudesta johtuvan ydinsodan vaara kasvaa vastaavasti.”
Mutta ei siinä kaikki. Varastoissa on vielä muita aseita.
Kemialliset ja biologiset aseet
Erään asiantuntijan mukaan ”varsinkin hermokaasujen vaarallisuutta on lähes mahdoton kuvitella. Nuppineulanpään kokoinen pisara tabuunia tai somaania käsivarrella tappaa ihmisen 3–6 minuutissa.” Silti kemiallisia tai biologisia aineita on käytettävissä valtavasti, ja ne voidaan suunnata vihollisen miehistöä, karjaa tai viljelyksiä vastaan.
Tappavien aineiden joukossa on aineita, jotka hyökkäävät hermoston kimppuun, myrkyttävät veren, tukehduttavat tai jopa aiheuttavat ihon tuskallista rakkuloitumista. Sen lisäksi maailman sotilaallisissa varastoissa on useita aineita, jotka eivät tapa. Joillakin niistä pyritään häiritsemään suojattomia sotilaita aiheuttamalla voimakasta itkua, aivastelua, oksentamista tai ylempien hengitysteiden ärsytystä.
Varustautuminen ulottuu avaruuteen
Avaruuskin sotilaallistuu yhä enemmän. Vuosina 1963–1978 avaruuteen lähetettiin yhteensä 1536 sotilastarkoituksia palvelevaa satelliittia. Se on noin 75 prosenttia kaikista lähetetyistä satelliiteista. Yksistään vuonna 1978 lähetettiin 112 sotilaallista satelliittia – suunnilleen yksi joka kolmas päivä! Tällaisia satelliitteja käytetään tiedusteluun, varoittamaan ennalta hyökkäyksestä ja viestintään, ja ne ovat erittäin tärkeitä alusten ohjailussa.
Tutkijat uskovat, että satelliittiperustaisen ohjausjärjestelmän avulla on pian mahdollista ohjata ase minne tahansa maan päälle kymmenen metrin tarkkuudella!
Muita joukkotuhosuunnitelmia
Kaiken tämän lisäksi ihmiset etsivät yhä uusia joukkotuhokeinoja. SIPRI sanoo kirjassaan Weapons of Mass Destruction and the Environment: ”Geofysikaaliseen tai ympäristötekijöiden ohjailuun kiinnitetään yhä enemmän huomiota vihamielisissä tarkoituksissa.” Tässä tällaista tutkimustyötä käsittelevässä pelottavassa raportissa sanotaan, että on esitetty ilmakehän peukalointia sotilastarkoituksissa. Siihen sisältyisi ionosfäärin tai troposfäärin sähköisten ominaisuuksien säätelyä vihollisen viestiliikenteen, tutkajärjestelmien, merenkulun ja ohjusten ohjausjärjestelmien häiritsemiseksi.
SIPRIn raportissa annetaan myös ymmärtää, että hirmumyrskyjen aiheuttamisen – tai luonnollisten hirmumyrskyjen uudelleen suuntaamisen – vaatima tekniikka antaisi suunnattoman tuhovoiman sotilaiden käyttöön. Toisena sotilaallisena tavoitteena etsitään keinoja pilvistä maahan lyövien salamien ohjailemiseksi hyökkäystarkoituksessa.
Stratosfäärin alaosassa sijaitsevaa otsonikerrosta, joka suojaa meitä vaarallisen paljolta ultraviolettisäteilyltä, pidetään myös mahdollisena ”aseena”. Miten niin? Eräässä New York Timesin artikkelissa tri Michael B. McElroyn Harvardin yliopistosta mainitaan sanoneen, että bromi näyttää kuluttavan otsonia niin tehokkaasti, että sitä voitaisiin käyttää aseena. Stratosfääriin suihkutettuna se hävittäisi otsonia, ja maahan pääsisi niin paljon ultraviolettisäteilyä, että se tuhoaisi viljelykset ja tekisi asukkaat toimintakyvyttömiksi. SIPRIn raportissa sanotaan: ”Meidän on kenties jo mahdollista avata ’ikkuna’ vihollisalueen yläpuolella olevaan otsonikerrokseen suihkuttamalla siihen haluttu määrä erästä bromiyhdistettä maata kiertävästä satelliitista.”
