Toimeliaat kristityt kriittisenä aikana

MUIDEN eri puolilla maailmaa asuvien ihmisten tavoin saatat ymmärtää selvästi, että me elämme kriittisiä aikoja.

Monet ymmärtävät näiden olevan kriittisiä aikoja, koska aseisiin ja sotaan kiinnitetään paljon huomiota. Toiset huomaavat kriittisyyden talousongelmista. Tai jos sinulta kysyttäisiin, miksi elämme kriittisiä aikoja, saattaisit ajatella lisääntyvää rikollisuutta ja väkivaltaa. Nämä ongelmat vain todistavat sen, että me elämme ennustettua aikakautta: ”Viimeisinä päivinä on oleva kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä.” – 2. Timoteukselle 3:1–5.

Mutta sunnuntaina 13. syyskuuta 1981 tapahtui jotakin erikoista, mikä oli hyvä esimerkki siitä, että jopa näinä ”kriittisinä aikoina” kristityt voivat olla hengellisesti toimeliaita ja optimistisia tulevaisuuden suhteen. Mikä tuo tapahtuma oli? Miten me voimme hyötyä siitä?

GILEAD-KOULUN KURSSIN PÄÄTTÄJÄISET

Tämä erikoistapahtuma oli New Yorkissa pidetty Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin 71. kurssin päättäjäisjuhla. Meidän on hyvä harkita joitakin ohjelmassa esitettyjä ajatuksia.

Pääpuhuja oli F. W. Franz, Vartiotorni-seuran presidentti ja koulun rehtori. Hän aloitti tunnin pituisen puheensa käsittelemällä koulun historiaa. Toisen maailmansodan sytyttyä Seuran silloinen presidentti J. F. Rutherford uskoi, että Jehovan todistajiin kohdistuneen ankaran vainon vuoksi saattoi käydä tarpeelliseksi muuttaa pois Seuran Brooklynissa New Yorkissa sijainneesta päätoimistosta. Siksi hän rakennutti New Yorkin osavaltion pohjoisosaan rakennuksia, joita voitiin käyttää päätoimiston henkilökunnan majoittamiseen. Sitten vuonna 1942, kun N. H. Knorrista tuli Seuran kolmas presidentti, Ilmestyksen 17. luvun huolellinen tarkasteleminen paljasti, että Kansainliitto – pedon vertauskuvaama rauhanjärjestö – ilmaantuisi uudelleen jossakin muodossa. (Ilmestys 17:8) Se merkitsi sitä, että sota loppuisi ja alkaisi rauhan aikakausi. Juuri niin tapahtuikin, kuten tiedät, ja uudistettu rauhanjärjestö oli Yhdistyneet Kansakunnat.

Koska asioista saatiin tällainen raamatullinen näkemys, New Yorkin osavaltion pohjoisosassa olevia rakennuksia päätettiin käyttää erikoiskouluna, jossa valmennettaisiin lähetystyöntekijöitä levittämään ”valtakunnan hyvää uutista” monissa muissa maissa tulevana rauhan aikana. (Matteus 24:14) Tämä ainutlaatuinen koulu aloitti toimintansa 1. helmikuuta 1943, ja Seuran neljäntenä presidenttinä Franz puhui nyt koulun 71. kurssin päättäjäisissä.

Hän kysyi sopivasti kahdeksasta maasta tulleilta 27 oppilaalta: ”Nykyisestä rauhan aikakaudesta on kulunut noin 36 vuotta, joten kuinka kauan sitä kestää? Ja mitä merkkejä on siitä, että se päättyy hyvin, hyvin pian?” Miten sinä vastaisit?

Sitten Franz käsitteli joitakin juuri meidän aikaamme liittyviä Raamatun ajanlaskun kiehtovia piirteitä. Hän mainitsi, että Jehovan todistajat ovat olleet kauan sitä mieltä, että ensimmäisen maailmansodan alkamisvuosi 1914 merkitsi sen aikakauden päättymistä, jonka Jeesus mainitsi: ”Jerusalem on oleva kansojen tallattavana, kunnes kansain määräajat [eli ”pakanain ajat”, KR) täyttyvät.” (Luukas 21:24) Se merkitsee sitä, että Jumalan valtakunta, jota Jerusalem edusti, perustettiin silloin taivaassa. Mutta jotkut ovat väittäneet, ettei vuodella 1914 ollut mitään merkitystä ja että Jeesuksella oli mielessään kirjaimellisen Jerusalemin kaupungin tallaaminen. Mutta puhuja kysyi: ”Mitä havaitset harkitessasi tuon käsityksen käytännöllisiä seurauksia?”

Vuonna 1967 Israelin valtion armeija sai hallintaansa Jordanin länsirannan sekä Jerusalemin muurien ympäröimän vanhankaupungin. ”Mutta”, Franz kysyi, ”onko se koitunut Jehova Jumalan kunniaksi? Onko se johtanut siihen, että Messias on tullut ja perustanut Jumalan valtakunnan maalliseen Jerusalemiin?” Vastaus on selvästikin kielteinen. Eivätkä lihalliset israelilaiset saarnaa ”valtakunnan hyvää uutista” Matteuksen 24:14:n täyttymykseksi. Tosiasiat osoittavat siis, etteivät ”pakanat” lakanneet ’tallaamasta’ ”Jerusalemia” vuonna 1967. Jeesuksen antama ”tunnusmerkki” on pikemminkin täyttynyt tärkeästä vuodesta 1914 lähtien. Siitä lähtien Messias, Herra Jeesus Kristus, on hallinnut taivaasta vihollistensa keskellä. (Psalmit 110:1, 2) Näin uusille lähetystyöntekijöille korostettiin sitä, että ’jäljellä olevan ajan täytyy varmasti olla supistunut’, että heidän pitäisi ymmärtää asian kiireellisyys ja että heillä pitäisi olla paljon tehtävää näinä kriittisinä aikoina. – 1. Korinttolaisille 7:29–31.

