Kolme vuotuista kansalliskonventtia

”Kolme kertaa vuodessa tulkoon kaikki sinun miesväkesi Herran, sinun Jumalasi, kasvojen eteen siihen paikkaan, jonka hän valitsee.” – 5. Moos. 16:16.

1. Mitä kansallisia konventteja pidettiin vuosittain muinaisessa Israelissa?

PAITSI juhlia, joita juutalaiset viettivät paikallisesti, kotikaupungeissaan ja -kylissään, oli varattu myös kolme suurta kansalliskonventtia. Ne olivat pyhiä konventteja Jehovalle, ja laki käski: ”Kolme kertaa vuodessa tulkoon kaikki sinun miesväkesi Herran, sinun Jumalasi, kasvojen eteen siihen paikkaan, jonka hän valitsee.” Jehova halusi siis koota koko kansan kolmesti vuodessa yhteen paikkaan, paikkaan, jonka Hän itse valitsi. Tämä paikka oli kuningas Salomon päivistä lähtien Jerusalemin temppeli. Jehova määräsi myös ajan ja esitti pääpiirteissään ohjelman noihin vuotuisiin kokouksiin. Ensimmäinen konventti tuli pitää varhaiskeväällä, ja se kesti kahdeksan päivää, 14.–21. niisan-kuuta, jolloin vietettiin pääsiäistä ja happamattoman leivän juhlaa. Myöhäiskeväällä, siivanin 6:ntena, pidettiin yksipäiväinen konventti viikko- eli helluntaijuhlan viettämiseksi. Kolmas ja viimeinen konventti oli määrätty syksyksi, 15.–21. eetanimia, ja oli omistettu lehtimajanjuhlalle viimeisen juhlallisen konventtipäivän ollessa 22. eetanimia. – 5. Moos. 16:16; 3. Moos. 23:4–22, 33–36; 2. Moos. 23:14–17.

2. Miten kansa hyötyi näistä konventeista?

² Nämä konventit olivat ”Herran juhla-aikoja”, mutta ”tyhjin käsin älköön tultako Herran kasvojen eteen; kukin tuokoon lahjana sen, minkä voi, sen siunauksen mukaan, minkä Herra, sinun Jumalasi, on sinulle antanut”. Mutta tämä ei merkitse, etteivät noissa konventeissa olleet itse olisi suuresti hyötyneet kokouksista. Seura sai heidät arvostamaan sitä, että he olivat yksi kansa, yksi pyhä kansa, joka yhdessä palveli Jehovaa, ainoaa tosi Jumalaa. Päivittäinen valvonta temppelissä, Jehovalle hänen hyvyydestään ja siunauksistaan julkisesti esitetty ylistys ja kiitos, pappien antamat neuvot – kaikki tämä vahvisti konventtilaisia jatkamaan uskollista Jehovan palvelemista. Juhlat olivat kannustus kaikille, erityisesti niille, jotka tulivat kaukaisista eristetyistä paikoista. Ne olivat tilaisuuksia, joissa koko kansa riemuitsi suuresti Jehovan edessä, oli onnellisessa seurassa ja nautti iloisesta, rakentavasta jälleentapaamisesta. – 3. Moos. 23:4; 5. Moos. 16:16, 17; 3. Moos. 23:40; 5. Moos. 14:24–27.

3. a) Miten Jehova osoitti pitävänsä kolmea ”juhla-aikaa” tärkeinä? b) Millaisina monet perheenpäät pitivät konventteja?

³ Jehova tiesi hyvin, miten tärkeitä nämä vuotuiset kansalliskonventit olivat kansan ykseydelle ja hänen palvontansa puhtaudelle kaikkialla koko maassa. Siksi hän käski kaikkia miehiä olemaan läsnä, ja pääsiäisen suhteen hän määräsi kuolemanrangaistuksen jokaiselle israelilaismiehelle, joka oli kykenevä saapumaan, muodollisesti puhdas ”eikä ole matkoilla”, jos hän tahallaan jättäisi viettämättä sen. (4. Moos. 9:13) Monet israelilaisperheen päämiehet arvostivat näiden konventtien kasvatuksellista, rakentavaa ja yhteiskunnallista merkitystä niin suuresti, etteivät he menneet yksin ylös Jerusalemiin, vaan veivät vaimonsa ja lapsensa mukanaan. Miten jännittävä ja kiinnostava matka se olikaan perheelle ja kuinka pysyvän vaikutuksen se teki nuorten mieleen! Monet perheet noudattivat lain neuvoa ja säästivät joka kuussa rahaa päästäkseen näihin vuotuisiin konventteihin, ja niin nämä matkat eivät olleet liian suuri rahallinen taakka. Jeesuksen kasvatusisä Joosef oli tällainen huomaavainen ja rakkaudellinen perheen pää. Hänen huonekuntansa matkusti ”joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille”. – Luuk. 2:41–50.

