Mikä on Raamatun kanta?
Minkä palvonnan Jumala hyväksyy?
”JUMALA on Henki, ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:24) Tämän Jeesus Kristus sanoi samarialaiselle naiselle Sykarissa osoittaen, mitä Jumala vaatii palvonnan suhteen. Mutta miten voidaan palvoa ”hengessä ja totuudessa”?
Ehkä tarkastelemme lähemmin samarialaisen naisen ja Jeesuksen Kristuksen välistä keskustelua saadaksemme kokonaiskuvan siitä, mistä on kysymys: ”Meidän esi-isämme”, nainen sanoi, ”palvoivat tällä [Garissimin] vuorella, mutta te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa pitäisi palvoa.” ”Jeesus sanoi hänelle: ’Usko minua, nainen: tulee hetki, jolloin ette palvo Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te palvotte sitä, mitä ette tunne; me palvomme sitä, minkä tunnemme, koska pelastus on lähtöisin juutalaisista. Kuitenkin tulee hetki, ja se on nyt, jolloin tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isähän etsii senkaltaisia palvomaan häntä.’” – Joh. 4:20–23.
Toisin kuin juutalaiset, samarialaiset palvoivat Garissimin vuorella, jonka he väittivät olevan Jumalan pyhä vuori. Heillä ei kuitenkaan ollut perusteluja tälle. Mooseksen viisi kirjaa, jotka he hyväksyivät henkeytettyinä Kirjoituksinaan, eivät oikeuttaneet heitä pitämään Garissimin vuorta pyhänä. Ilmeisesti antaakseen vahvistusta uskolleen samarialaiset muuttivat erään kohdan viidennessä Mooseksen kirjassa ”Eebalin” sijasta ”Garissimiksi”. (5. Moos. 27:4) Koska samarialaiset kieltäytyivät hyväksymästä muita Raamatun henkeytettyjä heprealaisia kirjoituksia, heillä oli sitä paitsi vain epätäydellinen kuva tosi Jumalasta Jehovasta. Sen tähden Jeesus saattoi oikein sanoa samarialaiselle naiselle: ”Te palvotte sitä, mitä ette tunne.”
Juutalaiset saattoivat toisaalta vedota henkeytettyyn Raamattuun tukeakseen palvomistaan Jerusalemissa. Esimerkiksi 1. Kuningasten kirjan 14:21 puhuu Jerusalemista ”kaupunkina, jonka Herra oli valinnut kaikista Israelin sukukunnista, asettaakseen nimensä siihen”. Sopusoinnussa Jerusalemin valinnan kanssa israelilaiset palvoivat siellä, kuten oli kehotettu 5. Mooseksen kirjan 12:5, 6:ssa: ”Se paikka, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee teidän sukukuntienne alueelta ja johon hän asettaa nimensä asuaksensa siellä, se etsikää, ja mene sinne. Ja sinne viekää polttouhrinne ja teurasuhrinne, kymmenyksenne, kätenne anti, lupausuhrinne ja vapaaehtoiset uhrinne sekä raavaittenne ja lampaittenne esikoiset.”
Ne juutalaiset, jotka hyväksyivät Raamatun heprealaiset kirjoitukset ja palvoivat niiden ohjeiden mukaan, tunsivat Hänet, jota he palvoivat. Mikään muu palvomistapa ei ollut hyväksyttävä kuin se raamatullinen järjestely, jonka keskuksena oli Jerusalemin temppeli. Lisäksi Messias, kuningas Daavidin jälkeläinen, oli juutalainen. Ja vain hänen välityksellään pelastus on mahdollinen. Jopa ne samarialaiset, jotka kuulivat sen naisen todistuksen, jolle Jeesus puhui, tunnustivat tämän tosiasian. He sanoivat hänelle: ”Emme usko enää sinun puheesi johdosta, sillä olemme itse kuulleet ja tiedämme, että tämä mies on varmasti maailman pelastaja.” (Joh. 4:42) Siis ’pelastus todella oli lähtöisin juutalaisista’.
