Raamatun aikataulut kohdistuvat meidän aikaamme

KAIKKEUDEN Korkein, Jehova Jumala, tekee kaiken oikeaan aikaan, sellaiseen aikaan, että siitä on suurin mahdollinen hyöty hänen uskollisille palvelijoineen. Mutta hänen toiminta-aikaansa ei voi tarkasti tietää kukaan muu kuin hän itse.

Ollessaan ihmisenä maan päällä ja puhuessaan Jumalan koston toimeenpanosta Jeesus Kristus sanoi: ”Siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.” (Mark. 13:32) Mutta merkitsevätkö hänen sanansa sitä, ettei maan päällä olevilla Jumalan palvelijoilla ole mitään keinoa saada selville, millä kohdalla ajan virrassa he elävät?

Näin ei voi olla, koska Jehova ei ole Jumala, joka jättäisi kansansa pimeyteen. Henkeytetty profeetta Aamos selitti: ”Ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille.” (Aam. 3:7) Jumala on monta kertaa ilmoittanut etukäteen tapahtumien täsmällisen toteutumisajan. Aabrahamin jälkeläiset tiesivät, että he tulisivat kokemaan vapautuksen oltuaan sorrettuina 400 vuotta. (1. Moos. 15:13–16) Messiaan piti ilmaantua 69 vuosiviikkoa ”siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava”. (Dan. 9:25) Koska tällaisia tarkoin määrättyjä ajanjaksoja sisältäviä ennustuksia on Raamatussa, niin olisiko meidän aikamme ilmaistu samoin?

Jeesuksen Kristuksen kauaskantoinen ennustus osoittaa näin todellakin olevan. Ennustettuaan Jerusalemin ja sen temppelin tuhon Jeesus Kristus sanoi: ”Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät. . . . Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella.” – Luuk. 21:24–27.

”Pakanain aikojen” päättymistä piti siis seurata Jeesuksen Kristuksen odottamaton ilmestyminen. Hän on silloin tekevä ilmeiseksi voimansa ja kirkkautensa kaikkiin kuninkaallisen valtansa vastustajiin kohdistuvalla hämmästyttävältä teolla. Tämä käy ilmi Jeesuksen myöhemmästä kehotuksesta: ”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” – Luuk. 21:36.

Onko mitään keinoa saada selville sen ajanjakson alkua, joka huipentuu Kristuksen Jeesuksen toimeenpanemaan kaikkien vihollisainesten hävitykseen? Kyllä, toiset raamatunpaikat auttavat meitä siinä.

Apostoli Matteuksen kertomuksesta (24. luvusta), joka käsittelee Jeesuksen ennusta Jerusalemin kukistumisesta, me löydämme viittauksia Raamatun Danielin kirjaan. Voimmeko löytää siitä kirjasta tietoa, joka osoittaa ”pakanain aikojen” pituuden? Tosiasiat osoittavat, että me voimme.

PROFEETALLINEN UNI

Danielin kirjan 4. luvussa on kertomus Babylonian kuninkaalle Nebukadnessarille unessa annetusta jumalallisesta ilmoituksesta. Tämän unen ja sen täyttymyksen koko tarkoitus oli, että ”elävät tietäisivät Korkeimman hallitsevan ihmisten valtakuntaa ja antavan sen, kenelle hän tahtoo, ja asettavan sen päämieheksi ihmisistä halvimman”. – Dan. 4:14.

Näin ollen se, mikä kohtasi Nebukadnessaria hänen unensa täyttymyksessä, oli ilmeisesti ennustus jostakin sellaisesta, mikä osoitti Jumalan antavan hallitusvallan ”ihmisistä halvimmalle”. Me tiedämme, että Jumala omana aikanaan valitsi Jeesuksen Kristuksen sellaisen hallitusvallan saajaksi. Jeesus osoitti olevansa ”hiljainen ja nöyrä sydämeltä”. Ja ne, jotka kieltäytyivät uskomasta Jeesukseen, pitivät häntä halpa-arvoisena. – Matt. 11:29; Jes. 53:3.

Mutta miten se, mikä kohtasi Nebukadnessaria, kohdisti huomion aikaan, jolloin ”ihmisistä halvin”, Jeesus Kristus, oli saava hallitusvallan koko ihmismaailman suhteen?

SEITSEMÄN PROFEETALLISTA AIKAA

Nebukadnessarin unessa näkemän puun tavoin hänet kaadettiin maailmanhallitsijan asemastaan ”seitsemäksi ajaksi” eli seitsemäksi vuodeksi. Koska profeetallisen ajan jokaisen vuoden laskettiin käsittävän kaksitoista 30-päiväistä kuukautta, niin nuo ”seitsemän aikaa” eli seitsemän vuotta olivat yhtä kuin 2 520 päivää.a Nebukadnessarilta oli tuona aikana riistetty järki, ja hän söi ruohoa eläimen tavoin. Tämän ajan päätyttyä hän sai takaisin järkensä ja valtaistuimensa. Silloin oli kuin hänen unessa näkemänsä puu olisi alkanut versoa, kun estävät kahleet oli poistettu. – Dan. 4:17–34.

