Oliko Jeesuksella ihmisisää?

JOULUN ja pääsiäisen aikaan monien ihmisten huomio kohdistuu Jeesukseen Kristukseen, Nasaretilaiseen. Epäilemättä tuo mies vaikutti ihmissuvun hyväksi enemmän kuin kukaan toinen. Hänen epätavallinen elämänsä on synnyttänyt monissa kirjailijoissa halun kirjoittaa hänestä. Kuitenkin monet näistä kirjoittajista herättävät kiistakysymyksen siitä, mitä Raamattu sanoo Jeesuksen neitseellisestä syntymästä ja siitä, että hänen Isänsä oli Luoja, Jehova Jumala, ja he väittävät itsepintaisesti, että hänellä oli ihmisisä.

Itse asiassa yhä useammat sekä protestanttiset että roomalaiskatoliset uskonnolliset johtajat ovat nykyään sitä mieltä. Esimerkiksi julkaisussa Theology Today (heinäkuu 1971) eräs uskonnon professori pyrkii osoittamaan, että Jeesuksen isä oli joko Marian rakastaja tai Marian aviomies Joosef. Eräs englantilaisen Cambridgen yliopiston professori väittää The Expository Times -julkaisun vuoden 1969 helmikuun numerossa ilmestyneessä kirjoituksessaan, että ”ahtaalta historialliselta näkökannalta katsottuna on olemassa hyvin vähän luotettavia tietoja, joihin voi vedota Jeesuksen neitseellisen sikiämisen todistamiseksi”. Hän epäilee Matteuksen ja Luukkaan kahden ensimmäisen luvun kertomusta ja sanoo sitten, että ”Uudessa testamentissa ei ole mitään muuta viittausta, jonka kukaan historioitsija . . . ajattelisi väittävän, että Jeesus sikisi neitsyessä ilman ihmisisää”. Ja eräs kirjoittaja esittää roomalaiskatolisessa aikakausjulkaisussa Continuum (talven ja kevään numerossa 1969): ”Neitseellinen syntymä on mytologinen tai kuvaannollinen tapa lähestyä pelastuksen lahjanomaisen luonteen teologista salaisuutta. . . . Ne, jotka laativat kertomuksen . . . käyttivät kuvallista esitystapaa . . . esittääkseen vaikutelmansa messiaanisesta tapahtumasta.”

Pohtikaamme tätä kysymystä yksityiskohtaisemmin. Miten Raamattu osoittaa asian todella olevan? Oliko Jeesuksella ihmisisä vai oliko Luoja, Jehova Jumala, todellisuudessa ja tosiasiallisesti hänen Isänsä?

Pankaamme aivan ensiksi merkille, että Jeesuksen ihmisisän puuttuminen ei ylittäisi Jumalan kykyä. Hyvin onkin huomautettu: ”Jos Jumala teki ensimmäisen ihmisen – Aadamin – ilman ihmisäitiä, eikö sitten sama Jumala voisi saattaa olemassaoloon toista Aadamia – Kristusta – ilman ihmisisää?” Varmasti! Mutta ne, jotka eivät hyväksy Jeesuksen neitseellistä syntymää, vastustavat tavallisesti myös Raamatun luomiskertomusta. Eräs tällainen kriitikko esitti asian näin: ”Minä puolestani en halua myöntää, että Jumala teki Aadamin ilman äitiä.”

Mutta niiden, jotka hyväksyvät Raamatun Jumalan henkeytetyksi sanaksi, ei ole vaikea uskoa, että Hän, joka loi alussa Aadamin sukusoluineen ja joka varusti naissukupuolen hedelmöitymis ja lastensynnyttämiskyvyllä, voisi valmistaa yhden siittiösolun ihmisestä erillisenä ja voisi asettaa sen neitsyeen ja saada hänet siten hedelmöitymään ilman miehen apua. Jos me ollenkaan uskomme Jumalaan, meidän täytyy myöntää, että hänellä on tällaisia kykyjä. On todellakin merkille pantavaa, että enkeli osoitti tämän saman seikan vastatessaan neitsyt Marian kysymykseen siitä, miten tämä oli hedelmöityvä, koska hänellä ei ollut suhdetta yhteenkään mieheen. Enkeli sanoi: ”Sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” – Luuk. 1:36, 37.

Evankeliumien todistus

Jotkut ovat valittaneet sitä, että ainoat muistiinmerkinnät, jotka meillä on Jeesuksen syntymästä, ovat Matteuksen ja Luukkaan kertomukset, mutta niinpä nuo kaksi ovatkin ainoat, jotka kertovat Jeesuksen lapsuudesta ja varhaisvuosista. Markus epäilemättä jätti Jeesuksen syntymän ja lapsuuden tapahtumat pois tehdäkseen kertomuksestaan mahdollisimman lyhyen, ja apostoli Johannes teki samoin, koska hän oli pääasiassa kiinnostunut esittämään täydennysaineistoa, jota muut evankeliuminkirjoittajat eivät olleet käsitelleet.