4. Miksi koko miesväen meno kolmesti vuodessa ylös Jerusalemiin vaati uskoa?

⁴ Tämä kaikkien israelilaismiesten meno ylös Jerusalemiin kolmesti joka vuosi konventtiin joko yksin tai koko perheen kanssa koetteli, kuinka vahva usko Jehovan suojelukseen heillä oli. Miksi? Heprealaisten kirjoitusten historiallinen kertomus osoittaa, että viholliset ympäröivät juutalaisia ja heidän oli alituisesti taisteltava riippumattomuutensa tähden. Oli filistealaisia, syyrialaisia, amalekilaisia, amorilaisia, ammonilaisia ja mooabilaisia, egyptiläisiä, assyrialaisia ja babylonialaisia, jotka kaikki ahnein silmin katselivat Palestiinan maata. Mikä tilaisuus näillä vihollisilla näyttikään olevan hyökätä maahan, kun kaikki miehet olivat juhlilla Jerusalemissa! Ainoastaan joitakuita naisia ja lapsia jätettiin kotiin. Uskoisiko koko kansa siihen, että Jehova suojelee maata, tyhjiä kaupunkeja ja koteja lupauksensa mukaan, ettei ”kukaan ole himoitseva sinun maatasi, kun sinä kolme kertaa vuodessa vaellat tullaksesi Herran, sinun Jumalasi, kasvojen eteen”? (2. Moos. 34:24) Mutta kääntäkäämme huomiomme jälleen Jerusalemiin ja katselkaamme juutalaisia heidän jokavuotisissa kokouksissaan. Se koituu rohkaisuksemme ja vahvistukseksemme.

PÄÄSIÄISJUHLA

5, 6. Kuvaile pääsiäisjuhla.

⁵ Kun pieni juutalaispoika kysyi pääsiäistä vietettäessä niisan-kuun 14. päivänä isältään: ”Mitä nämä menot merkitsevät?” (2. Moos. 12:26) niin isä vastasi: ”Oli niisanin 14. päivä [1513 eaa.], kun esi-isämme olivat asuneet 215 vuotta Egyptissä ja suuren osan ajasta huonosti kohdeltuina orjina Egyptin ankaran hallinnon alaisuudessa ja silloin Jehova vapautti kansansa ja osoittautui mahtavammaksi kuin kaikki egyptiläisten jumalat. Neljä päivää aikaisemmin, kuukauden kymmenentenä, piti jokaisen perheen päämiehen ottaa huoneeseen terve uroskaritsa tai vuohi, vuoden vanha. Auringonlaskun jälkeen niisanin 14:ntenä se teurastettiin rikkomatta luutakaan ja paahdettiin kokonaisena. Sillä välin vihmottiin verta oven kamanaan ja sen kahteen pieleen, mistä jokainen ohikulkija voi nähdä sen. Tämän jälkeen ei kenenkään sallittu lähteä talosta.

⁶ ”Myöhemmin illalla koko perhe kokoontui pöydän ympärille syömään pääsiäislammasta tai -vuohta happamattoman leivän ja kitkerien yrttien kera. He söivät kiireesti istumatta pöydässä vaan seisoen lanteet vyötettyinä, sannikkaat jalassaan ja sauva kädessään. He olivat valmiit lähtemään jo sinä yönä, niin kuin Jehova oli luvannut profeettansa Mooseksen kautta. Ja Jehova osoittautui tosi Jumalaksi. Keskiyöllä Jehovan enkeli surmasi kaikki egyptiläisten, sekä ihmisten että eläinten, esikoiset faaraosta alhaisimpaan. Mutta enkeli sivuutti esi-isiemme ovet niissä olevan veren tähden. ’Pääsiäisen’ vastine heprean kielessä on pesah, mikä vuorostaan johtuu sanasta, joka merkitsee ’ohi kulkemista’, koska enkeli meni israelilaisten kotien ohitse eli sivuutti ne, ja niin heidän kaikki esikoisensa pelastuivat. Tämä kymmenes vitsaus pakotti uppiniskaisen faaraon laskemaan Jehovan kansan menemään. 600 000 miestä, vaimot ja lapset sekä suuri sekalainen joukko marssivat pois seuraavana aamuna vapaana kansana. Ihmeellinen vapautus!

