Tosi palvonta – menestyksellinen elämäntapa

”Tutkiskele [tätä lain kirjaa] päivät ja yöt, että tarkoin noudattaisit kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut teilläsi ja silloin sinä menestyt.” – Joos. 1:8.

1. a) Millaisen palvonnan ympärille suurin osa uskontoa keskittyy? b) Vertaa sitä tosi palvontaan.

USEIMMAT uskonnot korostavat palvonnan seremoniallisia eli ”sakramentillisia” puolia, samalla kun ne eivät tee juuri muuta kuin puhuvat tyhjiä sanoja siitä, että palvonnan pitäisi vaikuttaa ihmisen elämäntiehen. Siksi niiden uskonnolliset ohjelmat keskittyvät määräaikaisiin muotomenojen leimaamiin ”jumalanpalveluksiin”, joihin usein liittyy rahanpyyntö niiden kalliiden tarvikkeitten hankkimiseksi, jotka kuuluvat tällaiseen palvontaan. Tosi palvonta sen sijaan ei tähdennä muotomenoja. Vaikka siihen sisältyy säännöllinen yhteys toisiin palvojiin, niin se käsittää myös elämän kaikki muut puolet. Se on elämäntapa, elämäntie. Siitä syystähän Raamattu puhuu tosi kristillisyydestä ”Tienä” ja ”totuuden tienä”. – Apt. 9:2; 19:9; 2. Piet. 2:2.

2. a) Miten Jeesus ilmaisi, että palvontaan kuuluu enemmän kuin muotomenoja? b) Mitä ”hengessä” palvominen merkitsee?

² Jeesuskin antoi ymmärtää, että tosi palvonta on elämäntapa, kun hän sanoi samarialaiselle naiselle: ”Tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa . . . häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:23, 24) Jeesus tähdensi ’hengessä palvomista’ samalla tavalla kuin ’totuudessa palvomista’ ilmaisten toisen tärkeän palvonnan ulottuvuuden. Mitä ’hengessä palvominen’ merkitsee? Tekstiyhteydessä, keskustellessaan samarialaisen naisen kanssa Jeesus asetti tällaisen palvonnan sellaisen vastakohdaksi, joka käyttää näkyviä apukeinoja, kuten vuorta tai kaupunkia. (Jae 21) Sen sijaan että tosi palvoja turvaisi moisiin seikkoihin, jotka vaativat näkemistä tai kosketusta, hän uskoo ja säilyttää palvovan ”hengen” eli palvoo hengellismielisesti eli palvontahengessä ympärillään olevasta paikasta tai muista seikoista riippumatta. Näin hän palvoo hengessä, hänen sydänvirikkeensä panevat hänet palvelemaan Jumalaa sopusoinnussa sen hänen mielessään alituisesti olevan totuuden mukaisesti, joka hallitsee kaikkea, mitä hän tekee. – 2. Kor. 5:7.

3. Millaista palvontaa Jehova halusi alusta pitäen?

³ Tämä on yhtäpitävää sen kanssa, millä tavalla Jumala tarkoitti palvonnan tapahtuvan alusta pitäen. Hän ei säätänyt mitään nimenomaista muotomenoa eikä jumalanpalvelusjärjestystä, jota noudattaen ensimmäiset täydelliset ihmisluomukset olisivat voineet lähestyä häntä palvonnassa. Heidän piti palvella eli palvoa Luojaansa pääasiassa tekemällä uskollisesti hänen tahtonsa. Jumala ilmaisi tämän ”tahdon” heille, niin että he voivat elää sopusoinnussa olemassa olevien elämää koskevien todellisuuksien eli totuuden kanssa. (1. Moos. 1:28, 29; 2:16, 17, 19–25; Matt. 19:4, 5) Jumala olisi epäilemättä ajan mittaan ilmoittanut heille lisää totuuksia, jotka olisivat olleet välttämättömiä heidän maallisen kotinsa, perheensä ja toimintapiirinsä asianmukaiseksi laajentamiseksi. Heidän uskollinen tottelevaisuutensa näitä neuvoja kohtaan olisi tyydyttänyt tosi palvonnan päävaatimukset. Jos ensimmäinen ihmispari olisi valinnut tämän menettelytavan, niin nämä totuudet olisivat olleet heille ja heidän jälkeläisilleen elämäntapa. Heidän elämäntapansa olisi ollut menestyksellinen; se ei olisi voinut epäonnistua, koska se oli sopusoinnussa totuuden, todellisen asiaintilan, kanssa, johon sisältyi se tosiasia, että Jehovalla on suvereeni asema ja elämän antava voima.

