Raamatun totuus kuolleista antaa toivoa
Voitko antaa tosi lohdutusta sureville?
KUN joku lähiomainen häälyy elämän ja kuoleman välillä, on vielä toivoa, että ruumis voi sittenkin taistella menestyksellisesti pois sairauden tai onnettomuuden vaikutukset. Mutta kun hän on vaipunut kuolemaan, niin entä sitten? Onko toivo mennyt iäksi? Kun käyt sellaisessa surevassa kodissa, niin kykenetkö antamaan murehtiville jonkin lujan toivon? Vai tunnetko olevasi jossain määrin avuton heidän murhenäytelmänsä edessä?
Toivo keventää murheen taakkaa. Toivo kirkastaa sitä synkkyyttä, joka laskeutuu murehtijain ylle kuin paariliina. Mutta sen täytyy olla hyvin perusteltu tosi toivo. Sen on oltava toivo, joka perustuu kiistattomaan arvovaltaan. Sen täytyy olla totuus. Uskotko tällaisen lohduttavan toivon olevan saatavissa?
Saattaa olla, että kun joudut tilanteeseen, jolloin tällainen lohdutus on tarpeen, niin esität samoja surunvalitteluja, joita olet kuullut pappien lausuvan hautajaisissa. On totta, että monet ihmiset odottavat kirkoltaan lohdutusta murheen aikana, mutta monet saatetaan tuntemaan syvemmin menetys sen johdosta, mitä heitä on opetettu uskomaan kuolemasta.
ARVOTTOMAT LOHDUTTAJAT
Asetu sellaisten vanhempien asemaan, jotka murehtivat lapsensa kuolemaa. Miten menettelisit, jos pappi tulisi ja käskisi sinua olemaan surematta, koska Jumala otti lapsesi? Tällainen lausunto ei ole epätavallinen. Monet papit omaksuvat erään uskonnollisen kirjailijan lausuman näkökannan, joka oli tällainen: ’Kuka tietää, vaikka Jumala olisi ottanut lapsesi kotiin taivaaseen kääntääkseen sinunkin sydämesi taivaan puoleen?’ Lohduttaisiko se sinua? Se on itse asiassa pikemminkin katkeroittanut joitakuita, koska he jatkuvasti ihmettelivät, miksi rakkauden Jumala aiheuttaisi moisen menetyksen.
Ja mitä lohtua voidaan antaa niille lukuisille ihmisille, jotka odottavat kauhulla kuoleman saapumista? Heille on opetettu, ettei kuolema olekaan todellisuudessa kuolema, vaan sen sijaan rangaistusaika kauheissa kärsimyksissä väärintekijöille. Jotkut papit ovat eloisasti kuvailleet helvetin liekkejä ja mahtipontisesti puhuneet seurakunnilleen niiden ahdistusten loputtomuudesta, joita ”tuomitut” kärsivät. Millaista lohtua sinä voit tarjota sureville, jotka ovat joutuneet tällaisen pelossa pitävän uskonnon alaisiksi?
Ehkä jotkut ajattelevat viettäneensä suhteellisen kunnollista elämää. He voivat lohduttautua sillä ajatuksella, että ”kaikki hyvät ihmiset menevät taivaaseen”. Heidät on opetettu odottamaan tätä, mutta heillä saattaa olla epäilyksensä. Kuinka monta sellaista ihmistä, jotka tunnustavat omaavansa tällaisen odotteen ja jotka ovat halukkaita kuolemaan, sinä tosiasiassa tunnet? Useimmat ihmiset ajattelevat, että nykyinen elämä on parempi kuin epävarma tulevaisuus.
Mutta entä jos sellainen ihminen ei kuollessaan menekään todellisuudessa taivaaseen? Silloinhan surevia johdetaan harhaan. Et varmaankaan haluaisi tulla tällä tavalla harhaan johdetuksi. Sitä paitsi, vaikka saisitkin jonkin verran lohdutusta tuosta petoksesta, niin se olisi varmasti vain tilapäistä! Todellisen kestävän lohdutuksen, johon voimme turvautua varmoina, täytyy olla sopusoinnussa totuuden kanssa. Jos pidämme kiinni valheesta, jostain, mikä on vastoin Jumalan totuuden sanaa, niin koko Jumalan palvonnallamme ei ole mitään tarkoitusta, sillä Kristus sanoi, että Isää ”palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa”. – Joh. 4:23, 24, Um.
