”Mitä muuta tämä unelma ihmisten maailmanliitosta onkaan – – kuin unelma Jumalan valtakunnasta?” ”Kansainliiton juuret ovat evankeliumissa.” (Amerikan Kristuksen kirkkojen liittoneuvosto) ”Jokaisen [Kansainliiton] tavoitteista ja toiminnoista voidaan väittää täyttävän Jumalan tahtoa, jonka Jeesuksen Kristuksen opetus teki tunnetuksi.” (Englannin kirkon piispat) ”Kokous kehottaa siksi kaikkia kristittyjä ihmisiä antamaan tukensa tuolle Kansainliitolle ainoana käytettävissä olevana välineenä [maailmanrauhan] saavuttamiseksi ja rukoilemaan sen puolesta.” (Baptistien, kongregationalistien ja presbyteriaanien yhteiselin Isossa-Britanniassa) ”[Kansainliitto] on ainoa järjestäytynyt yritys, joka on tehty paavin toistuvasti esittämien toiveiden toteuttamiseksi.” – Kardinaali Bourne, Westminsterin arkkipiispa.

¹⁴ Se, että kansat eivät ainoastaan hylänneet Jumalan valtakuntaa, vaan myös perustivat oman järjestönsä rauhan aikaansaamiseksi, oli kapina. Se, että kristikunnan uskonnolliset johtajat yhdistivät tuon järjestön Jumalan valtakuntaan ja evankeliumiin julistaen sen ”ainoaksi käytettävissä olevaksi välineeksi” rauhan aikaansaamiseksi, oli epäjumalanpalvelusta. He asettivat sen Jumalan valtakunnan asemaan, ”pyhään paikkaan”. Varmasti se ’seisoi siinä, missä sen ei pitänyt’. (Matteus 24:15; Markus 13:14) Ja uskonnolliset johtajat tukevat jatkuvasti Kansainliiton seuraajaa, Yhdistyneitä Kansakuntia, sen sijaan että ne ohjaisivat ihmiset Jumalan perustetun valtakunnan luo.

Vaara kristikunnalle

15, 16. Millaisiksi kristikunnan ja ”iljetystä” tukevien kansojen väliset suhteet kehittyvät?

¹⁵ Vaikka kristikunnan uskonnot valitsivat Kansainliiton ja sen seuraajan Jumalan valtakunnan asemesta, niiden suhteet näiden järjestöjen jäsenkansoihin ovat huonontuneet. Tilanne muistuttaa sitä, mitä tapahtui juutalaisten ja Rooman välillä. Vuodesta 1945 lähtien Yhdistyneisiin Kansakuntiin on kuulunut yhä enemmän maita, jotka ovat joko ei-kristillisiä tai kristillisyyden vastaisia, ja tämä ei tiedä hyvää kristikunnalle.

¹⁶ Lisäksi monissa maissa kristikunnan uskontojen ja valtion välillä on kitkaa. Puolassa katolista kirkkoa pidetään sikäläisen hallituksen vastustajana. Pohjois-Irlannissa ja Libanonissa kristikunnan uskonnot ovat pahentaneet rauhaan ja turvallisuuteen liittyviä ongelmia. Lisäksi kristikunnan uskonnot ovat tuottaneet joitakuita, jotka juutalaisten seloottien tavoin edistävät väkivaltaa. Niinpä protestanttinen Kirkkojen Maailmanneuvosto on tehnyt lahjoituksia terroristijärjestöille, kun taas katoliset papit taistelevat sisseinä viidakoissa ja toimivat vallankumoushallituksissa.

17. a) Mikä on nykyajan Jerusalem? b) Mitä sille lopulta tapahtuu?

¹⁷ Vain aika paljastaa, miten huonoiksi kristikunnan uskontojen ja kansojen väliset suhteet tulevat, mutta ensimmäisen vuosisadan tapahtumat ovat jo esikuvanneet sen, miten kaikki tämä päättyy. Kuten Jeesus näki ennalta, Rooman sotajoukot tuhosivat ensimmäisellä vuosisadalla lopulta Jerusalemin ja aiheuttivat paljon ahdistusta. Tuon profeetallisen mallin mukaisesti kansat hyökkäävät Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa ja tuhoavat ”Jerusalemin”, toisin sanoen kristikunnan uskonnollisen rakennelman. – Luukas 21:20, 23.

Pakene vuorille

18. Mitä nöyräsydämisten tulisi tehdä havaitessaan, että ”iljetys” on paikalla?

¹⁸ Ensimmäisellä vuosisadalla kristityillä oli tilaisuus paeta sen jälkeen, kun ”iljetys” oli ilmaantunut. Jeesus neuvoi heitä menettelemään näin heti, koska he eivät tienneet, kuinka pitkään tuo tilaisuus pysyisi avoinna. (Markus 13:15, 16) Samoin kun nöyräsydämiset ihmiset nykyään havaitsevat ”iljetyksen” olemassaolon, heidän tulisi heti paeta kristikunnan uskonnolliselta valta-alueelta. Joka sekunti, jonka he viipyvät siinä, vaarantaa heidän hengellisen elämänsä, ja kuka tietää, kuinka kauan pakotilaisuus pysyy heille avoimena.

19, 20. a) Mitä ensimmäisen vuosisadan kristityt tekivät nähdessään Jerusalemin Rooman sotajoukkojen ympäröimänä? b) Mitä ”vuoret” nykyään edustavat, ja minkä tulisi kannustaa nöyräsydämisiä pakenemaan tänä aikana sinne?