Matteus kertoo, että Maria tuli raskaaksi Jumalan hengen välityksellä, ennen kuin hän oli sukupuoliyhteydessä Joosefin kanssa, jolle hänet oli kihlattu. Hän esittää myös, miten Joosefiin vaikutti tieto siitä, että Maria oli raskaana ja miten Jumalan enkeli sai hänet vakuuttuneeksi siitä, miten kaikki oli tapahtunut. Lisäksi kertomus mainitsee nimenomaan, että Joosef ei ollut sukupuoliyhteydessä Marian kanssa, ennen kuin tämä oli synnyttänyt Jeesuksen. (Matt. 1:18–25) Luukas ilmoittaa aivan samat tosiasiat, mutta hän kertoo kaiken Marian näkökulmasta. Luukkaalla ja Matteuksella on noin tusinan verran yhteisiä yksityiskohtia. (Luuk. 1:26–35) Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan Jumala eikä ihminen oli selvästi Jeesuksen isä. Markuksenkin voidaan sanoa todistavan saman seikan epäsuorasti. Millä tavalla? Siten, että hän ei kerro ihmisten kysyneen: ”Eikö tämä ole se rakentajan poika?”, vaan: ”Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika?” – Matt. 13:55; Mark. 6:3.

Sen, että Jeesuksen Isä oli Jumala eikä ihminen, todistavat lisäksi äänet, jotka kuuluivat taivaasta Jeesuksen kasteen ja hänen kirkastumisensa aikaan ja jotka sanoivat: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” Minkä voimakkaamman todisteen voisimme vielä haluta siitä, että Jeesuksen Isä oli Jumala, ei ihminen? – Matt. 3:17; 17:5; Mark. 1:10, 11; 9:7; Luuk. 3:21, 22; 9:35.

Apostoli Johannes todistaa evankeliumissaan samaa. Miten? Hän kertoo, että Jeesus oli olemassa ennen ihmiseksi tuloaan, että Jumala käytti häntä luomisessa ja että hän oli Jumalan ”ainosyntyinen poika” (Um). Miten siis kukaan ihminen olisi voinut olla hänen isänsä? – Joh. 1:1–3, 14.

Jeesuksen ja Paavalin todistus

Vaikuttaa siltä, että Jeesus itse jo 12-vuotiaana lapsena tiesi, että Jumala oli hänen Isänsä. Sillä Joosefin ja Marian löydettyä hänet temppelistä kolmen päivän etsinnän jälkeen hän sanoi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?” (Luuk. 2:41–50) Paikka, missä hän oli, ei ollut Joosefin talo vaan Jumalan huone!

Tämän lisäksi Jeesus koko palveluksensa ajan yhä uudelleen todisti, että hänen Isänsä oli Jumala eikä siksi kukaan ihminen. Hän kertoi olleensa olemassa ennen ihmiseksi tuloaan (”Ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut”), ja hän kertoi tulostaan alas taivaasta ja tulevasta paluustaan taivaaseen. Miten Jeesus olisi voinut olla olemassa ennen ihmiseksi tuloaan ja miten hän olisi voinut tulla maan päälle, jos Joosef olisi ollut se, joka oli antanut hänelle elämän? – Joh. 3:13; 6:41, 62; 8:23, 56–58; 17:5.

Apostoli Paavali todistaa näiden samojen totuuksien puolesta. Hän viittaa toistuvasti Jeesuksen olemassaoloon ennen hänen ihmiseksi tuloaan, ja hän kertoo, miten Jeesus tuli maan päälle ja miten hän kuolleista noustuaan palasi taivaaseen. On totta, että Paavali ei todistele Jeesuksen neitseellistä syntymää kovin monin sanoin, mutta siitä, mitä Paavali kirjoitti, ilmenee epäsuorasti, että Jeesuksen Isä oli Jumala eikä ihminen. – Room. 8:3; 1. Kor. 15:47; Gal. 4:4; Fil. 2:7, 8; Kol. 1:15–17; Hepr., 1. ja 2. luku.

Miksi ei ihmisisää?