SYNTI TUO LISÄYKSIÄ PALVONTAAN

4. Miksi eräät palvontamenot tulivat välttämättömiksi?

⁴ Mutta tosi palvonta sai synnin ja tottelemattomuuden tultua väistämättä joitakin uusia piirteitä sen mukauttamiseksi ihmiskunnan edessä oleviin uusiin todellisuuksiin. Nämä uudet palvonnan piirteet, joista toiset olivat palvontamenoja, olivat tilapäistä, joskin välttämätöntä, valaisevaa tarkoitusta varten. Nyt oli syntynyt erottava este epätäydellisen langenneen ihmiskunnan ja täydellisen Luojan välille. Tämän uuden suhteen tietoisuus oli painettava Aadamin jälkeläisten mieleen ja Jumalan keino rikkouman parantamiseksi oli tehtävä selväksi. Siitä syystä otettiin ajan mittaan käyttöön uhrit, papisto ja pyhäkkö näiden ”totuuksien” – ihmisen ja hänen Luojansa välillä nyt vallitsevan todellisen asiaintilan – valaisemiseksi.

5. a) Miten Raamattu selittää palvontamenojen eli seremonioiden tarkoituksen Lain alaisuudessa? b) Milloin ja miten ne loppuivat?

⁵ Kaikki nämä toimenpiteet olivat kuitenkin vain ”tulevan hyvän varjo”, eivät ”itse asiain todellista olemusta”, kirjoittaa apostoli Paavali. (Hepr. 10:1) Rituaali ja uhrit eivät siis itsessään olleet koko totuus, mutta ne varasivat perusteen totuuden ymmärtämiselle ja omaksumiselle, kun tuli ”määräaika” sen selvittämiselle Kristuksen Jeesuksen välityksellä. ”Juuri tämä [pyhäkkö] on kuvaus sitä määräaikaa varten, joka on nyt tullut, ja sen mukaisesti uhrataan sekä lahjoja että uhreja. Nämä eivät kuitenkaan kykene tekemään pyhää palvelusta suorittavaa omaltatunnoltaan täydelliseksi . . . Ne olivat lihaa koskevia oikeudellisia vaatimuksia, ja ne määrättiin olemaan siihen määräaikaan saakka, jolloin asiat oikaistaan.” (Hepr. 9:9, 10) Kun siis näiden ”oikeudellisten vaatimusten” tarkoitus tuli toteutetuksi Jeesuksen saapuessa, niin seremonioiden mukaisella palvonnalla ei ollut enää arvoa Jumalan silmissä. Sen oli väistyttävä todellisuuksien tieltä, ”sillä ne ovat tulevaisten varjo, mutta todellisuus kuuluu Kristukselle”. (Kol. 2:16, 17) Jeesuksesta itsestään tuli silloin ”tie ja totuus”. – Joh. 14:6; 1:17.

