Osoittautumisemme ”hyvän tahdon ihmisiksi”
1. a) Mitä taivaallinen enkelisotajoukko sanoi yksimielisesti ”Kristuksen, Herran”, syntyessä ihmiseksi? b) Mikä ilmaisee, että sellaisia ”ihmisiä” täytyy olla nykyään harvassa, ja mikä kysymys sen tähden herää?
KUN ”Kristus, Herra”, joka oli oleva Voideltu julistamaan ”meidän Jumalamme hyvän tahdon vuotta”, syntyi ihmiseksi, niin taivaallinen enkelisotajoukko sanoi yksimielisesti: ”Kunnia Jumalalle ylhäällä olevissa korkeuksissa, ja maan päällä rauha hyvän tahdon ihmisten keskuudessa.” (Luuk. 2:13, 14, Um) Tuosta ajasta lähtien 1 900 vuoden ajan tähän päivään asti epäilemättä vain harvat ovat osoittautuneet ”hyvän tahdon ihmisiksi”. He ovat olleet ”ihmisiä, joita [Jumala] suosii” (Moffatt), ihmisiä, joilla on Jehova Jumalan hyvä tahto eli suosio. Heitä täytyy todella olla harvassa, koska erityisesti vuodesta 1914 tähän asti maan päällä on ollut vain vähän rauhaa ja yhä useammat ihmiset osoittavat, ettei heillä ole ”Jumalan rauhaa, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi”. (Fil. 4:7) Miten meidän on sitten mahdollista tänä myöhäisenä ajankohtana tulla Jumalan ”hyvän tahdon ihmisiksi”? Emmekö haluakin tulla sellaisiksi?
2. Millaiseksi esimerkiksi meidän tulee ottaa ensimmäisen vuosisadan juutalaiset ja miksi?
2 Meidän tulisi ottaa varoittavaksi esimerkiksi ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan Palestiinan juutalaiset. Heidän onneton kokemuksensa ei ollut ainoastaan historiallinen vaan myös kuvaannollinen, esikuvallinen, esimerkiksi kelpaava. Henkeytetty apostoli Paavali sanoo: ”Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, . . . Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut [asiainjärjestelmien loput ovat saapuneet, Um].” (1. Kor. 10:6–11) Jeesuksen Kristuksen tuleminen, ihmisuhri, ylösnousemus ja taivaaseen kohoaminen merkitsivät varmasti sitä, että kauan olemassa olleet asiainjärjestelmät olivat tulleet loppuunsa, aivan kuten Hepr. 9:26:ssa on kirjoitettu: ”Mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla [asiainjärjestelmien päättymisessä, Um] ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.” Me elämme nykyään vastaavanlaista asiainjärjestelmän päättymistä. Tämä on ollut hyvin ilmeistä vuodesta 1914 lähtien, aivan kuten Raamatun ennustukset ja maailman tapahtumat ja olosuhteet epäilemättä osoittavat. Raamattuun muistiinmerkityt esikuvalliset esimerkit kirjoitettiin siis varoitukseksi meille.
3. a) Mitä aikaa me olemme eläneet samoin kuin apostolien päivien juutalaiset? b) Mikä osa ”asiainjärjestelmän päättymisen merkkiä” on toteutunut maailmanlaajuisesti, mistä lähtien ja keiden toimesta?
3 Ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan apostolien päivien juutalaisten tavoin mekin olemme eläneet Jumalan suosion aikaa, ”Jehovan hyvän tahdon vuotta”. (Jes. 61:1, 2, Um) Aivan niin kuin he, mekin elämme asiainjärjestelmän päättymistä. Esittäessään ennustustaan, joka koski ”asiainjärjestelmän päättymisen merkkiä”, Jeesus Kristus sanoi apostoleilleen: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu”. (Matt. 24:3, 14, Um) Eikö tätä ”valtakunnan hyvää uutista” saarnata nykyään maailmanlaajuisesti? Saarnataan kaikkien tosiasioiden ja numerotietojen mukaan. Tämä on ollut totta erityisesti vuodesta 1914 lähtien, jolloin, aivan kuten Kansainvälinen Raamatuntutkijain Seura oli laskenut, pakanain ajat eli ”kansain määräajat” päättyivät ja tuli Jumalan määräaika saattaa voimaan messiaaninen valtakuntansa taivaissa ihmiskunnan vapauttamiseksi. Siitä lähtien voitiin saarnata Jumalan tulevan valtakunnan sijasta Jumalan perustettua valtakuntaa hyvänä uutisena maailmanlaajuisesti. Ja niin sitä on saarnattukin! Ketkä ovat saarnanneet sitä? Jehovan todistajat.
