Tasapainon säilyttäminen ihmissuhteissa

”Joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.” – 1. Joh. 4:21.

1. Mikä on Jumalan rakastamisen ohella välttämätön kristilliselle tasapainolle, ja miten apostoli Johannes osoittaa tämän?

VAIKKA yksinomaisen palvonnan suominen taivaalliselle Isällemme Jehova Jumalalle on välttämätön kristilliselle tasapainolle, niin tähän Jumalalle antautuneisuuteen liittyy erottamattomasti rakkaus toisia ihmisiä kohtaan, varsinkin niitä, joilla on sama kristillinen usko. (Gal. 6:10) Tämä merkitsee sitä, että oikea suhde kristittyihin veljiimme on myös välttämätön kristillisen tasapainon säilyttämiselle. Apostoli Johannes ilmaisi tämän osuvasti kirjoittaessaan: ”Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa’, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.” – 1. Joh. 4:20, 21.

2 Miten maailmassa usein ajatellaan ihmisten välisistä suhteista, mutta miten kristityn tulee suhtautua lähimmäisiinsä?

² Mutta mitä oikeastaan sisältyy kristittyjen lähimmäisten rakastamiseen? Mikä on oikea suhde heihin? Miten meidän tulee käsittää suhteemme toisiimme kristillisessä seurakunnassa? Maailmallinen näkemys sisältää usein ystävien tai tuttavien hankkimisen sen perusteella, mitä he voivat tehdä asianomaisen arvovallan ja maineen kohottamiseksi. Maailman ihmisille on yleistä, että he pitävät itseään toisia ylempinä eli tärkeämpinä. Monesti he pyrkivät käyttämään toisia hyväkseen, pettämään tai polkemaan heitä, ennen kuin toiset voivat tehdä sen heille. Mutta miten erilainen onkaan tasapainoinen kristillinen katsantokanta! Pane merkille Jumalan sanan henkeytetty kehotus toimia niin, ettette ”tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka . . ., vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, . . . tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon.” – Fil. 2:2–7.

3. Millaista elämä olisi, jos jokaisen asenne olisi sama kuin Kristuksen?

³ Ajattele, miten miellyttävää elämä olisi, jos jokainen eläisi tämän Raamatun ohjeen mukaan ja noudattaisi Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä! Ei kadehdittaisi itsekkäästi toisten omaisuutta eikä kykyjä; ei yritettäisi himmentää toisia omalla loistolla, osoittautua heitä paremmaksi. Ei pyrittäisi paljastamaan toisia, saattamaan heitä hämilleen. Itsekäs maailmallinen taipumus ajatella liikaa itsestään, tavoitella huomattavaa asemaa ja paremmuutta aiheuttaa tasapainottomuutta ja epämieluisia suhteita. Kuinka tärkeätä kristityille onkaan sen tähden noudattaa apostolin neuvoa:

4, 5. Mitä Raamatun neuvoja meidän on viisasta noudattaa, mutta onko aina helppo noudattaa niitä?

⁴ ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, . . . minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, . . . Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.” – Room. 12:2, 3, 10, 16.

⁵ Mutta on tunnetusti paljon helpompaa puhua veljiemme rakastamisesta, nöyrämielisyydestä, siitä, ettei tee mitään riidanhalusta eikä itsekkyydestä, että pitää toisia parempina, kuin käyttäytyä näiden henkeytettyjen ohjeitten mukaisesti. Järkyttipä väärä näkemys Jeesuksen Kristuksen apostolitkin hetkeksi pahoin pois tasapainosta. Se ilmeni jälleen viimeisellä pääsiäisaterialla, jonka he viettivät yhdessä Jeesuksen kanssa eräässä yläsalissa Jerusalemissa niisan-kuun 14. päivän iltana vuonna 33.

KIISTA SIITÄ KUKA ON SUURIN

6. a) Mikä häiritsevä kiista syntyi Jeesuksen apostolien kesken pääsiäisiltana v. 33, ja mikä aiheutti samanlaisen kiistan muutamia päiviä aikaisemmin? b) Mitä Jeesus sanoi seuraajiensa oikeasta suhtautumisesta toisiinsa?