MUUTTUMATTOMIA TOTUUKSIA VAADITAAN AINA

6. Mikä on aina ollut tosi palvonnan välttämätön osa?

⁶ Vaikka nämä ”oikeudelliset vaatimukset” olivatkin israelilaisille välttämättömät jonkin aikaa, niin ensisijainen paino Jehovan palvonnassa on aina ollut niiden totuuksien mukaan elämisellä, jotka eivät koskaan muutu. Usko, vanhurskaus, oikeudenmukaisuus, vapaus verivelasta, totuudellisuus ja tottelevaisuus Jumalan ilmaistua tahtoa kohtaan ovat aina olleet tärkeimmät suosituskirjeet Jumalan luo pääsylle. Aina on pitänyt paikkansa, että ”se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän”, on voinut nousta Jehovan vuorelle, eikä se, joka vain kantaa lahjoja Jumalalle. (Ps. 24:3–6; 15:1–4; Sananl. 3:32) Nämä totuuden perusperiaatteet ovat elämäntie, joka on pysynyt muuttumattomana alusta lähtien. Miika kysyy: ”Mitä tuoden minä voisin käydä Herran eteen, kumartua korkeuden Jumalan eteen? Käynkö hänen eteensä tuoden polttouhreja, vuodenvanhoja vasikoita? . . . Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?” – Miika 6:6–8; Hoos. 6:6; 1. Sam. 15:22.

7. a) Mitä Jehova todella haluaa meiltä? b) Miksi Jehovan tie vetää ”luonnostaan” puoleensa?

⁷ Jehova ei ole mielivaltainen eikä kohtuuton siinä, mitä hän vaatii meiltä. Hän pyytää luomuksiltaan ainoastaan sitä, mitä heidän pitäisikin tehdä häntä ja lähimmäisiään kohtaan. ’Vaeltaminen Jumalamme edessä’ totuuden tiellä on sopusoinnussa sen lain kanssa, jonka Jehova ’kirjoitti sydämeemme’ luodessaan ensimmäiset esivanhempamme. (Room. 2:14, 15) Tämä omatunto eli sisäinen oikean ja väärän taju tuntee luonnostaan viehtymystä totuuden tiehen. Totuus kuulostaa, tuntuu näin ollen oikealta niistä perityn omantunnon rippeistä, jotka ihmisissä on jäljellä. Paavali saattoikin näin ollen sanoa: ”[Me] olemme luopuneet hävettävistä luihuuksista [vääryyksistä, valheista] . . . tekemällä totuuden ilmeiseksi me suosittelemme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan nähden.” – 2. Kor. 4:2; 5:11; 6:4–10.

MENESTYKSELLINEN ELÄMÄNTAPA

8. Mikä erottaa totuuden teorioinnista? Valaise.

⁸ Ne, jotka valitsevat elämäntiekseen, elämäntavakseen totuudessa vaeltamisen, palkitaan arvokkaalla edulla. Totuus menestyy käytännössä. Kun tiedemiehet keksivät jotakin, minkä he ajattelevat olevan tieteellinen periaate, niin sen täytyy ensin kestää tosi käytännön koe, jotta sen voitaisiin tunnustaa olevan enemmän kuin pelkkää teoriaa. Sen täytyy menestyä käytännöllisillä tavoilla: laitteitten suunnittelussa, sairauden parantamisessa jne. Mutta elollisten ollessa kysymyksessä älyniekat, filosofit ja uskonnolliset johtohenkilöt, jotka tekevät paljon ihmisten ajattelun ja käyttäytymisen muokkaamiseksi nykyään, ovat jättäneet suorittamatta tämän kokeen. Se, mitä he sanovat ja kirjoittavat, kuulostaa usein hyvältä. Se on saatettu pukea vakuuttavaan kieliasuun, ja sitä on ehkä tuettu monin hyvin sanoitetuin todisteluin, mutta useimmat heidän elämää koskevista teorioistaan eivät kestä totuuden koetta. Kuinka niin? Ne eivät tepsi! Heidän käytäntöön pantujen filosofioittensa onnettomia seurauksia on kaikkialla ympärillämme.