4. a) Mistä Jumalan asenteesta tämä hyvän uutisen saarnaaminen on todistus samoin kuin ensimmäiselläkin vuosisadalla? b) Miksi meidän tulee käyttää tätä hyväksemme?
4 Ensimmäisellä vuosisadalla Jumalan sanoman ”tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” saarnaaminen oli todiste Jumalan hyvästä tahdosta Juudan kansaa kohtaan. (Matt. 3:1, 2; 4:12–17; Jes. 9:1, 2) Samalla tavoin nykyäänkin Jumalan perustetun valtakunnan saarnaaminen vuodesta 1914 lähtien on ollut todistus Jumalan hyvästä tahdosta. Asia on selvästikin näin, sillä kun tämä Valtakunnan saarnaaminen on loppunut, niin ”sitten tulee loppu”, ja tämän nykyisen asiainjärjestelmän loppu merkitsee ”meidän Jumalamme kostonpäivää”. Se taas, että ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaaminen jatkuu edelleen ja vieläpä lisääntyy Jehovan todistajien toimesta, on todistus siitä, että me tähän sukupolveen kuuluvat elämme vielä ”Jehovan hyvän tahdon vuotta”. Kaiken tämän Valtakuntaa koskevan saarnaamisen jälkeen tuon ”vuoden” täytyy olla kulumassa loppuun ja meidän tulisi käyttää hyväksemme ”hyvän tahdon vuotta”, ennen kuin koko tätä asiainjärjestelmää kohtaa ”kostonpäivä”. Olemmeko me tehneet sen tai aiommeko tehdä sen?
5. Mitä Paavali kirjoitti 2. Korinttolaiskirjeessä niille, jotka olivat samanlaisessa asemassa kuin me nykyään, ja miten kauan ennen Jerusalemin hävitystä?
5 Me elämme otollisen tilaisuuden aikaa, ja elämämme on kysymyksessä. Jätämmekö me otollisen tilaisuuden huomioon ottamatta ja sallimmeko Jumalan hyvän tahdon siten tulla tarjotuksi itsellemme turhaan eli jääkö sen tarkoitus meihin nähden täyttymättä ja pelastuksemme saavuttamatta? Niille, jotka olivat samanlaisessa tilanteessa kuin me nykyään, apostoli Paavali esitti vetoomuksen, ettei asian tulisi olla siten. Ydinajatustaan esittäessään hän lainasi Jes. 49:8:sta, josta luemme: ”Näin sanoo Herra: Otollisella ajalla [tai, hyvän tahdon (hyväksymyksen) aikana, Um, v:n 1958 painos, reunahuomautus], minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Tämän johdosta apostoli Paavali kirjoittaa: ”Sen [Jeesuksen Kristuksen], joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: ’Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut’. Katso, nyt on otollinen [erityisen otollinen, Um] aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” (2. Kor. 5:21–6:2) Paavali kirjoitti tämän noin vuonna 55 eli noin viisitoista vuotta ennen kuin Jerusalem hävitettiin vuonna 70.
6. a) Miksi edessämme on nyt pahempaa kuin se, mikä kohtasi juutalaisia v. 70? b) Millaiseksi emme halua Jumalan hyvän tahdon osoittamisen muodostuvan meidän kohdallamme?
6 Apostoli Paavalin henkeytetty todistelu soveltuu yhtä kiireellisen tärkeänä nykyään oltaessa jo näin pitkällä tätä ”hyvän tahdon vuotta”. Me tulemme kohtaamaan jotakin paljon pahempaa ja hämmästyttävämpää kuin Jerusalemin ja sen temppelin hävitys vuonna 70 konsanaan oli. Tuhoisaa loppuaan ”meidän Jumalamme kostonpäivänä” ei ole lähestymässä pelkkä kansallinen asiainjärjestelmä vaan maailmanlaajuinen, kansainvälinen asiainjärjestelmä, johon kuuluvat kaikki kansat, kansanheimot, rodut ja epäraamatulliset uskonnot. Jos haluamme, että ainoa elävä tosi Jumala kuulee hyväksyen rukouksemme ja vastaa siihen, niin vielä hetkisen on ”hyvän tahdon aika” sitä varten. Jos toivomme saavamme Jumalan apua välttyäksemme tulemasta teloitetuksi ”kostonpäivänä”, niin nyt on ”pelastuksen päivä” sitä varten. Se, että tämä ”Jehovan hyvän tahdon vuosi” vielä jatkuu meille, johtuu Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä. Jos arvostamme tilaisuutta elää iankaikkisesti onnessa, emme halua jättää huomioon ottamatta Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden tarkoitusta eli sallia hänen hyvän tahtonsa tulla tarjotuksi itsellemme turhaan.