On tosiaan perin kiusallista mennä surutaloon, jollei ole muuta sanottavaa murehtiville kuin: ”Teidän rakkaannehan pääsee lopulta taivaaseen. Uskokaa vain.” Eikö ole luultavaa, että jotkut surevat katolilaiset ovat huolestuneita ajatellessaan, että kuolleen on ensin vietettävä pitkähkö kärsimyksen aika kiirastulessa, ennen kuin hän kelpaa taivaaseen?
MISTÄ VAIKEA TILANNE JOHTUU?
Onko koskaan mieleesi juolahtanut, mistä sellainen vaikea tilanne johtuu, että haluaisit lohduttaa surevia ystäviäsi ja sukulaisiasi, mutta sinulla ei ole tarjottavana heille mitään selvää toivonsanomaa? Sinulle on saatettu opettaa, että ihmisellä on jonkinlainen näkymätön sielu, joka lähtee ruumiista kuollessa ja asettuu asumaan muualle tietoisena luomuksena, joko taivaaseen, kiirastuleen tai ”tuliseen helvettiin”. Sinulle on saatettu opettaa myös, että on kuolleitten ylösnousemus. Jeesus Kristus antoi vakuutuksen kuolleista nousemisesta. – Joh. 11:25.
Mutta pysähtykäämme nyt ja harkitkaamme asiaa. Jolleivät kuolleet ole todella kuolleita vaan täysin eläviä jossain toisessa elämänpiirissä, niin miksi he tarvitsisivat ylösnousemusta? Jos kuollut sielu on määrätty iäksi ”tuliseen helvettiin”, niin miten tuo henkilö voitaisiin herättää kuolleista? Raamattu sanoo kuitenkin, että sekä ”vanhurskaat että väärät” herätetään. (Apt. 24:15) Ja jos kuollut sielu on mennyt taivaaseen, niin olisi vielä vähemmän syytä palauttaa sitä entiselleen ylösnousemuksessa. Se, joka on taivaassa, haluaisi varmasti pysyäkin siellä!
Jos on totta, että ihmisellä on ”kuolematon sielu”, niin silloin voisimme tietysti myöntää, että sielun täytyy kuollessa mennä jonnekin. Mutta jopa papitkin, jotka ovat kauan pitäneet kiinni tästä ajatuksesta, ilmaisevat nyt epäilyksiä asiasta. Australiassa erään presbyteeripapin kerrotaan esimerkiksi sanoneen: ”Teologisessa koulutuksessamme osoitettiin jokseenkin selvästi ja minun mielestäni sitovasti, ettei oppia sielun kuolemattomuudesta ole saatu Uudesta testamentista; että se on käsitys, joka näyttää olevan alkuisin kreikkalaisesta, varsinkin Platonin, filosofiasta.” Voidaanko mitään aitoa lohtua saada pakanafilosofiasta?
RAAMATTU ANTAA TOIVON
Uskonnollisen totuuden arvovaltainen lähde on Raamattu, Jumalan kirjoitettu sana. (Joh. 17:17) Jotta palvontasi olisi otollista Jumalalle, niin sen täytyy olla sopusoinnussa Raamatun totuuden kanssa. Palvonta, johon liittyy hämmennyttäviä oppeja kuolemasta ja kuolleille varatusta toivosta, ei voi miellyttää Jumalaa. Miten tärkeätä sen tähden onkaan niiden, jotka haluaisivat saada Jumalan suosion ja siunaukset, ottaa selville mitä hänen kirjansa Raamattu todellakin sanoo näin tärkeistä asioista!