9. Mikä todistaa, että tosi palvonta johtaa menestykselliseen elämäntapaan?

⁹ Päinvastoin taas Raamatun kertomus Jumalan palvelijoitten luottavaisesta, tarkoituksellisesta elämästä menneisyydessä sekä niiden elämästä, jotka noudattavat totuutta nykyään, todistaa, että tosi palvonta on ainoa todella menestyksellinen elämäntapa. Tottelevaisuus Jumalan käskyjä kohtaan on aina erottanut tosi palvojat aikalaisistaan. Kuten edellisessä kirjoituksessa tarkastelimme, muinainen Israel erottui korkeampitasoiseksi aikanaan niin kauan kuin se piti uskollisesti kiinni Mooseksen kautta annetussa ’Laissa olevan tiedon ja totuuden rungosta’. (Room. 2:20; Joos. 1:8; Neh. 9:13) Ensimmäisen vuosisadan kristillisyys teki myös syvän vaikutuksen niiden elämäntapaan, jotka ottivat sen vastaan. Kuuluisa historioitsija John Lord sanoo:

”Kristillisyyden todelliset suursaavutukset ilmenivät siinä, että se teki hyviä ihmisiä niistä, jotka tunnustivat sen oppeja . . . Meillä on todisteet heidän nuhteettomasta elämästään, moitteettomasta siveellisyydestään, hyvästä kansalaiskunnostaan ja kristillisistä hyveistään.” – The Old Roman World.

”Totuuden tie” oli menestyksellinen heille, ja se on menestyksellinen nytkin niiden keskuudessa, jotka todella noudattavat sitä. – 2. Piet. 2:2.

MITEN TOTUUS MENESTYY

10, 11. a) Millä tavalla monet papit suhtautuvat Raamatun moraalimittapuihin elämäntapana? b) Osoita, miksi heidän katsantokantansa ei päde.

¹⁰ Useimmat nykyaikaiset filosofit ja uskonnolliset johtohenkilöt yrittävät vesittää Raamatun todellisia normeja puoltamalla ”uutta moraalia”. Jumalan laki sanoo, että haureus ja aviorikos ovat pahoja ja vääriä joka tapauksessa. (1. Kor. 6:18; 1. Tess. 4:3; 2. Moos. 20:14) Mutta papilliselle ajattelulle on tyypillistä se, mitä Yhdysvaltain Michiganin yliopiston katolinen ylioppilaspastori kirjoitti neuvontapalstallaan. Neuvoessaan erästä kihlaparia, joka oli lykännyt avioitumista monien ”huomioon otettavien näkökohtien” takia ja jolla ”oli satunnaisia sukupuolisuhteita”, tämä pappi sanoo: ”Me voisimme kutsua heitä haureellisiksi ja helposti suhtautua heihin sen mukaisesti . . . Ehkä he ovat jyrkän laillisessa merkityksessä rikkoneet lain kirjainta vastaan, mutta ovatko he rikkoneet niitä arvoja vastaan, jotka sisältyvät tähän lakiin? Ovatko he avionrikkojia? Varmasti eivät! . . . Kukapa meidän keskuudessamme ei olisi antautunut jonkinlaiseen tyydyttämiseen, joka ei ole ollut aivan oikein, tyynnyttääkseen sydämessämme olevaa huutavaa yksinäisyyttä?” Epäilemättä monet, jotka ovat tämän ja toisten hänen kaltaistensa pappismiesten opastuksessa, antautuvat sellaisiin tyydytystapoihin, jotka ’eivät ole aivan oikein’. Mutta onko heidän elämäntapansa menestyksellinen?

¹¹ Jumalan laeissa ilmaistua totuuden tietä ei voida pitää pilkkana! Ne, jotka noudattavat moista ihmistekoista ajattelua, korjaavat satona avioeroja ja rikkoutuneita koteja, rehottavia sukupuolitauteja ja valtaisan määrän muita pulmia, jotka tulevat, kun ei olla uskollisia kunnialliselle avioliitolle. (Gal. 6:7, 8; Hepr. 13:4) Valaisten yhtä puolta tässä asiassa eräässä lääketieteellisessä julkaisussa (Medical World News) kirjoittava lääkäri varoittaa, että vapautuminen jyrkemmistä asenteista sukupuoliasioissa ”ei johda ehdottomasti vapauteen tai jos johtaa, niin ainoastaan toisten vapauksien”, sellaisten kuin sairaudesta vapaana säilymisen, ”kustannuksella”. Hän vakuutti, että ”moraalisuus on usein terveyskysymys”.