MITEN OSOITTAA TODISTE
7. a) Mikä kysymys herää sen tähden kaikkien iankaikkista elämää rakastavien mielessä, ja mistä lähteestä siihen voidaan vastata? b) Millaiseen toimintaan Johannes Kastaja, Jeesus Kristus ja hänen opetuslapsensa kehottivat juutalaisia?
7 Kaikkien iankaikkista elämää uudessa vanhurskaassa asiainjärjestelmässä rakastavien edessä on nyt tänä kriittisenä aikana kysymys: Kuinka voin tulla yhdeksi Jumalan ”hyvän tahdon ihmisistä” tai kuinka voin osoittaa olevani yksi heistä? Suuren Elämänantajan, hyvän tahdon Jumalan, kirjoitettu Sana antaa täsmälliset vastaukset kumpaankin kysymykseen. Ensimmäisellä vuosisadalla Johannes Kastaja ja sitten Jeesus Kristus ja hänen apostolinsa esittivät kehotusta: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Sen jälkeen kun Jeesus oli herätetty kuolleista ja vähän ennen kuin hän nousi taivaaseen hän sanoi opetuslapsilleen: ”Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille.” (Luuk. 24:45–47) Seuraavana helluntaipäivänä, kun monet juutalaiset kysyivät: ”Mitä meidän pitää tekemän?” apostoli Pietari sanoi: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi.” – Apt. 2:37, 38.
8. Kun Jumala päästi ympärileikkaamattomia ei-juutalaisia kristilliseen seurakuntaan, niin mitä juutalaiskristityt sanoivat Hänen antaneen kansoille?
8 Kun juutalaiskristityt yli kolme vuotta myöhemmin kuulivat Jerusalemissa, että kansojen ympärileikkaamattomille ei-juutalaisille oli sallittu pääsy kristilliseen seurakuntaan, he sanoivat: ”Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen [katumuksen, Um] elämäksi.” – Apt. 10:1–11:18.
9. Minkä askeleen täytyy seurata katumusta, ja miten Pietari painotti tätä askelta puhuessaan juutalaisjoukolle Jerusalemin temppelissä?
9 Kuitenkaan pelkkä katuminen siinä mielessä, että tuntee sydämessään surua ja murhetta sen vuoksi, että on syntinen ja on tehnyt syntiä, ei riitä. Sitä täytyy seurata toiminta, kääntymys eli kääntyminen pois synnistä ja vanhurskauden tien kulkeminen, katumukseen sopivien hedelmien tuottaminen. Apostoli Pietari painotti tätä lisäaskelta sanoessaan Jerusalemin temppelissä joukolle juutalaisia: ”Mutta näin on Jumala täyttänyt sen, minkä hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta, että nimittäin hänen Voideltunsa piti kärsimän. Tehkää siis parannus [katukaa sen tähden, Um] ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen. Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta.” (Apt. 3:18–21) Kääntyminen pois synneistä, joita on kaduttu, varmistaisi tällaisille synneille Jehova Jumalan anteeksiannon.
10. Miten ihmisestä tulee katumuksensa ja kääntymyksensä jälkeen yksi Jumalan ”hyvän tahdon ihmisistä”?
10 Vesikasteen täytyi seurata tätä kääntymystä eli kääntymistä pois synnistä, olipa kysymyksessä sitten luonnollinen juutalainen tai ympärileikkaamaton pakana. Kun ylösnoussut Jeesus käski opetuslapsiaan menemään ja tekemään opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, hän lisäsi: ”Kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä.” (Matt. 28:19, Um) Vesikaste on vertauskuva siitä, että katumus ja kääntymys ovat jo tapahtuneet ja että kasteelle aikova on nyt täydellisesti omistautunut tai antautunut varauksitta Isälleen, Jumalalle, Pojan, Jeesuksen Kristuksen, kautta. Tällä tavoin uskovasta henkilöstä tulee Kristuksen opetuslapsi, ja tästä syystä hänestä samalla kertaa tulee yksi Jumalan ”hyvän tahdon ihmisistä” eli ”ihmisistä, joita hän suosii” eli ”ihmisistä, joilla hänen suosionsa lepää” ja joille hän tarjoaa rauhansa. – Luuk. 2:14, Moffatt; New English Bible.
