’Minä tarvitsen Teidän apuanne: minä rakastan elämää ja haluan sitä enemmän, minä rakastan Jehovaa, ja hän rakastaa minua, mutta minun täytyy tuntea hänet paremmin palvellakseni häntä totuudessa. Auttakaa minua!’ – niin, voitko kieltäytyä auttamasta?

Voitko pidättyä auttamasta sitä, joka rukoili saadakseen kuolla, koska elämä oli antanut niin monta ankaraa iskua, että hän ei halunnut edes mainittavan elämää? Saat sitten tutkistelujen alettua nähdä hänen edistyvän ja sanovan: ’Minä nipistän itseäni tunteakseni, että se olen tosiaan minä: olen niin onnellinen nyt.’

Isä kirjoitti uskollisesti meille joka viikko kaikkina niinä kahtenatoista vuotena, mitkä olimme poissa kotoa. Sitten tuli eräänä päivänä kirje, mikä kertoi meille hänen olevan kuolemaisillaan. Se vaati meitä tulemaan kotiin, jos me haluaisimme nähdä hänet. Mutta kirjeitten joukossa oli myöskin yksi, minkä hän oli sanellut: ’Pysykää siellä, missä olette! Käyttäkää aika auttaen toisia ja saarnaten Jehovan nimeä ja valtakuntaa. Jatkakaa uskollisina loppuun asti ja nähkää minut ylösnousemuksessa.’ Kaksi viikkoa myöhemmin tuli sähke: ’Isä on mennyt.’ Miten helppoa olisikaan ollut mennä kotiin! Vaikeinta oli jäädä paikoilleen. Noina päivinä tuli luoksemme ihmisiä, joita olimme auttaneet aikaisemmin, lukemaan meille lohdun sanoja Raamatusta – lohduttavia neuvoja, mitkä he itse olivat vasta äsken oppineet. Ei voi muuta kuin rakastaa heitä. Siinä oli palkka sinne jäämisestä.

Nämä ovat eräitä kokemiamme iloja. Me tiedämme, että edessäpäin on monia vielä ihmeellisempiä tapahtumia. Miksi emme olisi eteenpäin ajattelevia? Miksi et tulisi nauttimaan niistä kanssamme?

Haluaisitko kysyä: ’Tahtoisinko tehdä kaiken vielä uudelleen?’ Tahtoisin totisesti täyttäen elämäntehtäväni! Miksi en tahtoisi? Mitä olen menettänyt? En mitään! Mitä parempaa olisin voinut tehdä?

Kaiken omaamamme antaminen Jehovalle antaa suurimmat osingot. Se on kaikkine kyynelineen, sydänkipuineen, päänkivistyksineen, vaikeuksineen, kasvavine iloineen ja etuineen elämää, niin, elämää tämän lopun ajan läpi. Se ei ole helppoa, mutta onko elämä helppoa nykyään?

Mene Gileadiin, älä pelkää, että epäonnistut ja palaat takaisin. Säilytä aina oikea henki pysyen tiukasti kiinni Jehovassa ja hänen järjestössään ja ANNA! Sinä huomaat siten todeksi sen, mitä Salomo kirjoitti: ”Heitä leipäsi veden kalvolle, sillä sinä löydät sen monen päivän jälkeen.” – Saarn. 11:1, Ak.

Lukijain kysymyksiä

● Johanneksen 8:58 sanoo Kuningas Jaakon käännöksen mukaan: ”Jeesus sanoi heille: Totisesti, totisesti minä sanon teille: Ennen kuin Aabraham oli, olen minä.” Mutta Uuden maailman käännös esittää näin: ”Jeesus sanoi heille: ’Minä sanon teille aivan totuudenmukaisesti: Ennen kuin Aabraham tuli elämään, olen minä ollut.’” Miksi Uuden maailman käännös käyttää ”Olen minä ollut” eikä ”olen minä”? – R. B., Yhdysvallat.

Tässä käytetty kreikankielinen verbi ”eimi” on kirjaimellisesti nykyajassa, mutta kun otamme huomioon, että sitä edeltää aoristimuodossa oleva infinitiivilause, mikä viittaa Aabrahamin menneisyyteen, niin kreikkalaista verbiä ”eimi” täytyy pitää historiallisena preesensinä. Hadleyn ja Allenin ”Greek Grammar” sanoo historiallisesta preesensistä kappaleessa 828: ”HISTORIALLINEN PREESENS. – Eloisassa kertomuksessa on mennyt tapahtuma usein ajateltu ja ilmaistu nykyisenä: . . . Preesens vaihtelee tässä käytössä vapaasti menneitten aikaluokkien kanssa . . .”

A. T. Robertsonin ”A Grammar of the Greek New Testament in the Light of Historical Research” sanoo ”Historiallisesta preesensistä” sivuilla 866–869: ”Tämä eloisa kielen erikoisominaisuus on suosittu kaikissa kielissä, erityisesti kansanmurteissa, . . . se on paljon useammin esiintyvä kreikassa kuin englannissa ja on jäännös ’kieltemme alkuperäisestä rungosta’. ’Se edeltää imperfektiin ja aoristiin jakautumista.’ . . . Se on kyllin yleinen LXX:ssä [Septuagintassa], . . . Hawkins löytää historiallisen preesensin LXX:stä 337 kertaa. Josephuskin käytti sitä. Uuden Testamentin esimerkit ovat täten ’näytelmällisiä’. Historiallinen preesens ei ole aina aoristi. Se saattaa olla kestävä niinkuin imperfekti. . . . Hawkins . . . löytää 93 historiallista preesensiä Matteuksesta (15 niistä vertauksissa), mutta 162 Johanneksesta ja 151 Markuksesta. Se on harvinainen muualla Uudessa Testamentissa. Se esiintyy useimmin Markuksessa, Johanneksessa, Matteuksessa ja tässä järjestyksessä. . . .”

Jos haluat tutkia ”Uuden maailman käännöstä”, niin huomaat, että viimeistä kirjaa, Ilmestyskirjaa, lukuunottamatta ei historiallista preesensiä ole käännetty sellaisena, mutta jos tekstiyhteys vaatii, niin historiallinen preesens on käännetty menneeksi ajaksi. Esimerkkeinä siitä, kuinka kreikankieli sekoittaa historiallisen preesensin menneitten aikaluokkien kanssa, viittaamme Johanneksen 1:29–42 ja myös Johanneksen 20. lukuun sellaisina kuin ne ovat ”Kuningas Jaakon käännöksessä”. Pane myös merkille Markuksen 1:12, 13. ”Kuningas Jaakon käännös” kääntää myöskin eräät historialliset