Miten kristikunta on omaksunut Platonin ajatuksia

”MENKÄÄ siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” (Matt. 28:19, 20, Kirkkoraamattua) Kristityt haluavat ymmärtää tuon Jeesuksen Kristuksen antaman tehtävän sekä täyttää sen.

Sen suorittamiseksi henkilön täytyy tuntea Jumalan, Isän, suhde hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Mutta jotkut eivät ole sitä käsittäneet. Miksi?

Kun ihmiset lukevat Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia, he löytävät jakeita, jotka esittävät Jeesuksen aseman sangen korkeaksi. Esimerkiksi apostoli Johannes puhui Jeesuksesta ”Sanana” eli Jumalan puhemiehenä ja kirjoitti: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” (Joh. 1:1–3) Jeesus sanoi itse: ”Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:30) Apostoli Paavali kirjoitti Jeesuksesta: ”Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti.” – Kol. 2:9.

Toisaalta on kohtia, joissa Raamattu esittää Jeesuksen olevan alamainen Jumalalle, Isälle. Esimerkiksi: ”Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän.’” (Joh. 5:19) ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” (Luuk. 22:42) ”Isä on minua suurempi.” (Joh. 14:28) ”Mutta Jeesus sanoi hänelle: ’Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.’” – Mark. 10:18.

Jeesuksen julistaminen ”iankaikkiseksi” ja ”kaikkivaltiaaksi”

Pian Jeesuksen Kristuksen kahdentoista apostolin kuoleman jälkeen alkoivat kiivaat väittelyt, jotka keskittyivät Isän, Pojan ja pyhän hengen luonnon ja keskinäisten suhteiden ympärille. Yritykset sellaisten kysymysten ratkaisemiseksi johtivat uskontunnustusten sarjaan, josta lopulta oli tuloksena kristikunnan kolminaisuusoppi. Uskotko sinä kolminaisuuteen? Kenties olet aina ajatellut sen perustuvan Raamattuun. Mutta tiedätkö täsmälleen, mitä tuo oppi opettaa? ”Athanasiuksen uskontunnustus” esittää sen seuraavasti:

”Me yhtä Jumalaa kolminaisuudessa ja kolminaisuutta yhdessä jumaluudessa kunnioitamme. Ei kuitenkaan sekoittaen persoonia, eikä erottaen jumalallista olentoa. Sillä toinen on Isän persoona, toinen on Pojan ja toinen on Pyhän Hengen. Mutta Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat sama Jumala, yhdenvertaiset kunniassa, yhdenvertaiset iankaikkisessa majesteetissa. . . . Iankaikkinen on Isä, iankaikkinen on Poika, iankaikkinen on Pyhä Henki. . . . Niin myös kaikkivaltias on Isä, kaikkivaltias on Poika, kaikkivaltias on Pyhä Henki. Eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias. Niin myös Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala. Eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. . . . Ja tässä kolminaisuudessa ei ole yksikään persoona ollut ennen eikä jälkeen toistaan, eikä yksikään ole toistaan suurempi eikä vähempi. Vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä iankaikkiset ja juuri yhdenkaltaiset.”

Mutta entä ne raamatunkohdat, jotka esittävät Jeesuksen olevan Jumalaa alempi? Edellä lainattu uskontunnustus otti ne huomioon väittämällä, että Jeesus oli samanaikaisesti sekä ”täydellinen Jumala” että ”täydellinen ihminen”. Siinä sanotaan: ”Niin on nyt tämä oikea usko, että me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on Jumala ja ihminen. . . . Täydellinen Jumala ja täydellinen ihminen . . . Isänsä vertainen jumaluuden puolesta ja vähempi Isää ihmisyyden puolesta. Ja vaikka hän on Jumala ja ihminen; ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi.”

Uskotko sinä näin Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta? Kenties kysyt: Miten Jeesus Kristus saattoi olla Jumalan ”Poika”, jos hän oli ollut olemassa yhtä kauan kuin Isänsä? Miten Jeesus saattoi samanaikaisesti olla sekä inhimillinen että jumalallinen, sekä ”Isänsä vertainen” että ”vähempi Isää”? Jos ”kaikkivaltias on Isä, kaikkivaltias on Poika, kaikkivaltias on Pyhä Henki”, niin voiko tosiaan olla vain ”yksi kaikkivaltias”?

Oletko tiennyt, että henkeytetty Raamattu ei kertaakaan mainitse sanaa ”kolminaisuus”? Eikä se myöskään sano missään, että Jeesus on yhdenvertainen Jumalan kanssa ja yhtä iankaikkinen. Mistä sellainen ajatus on sitten saanut alkunsa?