11. Kenen esimerkkiä me noudatamme tullessamme täten Jumalan luo, ja kenen ennustus silloin täyttyi?
11 Alkamalla näin tehdä Jumalan hyvän mielisuosion mukaan he eivät ainoastaan tottele Kristuksen käskyä, vaan myös jäljittelevät hänen arvokasta esimerkkiään. Kun Jeesus tarjoutui Jumalalle Johannes Kastajan kastaessa hänet Jordanin virrassa, niin silloin täyttyivät profeetalliset Psalmin 40:8, 9 sanat, jotka olivat Jeesuksen sydämen ilmaus: ”Silloin minä sanoin: ’Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä. Sinun tahtosi [mielisuosiosi, Um, v:n 1957 painos, reunahuomautus; Young; hyvän mielisuosiosi, Rotherham], minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.’”
12. a) Missä nuo psalmistan profeetalliset sanat sovelletaan Jeesukseen eräässä tilaisuudessa? b) Mitä me samalla tavalla tulemme kastetilaisuuteen tekemään saadaksemme Jumalan hyvän tahdon?
12 Henkeytetty kirjoittaja soveltaa Heprealaiskirjeessä (10:5–9) nuo psalmistan sanat Jeesuksen kasteen aikaan sanoen: ”Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ’Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: ”Katso, minä tulen, – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi Jumala”.’ Kun hän ensin sanoo: ’Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt’, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo hän sitten: ’Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi’.” Tämä Jumalan tahto oli hyvä ”tahto”; se oli hänen hyvä mielisuosionsa eli se, minkä hän näki hyväksi. Kun siis Jeesus tuli kasteensa aikana tehdäkseen tuon Jumalan tahdon, hän tuli toimiakseen Jumalan hyvän mielisuosion mukaan, ja Jumala oli suuresti mielistynyt häneen. Kun me samalla tavoin ryhdymme tekemään Jumalan tahtoa eli hänen hyvän mielisuosionsa mukaan, niin me saamme Hänen hyvän tahtonsa, Hänen suosionsa.
13. a) Kenelle kuuluvan kuninkaan alaisuudessa olevan kansan seuraan me tulemme ”hyvän tahdon ihmisinä”? b) Miten nämä yhtyvät onnellisina ”juhlariemuun”?
13 Jumalan ”hyvän tahdon ihmisinä” me tulemme hänen kansansa seuraan, jota hänen valtaistuimelle asetettu Poikansa Jeesus Kristus nyt hallitsee taivaissa Kuninkaana. Tästä kansasta on Psalmissa 89:16–19 kirjoitettu profeetallisesti: ”Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra! He riemuitsevat sinun nimestäsi kaikkina päivinänsä, ja sinun vanhurskautesi voimasta heidät korotetaan. Sillä sinä olet heidän väkevyytensä, heidän kaunistuksensa, ja sinä armossasi kohotat meidän sarvemme. [Miksi?] Sillä meidän kilpemme on Herran huomassa, meidän kuninkaamme on Israelin Pyhän huomassa.” Koska heidän Kuninkaansa ei kuulu millekään rauhattomalle maalliselle kansalle vaan Jehova Jumalalle, he yhtyvät onnellisina juhlariemuun. He liittyvät innokkaina saarnaamaan ”tätä valtakunnan hyvää uutista” koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, jotta näille kansoille tehtäisiin tiettäväksi ainoa oikeudenmukainen hallitus, ennen kuin niiden loppu tulee ”meidän Jumalamme kostonpäivänä”.
14. Mitä nämä ”hyvän tahdon ihmiset” pitävät parempana kuin sitä, että Kuningas jyrisisi heille vihaisena, ja kummalla puolella häntä he haluavat innokkaasti olla tänä ihmisten erotteluaikana?
14 He haluavat pysyä jatkuvasti tämän Jehovalle kuuluvan Kuninkaan suosiossa. He eivät halua kuulla hänen jyrisevän vihassaan hänen Jumalansa ”kostonpäivänä”. He eivät tahdo tuntea hänen vihansa kuumuutta, vaan pitävät parempana hänen suosionsa rauhoittavaa virvoitusta. Heillä on mielessään Sananl. 19:12: ”Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa [hyvä tahtonsa, Um] on kuin kaste ruoholle.” Lampaankaltaiset opetuslapset ovat innokkaita olemaan hänen oikealla puolellaan tänä ”lopun aikana”, jolloin hän erottelee maailman kansojen ihmiset aivan samoin kuin paimen erottelee lampaansa vuohista. – Matt. 25:31–46.