Koska Nebukadnessarilla oli Jumalan sallinnalla maailmanhallitsijan asema, niin sen, että tämä asema otettiin häneltä pois, täytyi vertauskuvata jotakin, mikä liittyy Jumalan suvereenisuuden käyttöön. Sama näkökanta sisältyy Jeesuksen Kristuksen mainintaan ’Jerusalemin tallattuna olemisesta’. Kuinka niin? Koska Jerusalem oli aikanaan teokraattisen hallituksen pääkaupunki, josta käsin Daavidin kuninkaallisen sukuhaaran kuninkaat hallitsivat. Näiden kuninkaitten sanottiin istuvan ”Jehovan valtaistuimella”. (1. Aikak. 29:23, Um) Näin ollen alettiin Jerusalemia Jumalan suvereenisuuden edustajana tallata, kun se hävitettiin ja sen kuningas vietiin pakkosiirtolaisuuteen vuonna 607 eaa.b

Merkitseekö tämä sitä, että noiden vertauskuvallisten ”seitsemän ajan” päättyessä teokraattinen valtakunta ennallistettaisiin Jerusalemin kaupunkiin kuningas Daavidin jälkeläinen istuessa valtaistuimella? Ei. Sen jälkeen, kun babylonialaiset hävittivät Jerusalemin, ei yksikään Daavidin suvun kuningas ole koskaan enää hallinnut kuninkaana Jerusalemissa. Kuningas Daavidin pysyvä perillinen, Jeesus Kristus, ilmaisi, että hänen valtakuntansa olisi sen sijaan taivaallinen, sanoen: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 4:17) Hän ei odottanut hallitsevansa maallisesta Jerusalemista, vaan paljasti, että tuo kaupunki lakkaisi saamasta erikoishuomiota Jehova Jumalalta. – Matt. 23:37, 38.

Näin ollen piti Jeesuksen Kristuksen ”pakanain aikojen” päättyessä saada kuninkaallinen valta ihmismaailman suhteen, ei kuninkaana Jerusalemin kaupungissa olevalla maallisella valtaistuimella, vaan taivaallisena kuninkaana.

Milloin tämä oli tapahtuva? Silloin kun vuonna 607 eaa. tapahtuneesta Jerusalemin tuhosta alkaneet 2 520 profeetallisen päivän muodostamat ”seitsemän aikaa” päättyvät. Vasta yli 600 vuotta tuon Jerusalemin ensimmäisen hävityksen jälkeen Jeesus Kristus ilmaantui maalliselle näyttämölle Kuninkaaksi määrättynä. Noiden profeetallisten 2 520 päivän täytyy sen tähden todellisuudessa käsittää useitten satojen vuosien aika. Raamattu varaa itse avaimen niiden todellisen pituuden selville saamiseen sanoessaan: ”Päivä vuodeksi luettuna.” (4. Moos. 14:34; Hes. 4:6) Tämä merkitsee sitä, että ne 2 520 profeetallista päivää päättyivät 2 520 todellisen vuoden kuluttua Jerusalemin autioituksesta vuonna 607 eaa. Milloin se oli?

Vuoden 607 eaa. lokakuusta vuoden 1 eaa. lokakuuhun on 606 täyttä vuotta; vuoden 1 eaa. lokakuusta vuoden 1 ya. lokakuuhun on yksi vuosi; ja vuoden 1 ya. lokakuusta vuoden 1914 lokakuuhun on 1913 vuotta. Kun laskemme nämä luvut (606 + 1 + 1913) yhteen, niin saamme 2 520 vuotta. ”Seitsemän aikaa” päättyivät siis lokakuussa vuonna 1914, ja silloin Jeesus Kristus sai, tosin ihmissilmille näkymättömänä, hallitusvallan ihmismaailman suhteen.

”VIIMEISTEN PÄIVIEN” ALKU

Maailma tuli lisäksi vuonna 1914 ’viimeisiin päiviinsä’, ennen näkemättömään kansojen hädän aikaan ennen koko jumalattoman asiainjärjestelmän tuhoa. Kuvaillen, millaiset olosuhteet olisivat kristityiksi tunnustautuvienkin keskuudessa, Raamattu sanoo.

”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.” – 2. Tim. 3:1–5.

Etkö ole nähnyt juuri tällaista? Ja historioitsijat ovat yleensä yksimielisiä siitä, että 1914, vuosi, jona ensimmäinen maailmansota syttyi, oli suuri käännekohta historiassa. Professori D. F. Fleming Vanderbilt-yliopistosta sanoi:

”Yhä useammat historioitsijat pitävät ensimmäistä maailmansotaa nykyajan historian suurena käännekohtana, katastrofaalisena luhistumisena, joka avasi tien muille, ehkäpä myös viimeiselle.”

Olosuhteet ovat todella tulleet vuodesta 1914 lähtien kriittisemmiksi kautta maailman. Me olemme jo pitkällä ”viimeisissä päivissä”, ja kaiken pahuuden tuho Kristuksen Jeesuksen toimesta on hyvin lähellä.

Ryhdytkö sinä myönteisiin toimiin todistaaksesi olevasi Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen puolella? Jehovan kristityt todistajat pyrkivät tekemään niin useammassa kuin 200 maassa. He johtavat mielellään ilmaista Raamatun kotitutkistelua sinulle säännöllisesti, jotta voisit oppia tuntemaan Jumalan vaatimukset säilyäksesi elossa ”viimeisinä päivinä” ja saadakseni elämän hänen Kristuksen hallitseman vanhurskaan valtakuntansa alaisuudessa.

[Alaviitteet]

[Kaavio s. 267]

(Ks. painettu julkaisu)

SEITSEMÄN PROFEETALLISTA AIKAA

2 520 VUOTTA

1 VUOSI

606 VUOTTA 1913 VUOTTA

607 eaa. 1 eaa. 1 ya. 1914