Onko tämä sukupolvi nähnyt ’tunnusmerkkejä taivaasta’?

JOTKUT tämän sukupolven vanhemmat edustajat voivat vielä muistaa ilmailun historian alkuvuodet ja Orville Wrightin vuonna 1903 suorittaman menestyksellisen ensilennon. Tuohon aikaan lentokonetta pidettiin isona leluna. Se soi lentäjille tilaisuuden antautua seikkailuun ja viihdytti yleisöä.

Mutta vuonna 1911 Italia alkoi pudottaa lentokoneista kranaatteja turkkilaisten joukkojen niskaan. Sitten tuli vuosi 1914. ”Ihmisen ilmailun sirkus- ja karnevaalikausi päättyi äkisti ensimmäisen maailmansodan syttyessä vuonna 1914”, kertoo Encyclopædia Britannica. ”Ilmailusta tuli yhtäkkiä suurta liiketoimintaa, kun sotaa käyvien maiden hallitukset maksoivat halukkaasti miljoonia lentokoneiden suunnittelijoille.”

Ilmasota alkaa

Aivan sodan alusta lähtien Euroopan maat käyttivät lentokoneita toistensa vakoilemiseen. Mutta 26. elokuuta 1914 muuan venäläinen lentokone törmäsi tahallaan itävaltalaiseen koneeseen, joka oli loukannut Venäjän ilmatilaa. Molemmat lentäjät saivat surmansa. Tuona samana päivänä kolme englantilaista lentokonetta piiritti saksalaisen tiedustelukoneen ja pakotti sen laskeutumaan. Maat olivat selvästikin aloittaneet ilmasodan. 5. lokakuuta 1914 muuan ranskalainen lentäjä nousi ilmaan mukanaan kädessä pidettävä konekivääri, jolla hän ampui alas saksalaisen koneen. Pian lentokoneisiin asennettiin konekiväärejä, mikä johti pelottaviin ilmataisteluihin. Sodan loppuun mennessä yli 10000 miestä oli saanut surmansa näissä yhteenotoissa.

Vielä pelottavampaa oli nähdä lentokoneista putoavan pommeja. 8. lokakuuta 1914 kaksi englantilaista konetta pommitti Kölnissä ja Düsseldorfissa sijainneita strategisia kohteita. Sitten vuoden 1914 joulukuussa Saksa aloitti ilmahyökkäykset Englannin yllä. ”Pommituslennot muuttuivat yhä pelottavammiksi sodan edistyessä”, kirjoittaa Susanne Everett ensimmäistä maailmansotaa käsittelevässä kirjassaan. – World War I – An Illustrated History.

Lentäjiä ja lentämistä käsittelevässä kirjassaan Aidan Chambers esittää yhteenvedon lentokoneen merkityksestä ensimmäisessä maailmansodassa: ”Lentokone oli tullut täysi-ikäiseksi tuhon orgioissa. Ranskan taistelukentillä lepäsivät monien ilmassa käytyjen kamppailujen vääntyneet hylyt; Lontoota ja muita suurkaupunkeja sekä pikkukaupunkeja ja kyliä oli pommitettu; laivojen kimppuun oli hyökätty taivaalta käsin. Sota – – muutti täysin luonnettaan, kun lentäjät astuivat näyttämölle noissa uskomattomissa koneissaan.” – Flyers and Flying.

Monet näkivät näissä ja muissa sodan kehitysvaiheissa seuraavan Raamatun ennustuksen täyttyvän: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, – – ja tulee olemaan pelottavia näkyjä ja taivaasta suuria tunnusmerkkejä.” (Luukas 21:10, 11) Tämän ennustuksen rinnakkaiskertomus lisää sanat: ”Kaikki nämä ovat ahdingon tuskien alkua.” – Matteus 24:7, 8.

”Synnytystuskien alkuako”?

Osoittautuiko ensimmäinen maailmansota ’pelottavine näkyineen ja taivaasta tulevine suurine tunnusmerkkeineen’ vain ”synnytystuskien aluksi”, kuten Uusi testamentti nykysuomeksi asian ilmaisee? Historia vastaa myöntävästi. Toisen maailmansodan aikana pudotettiin maata lähinnä olevista taivaista yli miljoona tonnia pommeja. Näiden joukossa oli korttelipommeja ja muita kuusitonnisia laitteita, jotka pystyivät porautumaan viisi metriä kiinteään betoniin.

