Antautuminen elämän saamiseksi uudessa maailmassa
1. Miten on ihmisten ja muun omistaminen johonkin tarkoitukseen tapahtunut tähän asti, ja mikä antautuminen johtaa tosiaan pyhään elämään?
IHMISET ovat kaikkina aikoina antautuneet moniin asioihin, ja he ovat antaneet eli omistaneet niihin paljon muutakin kuin itsensä. [Suomessa puhutaan siitä myös ”vihkimisenä”.] Mooseksen laki salli sotaväkeen otetun miehen vihkiä talonsa, minkä hän oli rakentanut, ennenkuin hänet vietiin Israelin teokraattiseen armeijaan. Kuningas Daavid vihki talonsa, ja siihen tilaisuuteen laadittiin psalmi. (5. Moos. 20:5; Psalmi 30:1) Israelilaiset vihkivät Jumalansa huoneen ja sen alttarin. He vihkivät Jerusalemin ennallistamisen jälkeen kaupungin uudelleenrakennetut muurit. (4. Moos. 7:10, 11, 84, 88; 2. Aikak. 7:9; Esra 6:16, 17; Neh. 12:27) Nebukadnessar, Babylonian kuningas, vihki sen kultaisen epäjumalan, jonka hän pystytti Duuran tasangolle, ja jotkut vanhemmat vihkivät lapsensa johonkin tarkoitukseen. (Dan. 3:2, 3; Sananl. 22:6; 1. Moos. 4:17; 5:18, 22) Ihmisen tai jonkin muun omistaminen tai antaminen johonkin panee tuon henkilön tai sen muun johonkin tarkoitukseen tai käyttöön tai noudattamaan määrättyä elämäntapaa, mutta se ei merkitse ehdottomasti sen panemista pyhään käyttöön. Mutta kun me antaudumme elävälle tosi Jumalalle, niin me erottaudumme pyhään, tämän maailman menettelystä eroavaan elämään, mikä ei ole tavallista, vaan on erotettu koskemattomaksi, jotta sitä ei käytettäisi maallisiin tarkoituksiin. Tällainen antautunut henkilö velvoittautuu harjoittamaan puhdasta ja saastuttamatonta uskontoa, mikä merkitsee sitä, että hän ”varjelee itsensä niin, ettei maailma saastuta”. – Jaak. 1:27.
2, 3. Kehoitetaanko Kristillisissä Kreikkalaisissa Kirjoituksissa antautumaan tai vihkiytymään näillä sanoilla, ja mitä sanamuotoa opetuslapset käyttivät?
2 Kun etsimme kaikki Kristilliset Kreikkalaiset Kirjoitukset, niin emme löydä sanaa antautuminen eikä vihkiminen käytetyn ilmaisemaan tätä askelta: omistautumista yksinomaan Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta. Kun luemme varhaisista kristillisyyden omaksujista, niin huomaamme vain sanotun, että he uskoivat. Ne, jotka kehoittivat ihmisiä omaksumaan kristillisyyden, käyttivät vain seuraavaa sanamuotoa: ”Tehkää parannus ja kääntykää” tai ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen”.
3 Kun hämmästyneet ihmiset kysyivät helluntaipäivänä Kristuksen apostoleilta: ”Veljet, mitä meidän pitää tekemän?” niin Pietari vastasi: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. . . . Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.” Pietari sanoi muutamia päiviä myöhemmin temppelissä toiselle joukolle: ”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat [Jehovan] kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen.” (Apt. 2:37–40; 3:19, 20) Kun omantunnonpiston saanut vanginvartija kysyi Makedonian Filippissä Paavalilta ja Silaalta: ”Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?” niin he vastasivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” Sitten ”he puhuivat [Jehovan] sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat”, minkä jälkeen ”hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta”. – Apt. 16:30–33.