¹⁹ Luukkaan evankeliumi varoitti hänen aikansa kristittyjä, että heidän tuli paeta, kun he näkivät ”Jerusalemin leiriytyneiden sotajoukkojen ympäröimänä”. Kuten olemme jo todenneet, nuo sotajoukot tulivat vuonna 66, ja pakotilaisuus avautui tuona samana vuonna, kun Cestius Gallus veti pois joukkonsa. Sen jälkeen kun kristityt olivat paenneet, sota jatkui juutalaisten ja roomalaisten välillä – vaikkakaan ei Jerusalemin ympäristössä. Keisari Nero lähetti Vespasianuksen Palestiinaan, ja tämä kävi siellä menestyksellisiä taisteluja vuosina 67 ja 68. Sitten Nero kuoli, ja Vespasianus peri myöhemmin keisarin aseman. Mutta kun hänet oli tehty keisariksi vuonna 69, hän lähetti poikansa Tituksen Juudeaan käymään sodan siellä loppuun. Vuonna 70 Jerusalem tuhottiin.

²⁰ Kristityt eivät kuitenkaan odottaneet Jerusalemissa nähdäkseen kaiken tämän. Heti kun he näkivät piirittävät sotajoukot, he tiesivät kaupungin olevan kuolemanvaarassa. Samoin nykyään on kristikunnan tuhon välikappale ilmaantunut. Siksi meidän tulisi ’paeta vuorille’, Jehovan suomaan turvapaikkaan hänen teokraattisen järjestönsä yhteyteen, heti kun havaitsemme, millaisessa vaarassa kristikunta on. Muiden profetioiden perusteella ei ole aiheellista uskoa, että ensimmäisen kristikuntaan kohdistuvan hyökkäyksen ja sen lopullisen autioituksen välillä on mitään hengähdystaukoa. Todellisuudessa sellaista taukoa vihamielisyyksissä ei tarvitakaan. Nöyräsydämiset ovat viisaita paetessaan kristikunnasta nyt.

Jerusalem ja kristikunta

21. Miksi ”iljetys” ilmaantui Jerusalemin lopun ajan lopussa, kun taas tällä vuosisadalla se ilmaantui tämän järjestelmän lopun ajan alkupuolella?

²¹ Tulisiko meistä olla yllättävää, että ”iljetys” ilmaantui ensimmäisellä vuosisadalla juuri ennen Jerusalemin tuhoa, kun taas nykyään se ilmaantui heti tämän maailman lopun ajan alkaessa? Ei. Kummassakin tapauksessa ”iljetys” ilmaantui juuri sillä hetkellä, jolloin Jehova halusi kansansa pakenevan. Ensimmäisellä vuosisadalla kristittyjen piti pysyä jonkin aikaa Jerusalemissa saarnatakseen siellä. (Apostolien teot 1:8) Vasta vuonna 66, kun tuho oli lähellä, ”iljetys” ilmaantui varoittavaksi merkiksi siitä, että heidän oli aika paeta. Nykyisessä Jerusalemissa oleminen merkitsee kuitenkin sitä, että on osa kristikunnan uskonnollisesta valta-alueesta.a On mahdotonta palvella Jehovaa otollisesti sellaisessa turmeltuneessa luopioympäristössä. Siksi jo varhain tämän maailman lopun aikana ”iljetys” ilmaantui varoitukseksi siitä, että kristittyjen tuli paeta. Pako kristikunnasta on käynnissä, ja jokaista kehotetaan pakenemaan heti, kun hän tajuaa ”iljetyksen” olevan paikalla.

22. Mitkä kysymykset jäävät odottamaan vastausta?

²² Me voimme kuitenkin kysyä, mikä johtaa tähän odottamattomaan tapahtumaan, siihen, että Yhdistyneiden Kansakuntien sisällä olevat sotilaalliset ainekset tuhoavat kristikunnan? Milloin se tapahtuu? Ja miten tämä voi mitenkään edistää rauhaa ja turvallisuutta maapallollamme? Käsittelemme näitä kysymyksiä seuraavassa kirjoituksessa.

Rauha, turvallisuus ja ’pedon kuva’

”Ja hän vei minut hengen voimassa erämaahan. Ja minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä Jumalaa pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.” – ILMESTYS 17:3.

1. Miksi Johanneksen näky seitsenpäisestä ja kymmensarvisesta pedosta kiinnostaa meitä?

APOSTOLI Johannes näki tämän pelottavan pedon Jumalan henkeyttämässä näyssä. Johannes ei kuitenkaan ole ainoa, joka on nähnyt sen. Hyvin todennäköisesti sinäkin olet nähnyt sen tai ainakin lukenut siitä sanomalehdistä. Tunsitko sen?

2, 3. Minkä luomusten sarjan Johannes näki näyssään?

² Kun me nykyään näemme tämän pedon, se ei tietenkään ole samannäköinen kuin millaiseksi Johannes sen kuvaili. Se mitä Johannes näki vertauskuvasi jotakin, joka olisi maan päällä ”Herran päivänä”. (Ilmestys 1:10) Nykyään me näemme sen täyttymyksen. Johanneksen näkemän pedon vastenmielinen ulkonäkö ilmaisee Jehovan mielipiteen siitä, mitä se edustaa: se on Hänestä inhottava! Johannes oli jo nähnyt näyssään, miten Saatana Panettelija heitettiin alas maan päälle ja miten hän oli ”suuren vihan vallassa tietäessään,