Jos Jeesuksella olisi ollut joku epätäydellinen ihminen isänään Jumalan sijasta, hän ei olisi voinut täyttää niitä tarkoituksia, joiden tähden hän tuli maan päälle. Oli välttämätöntä, että Jumala eikä Joosef tai joku muu ihminen oli Jeesuksen Isä, koska Jeesuksen oli oltava synnitön ollakseen ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”. (Joh. 1:29) Kaikki ihmiskuntaan kuuluvat ovat synnintekijöitä Aadamin rikkomuksen tähden. (Room. 5:12, 19) Koska tilanne on tällainen, kukaan ei voinut antaa Jumalalle lunnaita veljestään, kuten myös Ps. 49:8–10 toteaa. Jobkin huomautti: ”Syntyisikö saastaisesta puhdasta?” Kaikista muista, paitsi Jeesuksesta, on pitänyt paikkansa, että ’synnissä heidän äitinsä on tullut raskaaksi’ (Um) ja ’synnissä he ovat syntyneet’, kuten kuningas Daavid tunnusti anoessaan armoa. – Job 14:4; Ps. 51:7.

Siksi, että Jeesuksen Isänä oli Jumala eikä ihminen, hän oli ”viaton, tahraton, syntisistä erotettu”. Hän saattoi hyvin haastaa vastustajansa todistamaan hänet syypääksi syntiin. (Hepr. 7:26; Joh. 8:46) Koska hän oli täydellinen, hän kykeni ”antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä”. Ja annettuaan elämänsä lunnaiksi hänestä tuli ”välimies Jumalan ja ihmisten välillä” ja kykenevä uhraamaan ”sovitusuhrin meidän syntiemme edestä” samoin kuin ”koko maailman syntien”. – Matt. 20:28; 1. Tim. 2:5, 6; 1. Joh. 2:2, Um.

Jumalan tarkoitus oli lisäksi, että hänen Poikansa Jeesus varaisi verrattomimman esimerkin täydellisestä ihmisluomuksesta, joka säilytti nuhteettomuuden kaikesta siitä huolimatta, mitä Saatana saattoi tehdä; ja Saatana yrittikin kaikkensa käyttämällä sekä kiusauksia että vainoa, jotta olisi saanut Jeesuksen rikkomaan nuhteettomuutensa. (Matt. 4:1–10; Joh. 19:1–18) Se, että Saatanan tarkoitus oli ollut kääntää kaikki ihmiset pois Jumalasta, nähdään siitä, kuinka hän käänsi Aadamin ja Eevan pois oikealta tieltä, ja hänen kerskailuistaan ja yrityksistään kääntää Job pois Jumalasta. – 1. Moos. 3:1–19; Job, 1. ja 2. luku.

Mahdollisten vastaväitteiden tarkastelua

Kaikista edellä esitetyistä todisteista huolimatta on monia, jotka herättävät vastaväitteitä. He toteavat esimerkiksi, että Jeesukseen viitataan yhä uudelleen Joosefin poikana. Se on totta, mutta koska Joosef ottamalla Marian vaimokseen tämän ollessa raskaana itse asiassa hyväksyi Jeesuksen ottopojakseen, Jeesuksesta voitiin puhua hänen poikanaan. Ottopojista puhutaan yleensä niiden isien poikina, jotka adoptoivat heidät, eikö puhutakin? Sen lisäksi havaitsemme, että tavallisesti ne, jotka luultavimmin eivät tienneet tosiasioita, viittasivat Jeesukseen Joosefin poikana. Se, että Jeesuksen viholliset ilkkuivat, että he eivät olleet syntyneet haureudesta, ei merkitse välttämättä sitä, että he tiesivät, ettei Jeesus ollut Joosefin poika. Miksi ei? Koska samassa yhteydessä he herjasivat, että Jeesus oli samarialainen ja että hänessä oli demoni, minkä he ilmeisestikin tiesivät paikkansapitämättömäksi. – Joh. 8:41, Um; 8:48.

Monet hyökkäävät Jeesuksen neitseellistä syntymää vastaan myös sillä perusteella, että Matteuksen ja Luukkaan kaksi ensimmäistä lukua lisättiin myöhempänä ajankohtana ja jonkun toisen kirjoittajan toimesta. Mutta tällä väitteellä ei ole mitään perustetta. Ensinnäkin kyseisten lukujen kirjoitustyyli on täsmälleen sama kuin niitä seuraavien lukujen tyyli. Huomaa esimerkiksi Matteuksen monet viittaukset Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin, mikä on hänelle luonteenomaista, ja Luukkaan näissä kahdessa luvussa käyttämä lääketieteellinen kieli, joka on tyypillistä hänelle. Ei ole myöskään mitään käsikirjoitustodisteita, jotka tukisivat sellaisia väitteitä. Esimerkiksi siitä, että Mark. 16:9–20 ja Joh. 7:53–8:11 on lisätty myöhemmän kirjoittajan toimesta, on todisteita, mutta ei ole kerrassaan mitään käsikirjoitustodistetta, joka kiistäisi Matteuksen ja Luukkaan kahden ensimmäisen luvun oikeaperäisyyden. Siitä ei vanhimmissa kreikankielisissä käsikirjoituksissa eikä niiden versioissa tai käännöksissä ole vihjettäkään. Tätä tukee lisäksi se, että ensimmäiset apostolien ajan jälkeiset kirjoittajat, kuten Irenaeus, Tertullianus, Ignatius, Aristides, Justinus Marttyyri, Origenes ja muut, kaikki hyväksyivät evankeliumien kertomukset Jeesuksen neitsyestä syntymisestä. Eräs asiantuntija sanoikin, että ”kirkkoisien todistus neitseellisestä sikiämisestä on yksimielinen ja kiistaton”.a

