Raamatun kanta
Mikä ”totuus” vapauttaa ihmiset?
KUN Jeesus oli vuonna 32 Jerusalemissa lehtimajanjuhlassa, hän sanoi sellaista, mikä on tullut kuuluisaksi kautta maailman. Johanneksen evankeliumikertomus kertoo siitä seuraavasti: ”Jeesus sanoi edelleen juutalaisille, jotka olivat ruvenneet uskomaan häntä: ’Jos te pysytte minun sanassani, niin te olette todella minun opetuslapsiani, ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät.”’ – Joh. 8:31, 32.
Mitä Jeesus tarkoitti ”totuudella”, joka vapauttaisi ihmiset? Puhuiko hän totuudenmukaisesta opetuksesta valheiden vastakohtana? Vai oliko Jumalan Pojalla mielessään jotakin muuta?
Voimme tunnistaa paremmin yllä mainitun totuuden harkitsemalla sitä tapaa, jolla nuo Jeesuksen juutalaiset kuulijat tarvitsi ”vapauttaa”. Kiinnittäkäämme tässä mielessä tarkempaa huomiota siihen tekstiyhteyteen, jossa nämä kuuluisat sanat esiintyvät.
Johannes kertoo Jeesuksen kuulijoiden suhtautumisesta: ”He vastasivat hänelle: ’Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä milloinkaan ole olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sanot: ”Te tulette vapaiksi”?”’ (Joh. 8:33) Vaikka juutalaiset olivat olleet satoja vuosia pakanavaltakuntien alaisina, he pitivät lihallista polveutumistaan Aabrahamista takeena siitä, että he olivat todellisuudessa vapaita. John Peter Langen raamatunselitysteos sanoo:
”Koska he olivat Aabrahamin siementä [jälkeläisiä] . . ., he vaativat sopusoinnussa juutalaisen teologian kanssa, eivät ainoastaan vapautta, vaan jopa kansojen herruutta. . . . nämä sanat [etteivät he olleet milloinkaan olleet kenenkään orjia] voivat tarkoittaa vain seuraavaa: Vaikka me olemme usein olleet (egyptiläisten, babylonialaisten ja syyrialaisten) sorron alla, me emme ole koskaan tunnustaneet ketään sortajaa herraksemme, vaan olemme aina alistuneet ainoastaan pakosta, pidättäneet itsellemme oikeuden vapauteen ja tavoitelleet kiihkeästi sitä. . . . Ja tähän päivään asti seuraava on ollut viidentoista kiitosrukouksen joukossa, jotka [juutalaisten] tulee esittää joka aamu: ’Siunattu olet sinä siksi, ettet ole tehnyt minusta orjaa.’”
Mutta Jeesus osoitti, että hänen kuulijansa olivat todellakin orjia. Itse asiassa heidän orjuutensa oli pahempaa kuin pakanavaltojen alaisuudessa olo. Jeesus jatkoi: ”Totta totisesti minä sanon teille: jokainen synnin tekijä on synnin orja.” (Joh. 8:34) Hän tiesi, että hänen kuulijoilleen oli tullut tavaksi tehdä sellaista, mikä oli vastoin Jumalan tahtoa ja lakia. Perussyy siihen on se, että kaikki ihmiset ovat perinnöllisesti syntisiä; toisin sanoen he eivät voi täysin heijastaa jumalisen persoonallisuuden ominaisuuksia. (Room. 3:23) Tällainen syntinen tila johtaa myös vanhenemiseen ja kuolemaan. (Room. 5:12; 6:23) Aabrahamin lihallinen jälkeläinen ei voisi vapauttaa heitä synnin orjuudesta.
Se, että juutalaiset kieltäytyivät tunnustamasta orjuuttaan, pani heidät vaaralliseen asemaan. Jeesus selitti: ”Orja ei pysy huonekunnassa ikuisesti; poika pysyy ikuisesti.” (Joh. 8:35) Orjalla ei ollut perintöoikeuksia, ja hänet voitiin lähettää pois koska tahansa. (Vrt. 1. Moos. 21:8–14; Gal. 4:30.) Ainoastaan ”poika”, joka on todella syntynyt tai adoptoitu huonekuntaan, pysyisi ”ikuisesti” eli niin kauan kuin hän eläisi. Koska juutalaiset, joille Jeesus puhui, olivat todellakin orjia, he olivat vaarassa tulla karkotetuiksi Jumalan palvojien huonekunnasta. – Ks. Matt. 8:11, 12; 21:43; Room. 11:15, 17, 19.