7. Mitkä menot lisättiin? Miksi?

⁷ ”Israelin tulee aina muistaa tämä päivä. Jo ennen vapautusta Jehova käski Moosesta: ’Ja tämä päivä olkoon teille muistopäivä, ja viettäkää sitä Herran juhlana, sukupolvesta sukupolveen.’ Pääsiäislampaan syöminen happamattoman leivän ja kitkerien yrttien kera ei muistuta israelilaisia ainoastaan heidän ahdistuksistaan heidän ollessaan Egyptissä ja pikaisesta lähdöstään, vaan myös yliluonnollisesta vapautuksesta mahtavan faaraon alaisesta julmasta orjuudesta. Tämä on tehnyt pääsiäisestä riemullisen juhlan. Tämän ilon ilmaisemiseksi lisättiin myöhemmin viinin käyttö tämän vapautusjuhlan aikana ja sellaisten laulujen laulaminen kuin ’Egyptiläinen hallel’ vieton alkupuolella, ts. Psalmit 113 ja 114, ja juhlan lopussa Psalmit 115–118. Täten näet, poikani, ettei pääsiäislampaan uhraaminen pelastanut ainoastaan juutalaisten esikoisia vaan aikaansai myös kansamme suuren vapautuksen. Ja tämän juhlan vieton pitäisi saada juutalaiset osoittamaan kiitollisuutta ja arvostusta Jehovalle, suurelle Jumalalleen ja Vapauttajalleen. Sen täytyy osoittautua iloiseksi juhlaksi Jehovan ylistykseksi ja kunniaksi.” – 2. Moos. 12:14, 27–42.

PAREMPI VAPAUTUS

8. Kuka on oikea Pääsiäislammas?

⁸ Pääsiäinen ei ollut ainoastaan menneitten tapahtumien muistoksi vietetty iloinen juhla vaan myös parempien tulevien asioitten varjo, joka viittasi eteenpäin todelliseen ja suurempaan Pääsiäislampaaseen. Apostoli Paavali tunnistaa meille todellisen Pääsiäislampaan: ”Sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu.” (1. Kor. 5:7) Niin, Kristus Jeesus uhrattiin täydellisenä Jumalan Karitsana täsmälleen niisan-kuun 14. päivänä vuonna 33. Tällä uhrilla laskettiin perustus paljon suuremmalle vapautukselle kuin Egyptin vankeudesta vapautuminen.

9. a) Mitä kuvattiin esikoisten varjelemisella pääsiäisenä Egyptissä? b) Mitä juhlaa vietettiin pääsiäisjuhlan jälkeen, ja mitä se kuvaa?

⁹ Tämä vapautus on Jehovan hengellisiä ”esikoisia” ja Kristuksen hengellisiä veljiä, 144 000:ta, varten. Jehova on vapauttanut heidät synnin ja kuoleman vankeudesta ja tehnyt heistä hengellisiä lapsia, joilla on kuolemattoman elämän odote taivaassa. Israelilaiset juhlivat kuitenkin pääsiäisenä esikoisten vapautusta, mutta sitä seurannut seitsenpäiväinen happamattoman leivän juhla vastasi koko Israelin ja sekakansan vapautumista Punaisella merellä. Kristuksen uhri laskee sen tähden perustuksen Jeesuksen ”muiden lampaitten” suuren joukonkin vapautumiselle Harmagedonissa tästä suuremman faaraon Saatanan hallitsemasta maailmasta iankaikkisen elämän mahdollisuuteen maan päällä. – 2. Moos. 12:37–39, 42; 1. Kor. 5:8; Ilm. 7:9; Joh. 10:16.

HAPPAMATTOMAN LEIVÄN JUHLA

10. Mistä juutalaisia muistutettiin happamattoman leivän juhlassa?

¹⁰ Pääsiäistä seuraavana päivänä alkoi happamattoman leivän juhla, jota kesti seitsemän päivää, niisan-kuun 15. päivästä 21. päivään. Näiden seitsemän päivän kuluessa israelilaiset söivät happamatonta leipää. Heidän kotonaan ei saanut olla lainkaan mitään käynyttä. Tämä laki oli hyvin ankara: jokainen, jonka tiedettiin syövän jotain hapanta, piti hävittää kansasta, tappaa. Kaiken käyneen ja vanhan happamen leivän poistaminen merkitsi, että juutalaiset olivat jättäneet taakseen Egyptin huonot uskonnolliset, poliittiset ja moraaliset vaikutukset ja alkaneet elää puhtaana, vapaana kansana, joka oli kokonaan antautunut Jumalalleen ja Suojelijalleen Jehovalle. Juhla ei muistuttanut sen tähden heitä ainoastaan Egyptin ahdistuksista vapautumisesta ja heidän pikaisesta lähdöstään, vaan myös siitä, että heidän piti pysyä vapaina kaikista pakanallisista menoista, vapaina Saatanan maailman hapatuksesta. Happamattomat leivät painoivat heidän mieleensä, että heidän piti palvella Jehovaa vilpittömästi ja totuudessa. – 2. Moos. 12:39; 5. Moos. 16:3.