12, 13. Osoita, miksi totuus elämäntapana menestyy, kun sitä sovelletaan a) tupakointiin, b) verensiirtoihin.

¹² Raamatun periaatteitten soveltaminen ruumiimme pitämiseen puhtaana ja saastumattomana valaisee myös sitä, miten totuus vaikuttaa käytännöllisellä tavalla. Tosi palvojat välttyvät sen saastutuksen vahingollisilta vaikutuksilta, joita tupakka aiheuttaa sen orjan elimistöön. (2. Kor. 7:1; Room. 12:1) Heidän halunsa palvella Jumalaa ’koko sielustaan’ ja ’koko voimastaan’ varjelee heidät antamasta vuosia elämästään ja voimastaan tupakan orjuuteen. (Mark. 12:29, 30; Room. 6:19) Tri Robert Dupont, Yhdysvaltain kansallisen huumausaineitten väärinkäytön tutkimuslaitoksen johtaja, leimasi äskettäin tupakan ”mahdollisesti tappavimmaksi huumausaineeksi yhteiskunnassamme . . . Ihmisillä, jotka käyttävät savukkeita, on sama pulma kuin heroiinin käyttäjillä” vaikeasti hallittavan orjuutensa takia. Keuhko-, suu- ja kurkkusyövän samoin kuin sepelvaltimotaudinkin suuri vaara on hyvin tunnettu. Viimeaikaiset tutkimukset ovat ehdottomasti yhdistäneet tupakoinnin mahahaavoihin ja halvauksiin. Tupakoivien äitien lapset ovat huomattavasti lyhyempiä, kevyempiä ja henkisesti hitaampia. Synnynnäisten sydänvikojen mahdollisuus ja kuolleisuus lähellä syntymää on suuresti lisääntynyt. Eikö ”totuuden tie” ole paljon menestyksellisempi?

¹³ Verensiirron vaarojen ja ilman verta suoritettujen leikkausten etujen lisääntyvä tuntemus osoittaa oikeaksi Raamatun käskyn ’karttaa . . . verta’. (Apt. 15:20, 28, 29) Kaksi kirurgia St. Barnabas -sairaalasta New Yorkin kaupungista iloitsee tällaisten leikkausten onnistumisesta ja viittaa niiden etuihin:

”On sitä paitsi ilahduttavaa, ettei tarvitse olla huolissaan sellaisista kokoveren siirtojen komplikaatioista kuin allergisesta tai hemolyyttisestä reaktiosta, munuaistoiminnan lakkaamisesta ja maksatulehduksesta.” – New Yorkin osavaltion Journal of Medicine.

Totuuden tie menestyy totisesti käytännössä!

14, 15. Vertaa oikean ja väärän palvonnan menestymistä suhtautumisessa sotilaallisiin selkkauksiin.

¹⁴ Eräs totuus, joka on kestänyt todellisen käytännön kokeen, on se, jonka Jeesus lausui: ”Kaikki jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” Tämä totuus sopii yhteen siihen läheisesti liittyvän johtopäätöksen kanssa: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Matt. 26:52; Joh. 13:35) Mutta New Catholic Encyclopedia (Uusi katolinen tietosanakirja, vuoden 1967:n painos) sanoo, että on olemassa toinenkin tie, kun se väittää, että ei ole olemassa ”mitään [olennaista] ristiriitaa oikeudenmukaisen sodan ja sen Kristuksen käskyn välillä, että meidän tulee rakastaa vihollisiamme. Oikeudenmukainen sota ilmaisee vihaa pahaa tekoa kohtaan eikä pahantekijää kohtaan. . . . Katolilaisilla on varmasti vapaus muodostaa oma mielipiteensä siitä, tullaanko oikeutukseen vaadittavat olosuhteet todennäköisesti täyttämään.” Miten tällainen opastus toimii käytännössä?