Kreikkalaisen filosofian osuus

Encyclopædia Britannica -tietosanakirja (v:n 1976 painos) toteaa: ”Ajanlaskumme toisen vuosisadan puolivälistä lähtien [ts. 100-luvulla] kristityistä, jotka olivat jonkin verran perehtyneet kreikkalaiseen filosofiaan, alkoi tuntua siltä, että heidän piti ilmaista uskonsa sen sanakääntein sekä tyydyttääkseen omaa älyään että käännyttääkseen oppineita pakanoita. Platonilaisuus oli filosofia, joka sopi heille parhaiten.”

”Platonilaisuuden” katsotaan johtuvan noin vuonna 428 eaa. syntyneen kreikkalaisen filosofin Platonin opetuksista. The New Schaff-Herzog Encyclopedia of Religious Knowledge -tietosanakirja ilmaisee kolminaisuusopin ja Platonin filosofian välisen suoranaisen yhteyden sanoessaan:

”Monet varhaiskristityistä tunsivat puolestaan erityistä viehtymystä Platonin oppeihin ja he käyttivät niitä aseina puolustaessaan ja levittäessään kristillisyyttä tai valaessaan kristillisyyden totuuksia platonilaisuuden muottiin. Opit Logoksesta [’Sana’, kreik.] ja kolminaisuudesta muotoutuivat kreikkalaisten [kirkko]isien toimesta, joihin platonilainen filosofia etenkin juutalais-aleksandrialaisessa muodossaan oli vaikuttanut paljon suoraan tai epäsuorasti, sikäli kuin heitä ei ollut valmennettu kouluissa.”

Millä tavoin sellaiset ”varhaiskristityt” käyttivät hyödykseen Platonin filosofiaa muovatessaan kolminaisuusoppia? Tarkastelkaamme lyhyesti, mitä tämä kreikkalainen filosofi opetti.

”Demiurgista” pakanalliseen ”Logokseen”

Platonin mukaan kaikki nähtävissä ja havaittavissa oleva on seurausta iankaikkisten ”ideoiden” eli ”muotojen” vaikutuksesta aineeseen. Samoin kuin kaunis veistos esittää kuvanveistäjän ajatusta eli ideaa, joka on painettu kiveen, samoin Platon ajatteli koko aineellisen kaikkeuden olemassaolon olevan riippuvainen ”ideoiden maailman” vaikutuksesta aineeseen. Korkeimman ”idean” sanottiin olevan ”hyvän” idea, jonka Platon toisinaan samastaa Jumalaan.

Erityisen kiinnostava on Platonin uskomus maailman luomisesta. Filosofian tohtori S. E. Frost j:r kirjoittaa teoksessa The Basic Teachings of the Great Philosophers (Suurten filosofien perusopetukset):

”Platon kertoo yhdessä kuuluisista dialogeistaan, Timaioksessa, miten aistimaailmamme luotiin. ’Arkkitehti’ eli ’Demiurgi’ saattoi ideamaailman kosketuksiin aineen kanssa samoin kuin kuvanveistäjä saattaa ajatuksensa kosketuksiin marmorin kanssa muodostaakseen patsaan. ’Demiurgilla’ oli täydellisiä ideoita kaikesta ja hänellä oli suuret määrät ainetta. Platon ei koskaan kerro, mistä ’Demiurgi’, ideat tai aine alkujaan tulivat. Ne vain olivat olemassa, kun kaikki alkoi. Kun ’Demiurgi’ saattoi idean kosketuksiin aineen kanssa, esine luotiin.”

Filon-niminen juutalainen filosofi, joka syntyi vuosien 15 ja 10 välillä ennen ajanlaskumme alkua, saattoi tämän teorian kosketuksiin Raamatun kanssa. Siitä, jota Platon nimitti ”Demiurgiksi”, Filon kuitenkin puhui ”Logoksena”. Tri Frost selittää:

”Filon opetti, että oli olemassa monia voimia tai henkiä, jotka säteilivät Jumalasta samoin kuin valo saattoi säteillä lampusta. Yksi näistä voimista, jota hän nimitti ’Logokseksi’, oli maailman luoja. Hän opetti, että tämä Logos oli tekemisissä aineen kanssa ja loi siitä kaiken maailmankaikkeudessa olevan. Tällä tavoin Jumala Logoksen välityksellä loi maailmankaikkeuden. Lisäksi kaikki maailmankaikkeudessa oleva on jäljennös Jumalan mielessä olevasta ideasta. Tämä tuo mieleemme Platonin uskomuksen, että aistiemme välityksellä kokemamme maailma on jäljennös ideamaailmassa olevista ideoista. Filon tosiaan yritti tällä tavoin sovittaa Platonin filosofiaa juutalaisten uskontoon.”