Mikä on sitten se ”totuus”, joka voi tuoda vapautuksen synnin orjuudesta? Jeesus tunnisti sen seuraavissa sanoissaan: ”Jos siis Poika vapauttaa teidät, niin te tulette olemaan todella vapaita.” (Joh. 8:36) Tämä vapauttava totuus liittyi ”Poikaan”, Jeesukseen itseensä, Jumalan ainosyntyiseen Poikaan, Jumalan joka on kaiken vapauden lähde. (2. Kor. 3:17) Samaa tähdennetään Johanneksen 1:17:ssä, jossa sanotaan: ”Ansaitsematon hyvyys ja totuus tuli olemaan Jeesuksen Kristuksen välityksellä.”
Missä mielessä ”ansaitsematon hyvyys ja totuus” tuli Jeesuksen Kristuksen välityksellä vastakohtana Jumalan Mooseksen kautta antamalle laille? Laki palveli Kristukseen johtavana kasvattajana. (Gal. 3:23–25) Se sisälsi varjoja eli profeetallisia kuvia, jotka saavuttivat täyttymyksensä Kristuksessa. Apostoli Paavali kirjoittaa tästä: ”Älköön sen tähden kukaan tuomitko teitä syömisestä ja juomisesta tai minkään juhlan tai uudenkuun vieton tai sapatin johdosta, sillä ne ovat tulevaisten varjo, mutta todellisuus kuuluu Kristukselle.” (Kol. 2:16, 17) Niinpä ”ansaitsematon hyvyys ja totuus tuli olemaan Jeesuksen Kristuksen välityksellä”, koska Jeesus muutti Laissa esikuvatut asiat tosiasioiden piiriin kuuluviksi eli ”todellisuudeksi”.
Miten Jeesus Kristus voi ”Poikana” vapauttaa ihmiset synnistä? Mooseksen lain ’varjoihin’ sisältyi synnit sovittavia uhreja. (3. Moos. 4:20, 26) Apostoli Johannes kirjoittaa siitä todellisuudesta, jota nuo uhrit esikuvasivat: ”Hän [Jumala] rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovitusuhriksi meidän syntiemme edestä.” (1. Joh. 4:10) Jeesus saattoi uhrata ihmiselämänsä synnitsovittavana uhrina, koska hän oli täydellinen, synnitön ja Jumalan Poika. Koska synti tuli maailmaan yhden täydellisen ihmisen tottelemattomuudesta, toinen täydellinen ihminen, joka pyrkisi tottelemaan kaikessa Jumalaa, Isäänsä, saattoi poistaa sen. Apostoli Paavali kirjoittaa:
”Jos yhden ihmisen hairahduksesta monet ovat kuolleet, niin Jumalan ansaitsematon hyvyys ja hänen ilmainen lahjansa ansaitsemattoman hyvyyden ohella on yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä ollut vielä runsaampi monille.” (Room. 5:15) ”Niinpä siis, kuten yhdestä [Aadamin] hairahduksesta oli seurauksena kaikenlaisille ihmisille langettava tuomio, samoin myös yhdestä [Jeesuksen Kristuksen] vanhurskautusteosta on seurauksena kaikenlaisille ihmisille heidän julistamisensa vanhurskaiksi elämään. Sillä niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet joutuivat syntisten asemaan, samoin myös yhden tottelevaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiden asemaan.” – Room. 5:18, 19.
Uhrit Mooseksen lain alaisuudessa viittasivat Jeesukseen Kristukseen, häneen, jolle ”todellisuus kuuluu”. Raamattu sanoo edelleen: ”[Mooseksen lain alaisuudessa elävät ihmiset] suorittavat pyhää palvelusta taivaallisten esikuvassa ja varjossa.” (Hepr. 8:5; vrt. 10:1–4.) ”Sillä jos [sovituspäivänä esitettyjen] vuohien ja sonnien veri ja hiehon tuhka saastuneiden päälle vihmottuna pyhittää aina lihan puhtauteen asti, niin kuinka paljon enemmän Kristuksen veri, hänen joka ikuisen hengen välityksellä uhrasi itsensä virheettömänä Jumalalle, on puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista suorittaaksemme pyhää palvelusta elävälle Jumalalle?” (Hepr. 9:13, 14) ”Tämä mies [Jeesus] uhrasi yhden uhrin syntien edestä ainiaaksi.” – Hepr. 10:12.
Mikä siis on se ”totuus”, joka voi vapauttaa ihmiset? Tämä totuus kiertyy Jeesuksen Kristuksen ympärille, jossa Mooseksen lain alainen esikuvallinen uhrijärjestelmä täyttyi. Koska Kristuksen uhri tuo vapautuksen synnistä ja sen seurauksesta, kuolemasta, Jeesus saattoi itse sanoa: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” – Joh. 3:16.