Kuvittelehan vain sitä kauhua, jota Hampurin asukkaat tunsivat sydämessään eräänä heinäkuun iltana vuonna 1943, kun noin 700 pommikonetta tuhosi heidän kaupunkiaan. Tämä toistui kaksi vuorokautta myöhemmin aiheuttaen tulimyrskyn, joka vaati yli 40000 uhrin hengen. ”Riutuneita ja kauhistuneita pakolaisia virtasi naapurimaakuntiin”, kirjoitti Adolf Galland. ”Hampurin kauhu levisi nopeasti Saksan kaukaisimpiin kyliin.”

Varsova, Lontoo, Coventry, Berliini, Dresden, Tokio ja monet muut kaupungit kärsivät ankarista pommituksista. Eräs Tokioon tehty ilmahyökkäys aiheutti Hampurin tulimyrskyä vielä tuhoisamman myrskyn. Se vaati yli 80000 ihmisen hengen. Toistuvien ilmahyökkäysten jälkeen miljoonat pakenivat kaupungista. ”Tokion väkiluku laski viidestä miljoonasta 2,3 miljoonaan”, kertoo historioitsija Jablonski. Muuan japanilainen nainen sanoo: ”Aina kun kuulen paloauton sireenin ulvovan tai näen puitten rätisevän takassa, sydämeni alkaa jyskyttää ja elän uudelleen lapsuuteni kauhun päivät.”

Toisen maailmansodan aikana otettiin käyttöön hirvittäviä uusia aseita. Sodan viimeisenä vuonna Saksa alkoi laukoa ilmaan V-2-raketteja, joissa oli tonnin räjähdyspanos. Niiden nopeus oli 5600 kilometriä tunnissa, ja ne saapuivat Englannin maaperälle vain viidessä minuutissa niiden laukaisemisesta. Sitten Yhdysvallat pudotti atomipommin kahteen Japanin kaupunkiin, toisen Hiroshimaan ja toisen Nagasakiin, ja surmasi kerralla yli 100000 ihmistä. Britannica-tietosanakirja selittää: ”V-2 oli sukua atomipommille, ja se edelsi sodanjälkeisen kauden mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia.”

Sodan jälkeen maat kehittivät vielä tuhoisampia ydinaseita. Näitä kokeiltiin kuumeisesti ennen vuonna 1963 solmitun ydinkoekieltosopimuksen allekirjoittamista. Ydinpommeja räjäytettiin jopa avaruudessa. Tri Mitton kirjoittaa Aurinkoa käsittelevässä kirjassaan eräästä tällaisesta kokeesta: ”Heinäkuussa vuonna 1962 tehty Starfish-räjäytyskoe sai aikaan useita vuosia kestäneen ydinlaskeuman. Tämän kokeen suorittamisen typeryys havaittiin selvästi, kun huomattiin sen tuhonneen tehokkaasti useita kalliita satelliitteja.” – Daytime Star – The Story of Our Sun.

Vuoden 1963 sopimus rajoitti ydinasekokeita, mutta se ei estänyt supervaltoja valmistamasta lisää näitä pommeja. Se ei myöskään estänyt niitä kehittämästä niiden laukaisumenetelmiä. Tri Jastrow kirjoitti tästä Science Digest -lehdessä: ”Kun saksalaiset antoivat sataa V-2-ammuksia Englannin ylle 40 vuotta sitten, he ajattelivat päässeensä hyvään tulokseen, jos raketti osui 10 mailin [16 kilometrin] päähän kohteestaan. – – Nykyään käytössä olevien neuvostoliittolaisten ja amerikkalaisten mannertenvälisten ohjusten kärjet osuvat 300 jaardin [270 metrin] säteelle kohteistaan lennettyään ensin tuhansia maileja.”

Tri Jastrow kuvaili edelleen uusia ydinkärkiä, joissa on tutka ja elektroniaivot. Niitä kutsutaan nimellä ”smart warheads” (’älykkäät taistelukärjet’) ja niiden sanotaan ”laskeutuvan kohteeseensa keskimäärin 25 jaardin [23 metrin] tarkkuudella”. Näitä taistelukärkiä uskotaan voitavan asentaa mannertenvälisiin ballistisiin ohjuksiin.

