oli Jumalan miekkana. (Hes. 21:8–23) Jehova teki Babylonian kuninkaasta kuin halonhakkaajan hakkaamaan maahan ja alistamaan Egyptin, mikä oli kasvanut kuin tukeva puu. (Hes. 31:2–14) Persian kuninkaasta Kyyroksesta oli tehty Jehovan voideltu, joka nöyryytti Babylonian ja kukisti sen maailmanvaltana. – Jes. 45:1–4.

21. a) Ketä Jumala käytti kostajanaan vuonna 70 ja ketä vastaan? b) Voiko esivalta toimia kostajana ainoastaan toteuttaessaan Raamatun ennustusta vai muulloinkin?

²¹ Kristuksen apostolien päivinä Jehova Jumala käytti Rooman esivaltaa toimimaan kostajanaan miekkaa käyttäen vuonna 70. Tämä vuosi oli silloin, kun ”koston päivät” tulivat epäkristilliselle Israelin kansalle. Rooman legioonat tuhosivat kenraali Tituksen johdolla sen pyhän kaupungin ja palvontatemppelin. (Luuk. 21:20–24; Matt. 23:35–24:2) Se oli tuomion päivä Israelille. Mutta maallisen esivallan ei tarvitse odottaa tottelemattoman kansan tuomiopäivää, ennen kuin se toimii ”kostajana vihan ilmaisemiseksi”. Kostajan viha voi tulla milloin tahansa ketä yksityistä väärintekijää vastaan hyvänsä esivallan lakitoimenpiteiden välityksellä. Siksi apostoli Paavalin sanojen tarkoitusta ei tarvitse rajoittaa aikaan, jolloin Jumala toteuttaa ennustuksen koko kansaa vastaan.

Omatunto ja alamaisuus esivalloille

1. Milloin saadaan suurin hyöty alamaisuudesta esivalloille, ja ketkä sen vuoksi saavat suurimman hyödyn?

SUURIMMAN hyödyn alamaisuudesta ”olemassa oleville valloille”, joiden Jumala sallii hallita maan päällä, me saamme olemalla alamaisia oikeasta vaikuttimesta. Pelko ei aina estä ihmisiä tekemästä väärin tai vastustamasta ”ylivaltoja”. Henkilöitä, joiden alamaisuudesta on paras vaikutin, eivät kaikissa kansoissa ja maissa ole ne, jotka ovat osa kristikunnasta, vaan ne, jotka ovat Jehova Jumalalle antautuneita kristittyjä ja jotka seuraavat hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen askeleita. Koska he ovat antautuneet tekemään Jumalan tahdon, he eivät asennoidu Jumalan ”ylivaltoja” koskevaa järjestelyä vastaan. Maan asukkaina he ylläpitävät hyvää järjestystä, eivät vain välttääkseen ylivaltojen vihaa, vaan elääkseen Jumalan sanan valistaman kristillisen omantuntonsa mukaan.

2. Minkä pakottavan syyn alamaisuuteen Roomalaiskirjeen 13:5 antaa, ja mitä ne, jotka ovat alamaisia, tästä syystä välttävät?

² Apostoli Paavali kiinnittää huomion tähän parhaana vaikuttimena Roomalaiskirjeen 13:5:nnessä sanomalla: ”Teillä on sen tähden pakottava syy olla alamaisia, ei ainoastaan tämän vihan tähden, vaan myös omantuntonne tähden.” (Um) Maallinen esivalta ilmaisee suoranaisesti vihan väärintekoa vastaan. Mutta koska esivalta on Jumalan palvelija sen toimiessa oikeaan suuntaan, niin se on myös Jumalan viha epäsuorasti. Henkilö, joka halveksii tai vastustaa maan päällä olevia ”ylivaltoja”, asennoituu Jumalan järjestelyä vastaan ja ansaitsee myös Jumalan vihan. Kukaan ei iloitse rangaistuksesta, mutta välttämällä sen omantunnon tähden kristitty ei vältä ainoastaan ulkonaista vaikeutta, vaan myös syyllisen omantunnon synnyttämän sisäisen vaikeuden.

3. Mikä osoittaa, että kristittyjen alamaisuus esivalloille ei jätä omaatuntoa huomiotta, ja mistä kärsimyksestä he siten pysyvät vapaina?

³ Tosi kristittyjen päävaikutin lainkuuliaisuuteen ja järjestyksen ylläpitämiseen ei ole pelko vaan heidän omatuntonsa. Siksi alamaisuus ylivalloille ei heidän tapauksessaan jätä omaatuntoa huomioon