Näin ollen ei ole tarpeellista eikä hyväkään, kun tutkitaan tai puhutaan Raamatun totuuden tuntemuksessa uusien kanssa, esittää, että heidän pitäisi henkilökohtaisesti yrittää ratkaista eli päättää, ovatko he taivaallisen ’kutsun’ saajia vai onko heillä maallinen toivo. Jollei heitä ole kutsuttu taivaallisella kutsulla, niin he ovat ilmeisesti maallista luokkaa. Jos milloin on tapahtuva muutos, niin se tulee jättää Jumalan ratkaistavaksi ja ilmoitettavaksi heille aikanaan.

Tänä aikana ei Jumalan sanoman vallitseva suuntaus ole ihmisten tuleminen Kristuksen taivaallisen ”morsiamen” jäseniksi. Päinvastoin Raamattu sanoo: ”Henki ja morsian sanovat: ’Tule!”’ Tämä kehotus on nyt kutsu kansojen ihmisille elämään maallisessa paratiisissa, jonka kautta ”elämän vesi” virtaa vapaasti kasvattaen puita, jotka tuottavat kuvaannollisia hedelmiä ja lehtiä ”kansojen tervehtymiseksi”. – Ilm. 22:1, 2, 17.

MITÄ TODELLA VOIDELLUT TEKEVÄT

Mitä ne, jotka todella kuuluvat voideltuihin hengellisiin israelilaisiin, tekevät nyt? He päättävät tarmokkaasti huolehtia Valtakunnan eduista ja palvella ”muita lampaita”. Se ei ole nykyisistä Valtakunnan eduista huolehtimista, että voidellun luokan jäsenet erottautuisivat pitämään säännöllisiä istuntoja ’puhuakseen taivaallisesta toivostaan’. Heidän tulee keskustella asioista, jotka rakentavat ja edistävät rauhaa ja ykseyttä koko seurakunnassa. Se auttaa ”muita lampaita” sekä voideltuja itseään samalla tavalla. Näin molemmat luokat muodostavat ”yhden lauman”. (Joh. 10:16) Kaikkien tulee ravita itseään yhtälailla hengellisellä ”ruoalla ajallansa”. Tämä ruoka ravitsee sekä voideltujen sinetöityjen että ”muiden lampaitten” sisäistä toivoa. – Matt. 24:45–47.

Tämä erottautumista koskeva asia mainitaan siksi, että jotkut, jotka väittävät tulleensa äskettäin voidelluiksi, ovat olleet eräissä tapauksissa taipuvaisia eristäytymään tai muodostamaan erillisen ryhmän. Tällainen aiheuttaa hajaantumista ja on todellakin aikaansaanut jakauman seurakunnassa monissa tapauksissa. – Sananl. 18:1.

Ne, jotka on kutsuttu taivaalliseen perintöön Jeesuksen Kristuksen kanssa, tunnustavat kysyttäessä saaneensa todella tämän kutsun. Herran illallisen vietossa joka vuosi he ilmaisevat, että heillä on tämä taivaallinen toivo, osallistumalla tarjottuihin vertauskuviin. Mutta he eivät mainosta alinomaa tätä seikkaa. He eivät kiinnitä tärkeilevästi huomiota siihen pitääkseen jokaisen seurakunnassa jatkuvasti tietoisena siitä. He eivät odota etuoikeutettua kohtelua. He ahertavat päinvastoin apostoli Johanneksen kuvailemalla tavalla: ”Jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.” – 1. Joh. 3:3.

Apostoli osoittaa 2. Piet. 1:5–11:ssä, miten Kristuksen hengelliset veljet menettelevät uurastaen hengen hedelmien tuottamiseksi ’tehdäkseen kutsumisensa ja valitsemisensa lujaksi’. Se vaatii vaeltamista ”nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä”. – Ef. 4:1–3.

Seurakunnan vanhinten ja muiden jäsenten ei tule yrittää ratkaista sellaisen äskettäin kastetun asemaa, joka tuntee, että hänellä on taivaallinen kutsu. Heidän asiansa ei ole arvostella sellaista henkilöä sen toivon takia, minkä hän väittää itsellään olevan. Siitä ei tule väitellä. Voidellulle asetettuja vaatimuksia voidaan tarkastella, jotta henkilöä autettaisiin saamaan mahdollisimman selvä raamatullinen kuva. Ja sen, joka tunnustaa kuuluvansa voideltuun luokkaan, tulee arvostaa hänen auttamisyrityksiään. Mutta kun kaikki on sanottu ja tehty, Jumala suorittaa valinnan, ja se, mikä tuollaisen henkilön asema on, on hänen ja Jumalan välinen asia. Sellaisia henkilöitä tulee kohdella samoin kuin kaikkia toisiakin seurakunnassa rakkaudellisesti, ymmärtäen ja ollen yhteistoiminnassa, koska kaikki työskentelevät yhdessä Jumalan ja Kristuksen kanssa. – Kol. 3:12–17; 2. Kor. 6:1.

Tänä kristillistä seurakuntaa koskevien Jehovan tarkoitusten myöhäisenä toteutumisaikana on selvää, ettei paino ole opetuslasten yleisellä kutsulla taivaalliseen perintöön. Nyt on ensisijaista palvella Jumalaa kokosieluisesti kiinnittäen huomiomme kristilliseen nuhteettomuuteemme ja ”muiden lampaitten” kokoamiseen. Kenenkään ei tule antaa henkilökohtaisten tunteittensa omaa tai toisten asemaa kohtaan muodostua kiistakysymykseksi seurakunnassa. Tänä vaativana ”lopun aikana” on tärkeätä, että kaikki ovat yksimielisiä rakkaudessa, joka on ”täydellinen yhdysside”. – Kol. 3:14, Um.

”Herraapelkääväinen”

Suomalaisessa raamatunkäännöksessä 2. Kun. 4:1:ssä esiintyvästä sanasta ”herraapelkääväinen” Iso Raamatun tietosanakirja esittää seuraavan selityksen: ”jare ät-jehowa, . . . Herraa pelkäävä; jare, pelkäävä, kunnioittava, sanasta jare, pelätä, kunnioittaa; ät, objektin merkki; JHWH (masoreettien vokalisoimana jehowa), Jumalan yleisin nimi Vanhassa Testamentissa.” – 1. osa, palsta 1 280.