Kurssin käyneet oppilaat saattoivat helposti ymmärtää, miksi heidän pitäisi olla toimeliaita kristillisessä työssä. Saman ymmärsivät heidän sukulaisensa ja muut läsnäolijat, joita oli yhteensä noin 2 000. Kaikkia sykähdytti uutinen, että on tehty järjestelyjä useampien lähetystyöntekijöiden valmentamiseksi. Kahden oppilaan oli määrä palata Saksaan opettajiksi maassa toimintansa aloittavaan uuteen ”Gileadin rinnakkaiskouluun”. Se on tiivistetty kahden ja puolen kuukauden pituinen kurssi evankeliuminpalvelijoille, jotka voidaan valmentaa heidän tarvitsematta opetella englannin kieltä ja jotka siirtyvät lähetystyötehtäviin ulkomaille.

HYÖDYLLISIÄ NEUVOJA TOIMELIAILLE KRISTITYILLE

Muut päättäjäisohjelman puhujat antoivat kurssin käyneille hyviä raamatullisia neuvoja, joista kaikki kristityt voivat hyötyä näinä kriittisinä aikoina.

U. V. Glass, yksi Gilead-koulun opettajista, kehotti harkitsemaan Jeremian esimerkkiä. Jeremia jatkoi saarnaamista vastustuksesta ja vaaroista huolimatta. Profeetta Uuria sen sijaan pakeni peloissaan Egyptiin, ja kuningas haetutti hänet takaisin Juudaan ja teloitti hänet. Jeremian esimerkkiä ja hänen etiopialaiselta Ebed-Melekiltä saamaansa tukea valaistiin myös erinomaisessa näytelmässä, jonka oppilaat esittivät iltapäivällä. Näytelmän nimi oli ”Epäsuosiossa olevan sanoman peloton julistaja”.

Päättäjäisohjelmaan sisältyi joidenkin kokeneiden sananpalvelijoiden pitämiä lyhyitä mutta hyödyllisiä puheita. Esimerkiksi David Olson kiinnitti huomion 1. Samuelin kirjan 2:30:een, jossa Jumala sanoo: ”Minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat.” Hän osoitti, että koska me kaikki arvostamme sitä, että meitä kohdellaan kunnioittavasti, niin meidän pitäisi huolehtia siitä, että osoitamme toisille kunnioitusta eli arvonantoa. Tämä on erityisen hyödyllistä niille, jotka asuvat tai ovat läheisessä yhteistyössä toisten kanssa, kuten lähetystyöntekijöille. Karl Klein käsitteli sen tärkeyttä, ’ettemme huokaile toisiamme vastaan’, kuten neuvotaan Jaakobin 5:9:ssä. Me saatamme huokailla omien puutteidemme vuoksi, mutta toisten kristittyjen heikkouksien vuoksi huokailemiseen sisältyy tavallisesti heidän tuomitsemisensa, ja se voi lannistaa tai masentaa heidät.

Vaikka oppilaat eivät tehneet juhlallista lupausta tullessaan lähetystyöntekijöiksi, Ralph Walls korosti sitä, että he (ja me kaikki) saattaisivat jäljitellä muinaisten nasiirien osoittamaa henkeä. He kieltäytyivät joistakin asioista voidakseen keskittyä hengellisiin asioihin. Ja samoin kuin nasiirien hiukset korostivat heidän alistumistaan Jehovan alaisuuteen, toimeliaiden kristittyjen täytyy ilmaista alistuvaisuuden henkeä niitä kohtaan, joiden kanssa he palvelevat, sekä Jumalaa kohtaan. – 4. Mooseksen kirja 6:2–7.

Päättäjäisohjelma päättyi näytelmään ja loppurukoukseen. Mutta läsnäolijat olivat päättäneet lujemmin kuin koskaan jatkaa toimeliaasti ’vaeltamista Jumalan yhteydessä’. Juuri näin George Gangas oli innokkaasti kehottanut oppikurssia tekemään aikaisemmin päivällä ottaen esiin Hanokin ja Nooan esimerkin. (1. Mooseksen kirja 5:24; 6:9) Ja kaikki voivat muistaa opettaja J. Redfordin puheen, jonka päätteeksi hän kannusti kurssin käyneitä ja yleisöä jatkamaan ’Kuninkaan ja Valtakunnan julistamista’ näinä kriittisinä aikoina.

[Kuva s. 9]

Saksassa toimintansa aloittavan Gileadin rinnakkaiskoulun tulevat opettajat kurssin käyneitten filippiiniläisten lähetystyöntekijöitten seurassa

[Kuva s. 10]

Raamatullinen näytelmä esitti vaikuttavasti Jeremian pelottomana Jumalan sanoman julistajana