⁶ Kun Herran illallinen oli ohitse, kehittyi apostolien keskuudessa häiritsevä väittely asema- eli arvokysymyksestä ”siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi”. (Luuk. 22:24) Sama asia oli pulpahtanut esiin vain muutamia päiviä aikaisemmin, kun he olivat tulossa Jerusalemiin Jeesuksen maallisen palveluksen viimeiseksi viikoksi. Siinä tilaisuudessa tuli apostolien Jaakobin ja Johanneksen äiti Jeesuksen luo pyytämään pojilleen korkeinta asemaa hänen valtakunnassaan. ”Kun ne kymmenen sen kuulivat”, Raamatun kertomus sanoo, ”närkästyivät he näihin kahteen veljekseen.” Mutta Jeesus tarttui asiaan tyynnyttääkseen heidän kiihtyneitä tunteitaan osoittamalla, että järjestys Jumalan järjestössä on aivan toinen, kuin mihin he olivat tottuneet maailmassa. Jeesus sanoi, että heidän joukossaan vastuuasemissa olevien piti olla tovereittensa palvelijoita. ”Joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” – Matt. 20:17, 20–28.

7. Mikä teki apostoleille vaikeaksi Jeesuksen neuvon merkityksen ymmärtämisen?

⁷ Apostolit eivät nähtävästi voineet kuitenkaan käsittää, mitä Jeesus tällä tarkoitti. Se, mitä hän sanoi, oli ilmeisesti niin uutta ja erilaista kuin he olivat tottuneet näkemään, ettei se juurinut maailmallista ajatusta heidän mielestään. Heillä oli edelleen tasapainoton näkemys suhteestaan toisiinsa. He ajattelivat ehkä menneisyyttä, jolloin Daavidin suvun israelilaiskuninkaat hallitsivat, ja otaksuivat, että Messias-Kuninkaalla Jeesuksella Kristuksellakin olisi maallinen hallitus korkeissa asemissa ja arvoissa olevine miehineen. Heillä saattoi olla henkilökohtaisia kunnianhimoisia haluja palvella sellaisissa korkeissa virka-asemissa. Niinpä opetuslapsi Luukas kertoo, että Herran illallisen asetuksen jälkeen ”heidän välillään syntyi myös [kiihkeää, Um] kiistaa siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi”. – Luuk. 22:24.

8. a) Miten tämän kiistan on täytynyt vaikuttaa Jeesukseen? b) Mitä se valaisee?

⁸ Huomaa, ettei tämä ollut vain vähäinen riita, vaan ”kiihkeä kiista”. Apostolit olivat ilmeisesti ajatelleet tuota asiaa, ja nyt se puhkesi täydelliseksi väittelyksi. Miten tämän onkaan täytynyt murehduttaa Jeesusta! Kaikkien noiden kuukausien jälkeen, joiden kuluessa hän oli ollut heidän kanssaan ja näyttänyt heille esimerkin alhaisuudesta ja nöyryydestä, tällaisena aikana, kiistellä tuolla tavalla! Nyt oli Jeesuksen maallisen elämän viimeinen ilta, jolloin hän aikoi esittää apostoleille jäähyväissanat opetukseksi ja rohkaisuksi. Jeesuksen viittaukset Jumalan valtakuntaan tuona iltana laskivat epäilemättä perustan tälle väittelylle apostolien keskuudessa. Se valaisee selvästi sitä, kuinka syvälle juurtunut epätäydellisissä ihmisissä voi olla halu erikoislaatuisuuteen, huomattaviin asemiin ja arvovaltaan.

JEESUKSEN RAKKAUDELLINEN NEUVO JA ESIMERKKI

9. Miten Jeesus hoiti tämän kiistan?

⁹ Miten Jeesus hoiti tämän kiistan? Oikaisiko hän tylysti opetuslapsiaan? Nöyrryyttikö hän heitä ankaralla arvostelulla? Ei, vaan rakkaudellisesti ja epäilemättä vetoava sävy äänessään hän jälleen kärsivällisesti osoitti heille, että kristillinen järjestely on aivan erilainen kuin maailmassa vallitseva. Hän sanoi: ”Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi. Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee.” Sitten Jeesus kysyi heiltä: ”Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka palvelee?” Ilmeisesti sitä, joka aterioi pöydässä ja jota palvellaan, pidetään suurempana. Kuitenkin Jeesus huomautti: ”Mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee.” – Luuk. 22:25–27.