Etkö olekin samaa mieltä siitä, että vuonna 1914 alkaneet tapahtumat olivat vain ”synnytystuskien alkua”? Ihminen on alkanut käyttää ”taivasta” aina vain kuolettavampiin tarkoituksiin.

’Tunnusmerkkejä taivaasta’ – syy synkkyyteenkö?

”Vuoteen 2000 mennessä voidaan avaruudessa käyttää hirvittävän tehokkaita aseita, joilla voidaan hyökätä sekä satelliitteja että avaruusasemia ja lisäksi Maassa sijaitsevia kohteita vastaan.”

YLLÄ olevan väitteen esitti viime vuonna Kansainvälisen astronauttien akatemian puheenjohtaja. Avaruuden aseistaminen ei ole pelkkää puhetta. Supervalloista toinen on jo menestyksellisesti kokeillut satelliittien tuhoamiseen tarkoitettua asetta.

23. maaliskuuta 1983 pitämässään puheessa Yhdysvaltain presidentti ehdotti avaruusaseiden käyttöön ottoa puolustuskeinona. Tämä vaatisi useiden sellaisten satelliittien lähettämistä radalleen, jotka pystyvät havaitsemaan vihollisen ohjukset ja tuhoamaan ne. Virallisesti tätä toimintaa nimitetään Strategiseksi puolustusohjelmaksi, mutta se on saanut lempinimen Tähtien sota.

Muuan tieteellinen aikakauslehti kuvailee sitä ”tulevaisuuden suureksi toivoksi”, joka ”pienentäisi ydinaseiden pelottavaa uhkaa”. Toinen tieteellinen aikakauslehti, Nature, sanoi: ”Tähtien sota -järjestelmän kehittyminen pienentää entisestään ydinaseitten vähenemisen mahdollisuuksia; jos vihollisella on kilpi tarvitaan enemmän nuolia.” Scientific American -lehdessä ilmestynyt artikkeli kuvaili samalla tavoin ydinajan tuomaa ”maapallon turvallisuuden äkkijyrkkää laskua” ja esitti, että jos seuraisi ”avaruusasevarustelun suhteen käytävä rajoittamaton kilpailu”, se alentaisi entisestään ”turvallisuuden tasoa”.

Synkät odotteet ennustettu

Sukupolvemme kokema turvattomuus ennustettiin Raamatussa, sillä se sanoo, että ”ihmiset tulevat voimattomiksi pelosta ja sen odotuksesta, mikä kohtaa asuttua maata, sillä taivaitten voimat järkkyvät”. (Luukas 21:26) Monenlaiset asiat saavat ihmiset ”voimattomiksi pelosta” maan tulevaisuuden suhteen.

Esimerkiksi viiden tiedemiehen muodostama ryhmä kirjoitti äskettäin aiheesta ”Ydinsodan ilmastolliset vaikutukset” ja sanoi: ”Viimeaikaiset tulokset, jotka eurooppalaiset, amerikkalaiset ja neuvostoliittolaiset tutkijat ovat vahvistaneet, osoittavat, että laajan ydinsodan pitkäaikaiset ilmastolliset vaikutukset ovat todennäköisesti paljon ankarammat ja kauaskantoisemmat kuin on oletettu. Sellaisen sodan jälkivaikutuksena laajat alueet maasta voisivat joutua kärsimään pitkäaikaisesta pimeydestä, tavallista alhaisemmasta lämpötilasta, ankarista myrskyistä, myrkyllisestä sumusta ja kauan kestävästä radioaktiivisesta laskeumasta – –. Jopa kaukana taistelualueelta asuvia eloon jääneitä uhkaisi nälkiintyminen – – ja muut hirveät seuraukset.” – Scientific American, elokuu 1984.