Vaikka juutalaisilla oli raamatullinen peruste Jerusalemin pitämiselle Jumalan palvonnan keskuspaikkana, Jeesuksen vastaus samarialaiselle naiselle osoitti, että tämä palvontajärjestely ei tullut jatkumaan. Uhrit, juhlat, papisto ja muut seikat, jotka muodostivat osan juutalaisten palvontajärjestelystä, olivat tulevien suurempien asioitten varjo. Puhuen lain eri varauksista Raamattu sanoo: ”Ne ovat tulevaisten varjo, mutta todellisuus kuuluu Kristukselle.” (Kol. 2:17) ”Sillä koska laissa on tulevan hyvän varjo mutta ei itse asiain todellista olemusta, ihmiset eivät voi koskaan samoilla uhreilla, joita he vuodesta vuoteen alituisesti uhraavat, tehdä lähestyviä täydellisiksi.” – Hepr. 10:1.
Näin ollen Messiaan, jolle todellisuus kuuluu, ilmaantumisen mukana oli tullut palvontaa koskevien muutosten aika. Palvonta ei enää olisi riippuvainen näkyvien asioiden tai maantieteellisten paikkojen olemassaolosta tai käytöstä. Tosi palvoja ei olisi riippuvainen näkö- tai tuntoaistista. Paikasta ja ulkonaisista seikoista huolimatta hän säilyttäisi palvovan asenteen. Hän ei palvoisi minkään sellaisen avulla, jonka hän voisi nähdä tai tuntea, vaan hengessä, voimassa, joka panee osoittamaan hengellisten asioitten arvostusta. Hengessä palvomiseen ei näin ollen voisi sisältyä epäjumalien tai muiden aineellisten kohteiden käyttö palvonnan apuna.
Jumalan palvomiseksi totuudessa vaaditaan, että palvonta on sopusoinnussa hänen Sanassaan Raamatussa olevan totuuden kanssa. Tähän sisältyy Jeesuksen Kristuksen tunnustaminen ainoaksi kanavaksi, jonka kautta voi oikein lähestyä Isää. Jeesus Kristus sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä. Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6) Näin ollen, jos ponnistelee lähestyäkseen Jumalaa jonkun muun kautta kuin Jeesuksen Kristuksen kautta, niin ei palvo ”totuudessa”.
Samoin ei myöskään hyväksyttäisi yritystä palvoa Jumalaa Mooseksen laissa esitetyn järjestelyn mukaan. Tässä järjestelyssä oli vain varjo, ei koko totuutta. Jeesus Kristus täytti Lain varjot paljastaen, että hän oli se totuus, johon nuo varjot viittasivat. Tästä syystä hän saattoi viitata itseensä ”totuutena”. Ilman Jeesusta Kristusta on siis mahdotonta palvoa totuudessa.
Mutta tosi palvonta ei rajoitu siihen, mitä ehkä kutsuttaisiin ”pyhiksi töiksi”. Siihen sisältyy koko elämä. Kristitty opetuslapsi Jaakob kirjoittikin: ”Palvontamuoto, joka on Jumalamme ja Isämme näkökannalta puhdas ja saastumaton, on tämä: orvoista ja leskistä huolehtiminen heidän ahdistuksessaan ja itsensä suojeleminen maailman tahroilta.” (Jaak. 1:27) Hyväksyttävä palvonta sisältää todellisen hyvän tekemisen tarvitseville ja kieltäytymisen tulemasta maailman halventavien, rakkaudettomien tapojen tahraamiksi. Se merkitsee kateuden, riidanhalun, ylpeyden, kielen väärinkäytön, itsekkäitten riitojen tai taistelujen ja muiden senkaltaisten karttamista. Se vaatii sen ylhäältä tulevan viisauden heijastamista, jonka kuvaillaan olevan ”ennen kaikkea siveellisesti puhdas, sitten rauhaisa, järkevä, altis tottelemaan, täynnä armoa ja hyviä hedelmiä, se ei tee puolueellisia erotuksia eikä ole ulkokultainen”. – Jaak. 3:1–4:4.
Jos siis haluat palvoa Jumalaa ”hengessä ja totuudessa”, pidä itsesi puhtaana maailman jumalattomista tavoista. Ole innokas auttamaan todella tarvitsevia. Hylkää jumalankuvat ja muut aineelliset palvonnan kohteet, joita ihmiset käyttävät Jumalan palvomisen apuna. Lähesty Luojaasi sen välityksellä, jonka Hän on asettanut – Jeesuksen Kristuksen – ja tee se sopusoinnussa Jumalan koko sanassa paljastetun koko totuuden kanssa.