Raamattu ilmoittaa, että jokainen ’sielu, joka tekee syntiä, kuolee’. (Hes. 18:4, 19) Ja sanaa ”sielu” on Raamatussa hyvin usein käytetty samassa merkityksessä kuin sanoja ”olento”, ”persoona” ja ”luomus”. Jumalan sana mainitsee ”kuolleen sielun” tai ”elävän sielun” aivan kuin puhuisimme kuolleesta tai elävästä ihmisestä. (Ks. 3. Moos. 23:30; 21:1, 11; 4. Moos. 5:2 ja 1. Moos. 2:7, joissa kohdissa viimeistä lukuun ottamatta suomalainen Raamattu on jättänyt sanan ”sielu” kääntämättä sanojen ”jokainen” ja ”kuollut” jälkeen.)
Miksi sielut eli ihmiset sitten kuolevat? Raamatun vastaus on esitetty Room. 5:12:ssa: ”Niinkuin yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” Ihmiset, nuoret ja vanhat, viisaat ja tyhmät, kuolevat siis siksi, että he ovat perineet väistämättömästi synnin. Ja kun he kuolevat, niin he ovat todella kuolleita, poissa olemassaolosta, eivätkä ole tietoisia mistään. Kuolleitten esitetään Pyhässä Raamatussa olevan syvässä unessa, missä ei nähdä unia. He eivät tiedä mitään eivätkä ole uudelleen tietoisia mistään, ennen kuin sinä päivänä, jolloin heidät herätetään kuolleista.
Katso todistukseksi näistä lausunnoista seuraavia merkityksellisiä raamatunpaikkoja: ”Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa [palkkaa, Um], vaan heidän muistonsa on unhotettu.” (Saarn. 9:5) ”Sillä kun Daavid oli aikanansa Jumalan tahtoa palvellut, nukkui hän [kuolemaan, Um] ja tuli otetuksi isiensä tykö ja näki katoavaisuuden.” (Apt. 13:36) ”Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan [hepr. šeoliin], piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi. Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle.” – Job 14:13–15.
Nämä Jobin sanat ovat täysin yhtäpitävät Kristuksen Jeesuksen lausuman ennustuksen kanssa: ”Hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa [muistohaudoissa, Um] ovat, kuulevat [minun ääneni] ja tulevat esiin.” (Joh. 5:28, 29) Keillään niistä kuolleista ihmisistä, jotka Jumala Kristuksen kautta armollisesti herättää elämään maan päälle samoin kuin Lasarus herätettiin elämään, ei ole mitään muistikuvaa kuolonunestaan kestipä se neljä päivää tai tuhat vuotta. (Joh. 11:11–17, 43, 44) Nuo kuolleista herätetyt tulevat kuitenkin takaisin elämään täysin erilaisissa olosuhteissa.
KUOLLEET PALAAVAT ELÄMÄÄN – PARATIISISSA!
Kristuksen tuhatvuotishallitus on silloin alkanut, koska hän on murskannut kaikki rauhan ja vanhurskauden viholliset. Hänen taivaallisen hallituksensa alaisuudessa toteutetaan maan päällä suurenmoisia muutoksia. Esimerkiksi maa muutetaan paratiisiksi, kauniiksi, rauhaisaksi ja hedelmälliseksi paikaksi. Kaikki ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodasta” jääneet jätteet puhdistetaan pois. Maa tulee Jumalan siunaamana tuottoisaksi. Sen hedelmät auttavat ihmiskuntaa edistymään täydelliseen terveyteen. – Ilm. 16:14, Um; 20:4; 21:1–4; 1. Kor. 15:25.
Nyt voit ehkä ymmärtää miksi Jeesus vastasi sillä tavalla kuin hän vastasi, kun hänen rinnallaan teloitettavana ollut pahantekijä pyysi häneltä: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Huomaa, ettei Jeesus luvannut hänelle, että hän tulisi olemaan taivaan valtakunnassa tai osana siitä – mikä etu myönnetään ainoastaan harvoille ihmiskunnasta valituille. Ei, vaan Jeesus lupasi tuolle pahantekijälle, että hän tulisi olemaan paratiisissa. Hän ei puhunut mitään ”tulisesta helvetistä” eikä kiirastulesta. Hänen lupauksensa on täysin sopusoinnussa sen seikan kanssa, että epävanhurskaatkin herätetään haudasta ja että heille tarjotaan tilaisuus paratiisillisissa olosuhteissa osoittautua arvollisiksi iankaikkiseen elämään. – Luuk. 23:39–43; 12:32; Apt. 24:15.