Maatakin voitaisiin käyttää vihollista vastaan. Esimerkiksi jos vihollisalue sattuu sijaitsemaan jonkin maankuoressa olevan heikon kohdan päällä tai sen lähellä, siellä voitaisiin ehkä aiheuttaa maanjäristys. Vastaavasti vihollisalueella sijaitsevia ”uinuvia” tulivuoria voitaisiin herättää tuhoisaan toimintaan. Jotkin maanpinnan muodot saattaisivat hyvinkin soveltua lumivyöryjen tai maanvieremien aiheuttamiseen vihollispuolen toimintojen sotkemiseksi.
Myös tulta tutkistellaan eräänä joukkotuhokeinona. Sotilaallisen toiminnan aiheuttamat nopeasti leviävät tulipalot voivat hävittää suuria vihollisille tärkeitä alueita. Suuritehoisilla hidastetulla sytyttimellä varustetuilla pommeilla ja alueelle kylvetyillä miinoilla tällaisen tulipalon sammuttaminen voitaisiin tehdä käytännössä mahdottomaksi.
Sateenteko on sekin eräs ympäristöllinen ase, jota on jo käytetty nykyaikaisessa sodankäynnissä. Äskeisessä Indokiinan sodassa lentokoneet kylvivät pilviin esimerkiksi hopea- ja lyijyjodidia. Aiheutuneet sateet turmelivat vihollisen liikenneyhteyksiä, vaikeuttivat vihollisen hyökkäyksiä, auttoivat pommitustehtävissä ja synnyttivät yleistä sekaannusta aiheuttaneita tulvia.
”Tuomiopäivän” aseiden luettelo on loputon, ja näin on huolimatta aseriisuntapuheista ja rauhansopimuksista. Eikö ole ilmeistä, että kansat eivät tule koskaan lopettamaan varustelukilpaa omin neuvoin?
Kun neuvostojoukot tunkeutuivat Afganistaniin, kaikki suuriääninen puhe SALT II:n allekirjoittamisesta loppui äkisti ilman sopimuksen lopullista hyväksymistä. Yhdysvallat lisäsi sotilasbudjettiaan, ja monet pelkäävät kolmatta maailmansotaa.
Jumalan toiminta ennustettu
Onneksi Raamattu ennustaa, että Jumala ei anna ihmisen tuhota maatamme täysin. Ilmestyksen 11:18:ssa oleva sydäntä lämmittävä ennustus vakuuttaa meille, että Jumala ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan”. Pelottavan voimansa osoitukseksi hän poistaa kaikki sotakiihottajat ja lopettaa ainiaaksi nykyisen varustelukilvan. Huomaa, mitä Psalmissa 46:9, 10:ssä sanotaan tarkemmin:
”Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä: hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.” – Ks. myös Dan. 2:44, 45 ja Ilm. 19:11–21; 21:3–5.
Voimmeko me luottaa Raamatun ennustuksiin
Joku voisi ajatella: ”Mutta nuo ennustukset kirjoitettiin satoja vuosia sitten. Miten me voimme olla varmat niiden toteutumisesta ja siitä, että Jumala tulee toimimaan?”
Vankkumattomat historialliset tosiseikat ovat varmistaneet Raamatun ennustusten paikkansapitävyyden. Esimerkiksi oletko tiennyt, että Raamattu ennusti yksityiskohtaisesti muinaisen Lähi-idän vaikutusvaltaisimpiin kaupunkeihin kuuluneen Jerusalemin traagisen tuhon? Tämän ennustuksen täyttymys vuonna 70 johti yhteen vanhan maailman suurimmista hävityksistä, jossa 1100000 ihmistä sai surmansa!
