25. Mitä seuraa siis hänen lihansa ravinnoksi käyttämisestä ja hänen verensä juomisesta? Ja mitä ’elämä teissä’ tarkoittaa tässä?

²⁵ Huomaa Jeesuksen sanoneen tässä, että ne, jotka juovat hänen vertaan sekä syövät hänen lihaansa, pysyvät yhteydessä hänen kanssaan, ja hän pysyy yhteydessä heidän kanssaan. Tämä merkitsee sitä, että heistä tehdään hänen ruumiinsa jäseniä, kun heidät kastetaan Kristukseen ja siten hänen kuolemansa kaltaiseen kuolemaan. Jeesuksen ruoka oli Isänsä tahdon tekeminen, ja he ravitsevat itseään Jeesuksen lihalla tekemällä Jumalan tahdon yhdessä Jeesuksen kanssa ja saattavat sen päätökseen niinkuin hänkin. (Joh. 4:34) Jos hänen opetuslapsensa eivät noudata tätä menettelyä, niin heissä ei ole elämää. ’Elämä teissä’ ei merkitse ehdottomasti luontaista elämää eli kuolemattomuutta taivaissa, vaan se tarkoittaa samanlaista kuin se, minkä Jeesus mainitsi sanoessaan: ”Hetki on tulossa, ja se on nyt, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja ne, jotka kuulevat, elävät. Sillä aivan niinkuin Isällä on itsessään elämän lahja, niin hän on suonut Pojankin omata itsessään elämän lahjan.” (Joh. 5:25, 26, Um; Knox) Siis se, että Kristuksen ruumiin jäsenillä on ’elämä itsessään’, merkitsee sitä, että he jakavat Jeesuksen kanssa edun antaa hänen uhraamansa elämän tuottaman hyödyn kuuliaiselle ihmiskunnalle hänen valtakuntansa tuhannen vuoden aikana. Heistä tulee hänen taivaallinen morsiamensa, ”Karitsan vaimo”. Sellaisena he osoittavat äidillistä hellyyttä ”Iankaikkisen isän, Rauhanruhtinaan”, Jeesuksen Kristuksen, maallisia lapsia kohtaan. (Ilm. 19:7–9; 21:9, 10; Jes. 9:5) ”Pieneen laumaan”, ”morsian”-luokkaan, kuuluvat ovat siis ainoita, jotka juovat ihmisen Pojan verta sekä ravitsevat itseään hänen lihallaan. Mutta Jeesus ei puhunut Johanneksen 6:25–38 muistoillallisesta niiden juutalaisten kanssa, joista monet hylkäsivät sitten hänet.

Kelvollisella tavalla osallistuminen

1. Mitä Paavali käsittelee 1. Korinttolaiskirjeessään muistonviettokysymyksensä yhteydessä?

VIITATESSAAN muistoon eli Herran illalliseen ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessään apostoli Paavali ei käsitellyt kysymystä, kenen tulee osallistua vertauskuviin, vaan mitä vertauskuvat merkitsevät ja miten niihin tulee osallistua kelvollisesti eli kelvollisella tavalla.

2. Miten nuo korinttolaiset eivät viettäneet johdonmukaisesti muistoa, kelvollisella tavalla ja omaksi hyväkseen?

² Hän osoitti jo kirjeensä alussa, että heidän keskuudessaan oli lahkoja ja uskonnollisia jakaumia, ja hän kysyi: ”Onko Kristus jaettu?” Heidän keskuudessaan vallitsi kateutta ja riitaa, niin että he eivät olleet hengellisiä, vaan lihallisia ja käyttäytyivät kuin maailman ihmiset. (1. Kor. 1:11–13; 3:1–4) Tällainen ei sopinut niille, jotka osallistuivat muiston vertauskuviin, sillä leipäkakku kuvasi Kristuksen ruumiin ykseyttä. Eivätkä he voineet epäjumaloida uskonnollisia johtajiakaan ja sanoa: ”Minä kuulun tälle tai sille”, eivätkä harjoittaa omakohtaista epäjumalanpalvontaa ahnehtimalla eikä minkään muunkaanlaista epäjumaluutta, koska se oli paholaistenpalvontaa. Ne, jotka osallistuivat siten ”paholaisten pöytään”, eivät voineet siis oikeutetusti osallistua ”Jehovan pöytään” Herran illallisella. Jotkut toivat myöskin siihen aikaan oman illallisensa eli ilta-ateriansa seurakunnan kokouspaikkaan. Heillä oli siellä seurusteluateria juuri Herran illallisen edellä, ja he nauttivat ruokaa ylenmäärin pääsemättä sellaiseen tilaan, missä he olisivat voineet oikein arvostaa Herran illallisen merkitystä. He jättivät sitäpaitsi joitakuita huomioonottamatta näillä seurusteluaterioillaan ja antoivat heidän mennä nälkäisinä, niin että jotkut saattoivat haluta Herran illallista vain saadakseen hivenen ruokaa. Kaikki tämä oli omiaan aikaansaamaan sen, että muistoa ei vietetty kelvollisella tavalla eikä heidän omaksi hyväkseen. – 1. Kor. 11:17–22.

3, 4. Miten osallistujat voivat tulla syypäiksi Herran ruumiiseen ja vereen nähden?

³ Selitettyään siis niitä ohjeita, joita Paavali oli saanut Herralta Herran illallisen suhteen, hän jatkoi: ”Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te jatkatte Herran kuoleman julistamista, kunnes hän saapuu. Joka siis syö tätä leipää ja juo Herran maljan kelvottomasti, hän on syypää Herran ruumiiseen ja vereen nähden. Hyväksyköön ihminen ensin itsensä tutkistelun jälkeen ja syököön siten leipää ja juokoon maljasta. Sillä se, joka syö ja juo, syö ja juo tuomion itseään vastaan, jollei hän erota ruumista. Siinä on syy, miksi monet teistä ovat heikkoja ja sairaalloisia, ja melko monet nukkuvat kuolemassa. Mutta jos me erottaisimme, mitä me itse olemme, ei meitä tuomittaisi. Kun meitä kuitenkin tuomitaan, niin Jehova kurittaa meitä, jotta meitä ei tuomittaisi maailman kanssa. Kun te, veljeni, tulette siis yhteen syömään sitä, niin odottakaa toisianne. Jos joku on nälissään, niin syököön kotonaan, jotta te ette tulisi yhteen tuomittaviksi.” – 1. Kor. 11:26–34, Um.

⁴ Ken siis osallistuu muiston vertauskuviin ollessaan kelvottomassa tilassa ja osallistuu siihen kelvottomalla tavalla, vailla arvostusta, hän joutuu syypääksi Herran ruumiiseen ja vereen nähden. Kaikkien osallistujien täytyy oivaltaa selvästi yhteytensä Pään Jeesuksen Kristuksen kanssa Jumalan tahdon tekemisessä. Meidän täytyy muistaa hänet siksi elämällemme tärkeäksi, jonka kanssa on oltava yhteydessä, emmekä me saa aiheuttaa jakaumia keskuudessamme ja siten tuhota yhdistettyä ruumista. Jeesuksen veri vahvistaa uuden liiton, emmekä me saa toimia niinkuin pitäisimme tätä verta jonakin tavallisena asiana, tehden syntiä tahallisesti lahkolaisuudella, epäjumaluudella, ahneudella ja lihan teoilla. Me olemme tämän liiton kautta Jehovan nimelle otettu kansa, ja meidän tulee