Johanneksen mukaan ”Sana” eli Logos on kuitenkin erilainen kuin Filonin mukaan. Johannes kuvailee ”Sanan” persoonaksi, joka ”tuli lihaksi”. (Joh. 1:14) Tämä ei pidä paikkaansa Platonin ”Demiurgista” eikä Filonin ”Logoksesta”.

Tästä huolimatta jotkut henkilöt siirsivät ajanlaskumme alkupuolella Johanneksen evankeliumin ”Sanalle” Platonin ja Filonin epäraamatullisissa kirjoituksissa mainittujen ”Demiurgin” ja ”Logoksen” tunnuspiirteitä. Koska tuo pakanallinen ”Demiurgi” eli ”Logos” oli ilmeisesti aina ollut olemassa korkeimman Jumalan rinnalla, pidettiin ”puhdasoppisena” opettaa, että Jeesus oli yhtä iankaikkinen kuin Jumala. Tukeeko Raamattu tuota johtopäätöstä?

Ovatko Jeesus ja Jumala”yhtä iankaikkiset”

Kristikunnan papit lainaavat usein raamatunkohtia sen todistamiseksi, että Jeesuksella ei ollut alkua. Tästä on esimerkkinä se, miten he käsittelevät Johanneksen 8:57, 58:aa, jossa sanotaan: ”Niin juutalaiset sanoivat hänelle [Jeesukselle]: ’Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!’ Jeesus sanoi heille: ’Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut [minä olen, Common Bible]’.”

Tuo kohta ei itsessään sano mitään siitä, kuinka kauan Jeesus oli olemassa ennen Aabrahamia. Mutta kolminaisuuteen uskovat päättelevät sen merkitsevän, että Jeesus oli ollut olemassa ikuisesti. Erään selittäjän sanat ovat tässä tyypilliset: ”On tärkeätä huomata ero näiden kahden verbin välillä. Aabrahamin elämä oli ajan rajoitusten alainen ja siksi sillä oli ajallinen alku. Näin ollen Aabraham tuli olemassaoloon tai syntyi [genésthai, kreik.]. Jeesuksen elämä ulottui iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen. Tämän tähden käytetään ehdottoman, ajattoman olemassaolon sanamuotoa: minä olen [egò eimí, kreik.].”

Mistä tällainen järkeily on todellisuudessa peräisin? Hastingsin Encyclopædia of Religion and Ethics -tietosanakirja selittää: ”Kristillisyys omaksui kreikkalaisesta filosofiasta ja jossakin määrin kehitti riippumattomasti syvällisen ja hedelmällisen käsitteen ajan ja iankaikkisuuden sekä joksikin tulemisen ja olemisen välisestä erosta. Kun Parmenides, n. 500 eKr., esitti sen ensimmäisenä selvästi . . ., Platon, n. 390 eKr., käsittelee sitä huomattavan yksityiskohtaisesti varsinkin teoksissaan Faidros ja Pidot.”

Raamattu ei kuitenkaan kertaakaan mainitse Jeesuksen olevan yhtä iankaikkinen kuin Jumala. Vaikka Jeesus nauttikin ihmiseksi tuloaan edeltävästä olemassaolosta taivaassa ajan, jonka pituutta ei ole kerrottu, Raamattu osoittaa, että hänen olemassaolollaan oli alku. Häntä nimitetään ”näkymättömän Jumalan kuvaksi, koko luomakunnan esikoiseksi” ja ”Jumalan luomakunnan aluksi [arkhē’, kreik.]”. – Kol. 1:15, Common Bible, UM; Ilm. 3:14.

Sananlaskujen kirjan kahdeksas luku käyttää samanlaista kieltä personoidusta ”viisaudesta”. Siinä viisaus puhuu itsestään kreikkalaisen Septuaginta-käännöksen mukaan ”alkuna [arkhē’] hänen [Jumalan] teistään hänen töitään varten” ja väittää olleensa olemassa ”ennen kuin aikaa oli alussa, ennen kuin hän teki maan”. (Sananl. 8:22, 23, Bagster) Osoittaako tämä, että personoitu viisaus oli ollut ikuisesti olemassa aikaisemmin? Ei, sillä 22. jakeen alussa viisaus sanoo (KR): ”Herra loi [éktise, kreik.] minut.”