PYSYMISEMME JEHOVAN HYVÄN TAHDON KOHTEINA
15. Kun meistä on tullut Jumalan suosima kansa, niin mitä meidän täytyy järkähtämättä tehdä Sananl. 11:20, 27:n mukaan?
15 Tultuamme kerran ihmisiksi, joita Jumala suosii, meidän tarvitsee jatkuvasti osoittautua hänen ”hyvän tahdon ihmisikseen”. Tämä vaatii meiltä kestävyyttä etsiessämme hänen hyvää tahtoaan, ollen sydämeltämme rehtejä. Sananlaskut esittävät meille asian suoraan sanoen: ”Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy. Joka hyvään pyrkii, etsii sitä, mikä otollista on [jatkaa hyvän tahdon etsimistä, Um], mutta joka pahaa etsii, sille se tulee.” (Sananl. 11:20, 27) Rehdein sydämin me tutkimme jatkuvasti Jumalan sanaa tullaksemme tietämään, miten me voimme nauttia hänen hyvästä tahdostaan nyt ja ikuisesti. Meitä pelottaa tulla inhottaviksi Jehovalle ja me pelkäämme, että meille tulisi pahaa hänen ”kostonpäivänään”, joka lähestyy erittäin nopeasti.
16. Mitä heidän täytyy odottaa ja missä ja mitä heidän täytyy tehdä Sananl. 8:34, 35:n ja Ps. 143:10:n mukaan varmistuakseen Jehovan jatkuvasta hyvästä tahdosta?
16 Jos me etsimme jatkuvasti taivaallista viisautta, toimimme sen mukaisesti ja olemme aina valppaina sen suhteen, mistä sitä voitaisiin hankkia, niin me varmistamme itsellemme Jehovan hyvän tahdon. Tämä merkitsee meille loputonta onnea. Sananl. 8:34, 35:ssä personoitu Viisaus puhuu meille ja sanoo: ”Autuas [onnellinen, Um) se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä! Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion [hyvän tahdon Jehovalta, Um].” Sen vuoksi se, että me menemme paikkoihin, joissa Jehovan ”hyvän tahdon” ihmiset kokoontuvat, ja odotamme säännöllisesti ovien pielillä päästäksemme sisään kuulemaan Jumalan kirjoitetun viisauden Sanan käsittelemistä, joka viisaus eroaa tämän maailman viisaudesta, merkitsee meille onnellisuutta ja elämää ja Jumalan hyvää tahtoa. He rukoilevat psalmistan tavoin Jehovaa: ”Opeta minut tekemään sitä, mikä sinulle kelpaa (on sinun tahtosi, Um; mielisuosiosi, Um, v:n 1957 painos, reunahuomautus; hyvä mielisuosiosi, Young; Rotherham), sillä sinä olet minun Jumalani. Sinun hyvä Henkesi johdattakoon minua tasaista maata.” (Ps. 143:10) He tietävät, että jos he tekevät hänen hyvän mielisuosionsa mukaan, he voivat nauttia hänen hyvästä tahdostaan.
17. Keiden kanssa meidän on kokoonnuttava, minkä tekemiseen me saamme siten kannustusta, ja mitä me saamme Jehovalta Sananl. 12:2, 22:n mukaan?
17 ”Kostonpäivän” lähestyessä Jehovan ”hyvän tahdon” ihmisten on yhä viisaampaa kokoontua yhteen vaikuttimenaan hyvän tekeminen toinen toisilleen, niin kuin meille suositellaankin Hepr. 10:24, 25:ssä: ”Valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; . . . kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” Tämä menettelytapa vahvistaa meitä tekemään hellittämättä sitä, mikä on hyvää Jehovan silmissä, ja olemaan uskollisia julistaessamme hänen Sanansa totuuksia. Älkäämme koskaan unohtako näitä sananlaskujen viisauden sanoja: ”Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi. Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset.” – Sananl. 12:2, 22.
