Muistomme niistä jotka ovat vaipuneet kuolemaan
Jumalako ottaa meidän omaisemme?
Mitä Jumalan oma sana sanoo?
KUOLEMA on luonnoton ihmisille, koska ihmistä ei luotu kuolemaan. Hänen Luojansa ei tarkoittanut sitä hänelle. Kuolema aiheuttaa siksi surua sen syvän menetyksen vuoksi, mitä jälkeen jäävät sukulaiset ja ystävät tuntevat. Me muistelemme rakkaita omaisiamme, heidän persoonallisuuttaan, lämpöään, rakkauttaan ja toiveitaan, ja se tekee meidät murheellisiksi.
Kun henkilö kuolee, niin kärsimmekö me pysyvän menetyksen? Pitäisikö kuoleman aiheuttaman surun olla masentavan murheen ja toivottomuuden aihe? Raamattu vastaa, ettei niiden, jotka uskovat Jumalaan, pitäisi murehtia ”niinkuin muut, joilla ei toivoa ole”. Miksi ei? Koska Jumala on ryhtynyt rakkaudellisiin toimenpiteisiin, jotka suuresti lohduttavat meitä. – 1. Tess. 4:13, 14; 2. Kor. 1:3, 4.
Kun siis joku kuolee, niin voimmeko sopivasti sanoa, että Jumala ”otti” hänet? Emme, sillä kuolemaa sanotaan Raamatussa ”viholliseksi”, eikä Jumala ole yhteistoiminnassa ihmiskunnan vihollisten kanssa. Hän lupaa päinvastoin hävittää kuoleman sekä kaikki muutkin ihmisen viholliset. – 1. Kor. 15:26.
KUOLEMAN ALKUPERÄ JA HÄVITYS
Miten kuolema alkoi? Ihmisen oman tottelemattomuuden takia Jumalaa kohtaan Saatanan ollessa osallisena sen aikaansaamisessa. Aadam kapinoi Jumalaa vastaan. Siksi ”yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, [ja] niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet”. – Room. 5:12; 1. Moos. 2:17; 3:19.
Ihmiselle on luonnollista olla huolissaan kuolleitten tilasta. Missä he ovat nyt? saatat kysyä. Raamattu sanoo heidän olevan Šeolissa eli Haadeksessa. Nämä kaksi sanaa, edellinen Raamatun heprealaisissa ja jälkimmäinen Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa, merkitsevät samaa: ihmiskunnan yhteistä hautaa. Šeolissa (Haadeksessa) olevat ovat todella kuolleita eivätkä kärsiviä. He ”eivät tiedä mitään”. ”Ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa [Šeolissa, Um]”, sanoo Raamattu. (Saarn. 9:5, 10; 1. Moos. 42:38) Jeesus itse oli siellä osia kolmesta päivästä. Apostoli Pietari sanoi, että Jeesus oli tuonelassa eli Haadeksessa, mutta Jumala ei hylännyt häntä, sillä Jumala herätti hänet sieltä. – Apt. 2:31, 32.
Jeesus vertasi ystävänsä Lasaruksen tilaa kuolemassa unen tiedottomuuteen. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Minä menen herättämään hänet unesta.” Kun hänen opetuslapsensa eivät ymmärtäneet, niin ”Jeesus sanoi heille suoraan: ’Lasarus on kuollut.’” Lasaruksen ei kerrota kuvailleen mitään tietoisen elämän kokemuksia niiden neljän päivän ajalta, jotka hän oli kuolemantilassa. – Joh. 11:11–14.
Luvattu kuoleman hävittäminen Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin perusteella tarjoaa toivon meille kaikille, jotka olemme menettäneet rakkaita omaisiamme. Tietysti niiden auttaminen, jotka ovat kuolleet, vaatii enemmän kuin kuoleman hävittämisen. Se sisältää myös heidän tuomisensa takaisin ja elämän antamisen heille. Koska Kristuksen uhri on ”kaikkien edestä”, niin sen täytyy jollakin tavalla hyödyttää miljardeja kuolleita ihmisiä. (1. Tim. 2:5, 6) Se hyödyttääkin. Jumala lupaa hävittää Šeol-Haadeksenkin, yhteishaudan, eikä ainoastaan kuolemaa!
Tämä merkitsee hautausmaiden hävittämistä. Miten se voi tapahtua? Tyhjentämällä ne kuolleista, joita pidetään säälimättömästi haudassa. Jumala lupaa: ”Tuonelan kädestä minä heidät päästän, kuolemasta minä heidät lunastan. Missä on sinun ruttosi, kuolema, missä sinun surmasi, Tuonela?” (Hoos. 13:14; 1. Kor. 15:55) Kuvaillessaan näkyään apostoli Johannes sanoi: ”Meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen.” – Ilm. 20:13, 14.