10 Mitkä kysymykset heräävät sen suhteen, ymmärtäisivätkö apostolit Jeesuksen sanat?

¹⁰ Ymmärtäisivätkö he, mitä Jeesus opetti heille tällä kertaa? Kykenisivätkö he täysin käsittämään, että kaikki kristityt ovat veljiä ja että sen, jolle on annettu raskaampia vastuutehtäviä kristillisessä järjestössä, on oltava niin kuin ”nuorin”, joka on nöyrä ja pitää toisia itseään parempina? (Matt. 23:8–12) Ymmärtäisivätkö he, että kristillisessä järjestössä piti meneteltämän täysin päinvastoin kuin yleisesti maailmassa? Opetuslapset hyväksyivät sen, että Jeesus oli heidän opettajansa ja johtajansa, todella suurin heidän joukossaan; siitä ei ollut kiistaa. Mutta Jeesus oli aikaisemmin tuona iltana pessyt opetuslastensa jalat. (Joh. 13:1–12) Jeesus tosiaan palveli silloin heitä!

11. Millä tavalla Jeesus palveli seuraajiaan?

¹¹ Kun Jeesus huomautti: ”Minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee”, niin hän ei ilmeisestikään viitannut vain siihen, että hän palveli heitä hengellisellä tavalla heidän opettajanaan. Ei, vaan Jeesus tosiaan palveli heitä myös kirjaimellisella tavalla osallistuen toimintaan, joka tavallisesti varattiin vähemmän tärkeille henkilöille. Mutta tuona viimeisenä päivänä, jonka Jeesus oli heidän kanssaan lihassa, hän lähetti Pietarin ja Johanneksen edeltäpäin Jerusalemiin, ja he ”valmistivat pääsiäislampaan”. – Matt. 26:17–19; Luuk. 22:7–16; Mark. 14:12–18.

12. Millä merkityksellisellä tavalla Jeesus palveli kahtatoista apostolia ennen tätä kiistaa ja neuvonsanojaan?

¹² Apostoli Johannes, joka oli sen yön tapahtumien silminnäkijä, kuvailee, mitä siellä tapahtui: Jeesus ”nousi ehtoolliselta ja riisui vaippansa, otti liinavaatteen ja vyötti sillä itsensä. Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä liinavaatteella, jolla oli vyöttäytynyt.” (Joh. 13:2–5) Voitko kuvitella sellaista? Jeesus meni todella jokaisen opetuslapsensa luo, polvistui hänen eteensä, pesi hänen jalkansa ja kuivasi ne! Juudas Iskariotinkin jalat!

HÄNEN TEKONSA MERKITYS

13. Mitkä Raamatun esimerkit valaisevat muinaista tapaa pestä toisen jalat, ja kenelle tämä tehtävä tavallisesti määrättiin?

¹³ Toisen jalkojen peseminen noina aikoina ei itsessään ollut tavatonta. Itämailla tiet olivat usein tomuiset, ja koska ihmisillä yleensä oli sannikkaat tai he kävelivät paljasjaloin, niin heidän jalkansa likaantuivat. Kun taloon mentiin, niin isännän vieraanvaraisuuteen kuului vieraansa jalkojen pesu. Sekä Aabraham että Loot osoittivat tätä vieraanvaraisuutta muukalaisille, jotka osoittautuivat aineellistuneiksi enkeleiksi. (1. Moos. 18:4; 19:2; Hepr. 13:2) Mutta eräs fariseus, joka kestitsi Jeesusta, laiminlöi tämän eleen. (Luuk. 7:44) Tätä tehtävää pidettiin halvimpiin kuuluvana, ja se määrättiin yleensä huonekunnan alhaisimmalle palvelijalle. Nuori nainen Abigail osoitti näin ollen tosi nöyryyttä puhutellessaan Daavidin palvelijoita: ”Katso, palvelijattaresi on valmis rupeamaan orjattareksi ja pesemään herrani palvelijain jalat.” – 1. Sam. 25:41; 1. Tim. 5:10.