11. Mikä uhri uhrattiin niisanin 16. päivänä? Miksi?

¹¹ Seuraava konventtipäivä, niisan-kuun 16:s, oli toinen erikoinen päivä. Se oli happamattoman leivän juhlan toinen päivä, jolloin elonkorjuu virallisesti alkoi. Juutalaisten ei sallittu syödä uutista ennen tätä päivää, jolloin uutislyhde uhrattiin Jehovalle. Tänä päivänä ylimmäisen papin piti heiluttaa ohran uutislyhdettä edestakaisin Jehovan edessä pyhäkössä. (3. Moos. 23:10–14) Tuon seitsenpäiväisen juhlan kuluessa uhrattiin päivä päivältä polttouhriksi tavallisten uhrien lisäksi kaksi mullikkaa, yksi oinas ja seitsemän uroskaritsaa sekä yksi kauris syntiuhriksi yksityisten henkilöitten monien vapaaehtoisten uhrien ohella. Juhla saavutti huippunsa yleisessä loppukokouksessa seitsemäntenä päivänä, niisan-kuun 21. päivänä. – 3. Moos. 23:8; 4. Moos. 28:19–24; 2. Moos. 23:15.

12. Mitä opimme 2. Aikak. 30:21, 22:sta?

¹² Niistä, jotka olivat konventissa, tuntui hyvin samanlaiselta kuin niistä juutalaisista, jotka menivät ylös Jerusalemiin Hesekielin aikana: ”Niin israelilaiset, jotka olivat Jerusalemissa, viettivät seitsemän päivää happamattoman leivän juhlaa iloiten suuresti. Ja leeviläiset ja papit ylistivät joka päivä Herraa voimakkailla soittimilla, Herran kunniaksi. . . . Ja he söivät seitsemän päivää juhlauhreja ja uhrasivat yhteysuhreja ja ylistivät Herraa, isiensä Jumalaa.” (2. Aikak. 30:21, 22) Se oli riemullinen ja mieltä ylentävä konventti, joka muistutti koko kansaa sen vapautumisesta Egyptistä, velvollisuudesta pysyä puhtaana ja kuuliaisena Jehovan palveluksessa ja palvonnassa. Koko kansa vahvistui, ja jokainen yksilö sai hengellistä mielenylennystä.

”VIETTÄKÄÄMME . . . JUHLAA”

13. Miten kristityt viettävät tätä juhlaa nykyään?

¹³ Apostoli Paavali neuvoo 1. Kor. 5:7, 8:ssa kristittyjä meidän 20. vuosisadallammekin viettämään happamattoman leivän juhlaa seuraavin sanoin: ”Peratkaa pois vanha hapatus [niin kuin juutalaiset tekivät], että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa.” 144 000 hengellistä israelilaista on Jeesuksen uhrin perusteella vapautettu Saatanan alaisesta maailmasta ja sen tuhotuomiosta. Heidän on julistettu olevan ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa” Jehovalle. (1. Piet. 2:9) Niin kauan kuin he ovat maan päällä, heidän täytyy pysyä tässä pyhässä asemassa, mitä happamaton leipä esikuvasi. Heidän täytyy pysyä vapaina vanhan asiainjärjestelmän hapatuksesta, sen väärästä uskonnosta ja moraalisesta rappiosta. Heidän keskuudessaan ei sallita mitään hengellistä eikä moraalista saastaisuutta. Heidän täytyy viettää jatkuvaa ylistys- ja ilojuhlaa vilpittömästi ja totuudessa ja julistaa iloiten Jehovan päätöksiä maailmanlaajuisesti. Niillä, jotka kuuluvat ”muiden lampaitten” ”suureen joukkoon” ja jotka ovat nyt heidän yhteydessään, täytyy olla sama mielentila.

14. Mitä kuvataan sillä, kun ylimmäinen pappi heilutti uutisohralyhteen?

¹⁴ Heiluttamalla ohrasadon uutislyhdettä esikuvattiin toinenkin tärkeä seikka. Apostoli Paavali antaa jälleen meille oikean käsityksen: ”Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. . . . esikoisena Kristus.” Ohran uutislyhteen esittämiseen ei liittynyt mitään syntiä kuvaavaa käynyttä eikä hapanta, sillä Jeesus Kristus oli ”pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu”. Samoin kuin lyhdettä heilutettiin niisan-kuun 16. päivänä, Jeesus herätettiin kuolleista ”esikoisena” eli ”uutisena” niisan-kuun 16. päivänä vuonna 33. Koska Jeesusta kutsutaan ”esikoiseksi” tai ”esikoiseksi kuolleista nousseitten joukossa”, niin häntä täytyy seurata muitakin. Tämä esikuvataan seuraavalla juhlalla. – 1. Kor. 15:20–23; Hepr. 7:26; Apt. 26:23; Kol. 1:18; Ilm. 1:5.