Jotkut ovat väittäneet, että koska useimmat huomattavat Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten pergamenttikäsikirjoitukset ovat peräisin vasta neljännen vuosisadan alkupuolelta, kyseiset luvut eivät ehkä ole esiintyneet alkuperäisissä kirjoituksissa. Mutta säilyneet vielä vanhemmat käsikirjoitukset huomioon ottaen Sir Frederic Kenyon sanoi kirjassaan The Bible and Archaeology (Raamattu ja arkeologia): ”Alkuperäisten kirjoitusten ja vanhimpien säilyneiden todistusten välinen aukko supistuu nyt niin vähäiseksi, että se on todellisuudessa olematon, . . . Sekä Uuden testamentin kirjojen oikeaperäisyyttä että yleistä aitoutta voidaan pitää lopullisesti vahvistettuna.”

Toinen herätetty vastaväite on, että Matteuksen ja Luukkaan kertomukset eivät ole keskenään sopusoinnussa. On totta, että ne eivät ole täsmälleen samanlaisia, mutta niiden välillä ei ole mitään ristiriitaa. Itse asiassa hyvin monissa tärkeimmissä kohdissa ne todistavat toisensa oikeaksi – esimerkiksi siinä, että Jeesus syntyi aikana, jolloin Herodes (Suuri) hallitsi Palestiinaa; että Jeesus sikisi Jumalan pyhästä hengestä ja syntyi neitsyestä; että Maria oli kihlattu Joosefille, joka oli Daavidin sukuhaaraa; että Jumalan ohjauksesta lapsen nimeksi piti panna Jeesus; että hänestä oli tuleva pelastaja ja vapauttaja jne.

Vielä yksi vastaväite on, että neitseellinen syntymä on tieteen vastaista. Mutta kuten eräs tiedemies huomautti, nykyään ei kukaan voi enää sanoa, että jokin on mahdotonta. Voidaan sanoa korkeintaan, että jokin on epätodennäköistä nykyisen tiedon nojalla. Ja tosiasiaksi jää, että luomakunnassa on hyvin monia esimerkkejä partenogeneesistä eli siitä, että naaraat saavat jälkeläisiä ilman koiraiden suorittamaa hedelmöittämistä.

Toiset ovat väittäneet vastaan sillä perusteella, että pakanalliset tarut kertovat neitseellisistä syntymistä. Ne eivät kuitenkaan sellaisista kerro. Ne kertovat, miten demonit tai eläimet asuivat yhdessä ”neitsyitten kanssa, niin että nämä eivät enää olleet neitsyitä, mikä on kaukana siitä, mitä Raamattu esittää Jeesuksen syntymästä. Sen sijaan että neitsytnimitys olisi muinaisina aikoina rajoitettu vain naisiin, jotka eivät olleet koskaan olleet sukupuoliyhteydessä, siihen sisällytettiin myös prostituoidut samoin kuin naimattomat naiset, jotka synnyttivät lapsia. Matteusta ja Luukasta ei voida myöskään syyttää tarujen ja legendojen liittämisestä evankeliumeihinsa. On merkityksetöntä puhua legendoista, kun on kyse silminnäkijöistä.

Kirjoittajat Matteus ja Luukas eivät olleet yksinkertaisia. Toinen oli veronkokooja ja toinen lääkäri. Heidän kirjoituksilleen on luonteenomaista sama rehellisyys, vilpittömyys ja suoruus, joka on ominaista kaikille muillekin Raamatun kirjoille. Myös koska Raamatun muiden kirjojen todistus on sopusoinnussa heidän evankeliumiensa kanssa ja koska näemme syyt, miksi Jeesuksella yksinkertaisesti täytyi olla Luoja eikä ihminen Isänään, niin ne, jotka rakastavat totuutta, vastaavat kieltävästi kysymykseen: ”Oliko Jeesuksella ihmisisää?”

[Alaviitteet]