¹⁵ Melkein yhtenä miehenä katolilaiset ja protestantit ’muodostivat omat (vastakkaiset) mielipiteensä’ molemmilla puolilla kahdessa maailmansodassa vastoin totuuden tietä. Entä seuraukset? Se ei johtanut menestykseen. He teurastivat miljoonittain toisia katolilaisia ja protestantteja osoittaen kiistattomasti, että he eivät olleet Kristuksen rakastavia opetuslapsia eivätkä totuudessa. Historioitsija J. S. Conway sanoo kuitenkin:

”Päinvastoin kuin suuret kirkkokunnat, jotka alistuivat, Jehovan todistajat pitivät fanaattisuuteen [kuolemaan] saakka kiinni opillisesta vastustuksestaan. Sellainen vastarinta oli erittäin harvinaista. . . . He perustivat menettelynsä Raamatun käskyyn ja kieltäytyivät tarttumasta aseisiin . .  Yksikään toinen lahko ei osoittanut lähestulkoonkaan yhtä lujaa päättäväisyyttä joutuessaan silmätysten Gestapon hirmuvallan täyden voiman kanssa.” – The Nazi Persecution of the Churches, s. 196, 198, 199.

Vain ketkä saattoivat sanoa noiden historian kahden mitä häpeällisimmän suurpalon jälkeen noudattaneensa totuuden tietä?

16, 17. a) Miten Raamatun totuus hallituksesta käy ilmi? b) Miksi Jumalan valtakunnan hallitus on menestyksellinen? Valaise.

¹⁶ Raamatun periaatteet ihmiskunnan edessä nykyään olevan suurimman kiistakysymyksen – maailmanhallituksen – suhteen osoittautuvat myös totuudeksi. ”Ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen” eikä ole ”miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa”, ovat kauan sitten lausuttuja totuuksia. (Saarn. 8:9; Jer. 10:23) Ihmiselämän realiteetit vaativat hallitusta, joka on parempi kuin se, minkä ihmiset voivat aikaansaada. Tuhansien vuosien pituinen ihmisen historia on todistanut tämän kiistattomasti. Kuten eräässä uutiskommentissa valitetaan, nyt ”on ilmeistä, että johtajat ovat kaikkialla menettäneet arvovallan ja uskottavuuden. . . . kaikenlaiset hallitukset kaikenlaisissa maissa ovat vaikeuksissa, koska ne eivät herätä luottamusta kykyynsä ratkaista ongelmia, jotka suuresti huolestuttavat niiden kansalaisia”. – New York Times, 15.5.1974, s. 2.

¹⁷ Kuitenkin on nykyään olemassa hallitus, joka menestyy siinä, missä kaikki muut epäonnistuvat. Miksi? Siksi, että se ei ole vain yksi uusi ihmistekoinen hallitus. Se on Jumalan valtakunnan hallitus, joka varaa nyt hallinnon totuuden tielle maan päällä. Kaksi miljoonaa uskollista alamaista yli 200 maassa tukee vapaaehtoisesti ja innokkaasti sen toimintaperiaatteita ruumiillisesti, henkisesti ja aineellisesti. Sen perustuslakia ja lakikokoelmaa (Raamattua) pannaan täytäntöön kaupunginkaltaisten paikallisseurakuntien välityksellä paljon tehokkaammin kuin maallisten hallitusten lakeja missään maassa. Täten kristillinen seurakunta toimii ”totuuden pylväänä ja tukena” ja edistää tottelevaisuutta tai poistaa jokaisen, joka ei ole halukas pysymään totuuden tiellä. (1. Tim. 3:15; 1. Kor. 5:6–13) Tämän Valtakunnan hallituksen alamaiset saavat vertaansa vailla olevaa valistusta totuudessa niiden oppikirjojen välityksellä, jotka muodostavat yli puolet maailman kaikkien aikojen kymmenestä parhaasta menekkikirjasta.a Tämä Valtakunnan hallitus menestyy ja tulee yhä menestyvämmäksi joka päivä, koska se perustuu totuuteen.