VIIKKOJUHLA

15. a) Milloin vietettiin viikkojuhlaa? b) Mikä erityinen uhri uhrattiin?

¹⁵ Viisikymmentä päivää niisan-kuun 16. päivän jälkeen, siivanin 6:ntena, pidettiin toinen kansalliskonventti, viikkojuhla, jota kutsuttiin myös helluntaiksi, jonka kreikankielinen vastine pentekosté merkitsee viidettäkymmenettä päivää. Se oli yksipäiväinen konventti. Monet konventtilaiset viipyivät Jerusalemissa pääsiäisestä helluntaihin. Helluntai oli hyvin riemullinen kokous, se oli ”leikkuujuhla, kun leikkaat uutiset viljastasi, jonka olet kylvänyt vainioon”. (2. Moos. 23:16) Useimmilla paikkakunnilla oli vehnän korjuu päättynyt, ja nyt uhrattiin pyhäkössä uutinen Jehovalle. ”Sieltä, missä asutte, tuokaa heilutusleiväksi kaksi kakkua, jotka on leivottu happamena . . ., Herralle uutislahjaksi.” On kiinnostavaa panna merkille happamen käyttö tässä juhlassa. Monia muitakin uhreja uhrattiin, ja kansalaiset antoivat henkilökohtaisen vapaaehtoisen uhrin sen mukaisesti kuin heidän Jumalansa Jehova oli siunannut heitä. Kaikkien piti iloita, orjien, muukalaisten orpojen ja leskienkin. – 3. Moos. 23:17–21; 5. Moos. 16:10–12.

16. Mitä ne kaksi leipää kuvaavat? Miksi niitä oli kaksi?

¹⁶ Huomattavin viikkojuhla, mikä koskaan on vietetty, oli Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen vuonna 33. Historioitsija Luukas on kertonut tämän ikimuistettavan helluntain yksityiskohtaisesti. (Ks. Apt. 2. lukua.) Tuona päivänä alkoi kahden happamen leivän heilutus täyttyä. Ne kaksi leipää esittivät kuvaannollisesti Kristuksen ruumiin kaikkia 144 000 hengestä siinnyttä jäsentä, jotka Kristus Jeesus, suurempi Ylimmäinen Pappi, oli heiluttanut eli tarjonnut Jehovan edessä pyhinä Hänelle. Ylähuoneeseen kokoontuneet 120 opetuslasta olivat ensimmäiset esitetyt jäsenet, ja jäljellä olevien kokoaminen on jatkunut vuoden 33 helluntaista meidän aikaamme asti jäännöksen ollessa vielä maan päällä. Ensimmäiset otettiin luonnollisista juutalaisista, niin kuin esikuvattiin toisella leivällä, ja toiset on otettu sitten pakanakansoista vuodesta 36 lähtien, jolloin Pietari saarnasi Korneliukselle, ja heidät esitettiin toisella ”leivällä”. – Apt. 10:1–48.

17. a) Mitä sillä kuvattiin, että leivät paistettiin hapatettuina? b) Millä tavalla vehnäleivillä kuvatut ovat ”esikoinen”?

¹⁷ Se, että ne kaksi leipää olivat happamia, kuvasi sitä, että he kaikki olivat synnynnäisesti syntisiä luomuksia, jotka tarvitsivat Jeesuksen uhria tullakseen pyhiksi Jehovalle. Samoin kuin ne kaksi leipää olivat vehnäsadon uutista, nämäkin 144 000 ovat ensimmäiset, jotka otetaan syntisestä ihmiskunnasta ja julistetaan vanhurskaiksi ja pyhiksi Jehovalle, kuten luemme: ”Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.” ”Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle.” He ovat eräs esikoinen, tietty esikoinen. Samoin kuin ohra, ei vehnä, oli todellinen uutinen eli ”esikoinen”, Jeesus Kristuskin on pääasiallinen esikoinen Jumalalle. Ja koska 144 000:ta sanotaan esikoiseksi ihmiskunnasta, niin täytyy olla paljon suurempi joukko ihmisiä, jotka pelastetaan iankaikkiseen elämään, mutta ei taivaaseen vaan maan päälle. On kiinnostavaa, että tämä on esikuvattu kolmannella ja viimeisellä konventilla. – Jaak. 1:18; Ilm. 14:4.