Näitä ydinsodan maailmanlaajuisia jälkivaikutuksia kutsutaan yleisesti ydintalveksi. Ei ole yllättävää, että jopa eteläisellä pallonpuoliskolla elävät ihmiset tuntevat olonsa levottomaksi, vaikka he asuvatkin kaukana supervaltojen alueilta. ”Harmagedon”-nimisessä pääkirjoituksessaan eräs Etelä-Afrikassa ilmestyvä lääketieteellinen aikakauslehti sanoi: ”Maailmanlaajuisen lämpöydinsodan aivan liian todentuntuinen mahdollisuus saa kaikki muut ihmisen terveyttä uhkaavat riskit kalpenemaan täysin mitättömiksi. – – Missä tahansa rajoitettua ydinsotaa laajemmassa yhteenotossa meidän tuntemamme terveyspalvelut lakkaisivat toimimasta. – – Tällä hetkellä ollaan todennäköisesti yleensä tietoisempia ydinkatastrofin vaaroista kuin koskaan aikaisemmin.” – South African Medical Journal.

Joukkotuhon synkät odotteet eivät rajoitu ydinsodan uhkaan. Kirjoissa ja lehdissä käsitellään usein tavalla tai toisella tapahtuvaa luonnollista kosmista katastrofia. Uusi Meteor-niminen jännitysfilmi esitti sellaisen mahdollisuuden, että jokin valtava kappale törmäisi maahan. Ja vielä tuoreemmassa afrikkalaisessa sanomalehdessä herätettiin seuraava kysymys: ”Miten turvassa ihmiselämä on radaltaan suistuneiden asteroidien tai komeettojen tuholta?” On myös esitetty sellainen mahdollisuus, että maa tuhoutuisi suuren tähden räjähtäessä ja singotessa maata kohti valtavat määrät säteilyä.

Pitäisikö sinun vajota synkkyyteen tällaisten olettamusten johdosta? Entä mitä on sanottava ydinsodan ja sen jälkivaikutusten todellisesta uhasta? Onko mitään perustetta uskoa, että maa ja ihmiselämä sen päällä säilyvät?

Syitä optimismiin

Joukkotuhoa koskevat ennustukset perustuvat usein siihen uskomukseen, että vaikka olisikin olemassa Luoja, hän ei pysty säilyttämään maailmankaikkeuttaan. Mutta onko tällainen ajattelu järkevää? Raamatun psalmista henkeytettiin kirjoittamaan Kaikkivaltiaan Jumalan kyvyistä seuraavaa: ”Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää häntä, kaikki kirkkaat tähdet. Ylistäkää häntä, te taivasten taivaat, – – sillä hän käski, ja ne tulivat luoduiksi. Ja hän asetti ne olemaan aina ja iankaikkisesti, hän antoi niille lain, josta ne eivät poikkea.” – Psalmit 148:3–6.

Mutta saatat ihmetellä: ’Millaisen vakuutuksen Raamattu antaa siitä, että maakin tulee säilymään ikuisesti?’ Huomaa seuraava: ”Sinä [Jumala] asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.” (Psalmit 104:5) Niinpä Jumala lupaa: ”Nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta. Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.” (Psalmit 37:11, 29) Jeesus Kristus itse asiassa lainasi Psalmia 37 ja osoitti siten uskovansa lujasti siihen, että ihmisellä on ikuinen tulevaisuus maan päällä. – Matteus 5:5.

Jeesus ennusti jopa sen sukupolven, joka näkisi Jumalan lupausten täyttymyksen. Sen lisäksi että hän ennusti nykyiset ’taivaasta tulevat suuret tunnusmerkit’, hän sanoi nälänhädän, ruttotautien, maanjäristysten, laittomuuden ja muunlaisten onnettomuuksien olevan piirteitä, jotka kuuluisivat tämän asiainjärjestelmän viimeisiin päiviin. (Luukas 21:10, 11; Matteus 24:6–12) Voisit päätellä, että nämä ainakin ovat synkkyyden aiheita. Mutta kuuntele Jeesuksen sanoja: ”Kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne on lähestymässä. – – kun näette näiden tapahtuvan, tiedätte Jumalan valtakunnan olevan lähellä.” – Luukas 21:28–31.

Miksi Jeesus oli näin optimistinen? Koska hän tiesi, ettei hänen tosi seuraajiensa tarvitsisi muitten ihmisten tavoin tulla voimattomiksi ”pelosta ja sen odotuksesta, mikä kohtaa asuttua maata”. (Luukas 21:26) He voisivat sen sijaan nostaa luottavaisesti päänsä,