Kolmekymmentäseitsemän vuotta etukäteen Jeesus Kristus ennusti tämän kaupungin moraalisen turmeluksen johdosta näin:
”Lisäksi kun näette Jerusalemin leiriytyneiden sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen autioitus on tullut lähelle. Silloin ruvetkoot Juudeassa olevat pakenemaan vuorille ja Jerusalemin keskellä olevat lähtekööt pois, älköötkä maaseutupaikoissa olevat menkö sinne.” – Luuk. 21:20, 21.
33 vuotta myöhemmin roomalaiset sotajoukot Cestius Galluksen johdolla ’ympäröivät’ Jerusalemin ja melkein valloittivat sen. Mutta silminnäkijänä olleen historioitsijan Josephuksen mukaan roomalainen kenraali ”kutsui sotilaansa pois” ja ”toimien täysin järjenvastaisesti vetäytyi pois kaupungista”. Siltä se näytti ainakin inhimillisestä näkökulmasta. Mutta tämä toimenpide antoi Jerusalemissa olleille ensimmäisen vuosisadan kristityille mahdollisuuden ’lähteä’ turvaan Jeesuksen ennustuksen mukaisesti.
Silti muut kaupungissa olleet alkoivat valmistautua kuumeisesti uuteen piiritykseen. Josephus kertoo:
”Nyt Jerusalemissa [asukkaat] . ., sekä korjasivat muureja että tekivät paljon sotavälineitä siinä määrin, että kaikkialla kaupungissa taottiin keihäitä ja kaikenlaisia varuksia.” – ”Wars” 2. osa, s. 22 kpl 1.
Paenneilta roomalaisilta otetut sotakoneet hinattiin kaupunkiin ja käytettiin hyväksi. Kaupunkilaiset aseistautuivat hampaisiin asti! Silti tällaiset aseet, vaikka olivatkin kunnioitusta herättäviä, eivät voineet estää Jeesuksen ennustuksen täyttymistä.
Jeesus lisäsi epätavallisen yksityiskohdan sanomalla: ”Sinulle [Jerusalemille] tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi rakentavat ympärillesi varustuksen teroitetuista paaluista ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta.” (Luuk. 19:43) Vuonna 70 roomalaiset palasivat, ja kenraali Titus, joka ei ollut Jeesuksen opetuslapsi eikä kiinnostunut Raamatun ennustuksen täyttämisestä, ehdotti juuri sitä taktiikkaa, joka oli ennustettu, ja sanoi: ”Heidän [roomalaisten sotilaitten] täytyy rakentaa koko kaupungin ympärille muuri.” Kolmessa päivässä kaupunki oli ympäröity täysin seitsemän kilometriä pitkällä massiivisella muurilla. Tämä ”uskomaton” saavutus, joksi Josephus sitä sanoi, täytti suoraan Jeesuksen sanat. Kaupunki vallattiin nopeasti. Ennustus oli toteutunut täsmällisesti.
Tämä on vain yksi esimerkki sadoista Raamatun ennustuksista, jotka ovat tarkoin toteutuneet. Tältä pohjalta me voimme olla vakuuttuneita siitä, että ’maata turmelevien’ ihmisten tuhoa koskevat ennustukset tulevat myös toteutumaan – ja pian! Miten niin?
Ensi kerran historiassa sukupolvemme ulottuvilla on keinot tämän maan muuttamiseksi elottomaksi palloksi ja lukuisilla tavoilla! Jos koskaan niin meidän elinaikanamme Jumalan on aika toimia.
Haluaisitko elää maailmassa, jossa ei tarvitse pelätä ydintuhoa? Ajattele, millaisen helpotuksen varustelukilpaan liittyvän rahoitustaakan poistaminen tuo. Ajattele, mitä siunauksia koituu tälle maalle rauhaa rakastavien ihmisten suunnatessa tarmonsa ja voimavaransa ennemmin maapallomme kaunistamiseen kuin sen tuhoamiseen. Jehovan todistajat näyttävät mielellään sinulle Raamatusta, miten lähellä tällaiset olosuhteet todella ovat ja mitä sinun täytyy Raamatun mukaan tehdä nauttiaksesi niistä.