LEHTIMAJANJUHLA

18. Miten juutalaiset viettivät lehtimajanjuhlaa?

¹⁸ Syksyllä, vuoden lopussa, pidettiin kolmas ja viimeinen kansalliskonventti. Se oli sijoitettu 15.–21. päivään eetanim- eli tisri-kuuta viimeisen kokouksen ollessa 22. päivänä. Jälleen piti kaikkien miespuolisten israelilaisten ilmestyä Jehovan eteen Jerusalemin pyhäkköön, tällä kertaa viettämään lehtimajanjuhlaa. Tässä juhlassa oli konventtilaisten asuttava seitsemän päivää lehtimajoissa eli tabernaakkeleissa, jotka oli tehty ’palmunoksista ja tuuheiden puiden lehvistä’. Lehtimajat pystytettiin talojen katoille ja pihoille, kaduille ja temppelin pihalle sekä avomaalle sapatinpäivän matkan päähän kaupungin muurin ulkopuolelle. Juhla muistutti israelilaisia heidän paimentolaiselämästään, jolloin Jehova pani heidät asumaan lehtimajoissa 40-vuotisen vaelluksensa aikana erämaassa, ja erityisesti Jumalan huolenpidosta hänen vapautettuaan heidät Egyptistä. He voivat palata ajatuksissaan tähän aikaan iloiten ja tuntien kiitollisuutta Jehovan isällisestä laupeudesta heitä kohtaan, kun hän varasi heille suojan ja ravinnon, kun hän ”kuljetti [heitä] suuressa ja hirmuisessa, myrkyllisten käärmeiden ja skorpionien ja kuivien, vedettömien maiden erämaassa, vuodatti [heille] vettä kovasta kalliosta ja antoi erämaassa [heille] mannaa syödä, jota [heidän esi-isänsä] eivät tunteneet”. – 3. Moos. 23:40–43; 5. Moos. 8:15, 16; 16:16; Neh. 8:16.

19. Miksi tätä juhlaa kutsuttiin myös ”korjuujuhlaksi”?

¹⁹ Tätä juhlaa kutsuttiin myös ”korjuujuhlaksi”, koska sitä vietettiin maan, viljapeltojen, öljy- ja viinitarhojen tuotteitten korjuun lopussa. Se oli elonkorjuujuhla, jolloin koko kansa kokoontui esittämään kiitosta Jehovalle hänen hyvyydestään ja osoittamaan arvostustaan uhraamalla useita uhreja. Erikoispolttouhriin kuului 70 mullikkaa noina seitsemänä päivänä ja lisäksi monia muita uhreja. – 4. Moos. 29:12–34.

20. Miksi se oli vuoden riemullisin juhla?

²⁰ Korjuujuhlaa vietettiin vain viisi päivää sen jälkeen kun heidät oli muodollisesti puhdistettu syntisyydestään sovituspäivänä. Kansa tunsi niin ollen olevansa puhdas, seisovansa Jehovan edessä hänen kansanaan, joten se voi viettää tätä juhlaa suuresti iloiten ja riemuiten. Se oli vuoden riemullisin konventti. Joka seitsemäs vuosi, jolloin elonkorjuuta ei ollut sapattivuoden takia, ja jälleen 50. vuotena eli riemuvuotena kansa kokoontui tänä lehtimajanjuhlan aikana kuulemaan lain luentaa. – 5. Moos. 16:16; 31:10–13.

21. Kuvaile myöhemmin lehtimajanjuhlaan liitetyt lisäykset.

²¹ Ajan mittaan lisättiin toisia piirteitä. Juutalaiset alkoivat kantaa palmunoksia ilon ja voiton merkkinä. Pappi täytti joka aamu kultaisen astian Siiloan lammikosta otetulla vedellä ja vei sen temppeliin, missä puhallettiin pasuunoihin ja lausuttiin Jes. 12:3:n sanat: ”Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.” Iltaisin oli tapana valaista naisten esikartano temppelissä suurilla kultaisilla lampuilla. Kansallisten konventtien koko kierros päätettiin sopivasti yleisellä koko kansan kokoontumisella kahdeksantena päivänä ilman seitsemän edellisen päivän eri piirteitä. Tämä oli tuon iloisen juhlinnan huippu ja ylistyksen ja kiitoksen ilmaus heidän Jumalalleen Jehovalle. Jokainen palasi kotiinsa kiitollisin sydämin, hengellisesti vahvistuneena ja rohkaistuneena.