JUMALAN MUISTI JA YLÖSNOUSEMUS
Tämä merkitsee omaisillemme ylösnousemusta kuolleista. Mikä siunaus! Miten ihmeellinen toivo ja lohtu! Se tapahtuu Jumalan muistin ja voiman myötävaikutuksella. Job rukoili Jumalaa kätkemään hänet tuonelaan eli Šeoliin ja muistamaan häntä jonkin aikarajan jälkeen. (Job 14:13) Hän ilmaisi siten, että hän piti kuolleita herätettävinä eikä unohdettuina ja iäksi menneinä. Epäilemättä tämän ymmärtäen se pahantekijä, joka surmattiin Jeesuksen rinnalla, pyysi tulla muistetuksi, kun Jeesus oli tuleva valtakuntaansa. – Luuk. 23:42.
Vaikka me olemme saattaneet tulla murheellisiksi muutamien kuoleman johdosta, niin ajattelehan, kuinka paljon enemmän Jumalaa on murehduttanut synnissä ja kuolemassa olevan ihmissuvun säälittävä tila lähes 6 000 vuotta. (Valit. 3:33; Hes. 18:32) Ja sen, kuinka paljon enemmän hän rakastaakaan niitä, jotka ovat kuolleet, ja huolehtii heistä, todistaa se, että hän muistaa kaikki yksityiskohdat heistä ja että hänen muistonsa heistä on pysyvä. Jollei yksi varpunen jää unohduksiin Jumalalta eikä putoa maahan hänen huomaamattaan, niin hän muistaa varmasti perusteellisesti ihmiset, jotka hän herättää kuolleista. – Matt. 10:29, 30; Luuk. 12:6, 7.
Meille, mutta ei Jumalalle, jää niistä, jotka ovat kuolleet, vähitellen yhä himmeämpi muisto. Siitä huolimatta me voimme muistaa monet vuodet henkilöitä kyllin hyvin palauttaaksemme mieleemme, millaisia he olivat, ja halutaksemme nähdä heidät jälleen. Kuinka paljon suuremmassa määrin Jumala tekeekään niin, hän kun rakastaa ihmiskuntaa niin paljon, että antoi ainosyntyisen Poikansa varatakseen sille ylösnousemuksen. (Joh. 3:16) Jumala muistaa kaiken ja voi tuoda henkilön, saman persoonallisuuden, todellisena ja kosketeltavana takaisin elämään tänne maan päälle. Koska Jumala voi, jos hän haluaa, tietää ennen lapsen syntymää täsmälleen, millaiset hänen kaikki persoonalliset piirteensä ovat – ja Raamattu kertoo tapauksista, joissa Hän on tehnyt siten – niin miten helppoa hänen onkaan muodostaa uudelleen sellaisen ihmisen elämänmalli sen jälkeen, kun tämä on elänyt ja ilmaissut näitä piirteitä! – 1. Moos. 16:11, 12; 25:23.
Jeesus Kristus antoi näytteen tästä kyvystä palauttaa ihminen kuolemasta kaikkine ominaispiirteineen – koko hänen henkilöllisyytensä – kun hän kutsui Lasaruksen haudasta. Lasaruksen aivosolut olivat tällöin jo varmasti turmeltuneet, tosiaan, hänen ruumiinsakin oli edennyt pitkälle kohti mätänemistilaa. Hänen sisarensa Martta sanoi: ”Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää.” Lasaruksen palauttaminen elämään vaati siis persoonallisuuden ja ruumiin uudelleen rakentamista. – Joh. 11:39–44.
JUMALAN SYVÄ KIINNOSTUS KUOLLEITA KOHTAAN
Älä ajattele siis milloinkaan, ettei Jumala välitä. Hän ei totisesti osoittanut välinpitämättömyyttä ihmiskuntaa kohtaan, kun hän lähetti ainosyntyisen Poikansa kärsimään kapinallisten ihmisten käsissä ja kuolemaan lunnaina. Eikä Jumala ole epäoikeudenmukainen, niin että hän antaisi lunnaiden hyödyn koitua vain harvojen hyväksi ja mennä suureksi osaksi hukkaan. Eihän hän muuten olisi henkeyttänyt apostoliaan kirjoittamaan: ”Sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi. . . . niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.” – Room. 5:19–21.
Miksei Jumala käytä sitten nyt voimaansa palauttaa elämään ne, jotka ovat kuolleet? Tässäkin ilmenee hänen laupeutensa, sillä hän ei palauta heitä kokemaan jälleen kauheita vastoinkäymisiä, jotka nyt ahdistavat ihmiskuntaa kuolemanvaaran uhatessa joka päivä. Hänen tarkoituksensa on pikemminkin palauttaa heidät eloon, kun hänen Messias-Kuninkaansa Jeesuksen Kristuksen vanhurskas hallitus on voimassa kaikessa maassa. Silloin on ympäristö ihanteellinen todelliselle elämälle onnessa. Miten Jehovan ja hänen Poikansa täytyykään katsoa eteenpäin kohti tuota aikaa vielä suurenmoisemmin odottein kuin me! – Apt. 17:31; 24:15.
