ja midianilaisen naisen, jonka kanssa mies oli sukupuolisuhteissa. – 4. Moos. 25:1–18.

Laskettuaan uudelleen Israelin miesten lukumäärän ja käsiteltyään ennakkotapauksen tyttärien perintöoikeuksista Mooses sai edun katsella Luvattua maata Abariminvuorelta. Jumalan käskystä Mooses valtuutti sitten Joosuan seuraajakseen. (4. Moos. 27:1–23) Esitettyään monia yksityiskohtia siitä, millaisia uhreja Jehova vaati päivittäin, viikoittain, kuukausittain ja vuosittain ja annettuaan ohjeita lupausten tekemisestä Mooses kertoo Israelin ryhtyneen kostamaan Midianille, koska se oli osaltaan saanut Israelin tekemään syntiä Jehovaa vastaan. – 4. Moos. 28:1–31:54.

Alkoi lähestyä aika, jolloin Israelin piti ylittää Jordan ja ottaa Luvattu maa omistukseensa. Mutta Ruubenin ja Gaadin sukukunta sekä puolet Manassen sukukunnasta pyysivät lupaa asettua Jordanin itäpuolelle. Miksi? Koska niihin kuuluvilla oli suuria karjalaumoja ja tämä maa oli ihanteellista laidunmaata. Siihen myönnyttiin sillä ehdolla, että he auttaisivat muita yhdeksää ja puolta sukukuntaa valloittamaan maan Jordanin länsipuolelta.

Kuinka monta kertaa Israel siirtyi paikasta toiseen noiden neljänkymmenen vuoden aikana? Noin neljäkymmentä kertaa. (4. Moos. 33:1–49) Lopuksi kirja kertoo, miten Jehova käski pyyhkiä pois kaiken väärän palvonnan Kanaanin maasta, määritti Luvatun maan rajat ja määräsi päällikön jokaisesta sukukunnasta auttamaan Joosuaa ja ylimmäistä pappia Eleasaria maan jakamisessa eri sukukuntien kesken. Lisäksi esitetään ohjeita niistä 42 kaupungista, jotka annettiin leeviläisille, koska heillä ei ollut perintöosaa maassa, ja niistä kuudesta leeviläiskaupungista, joista oli tuleva turvakaupunkeja tahattomia miehentappajia varten. Tahallista murhaa ja tahatonta tappoa koskevat Jehovan lait esitetään. Kirja päättyy määräyksiin, jotka koskevat naispuolisten perillisten avioliittoa.

4. Mooseksen kirja esittää todellakin painokkaasti, kuinka vakavaa on panna Jehova koetukselle. Vaikka Israelin kansa saapui Luvattuun maahan Jehovan lupauksen täyttymykseksi, kukaan niistä, jotka lähtivät Egyptistä ja kapinoivat, ei saapunut sinne. Aiheellisesti apostoli Paavali varoittaa kristittyjä seuraamasta noiden israelilaisten esimerkkiä. (1. Kor. 10:8–11) Samoin kuin ”sekakansaa” lähti israelilaisten mukana Egyptistä ja saapui lopulta Luvattuun maahan, niin on nykyäänkin. ”Suuri joukko”, jolla on maalliset toiveet, on lähtenyt pois nykyisestä Egyptistä, tästä nykymaailmasta, ja lähtenyt hengellisten israelilaisten, Jeesuksen Kristuksen voideltujen seuraajien, mukaan heidän matkalleen uuteen asiainjärjestelmään. (Ilm. 7:9–14; 11:8; Joh. 15:19) Jos toivomme hartaasti säilyvämme elossa nykyisen pahan asiainjärjestelmän tuhossa tulevassa suuressa ahdistuksessa, meidän täytyy varoa, ettemme koskaan, emme koskaan, panisi epäuskoisina Jehova Jumalaa koetukselle. – Sef. 2:3.

Lampaat vastaavat paimenen ääneen

◇ Jeesus Kristus osoitti eräässä kuvauksessaan, miten lampaat oppivat tuntemaan paimenen äänen ja tottelemaan vain hänen ääntään: ”Lampaat kuuntelevat hänen ääntään, . . . ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.” (Joh. 10:3, 4) Muuan Pyhässä maassa kuljeskellut matkailija koki äskettäin näiden sanojen täsmällisyyden. Hän kertoo: ”Halusimme kuvata joitakin lampaita ja yritimme saada niitä tulemaan lähemmäksi. Mutta ne eivät seuranneet meitä, koska ne eivät tunteneet meidän ääntämme. Silloin tuli pieni paimenpoika, ja tuskin hän oli kutsunut niitä, kun ne jo seurasivat häntä. Me otimme paimenen äänen nauhalle ja soitimme sen myöhemmin. Yllätykseksemme lampaat seurasivat nyt meitäkin!”