Gileadin käyneille sanottiin: ”Ole iloinen”
SYYSKUUN 16. päivä 1979 tuotti suurta iloa Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin 67. kurssin käyneille; se oli kurssin päättäjäispäivä. Jehovan todistajain konventtisalissa Long Island Cityssä New Yorkissa 51 oppilasta kuuli koulun rehtorin, F. W. Franzin, kehottavan heitä olemaan iloisia. Hän korosti sitä iloa, joka liittyi lehtimajanjuhlaan, jota vietettiin maan hedelmien satoa korjattaessa muinaisessa Israelissa.
Koulun rehtori kuvaili 2 033 hengen kuulijakunnalle sadonkorjuujuhlan pitkäaikaista iloa. Juhla kesti seitsemän päivää, ja Jehova sanoi Mooseksen kautta kansalle: ”Ole iloinen.” – 5. Moos. 16:15.
Franz kiinnitti huomion kahteen iloa aiheuttaneeseen seikkaan, jotka myöhemmin lisättiin tähän juhlaan, ja ne olivat käytössä Jeesuksen maan päällä ollessa. Yksi oli se, että pappi meni Siloamin lammikolle mukanaan kultakannu, täytti sen vedellä, palasi temppeliin ja kaatoi veden altaaseen, joka johti alttarin juurelle. Veden kaatamisen aikaan iloittiin suuresti, jopa siinä määrin, että oli tapana sanoa, että ’se, joka ei ole nähnyt Siloamin veden kaatamista, ei ole koskaan nähnyt iloitsemista elämässään’.
Toinen juhlaan liittyvä iloinen piirre tapahtui yöllä, selitti Franz. Naisten esipihassa oli neljä suurta kultaista lampunjalkaa, ja kussakin lampunjalassa oli neljä suurta kultamaljaa. Öljyä lisättiin ja pappien vanhat vaatteet olivat lampun sydäminä. Kun lamput sytytettiin, niiden loiste oli niin voimakas, että koko kaupunki vaikutti valaistulta. Jotkut miehet tanssivat ja lauloivat. Tätä kesti päivänkoittoon saakka.
Hän selitti edelleen, että kun Jeesus oli läsnä lehtimajanjuhlassa vuonna 32, niin hän on saattanut tarkoittaa veden tuomista Siloamista, kun hän huudahti: ”Jos jonkun on jano, hän tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virtoja’, kuten Raamattu on sanonut.” (Joh. 7:37, 38) Jeesus on myös voinut viitata Jerusalemin valaisemiseen lampuilla juhlan aikana, kun hän sanoi juutalaisille: ”Minä olen maailman valo.” – Joh. 8:12.
Onko lehtimajan- eli sadonkorjuujuhlalla mitään vastakuvallista täyttymystä? Jos on, niin milloin? Franz selitti, että Raamattu antaa joitakin johtolankoja tämän ymmärtämistä varten. Esimerkiksi Jesajan 12:3 ennusti ajasta, jolloin Jumalan kansa ’ilolla ammentaisi vettä’. Matteuksen 13:39:ssä Jeesus paljasti, että ”elonkorjuu on asiainjärjestelmän päättyminen”. Ja käsitellessään asiainjärjestelmän päättymisen ”tunnusmerkkiä” Jeesus Matteuksen 24:31:ssä ennusti ”valittujensa” kokoamisen kautta maailman. Iloisen lehtimajan- eli sadonkorjuujuhlan nykyinen täyttymys ei siis voinut alkaa ennen ”lopun aikaa”. Sellainen sadonkorjuu on ollut käynnissä vuodesta 1919 lähtien ja johtaa suuren ilon aikaan.
Mutta mitä sitten korjataan? Ihmisiä. Niinpä koulun rehtori kannusti 51:tä kurssin käynyttä osallistumaan edelleen tähän sadonkorjuutyöhön ja palvelemaan ”maailman valona” kukin omassa lähetystyöpaikassaan. ”Rakastakaa edelleen sadonkorjuu- ja lehtimajanjuhlaa”, hän korosti loppusanoissaan. ”Vahvistakoon Jehovalta tuleva ilo teitä ja iloitkaa jatkuvasti” ikuisesti.
Aikaisemmin eräs toinen puhuja myös korosti onnellisuutta. Joel Adams sanoi oppilaille, että heidän onnellisuutensa tuottaa Jehovalle mielihyvää. Hän muistutti heitä siitä, etteivät antaisi pikkuasioitten riistää iloaan. ”Säilyttäkää onnellinen mieliala”, hän kehotti. ”Jehova on onnellinen Jumala, ja hän haluaa meidän olevan onnellisia elämässämme. Se, että me säilytämme onnellisen mielialan, koituu kunniaksi hänelle.”
J. E. Barr kannusti samoin oppilaita: ”Kuinka paljon teillä onkaan kiitollisuuden aihetta tänä onnellisena päättäjäispäivänänne! Älköön kukaan teistä milloinkaan edessä olevina vuosina menettäkö kiitollisuuden tunnetta Jehovaa kohtaan. Se on kestävän ilon ja onnellisuuden salaisuus, missä tahansa työsarkamme onkin.”
Iltapäivällä Gileadin käyneet esittivät iloisen kansainvälisen musiikkiohjelman, jossa he esittivät edustamiensa maitten kansanmusiikkia ja -tanssia. Iltapäivän kohokohtana oli kurssin päättäneitten esittämä näytelmä, jossa tähdennettiin tarvetta arvostaa todella tärkeitä asioita. Sen nimi oli ”Älä halveksi pyhiä asioita”, ja se käsitteli Jaakobia ja Eesauta.
Kun päivän ohjelma päättyi M. G. Henschelin pitämään rukoukseen, kurssin käyneet olivat päättäneet noudattaa Jehovan Mooseksen välityksellä antamaa kehotusta: ”Ole iloinen.”