MENESTYKSEN AVAIN

18. Mitä etuja totuus elämäntapana tuo?

¹⁸ Ne, jotka haluavat tehdä totuudesta elämäntapansa, suhtautuvat tapahtumiin ja olosuhteisiin realistisesti. Koska nämä kristityt ymmärtävät ihmiskunnan tilaa koskevan totuuden, niin se auttaa heitä osoittamaan rakkautta toisia kohtaan apua tarvitsevina ihmisinä. Heidän perheensäkin heijastavat niitä etuja, jotka johtuvat siitä, että noudatetaan perheen johtoasemaa ja lasten kasvattamista koskevia Raamatun luotettavia neuvoja. (1. Piet. 2:12; Ef. 5:33; 6:1–4) Se, että he tuntevat Raamatun ennustusten perusteella totuuden tulevaisuudesta, lievittää nykyisyyden aiheuttamaa pettymystä ja antaa heille luottavaisen, iloisen tulevaisuudennäkemyksen ilman pelkoa. – Sananl. 3:25, 26.

19, 20. a) Mitä toiset huomaavat tosi kristityn elämäntavasta? b) Miksi ne, jotka kiittävät Jehovan todistajia mutta tuomitsevat kuitenkin heidän uskomuksensa, ovat järjettömiä? c) Mitä meidän tulisi rukoilla?

¹⁹ Toiset huomaavat useasti tällaisen elämäntavan menestyksen. Havainto, joka esitettiin näistä kristityistä Washingtonissa (D.C.) ilmestyvässä sanomalehdessä Jehovan todistajien konventin aikana, viittaa alkulähteeseen:

”Heidän voimakas arvonantonsa säädyllistä henkilökohtaista käytöstä kohtaan on piristävä lääke kaupungille . . . He eivät ole täällä pyytämässä mitään, he sanovat, vaan ovat ’vain täällä puolustamassa Raamattua ja sen periaatteita ainoana käyttökelpoisena ratkaisuna ihmiskunnan onnettomuuksiin’.”

Siinä on menestyksen avain! Jumalan sana, Raamattu, on ”käyttökelpoinen”. Se menestyy käytännössä.

²⁰ Ennen kuin Rochesterissa New Yorkin osavaltiossa ilmestyvä Democrat and Chronicle mainitsi artikkelissaan, että ”todistajista huomaa, että he elävät uskontonsa mukaisesti joka päivä”, se sanoi: ”Miten paljon tahansa muiden uskontojen kannattajat ovatkin eri mieltä todistajien joistakin raamatuntulkinnoista, he suhtautuvat uskomuksiinsa vakaasti ja vilpittömästi.” Eikö ole järjetöntä, että usein juuri ne, jotka kiittävät Jehovan todistajia heidän käytöksestään, samalla tuomitsevat heidän ”raamatuntulkintansa”? Mikä tekee Jehovan todistajien käytöksen erilaiseksi? Eivät suinkaan he ole syntyneet sellaisiksi? Eivät toki! Juuri näiden ”raamatuntulkintojen” takia Jehovan todistajat ovat sellaisia kuin ovat. Heidän uskomuksensa ovat Raamatusta saatua totuutta ja ovat heille elämäntapa, elämäntie. Siksi he kykenevät menestymään, kun muut epäonnistuvat. Jehovan todistajat voivat näin ollen syystä rukoilla täysin luottavaisina psalmistan tavalla: ”Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi.” ”Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua.” Ihmisestä, joka näin vaeltaa, psalmista sanoo: ”Sen [Jehova] neuvoo tielle, joka hänen on valittava. Hänen sielunsa saa nauttia hyvää, ja hänen jälkeläisensä perivät maan.” – Ps. 86:11; 25:5, 12, 13.

[Alaviitteet]