14. Miksi Jeesus pesi tällä kertaa apostoliensa jalat? Mutta miten Pietari ensin suhtautui siihen?

¹⁴ Painaakseen mieleen opetuksensa ytimen Jeesus valitsi tämän mitä alhaisimman ja kuitenkin tarpeellisen palveluksen suorittamisen. Hän alkoi pestä apostoliensa jalkoja. Apostoli Pietari ei ymmärtänyt, miksi Jeesus näin teki, ja siksi hän vastusti sitä, että hänen Mestarinsa toimi tuollaisena alhaisena orjana palvellessaan häntä. Mutta Jeesus sanoi Pietarille: ”Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät.” Kun hän sitten oli pessyt opetuslastensa jalat ja pukenut päällysvaipan jälleen ylleen sekä asettunut pitkälleen pöydän ääreen, hän selitti heille:

15. Miten Jeesus selitti syyn seuraajiensa jalkojen pesuun?

¹⁵ ”Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.” – Joh. 13:6–17.

16. Minkä läksyn Jeesus opetti tällä teolla?

¹⁶ Kuinka huomattavalla tavalla Jeesus teroittikaan apostoliensa mieleen nöyrämielisyyden tarpeen! Miten tehokkaasti hän osoittikaan heille, ettei heidän pitänyt pyrkiä kunnia- ja arvoasemiin vaan olla halukkaat suorittamaan alhaisimpiakin palveluksia toisilleen! Jeesus ei asettanut tässä mitään jalkainpesumenoa, jollaista on harjoitettu suuresti ulkokultaillen kristikunnan eräissä uskonnoissa. Ei, vaan hän opetti heille mielentilaa, joka on nöyrä ja toisten eduista huolehtiva ja halukas suorittamaan alhaisimpiakin tehtäviä veljien hyväksi. Tämä on se tasapainoinen asenne, mikä kristittyjen tulee säilyttää toisiaan kohtaan.

17. Mitä todisteita on siitä, että apostolit käsittivät Jeesuksen opetuksen ytimen?

¹⁷ Pietari ja toiset apostolit käsittivät asian. (1. Piet. 3:8) Se oli läksy, jonka uskolliset oppivat hyvin, sillä Raamatun kertomus ilmaisee heidän säilyttäneen tasapainoisen näkemyksen ja työskennelleen yhdessä yksimielisyydessä rakentaen kristillistä seurakuntaa. Kukaan heistä ei kunnianhimoisesti tavoitellut huomattavaa asemaa tai arvovaltaa. Kun muutamia vuosia myöhemmin heräsi kiistakysymys ympärileikkauksesta, ”niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat” Jerusalemissa pohtimaan sitä järjestelmällisellä tavalla. Eikä puheenjohtajana ilmeisestikään toiminut kukaan apostoleista vaan opetuslapsi Jaakob, Jeesuksen velipuoli. – Apt. 15:6–29; 12:1, 2.

UUSI KÄSKY

18. Miten Jeesus myöhemmin jälleen kiinnitti huomion seuraajilleen antamaansa esimerkkiin?

¹⁸ Myöhemmin, pestyään apostoliensa jalat ja lähetettyään Juudas Iskariotin pois, Jeesus jälleen kiinnitti huomion antamaansa esimerkkiin sanoen jäljellä oleville yhdelletoista: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13:34, 35) Lakiliiton alaisina ympärileikattuina juutalaisina apostolit olivat jo sen käskyn alaisia, että heidän oli rakastettava lähimmäisiään niin kuin itseään. (Matt. 22:39; 3. Moos. 19:18) Mutta nyt Jeesus sanoi tosi seuraajansa tunnettavan siitä, että he osoittavat laajaulotteisempaa, ylevämpää rakkautta – hänen esimerkkiään noudattaen.

19. Minkä ainoalaatuisen esimerkin rakkauden osoittamisesta Jeesus antoi?

¹⁹ Jeesus antoi tosiaan ainoalaatuisen esimerkin rakkauden osoittamisessa. Väsymättä hän kulutti itseään palvellen toisia, pitäen heidän etujaan silmällä omien etujensa edellä. Koska hän oli täysin uppoutunut ihmisten auttamiseen elämään johtavalla tiellä, niin hän usein uhrasi luonnolliset mukavuudet, joihin ihmiset ovat tottuneet. (Luuk. 9:58) Se oli rakkauden ilmaisemista lakiliiton vaatimaa lähimmäisenrakkautta suuremmassa laajuudessa. Muistanet, että Jeesus sanoi siinä tilaisuudessa, missä ne kaksi apostolia taivuttivat äitinsä pyytämään heidän puolestaan pääpaikkoja Valtakunnassa: ”Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” (Mark. 10:35–45; Matt. 20:20–28) Jeesus ei koskaan tavoitellut ylistystä itselleen vaan nöyrästi palveli seuraajiaan, kunnes lopulta alentui siinä määrin, että antoi henkensä heidän puolestaan. Kuinka ylevää, esimerkillistä rakkautta! – Fil. 2:8; Joh. 15:12, 13.