”MUUT LAMPAAT”

22. Mitä yhteyttä on Joh. 10:16:lla ja korjuujuhlalla?

²² Jeesus sanoi: ”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa.” (Joh. 10:16) Näiden ”muiden lampaitten” kokoaminen meidän aikanamme kuvattiin myös ihmeellisesti korjuujuhlalla. Hengellisen Israelin jäännös on ahkerasti saarnannut Jumalan valtakunnan hyvää uutista vuodesta 1919 lähtien. Tämän saarnaamistyön tuloksena on jäännökseen liittynyt ”suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”. (Ilm. 7:9) Heidät on korjattu, koottu jäännöksen edustaman Jehovan temppeliluokan yhteyteen suojeltaviksi tulevassa Harmagedonin sodassa. Samoin kuin Jehova siunasi juutalaisten sadonkorjuun muinoin hän siunaa myös ”muiden lampaitten” kokoamisen nyt.

23. Mitä kuvaa a) lehtimajoissa asuminen? b) 70 uhrattua mullikkaa? c) palmunoksien kantaminen?

²³ Lehtimajoissa juhlan aikana asuvat juutalaiset kuvasivat sitä, että jäännös ja ”muut lampaat” pitävät vaellustaan tässä vanhassa asiainjärjestelmässä vain tilapäisoleskeluna, ja he katsovat eteenpäin kohti pysyvää asuinpaikkaa, joka on jäännöksellä taivaassa ja ”muilla lampailla” paratiisimaassa. Nuo lehtimajat eivät olleet taidokkaasti sisustettuja. Samalla tavalla Jehovan kansaan nykyään kuuluvatkin omaavat jumalisen antaumuksen lisäksi ”tyytyväisyyden . . . kun meillä on elatus ja vaatteet”. (1. Tim. 6:6–8) He ovat onnellisia ja täynnä iloa saadessaan osallistua tähän suurempaan korjuutyöhön ja auttaa ihmisiä nyt ottamaan vastaan Jeesuksen lunnaina. He tietävät, että yksin Jeesuksen uhri tuo todellisen anteeksiannon synnistä. Juhlan seitsemänä päivänä uhratut 70 mullikkaa osoittavat, että Jeesuksen uhri on täydellinen sekä inhimilliseltä että taivaalliselta kannalta katsoen ja koko ihmiskunnan hyväksi, joka esikuvattiin 1. Moos. 10. luvussa mainituilla 70 sukupolvella. Juutalaiset kantoivat ilon merkkinä muinoin palmunoksia, ja on kiinnostavaa huomata, että Ilm. 7:9:ssä on suurella ihmisjoukolla palmunoksat käsissään. Heillä on varmasti hyvä syy iloita huutaessaan: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.” – Jae 10.

24. Mitä Jeesus teki juhlassa, ja mikä merkitys sillä on meille?

²⁴ Kansalle opetettiin lehtimajanjuhlan aikana lakia, ja Jeesus itse noudatti tätä tapaa, kuten luemme: ”Kun jo puoli juhlaa oli kulunut, meni Jeesus ylös pyhäkköön ja opetti.” Sama pitää paikkansa jäännöksestäkin nykyään: se saarnaa ja opettaa Jumalan lakia kautta koko maailman ”muiden lampaitten” tukemana, joita on koottu jo noin miljoona. Tämä opettaminen viittaa johonkin virkistävämpään kuin Siiloan lähteestä otettu vesi. Siksi Jeesus sanoi juhlan viimeisenä eli seitsemäntenä päivänä temppelissä: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juoksevia elävän veden virrat.”

25. Minkä viittauksen Jeesus on saattanut tehdä tämän juhlan aikana iltaisin käytettyyn piirteeseen?

²⁵ Tämä opetus on myös valistavampaa kuin ne neljä kultaista lamppua, jotka valaisivat naisten esipihan temppelissä juhlan iltoina. Ehkä Jeesus viittasi siihen sanoessaan mahdollisesti tämän juhlan jälkeisenä päivänä vuonna 32: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.” Suuri korjuujuhla on meneillään, tuhansia ”muita lampaita” on jo tuotu Jehovan järjestöön, ja tuhansia tulee vielä Jehovan kunniaan saattamiseksi ja Hänen ylistyksekseen ja kunniakseen. – Joh. 7:14–16, 37, 38; 8:12.