”Yhdenvertaiset” – toinen laina Platonilta

Mitä on sanottava opetuksesta, että Jeesus on yhdenvertainen Jumalan kanssa? Jos luet pelkästään Raamattua, et koskaan löydä sellaista mainintaa. Vaikka Raamattu toisinaan käyttää sanaa ”jumala” Jeesuksesta ennen hänen ihmiseksi tuloaan ja hänen ylösnousemuksensa jälkeen, se käyttää samaa sanaa luoduista enkeleistä. Esimerkiksi psalminkirjoittaja sanoi, että Jumala teki ihmiset ”vähän alhaisemmaksi jumalankaltaisia”. (Hepreaksi elohím, ’jumalia’; Septuaginta: ”enkeleitä”.) – Ps. 8:6, UM.

Monet papit yrittävät kuitenkin selittää niiden raamatunkohtien, jotka käyttävät Jeesuksesta sanaa ”jumala”, merkitsevän, että Jeesus on täysin Jumalan vertainen. Tämä käy ilmi niistä monista selityksistä, jotka on esitetty Jeesuksen lausunnosta ”minä ja Isä olemme yhtä”. (Joh. 10:30) Esimerkiksi Raamatun selittäjä C. J. Ellicott väittää: ”Nämä sanat vakuuttavat Isän ja Pojan vallan ja luonnon olevan yhtä. . . . ’Poika on samaa olemusta Isän kanssa.’”

Samanlainen selitys esitetään apostoli Paavalin lausunnosta, jonka mukaan Jeesuksessa Kristuksessa ”asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti”. (Kol. 2:9) Tunnettu Raamatun selittäjä J. A. Bengel tarjoaa esimerkin tämän jakeen kolminaisuusopin mukaisesta tarkastelusta: ”Täyteläisin jumaluus, asuu Kristuksessa: eivät pelkästään jumalalliset ominaisuudet vaan itse jumalallinen luonto; . . . ikään kuin jumaluuden koko olemus, asuu Kristuksessa kaikkein välittömimmin ja todellisimmin.”

Tämä muistuttaa ”nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen” (325) erästä sanamuotoa, jossa Jeesuksen sanotaan olevan ”totinen Jumala totisesta Jumalasta, syntynyt eikä tehty; joka on Isän kanssa yhtä olemusta”. New Catholic Encyclopedia -tietosanakirjan (1967) mukaan kirkolliskokouksen tarkoitus oli ilmaisulla ”Isän kanssa yhtä olemusta [homoousios, kreik.]” ”vakuuttaa Hänen olevan täysin tasavertainen Isän kanssa”.

Tähän oppiin päätyäkseen kristikunta kuitenkin jälleen omaksui Platonin ajatuksia, tällä kertaa ”neoplatonismina” eli ”uusplatonilaisuutena” tunnetusta filosofian muodosta. Encyclopædia Britannica -tietosanakirja sanoo: ”Kristillinen teologia otti uusplatonilaisen olemusta koskevan metafysiikan ja sen [olemuksia tai luontoja] koskevan opin lähtökohdaksi tulkitessaan ’Isän’ suhdetta ’Poikaan’.”

Mitä Jeesus sitten tarkoitti sanoessaan: ”Minä ja Isä olemme yhtä”? Teologian tohtori J. H. Bernard sanoo kirjassa A Critical and Exegetical Commentary on the Gospel According to St. John:

”Toveruuden, tahdon ja tarkoituksen ykseys Isän ja Pojan välillä on usein toistuva aihe neljännessä evankeliumissa . . . ja se ilmaistaan tässä ytimekkäästi ja voimakkaasti; mutta jos sanoille annetaan väkisin samaan viittaava merkitys kuin on sanalla ousia [”olemus”, kreik.], niin se merkitsee sellaisten ajatusten esittämistä, joita ensimmäisen vuosisadan teologeilla ei ollut.” – Vrt. Joh. 5:18, 19:ään; 14:9, 23:een; 17:11, 22:een.

Opetuksella, että Jeesus on Jumalan kanssa yhdenvertainen ja yhtä iankaikkinen, ei ole mitään perustaa henkeytetyssä Raamatussa. Se on alusta loppuun saakka heijastumaa Platonin ajatuksista.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 17]

Koska kristikunta halusi käännyttää ”oppineita pakanoita”, se muotoili kolminaisuusoppinsa Platonin ajattelun mukaan