”Hyvää uutista” saarnataan vankiloissa
JEESUS KRISTUS kertoi seuraajilleen: ”He käyvät teihin käsiksi ja vainoavat teitä ja . . . heittävät vankiloihin.” (Luuk. 21:12) Tällaista tapahtuu nykyään Jehovan kristityille todistajille erityisesti maissa, missä hallitus on kieltänyt heidän saarnaamistyönsä. Tämä ei ole masentanut heitä. Vankiloissa ollessaan he ovat tarttuneet tilaisuuteen puhua vankitovereilleen Raamatusta. Niinpä joistakuista näistä vangeista on tullut Jehova Jumalan antautuneita palvelijoita.
Eräs itäsaksalainen nuori mies alkoi arvostaa Raamatun totuutta vankilassa. Tämä mies oli tyytymätön Itä-Saksan elinoloihin. Veljelleen lähettämässään kirjeessä hän vihjasi, että hän saattaisi lähteä maasta pakolaisena. Hän ei yrittänyt mitään sellaista, mutta viranomaiset kaappasivat hänen kirjeensä. Siksi hänet pantiin syytteeseen ja tuomittiin 15 kuukauden vankeuteen työleirille. Vankilavirkailijat yrittivät muuttaa hänen vihamielistä asennettaan, mutta tuloksetta. Nuori mies vastasi heidän yrityksiinsä kieltäytymällä tottelemasta heidän määräyksiään. Sitä syystä he viittasivat kerran leirin Jehovan todistajien esimerkilliseen käytökseen. Tämä herätti nuoren miehen uteliaisuuden. Mutta virkailijat eivät vastanneet hänen todistajia koskeviin kysymyksiinsä.
Myöhemmin tämä nuori mies määrättiin työskentelemään erään todistajan kanssa noin vuodeksi. Sillä, mitä hän oppi todistajalta, oli tervehdyttävä vaikutus hänen asenteeseensa. Kun vankilavirkailijat saivat tietää nuoren miehen muuttuneen asenteen syyn, he siirsivät todistajan toiseen tehtävään. Se oli kuitenkin jo liian myöhäistä. Nuori vanki oli päättänyt tulla Jehovan todistajaksi. Vapauttamisensa jälkeen hänen onnistui lopulta saada yhteys Jehovan todistajiin, ja hän edistyy hyvin.
Vankilassa saarnaamisesta koituvia hyviä tuloksia valaisevat myös erään malawilaisen todistajan kokemukset.
Eräs vangittu entinen parlamentin jäsen kääntyi hänen puoleensa hänen ensimmäisenä vankeuspäivänään ja pyysi, että hän pitäisi raamatullisen saarnan. Todistaja piti sittemmin kuusi raamatullista puhetta, joissa oli läsnä keskimäärin 26 henkeä, mikä oli yli puolet vankilassa olevien lukumäärästä.
Todistaja siirrettiin myöhemmin toiseen vankilaan. Siellä hän joutui samaan ”vankila-aitaukseen” (jonka suuruus oli 26 x 18 m) 98 muun vangin kanssa. Eri kirkkokuntiin kuuluvat vankitoverit kokoontuivat kahdesti päivässä pihan keskellä kasvavan valtavan puun alle pitämään ”yhdistyneen kirkkonsa” rukouskokouksia. Kun eräs vanki sai kuulla todistajasta, hän kysyi tältä, miksei hän tullut mukaan jumalanpalveluksiin. Todistaja selitti asenteensa uskontojen yhtymisen suhteen. Nuori mies kysyi silloin: ’Etkö ole samaa mieltä, että israelilaisten oli rukoiltava, kun he olivat vankeudessa?’ Todistaja ehdotti, että nuorukainen hakisi Raamatun, joka oli ainoa vankila-aitauksessa sallittu kirja ja oli yhteinen kaikille vangeille. Se oli repeytynyt, ja monta osaa siitä puuttui. Todistaja pystyi kuitenkin näyttämään, miksei hän voinut liittyä ”yhdistyneen kirkon” rukouksiin. Hän aloitti nuorukaisen kanssa myös tutkistelun, jota pidettiin päivittäin seuraavat kuusi viikkoa sellaiseen aikaan, jolloin muut eivät käyttäneet repaleista Raamattua.
Oppimansa perusteella nuori mies ilmoitti todistajalle selvästi, ettei hän enää halunnut olla anglikaanisen kirkon jäsen. Kun hän oli kyllin vahva puolustamaan uskoaan, hän alkoi puhua toisille vangeille.
Kun todistaja jatkoi saarnaamistaan, hän kykeni alkamaan tutkistelun miehen kanssa, joka oli ollut kahdesti läsnä ensiksi mainitulle nuorelle miehelle pidetyssä tutkistelussa. Tämä mies alkoi pian todistajan kanssa puhua Raamatusta toisille vangeille. Kuukautta myöhemmin eräs toinen vankilan asukas alkoi tutkia. Vielä kuukautta myöhemmin vankilan ”yhdistyneen kirkon” johtaja lähestyi todistajaa ja esitti hänelle monia kysymyksiä. Hänkin alkoi tutkia Raamattua todistajan kanssa. Kaksi kuukautta myöhemmin todistaja yllättäen vapautettiin ja hän sai palata perheensä luo. Vaikka hän oli kärsinyt epäoikeudenmukaisesti, hän iloitsi siitä, että hänellä oli ollut tilaisuus auttaa neljää henkilöä saamaan perusymmärrys tosi palvonnasta.
Täten ihmiset maissa, joissa on lain asettamia rajoituksia, kuulevat ”hyvän uutisen” vankiloissakin. On aivan niin kuin apostoli Paavali sanoi: ”Jumalan sana ei ole kahlehdittu.” – 2. Tim. 2:9.