NYKYISET KONVENTIT

26. Miksi kokoukset ja konventit ovat välttämättömiä kristityille nykyään?

²⁶ Olemme suuresti arvostaen tarkkailleet juutalaisten juhlien viettoa. Olet ehkä näitä juhlia tutkittaessa tuntenut voimakasta halua olla perheinesi noiden konventtilaisten joukossa Jerusalemissa, osallistua heidän seuraansa, palvontaan, uhrien ja ylistyksen esittämiseen Jehovalle ja tähän iloon ja riemuun. Halusi voi olla tyydytetty laajemmassa mitassa nykyään. Samoin kuin Jehova varasi muinaiselle kansalle mahdollisuuden viettää juhlia ja konventteja pyhässä kokouksessa, hän huolehtii kansastaan nytkin. Niin kuin juutalaisten aikana kristityillä on nytkin tarve tulla yhteen riemullisiin ja rakentaviin konventteihin. Ja nykyisten kristittyjen historia todistaa, että tällaiset konventit ovat erittäin hyödyllisiä.

27. Mihin toimenpiteisiin Jehovan järjestö on ryhtynyt konventtien hyväksi, ja miten niihin tulee suhtautua?

²⁷ Paitsi että Jehovan todistajat kokoontuvat paikkakunnillaan viisi kertaa viikossa seurakunnan kokouksiin he kokoontuvat tavallisesti myös kolmesti joka vuosi kierros- ja piirikonventteihin, kansallisiin tai kansainvälisiin. He suhtautuvat näihin kokouksiin vakavasti olemalla niissä läsnä. Niin kuin muinaiset israelilaiset hekin ovat kiitollisia tästä varauksesta ja arvostavat sellaisten konventtien opettavaista ja kannustavaa arvoa. He noudattavat Paavalin neuvoa: ”Älkäämme jättäkö [yhteen kokoontumistamme, Um], . . . vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” – Hepr. 10:25.

28. Missä mielessä Jehovan nykyiset palvelijat eivät tule ”tyhjäkätisinä” viikoittaisiin kokouksiinsa?

²⁸ Niin kuin israelilaisten ei pitänyt Jehovan vuotuisissa juhlissa ollessaan ilmestyä tyhjin käsin Jehovan eteen, nykyiset Jehovan todistajatkin avustavat iloiten jotenkin niitä kokouksia, joissa he käyvät, olkootpa ne sitten viikkokokouksia tai suuria konventteja. He ovat iloisia, ja heidän ilonsa käy jollain tavalla ilmi. He osoittavat sen valmistautumalla hyvin, mikä osa heillä ohjelmassa lieneekin. He valmistautuvat etukäteen esittämään selityksiä raamatuntutkistelukokouksissa. He eivät anna henkilökohtaisten vaikeuksiensa saada heitä näyttäytymään kokouksissa surullisen ja alakuloisen näköisinä vaan he tulevat onnellisuus kasvoillaan, iloissaan saadessaan nähdä veljiään ja olla heidän seurassaan ystävällisyydessä ja hyvyydessä ja ottavat muukalaisen tervetulleena vastaan kokouksiinsa. Täten he toteuttavat Paavalin neuvoa rohkaista toinen toistaan hyvin käytännöllisellä tavalla.

29. Miten tämä sama periaate koskee suurempiakin kokouksia?

²⁹ Suurissa konventeissa he tarjoavat onnellisina vapaaehtoisia palveluksiaan konventin eri osastoissa, joko valvojina, siivousjoukoissa, ohjelmassa tai missä paikassa hyvänsä, missä he voivat käyttää lahjojaan ja kykyjään apuna Jehovan palveluksessa. Jotkut avaavat kotinsa konventin osanottajille. Toiset tarjoavat vapaasti käytettäväksi työvälineitään. Jotkut antavat omista varoistaan lahjoituksia konventin kuluihin. Jehovan hengen vaikutuksesta konventit koituvat täten riemulliseksi ylistykseksi Hänen nimelleen, ja ulkopuoliset ihmiset näkevät nämä konventit mallitilaisuuksina, ja se saa heidät kunnioittamaan enemmän Jehovaa, hänen Sanaansa ja järjestöään.

30. Miten Jehovan todistajat suhtautuvat konventteihin, ja mikä vaikutus niillä on ollut?

³⁰ Ja samoin kuin muinaiset israelilaiset panivat talteen peltojensa ja karjalaumojensa tuotteita etukäteen juhla-aikojaan varten Jehovan todistajatkin nyt valmistautuvat etukäteen järjestämään lomansa ja säästämään rahaansa, jotta heidän koko perheensä voisi tulla konventteihin. Tämä on koitunut suureksi todistukseksi Jehovan nimelle ja rohkaisuksi keskinäisesti, kuten latinalaisessa Amerikassa äskettäin pidetyissä konventeissa, joihin satoja todistajatovereita muista maista pääsi tulemaan, ja se muodostaa lujemman yhdyssiteen kristittyjen veljien kesken ja lisää heidän keskinäistä ymmärtämystään ja rakkauttaan. – 5. Moos. 14:22–27.