Eikö se ole suurenmoinen odote? Kuvittele rakkaat kuolleet omaisesi palautettuina takaisin elämään maan päälle noissa suurenmoisissa olosuhteissa! Kokonainen uusi tulevaisuus avautuu siten suunnattomille ihmispaljouksille, jotka ovat menneet kuolon uneen. Sen, että tulee olemaan suunnaton joukko epävanhurskaita samoin kuin vanhurskaitakin haudoista herätettyjä, osoittavat Ilm. 20:13:n sanat: ”Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.”
Pane merkille, ettei kysymyksessä ole joukkotutkiminen ja -tuomio, vaan ”kukin”, jokainen yksilö, tuomitaan ”tekojensa mukaan”. Se vie aikaa. Voimme myös olla varmoja siitä, ettei heitä tuomita heidän menneitten tekojensa perusteella, sillä silloin pahantekijällä, joka sai Kristuksen lupauksen, olisi hyvin vähän mahdollisuuksia. Päinvastoin ”joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä”. (Room. 6:7) Se, miten kukin suhtautuu Kristuksen taivaallisen valtakunnan rakkaudelliseen hallintoon noustuaan kuolleista, on hänen tuomionsa peruste. Ne, jotka alistuvat halukkaasti sen ohjaukseen, edistyvät suurenmoisesti kohti inhimillistä täydellisyyttä ja loputtoman elämän lahjan saamista?
TOISTEN LOHDUTTAMINEN
Voitko nähdä, miten lohdullinen tämä Raamatun totuuden sanoma voi olla lukuisille sureville ihmisille? Kuitenkin ainoastaan ne, jotka uskovat ja hyväksyvät Jumalan sanan, voivat vakuuttua näistä totuuksista. Kukaan, joka pysyy sellaisten kirkkojärjestelmien yhteydessä, jotka jatkuvasti opettavat oppeja, mitkä kätkevät tai kieltävät tämän ihmeellisen toivon, ei voi esittää vakaumuksellisesti tätä sanomaa toisille. Voit varmasti nähdä, ettei niillä, jotka hyväksyvät Jumalan sanan totuuden perustaksi, voi olla mitään yhteistä niiden kanssa, jotka sekoittavat Jumalan sanaan ihmisten perimätietoja ja teologisia teorioita! – 2. Tim. 3:2–5.
Kaikki kehitys aikanamme osoittaa sen päivän lähenevän, jona Jehova Jumala toteuttaa Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, tuhon. Niiden, jotka haluavat saada elämän paratiisimaassa, täytyy toimia nopeasti lähteäkseen ulos Suuren Babylonin monista uskontojärjestelmistä, olkoot ne sitten leimatut ”pakanallisiksi” tai ”kristillisiksi”. Ne kaikki ovat esittäneet tosi Jumalan väärässä valossa ja häväisseet häntä eivätkä ole antaneet tosi lohdutusta maan sureville. – Ilm. 18:4–8.
Sinäkin voit paeta babylonilaisen uskonnon yhteydestä. Miten? Liittymällä Jehovan todistajien yhteyteen. He ovat suuri joukko kristittyjä, jotka ovat jo erottautuneet tuosta tuomitusta järjestelmästä, joka on pitänyt voimassa Saatanan valheita ja pitänyt ihmisiä tietämättöminä Raamatun totuudesta. Sinäkin voit varustautua ’lohduttamaan kaikkinaisessa ahdistuksessa olevia sillä lohdutuksella, jolla Jumala lohduttaa palvojiaan’. (2. Kor. 1:4) Jehovan todistajat johtavat mielellään Raamatun kotitutkistelua sinulle ilmaiseksi. He lausuvat sinut myös tervetulleeksi valtakunnansaleissaan pidettäviin raamatuntutkistelukokouksiin. Sinä rohkaistut ihmeellisesti oppimaan kaiken Raamatun sykähdyttävästä toivon sanomasta kuolleille.