VÄÄRÄT OPETUKSET RIISTÄVÄT LOHDUTUKSEN
Kun otamme huomioon Jumalan rakkaudelliset varaukset elävien sekä kuolleitten hyväksi, niin millaista jumalanpilkkaa onkaan pappien väittää Jumalan kiduttavan ihmisiä kiirastulessa tai ”helvetintulessa”! Kuinka julmaa ja sydämetöntä onkaan lisäksi, että nämä miehet keräävät rahaa suremaan jääneiltä sukulaisilta ja ystäviltä ollen muka auttavinaan henkilöitä eli sieluja jommassakummassa näistä kuvitelluista paikoista!
Esimerkki kiinnostuksen puutteesta niitä kohtaan, jotka ovat menettäneet omaisiaan, on Fransiskaanien messuyhdistyksen (Franciscan Mass League) pyhän Fransiskuksen munkkiluostarissa New Yorkin kaupungissa julkaisema traktaatti. Se kehottaa lukijaa: ”Kirjoittaudu nyt eläville tarkoitettuun messuyhdistykseen.” ”Älä luota liikaa siihen, että jälkeesi jäävät auttavat sinua, kun joudut Herran käsiin tuomiolla”, esite sanoo. ”Useimpien meidän osamme on: ’Poissa näkyvistä, poissa mielestä’.”
Sitten vihkosessa kehotetaan ilmoittamaan ”pois lähteneitä” sukulaisia ja ystäviä messuyhdistyksen jäseniksi, ”tavanomaisten uhrilahjojen jäsenyydestä” ollessa ”eläviltä 5 dollaria (20 mk). Tämä jäsenyys säilyy pysyvästi elämän jälkeen; kuolleilta 2 dollaria (8 mk)”. ”Rakkaat kuolleet omaisesi saattavat kärsiä kiirastulessa sinun takiasi”, traktaatti sanoo. Apokryfikirjasta, joka ei kuulu henkeytettyyn Raamattuun, on otettu lainaus: ”’On pyhä ja hyödyllinen ajatus rukoilla kuolleitten puolesta, jotta heidät vapautettaisiin synneistä’ (2. Makkab. 12:46).” – Engl. käänn.
Mutta huomattakoon, että Juudas Makkabilainen, jonka sanat tekstiin on lainattu, ei rukoillut otaksutussa kiirastulessa kärsivien sielujen puolesta, vaan heidän kuolleistanousemistoivonsa puolesta, kuten tekstiyhteys osoittaa. (Jakeet 43, 44) Ja jakeessa 45 ei niiden, jotka olivat kuolleet, sanota olevan kiirastulessa tai missään tietoisessa tilassa vaan ”uneen vaipuneita”.
Papit ovat opettamalla väärin kuolleitten tilasta ja käyttämällä hyväkseen kuolleita omaisiaan surevia ottaneet rahaa jäljelle jääneiden pelon ja avuttomuuden tunteitten kustannuksella. He ovat sen tähden itse asiassa syypäitä kiristykseen. He valehtelevat, esittävät Jumalan väärin ja riistävät eläviltä Raamatun antaman toivon ja lohdutuksen.
Jumalan varman lupauksen ja vakuutuksen perusteella elävät voivat toivoa täysin varmoina, että heidän kuolleet omaisensa palaavat ja saavat täyden mahdollisuuden elämään. Sitten he voivat Kristuksen valtakunnan hallinnon alaisuudessa, jota Jeesuksen rinnalla ollut pahantekijä odotti, osoittaa, ovatko he henkilöitä, jotka rakastavat ja tottelevat Jumalan ohjeita.
Mitä meidän elävien tulisi näin ollen tehdä tänä aikana varmistaaksemme sen, että olemme elossa lausumassa heidät tervetulleiksi takaisin kuolemasta ja todella avuksi heille? Meidän pitäisi tutkia Jumalan sanaa Raamattua ollaksemme nyt täysin kuuliaisia sen vanhurskaille periaatteille. Siten tekemällä saatamme varjeltua tämän nykyisen asiainjärjestelmän tuhossa, jonka kaikki todistukset ilmaisevat olevan hyvin lähellä. (Matt. 24:7–14, 34; Sef. 2:3) Miten suurenmoista tuleekaan olemaan lausua kuolleita jälleen tervetulleiksi ja osallistua näiden ylösnousseiden auttamiseen saamaan sitä ylevää tietoa Jumalasta, mikä johtaa iankaikkiseen elämään! – Joh. 17:3.
[Kuva s. 485]
Onko olemassa järkevää perustetta uskoa, että kuolleet tulevat elämään jälleen?