20. Miten Jeesuksen esimerkin noudattaminen rakkauden osoittamisessa vaikuttaa suhteeseemme kristittyihin veljiimme?

²⁰ Velvollisuutemme kristittyinä on noudattaa tätä Jeesuksen esimerkkiä. Meidän ei ole ainoastaan rakastettava Jehova Jumalaa niin kuin hän rakasti, vaan myös jäljiteltävä sitä epäitsekästä rakkautta, jota hän osoitti seuraajiaan kohtaan. (1. Joh. 4:20, 21) Onko sinulla sellaista rakkautta, jota hän osoitti? Antaisitko sinä henkesi alttiiksi kristittyjen tovereittesi edestä? Meitä ei ehkä tosin vaadita kirjaimellisesti uhraamaan henkeämme heidän puolestaan, mutta rakkautemme täytyy olla sellaista, että me tekisimme halukkaasti sen, jos tarve vaatisi. ”Meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä”, selitti apostoli Johannes. (1. Joh. 3:16; Room. 16:3, 4) Ajattelehan nyt: jos meillä on tässä määrin rakkautta, niin eikö meidän pitäisi halusta palvella nöyrästi veljiemme parhaaksi? Eikö meidän pitäisi olla helläsydämisiä, ystävällisiä ja huomaavaisia niitä kohtaan, joiden puolesta auliisti luovuttaisimme henkemme? Eikö tämä ollut se opetus, jonka Jeesus yritti teroittaa seuraajiensa mieleen?

MIELEN UUDISTAMINEN

21. Miksi kristittyjen täytyy muuttua uudistamalla mielensä?

²¹ Miten selvää onkaan, että säilyttääksesi oikean suhteen kristittyihin veljiisi sinun täytyy ’olla mukautumatta tämän maailmanajan mukaan ja muuttua mielesi uudistuksen kautta’! (Room. 12:2) Kristillinen mielentila on niin erilainen kuin maailman ihmisten. Kuinka yleistä onkaan erikoiskoulutuksen saaneitten ihmisten, kuten pappien, lääkäreitten, tiedemiesten tai lainoppineitten, olla ylimielisiä ja ajatella olevansa muita parempia! Sama pitää paikkansa ihmisistä, joilla on erikoiskykyjä, kuten urheilu- tai elokuvatähdistä, tai niistä, jotka ovat silmiinpistävän kauniita tai poikkeuksellisen älykkäitä. Ihailu, mitä nämä saavat, tekee heidät usein kopeiksi. Mutta muista, että tasapainoisen kristityn asenne on se, että hän ’nöyryydessä pitää toista parempana kuin itseään’. – Fil. 2:3.

22. Mitä nöyrämielisyys ja toisen pitäminen itseäsi parempana merkitsee?

²² Mutta mitä nöyrämielisyys ja toisen pitäminen itseäsi parempana merkitsee? Se ei merkitse esimerkiksi sitä, että viulutaiturin pitäisi ajatella toverinsa, joka ei ole milloinkaan koskettanutkaan sitä soitinta, osaavan soittaa paremmin kuin hän. Näin ei ilmeisestikään ole. Monilla ihmisillä on koulutus tai lahjat, jotka tekevät heistä niitä etevämpiä, jotka eivät ole saaneet samanlaista koulutusta tai joilla ei ole heihin verrattavia kykyjä. Mutta tämä ei tee heistä parempia ihmisiä. Eikä sen tule tehdä heitä ylpeiksi ja saada heitä ajattelemaan, että toiset ovat huonompia kuin he. Raamattu tarkoittaa tässä mielentilaa, ja kristityn vilpittömän mielentilan tulee olla se, että toiset ovat häntä parempia. Hänen ei pidä koskaan ajatella, että hän on jollain tavoin parempi ihminen, minkä tähden toisten pitäisi palvella häntä. Epäilemättä ei ollut yhtään tointa, mihin Jeesuksen apostolit tarttuivat käsillään tai mielessään ja mitä Jeesus ei olisi voinut suorittaa monta kertaa paremmin. Kuitenkin Jeesus nöyrästi palveli heitä jopa polvistuen pesemään heidän jalkansa!