18. Millaisten uhrien ohella rukouksemme ovat otollisia Jehovalle?
18 Jos me säilytämme itsellämme Jehovan hyvän tahdon, niin me voimme luottaa siihen, että hän kuulee meidän rukouksemme. Tämä pitää erityisesti paikkansa, jos me esitämme rukouksemme hänelle uhraten hänelle ”kiitosuhria” ja uhraamme ’tehden hyvää ja jakaen omastamme’, mitkä uhrit on kuvailtu Hepr. 13:15, 16:ssa. Silloin Jehova mielistyy meidän rukouksiimme, aivan niin kuin meille vakuutetaan Sananl. 15:8:ssa: ”Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen.” – Jer. 6:20.
19. Mistä äskeisestä ajankohdasta lähtien ja miten Jehovan hengellinen temppeli on osoittautunut ”kaikkien kansojen rukoushuoneeksi”, ja millä sanoilla tämä ennustettiin?
19 Tämän yhä jatkuvan ”Jehovan hyvän tahdon vuoden” kuluessa hänen hengellisestä temppelistään on tehty kaikkien kansojen rukoushuone. Näin on ollut erityisesti vuodesta 1935 alkaen, jolloin hän alkoi tuoda hengelliseen temppeliinsä ”kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä” tulevien palvojien ”suurta joukkoa” suorittamaan hänelle pyhää palvelusta yhdessä Karitsan Jeesuksen Kristuksen voideltujen opetuslasten jäännöksen kanssa. (Ilm. 7:9–15) Pysyttäytymällä hengellisesti puhtaina ja pysyen uskollisina hänen messiaaniselle valtakunnalleen he iloitsevat tietäessään, että Hän hyväksyy heidän ylistysuhrinsa ja hyvän tekemisensä ja sen, että he jakavat epäitsekkäästi omastaan toisille. Heidän rohkaisukseen kirjoitettiin kauan sitten profeetallisesti: ”Ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.” – Jes. 56:7.
20. Millä me pyydämme Jehovaa muistamaan meitä taivaisiin kohoavassa rukouksessamme, ja millaista puhetta käyttävien seurassa me sen tähden olemme jatkuvasti?
20 Jehovan ”hyvän tahdon ihmisten” seurassa oleminen nykyään on suuri ilo. Me haluamme pysyä kyllin puhtaina ja kyllin uskollisina ollaksemme arvolliset luettavaksi heidän joukkoonsa. Sen vuoksi meidän alituinen rukouksemme taivaisiin on: ”Muista minua, Jehova, hyvällä tahdolla, jota kansallesi osoitat. Pidä minusta huolta pelastuksellasi.” (Ps. 106:4, Um) Kun me olemme heidän seurassaan, me kuulemme puhetta, joka miellyttää Jehovaa: ”Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.” – Sananl. 10:32.
21, 22. a) Millä lailla Jehovan hyvän tahdon alaisuudessa olo on sen vastakohta, kun olimme hänen vihansa alaisia? b) Miten kauan aikaa me haluamme olla Hänen hyvän tahtonsa alaisuudessa ja millaisen huudon seuraamana?
21 Me olimme kerran Jumalan vihan alaisia, koska emme tehneet Jehova Jumalan tahtoa eli hänen hyvän mielisuosionsa mukaan. Mutta nyt kun olemme käyttäneet hyväksemme hänen ”hyvän tahdon vuottaan”, tuo mennyt kokemus tuntuu olleen kuin hetkellinen, synkkä, pimenevä, ohitse mennyt ilta. Se tuo mieleen psalmista Daavidin ilmaisun, kun hän oli toipunut Jumalan epäsuosiosta: ”Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa [hänen hyvän tahtonsa alaisuudessa oleminen, Um]; ehtoolla on [meillä] itku vieraana, mutta aamulla ilo [ilohuuto, Um].” (Ps. 30:6) Käytettyämme lopullisesti hyväksemme Jehovan ”hyvän tahdon vuotta” meidät on vapautettu illan hetkellisestä itkusta Jumalan vihan alaisuudesta, ja me olemme astuneet hänen hyvän tahtonsa aamuun ”ilohuudolla”.
22 Älköön meidän Jehovan hyvän tahdon alaisuudessa olomme kestäkö vain pelkkää aamua, vaan ”eliniän”. Meillä on tilaisuus tehdä siitä ikuisuuden kestävä ”elinikä”. Silloin tulemme aina arvostavasti päästämään kuuluville ”ilohuudon”, koska me olemme Jehovan hyvän tahdon alaisuudessa, ja meidän huutomme on oleva kiitos ja ylistys Hänelle Jeesuksen Kristuksen kautta.