23. Millä tavalla kristityt, joilla on tasapainoinen näkemys, eroavat monista maailman ihmisistä?

²³ Kuinka piristäviä ja miellyttäviä ovatkaan ne, jotka osoittavat todella tällaista nöyrää mielentilaa! Miten kaunis, tasapainoinen näkemys heillä onkaan suhteestaan kristittyihin veljiinsä! He ovat tyystin erilaisia kuin tämän asiainjärjestelmän ihmiset. Se seikka, että joillakuilla saattaa olla enemmän rahaa tai maallista omaisuutta, ei saa heitä ajattelemaan, että heidän pitäisi saada erityistä huomiota vähävaraisempien edellä. He ymmärtävät, ettei raha tee heistä parempia ihmisiä, ja toimivat sen mukaisesti. (1. Tim. 6:17) Samoin ne, jotka kuuluvat johonkin nimenomaiseen rotuun tai kansallisuuteen, käsittävät, ettei se millään tavalla tee heistä muita parempia. He pysyvät sen tähden nöyrämielisinä ja pitävät vähemmän suosittuun rotuun tai kansallisuuteenkin kuuluvia henkilöitä itseään parempina. – Room. 10:12.

24, 25. Keiden erityisesti tulee ottaa johto rakkauden ja nöyryyden osoittamisessa?

²⁴ Tätä samaa nöyrää mielenlaatua tulee erityisesti virkaan asetettujen valvojien, apulaispalvelijoiden ja muiden harjoitella, joilla on erityisiä palvelusetuja kristillisessä järjestössä. Tosin toisiakin seurakuntalaisia kehotetaan myötävaikuttamaan ja jäljittelemään näiden uskoa, mutta keidenkään näistä, jotka johtavat, ei tule koskaan ajatella olevansa parempia siksi, että he johtavat kokouksia, että heillä ehkä on suuremmat puhujanlahjat tai parempi järjestelykyky tai että he voivat käyttää enemmän aikaa Jehovan palvelukseen. (Hepr. 13:7, 17) Huomaa, että kehotettuaan nuorempia miehiä olemaan alamaisia vanhemmille miehille, jotka ovat vastuussa Jumalan lauman kaitsemisesta, apostoli Pietari neuvoi: ”Pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä ’Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon’.” (1. Piet. 5:5) Ketään ei jätetä huomioon ottamatta. Jokaisen, johtoasemassa olevankin, on pukeuduttava nöyryyteen. ”Olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa”, Raamattu käskee. – Ef. 5:21.

²⁵ Valvojan tulee todella näyttää esimerkkiä nöyryydessä. Näin teki Oikea Paimen Jeesus Kristus. Hän meni hyvin pitkälle painaakseen esimerkillä mieleen seuraajiensa rakkauden ja nöyryyden tarpeen. Niin tulee siis myös valvojan tehdä. Hän ei ole pomo vaan veljiensä palvelija. (Matt. 20:25–27) Tämä on hänen tärkeä muistaa. Se on tosiaan asia, mikä jokaisen kristityn tulee oppia hyvin, sillä säilyttääksemme tasapainon suhteessamme toisiin meidän täytyy rakastaa veljiämme eikä koskaan ajatella olevamme heitä parempia. – 1. Joh. 4:21; Fil. 2:2–4.

26. Mikä on tosi kannustin kristillisen tasapainon säilyttämiseen nyt?

²⁶ Ajattele edeltäpäin aikaa, jolloin jokaisella maan päällä elävällä on sama virvoittava mielentila! Kuinka miellyttävä paikka tämä silloin onkaan elää! Silloin on jokainen elossa oleva täysin pukeutunut ”sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen” ja erittäinkin rakkauteen. (Kol. 3:12–14) Niin, kaikki rakastavat Jehova Jumalaa koko sydämestään, mielestään, sielustaan ja voimastaan; ja heillä on veljiään kohtaan samanlainen rakkaus kuin Kristuksella oli. Mikä suurenmoinen kannustin säilyttää tasapaino nyt voidakseen elää silloin!

[Kuva s. 14]

Jeesus opetti apostoleilleen nöyryyttä