4. Mitkä Raamatun lausunnot kuvailevat sitä askelta, minkä ottaen ihmisistä tuli kristittyjä apostolien aikoihin?
4 Miten henkeytetty kertomus sanoo siis heidän tulleen tosi kristityiksi ja kansaksi Jumalan nimelle? Vihkiytymälläkö? Ei! Se tapahtui uskomalla eli tulemalla uskoviksi, osoittamalla uskoa ja panemalla uskonsa Jumalan paljastamaan päätökseen ja järjestelyyn. Lue itse: Helluntain jälkeen ”kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä”. ”Ja yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot.” ”Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.” ”Ja [Jehovan] käsi oli heidän kanssansa, ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi Herran puoleen.” ”Kun kansoihin kuuluvat kuulivat tämän, niin he alkoivat riemuita ja ylistää Jehovan sanaa, ja kaikista niistä, jotka suhtautuivat oikeamielisesti iankaikkiseen elämään, tuli uskovia.” ”Ja niin Paavali lähti heidän keskeltänsä. Mutta muutamat liittyivät häneen ja uskoivat.” ”Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin.” ”Ja monet niistä, jotka olivat tulleet uskoon, menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa.” Uskon omaksuminen Jumalan vasta paljastaman päätöksen ja tahdon mukaan teki heistä siis kristittyjä, Jumalan kansaa. – Apt. 2:44; 4:4; 5:14; 10:43; 11:21; 13:48; 17:33, 34; 18:8; 19:18.
5. Mihin Jumalalle antautuminen sisältyy siis, ja miten se ilmeni?
5 Missä sitten antautuminen Jumalalle Jeesuksen kautta tulee kysymykseen? Se sisältyy tällaiseen uskoon eli uskon osoittamiseen. Jaakobin 2:17, 24 sanoo meille: ”Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.” Jumalalle Kristuksen kautta antautuminen merkitsee uskonsa tekemistä eläväksi, toimivaksi, saattamista suorittamaan töitä ja ohjaamista harjoittamaan vanhurskautta. Kuten huomaamme edellälainatuista kertomuksista, niin ne, jotka osoittivat uskoa eli tulivat uskoviksi, suorittivat töitä. He alistuivat vesikasteeseen antaakseen kuvaannollisen todistuksen uskostaan, ja siten he noudattivat Jeesuksen esimerkkiä. He kääntyivät pois maailmasta ja hänen, Jehovan Voidellun eli Messiaan, puoleen, josta Jehova oli tehnyt heidän taivaallisen Herransa. He liittyivät Jehovan näkyvään järjestöön ja pysyttelivät yhdessä yksimielisenä seurakuntana. He tunnustivat ja kertoivat avoimesti menneet tekonsa ja osoittivat katuneensa eli muuttaneensa mielensä niiden asiain suhteen ja kääntyneensä eli tehneensä täyskäännöksen ja olivat nyt vaeltamassa Jumalan tietä Jeesuksen askelissa. Näin he osoittivat suhtautuvansa ”oikeamielisesti iankaikkiseen elämään”, mikä saadaan uudessa maailmassa.
6. Miten he tunnustivat uskonsa pelastuksekseen?
6 Apostolien teot kertoo, miten he tunnustivat uskonsa avoimesti kaikille saarnaamalla Jumalan Sanaa ja sen täyttymystä Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen seurakunnassaan. Tämä merkitsi pelastusta heille. Apostoli Paavali kirjoittikin senvuoksi Roomalaisille 10:4, 8–10 (Um): ”Kristus on Lain täydellistetty loppu, jotta jokaisella uskoa osoittavalla olisi vanhurskaus. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinun lähelläsi, sinun suussasi ja sydämessäsi’; se on, se uskon ’sana’, mitä me saarnaamme. Sillä jos sinä julistat julkisesti tätä ’suussasi olevaa sanaa’, että Jeesus on Herra, ja uskot sydämessäsi, että Jumala herätti hänet kuolleista, niin sinä pelastut. Sillä sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi, mutta suulla annetaan julkinen julistus pelastukseksi.”
7. Miten huomattava asema ”uskolle” ja ”uskomiselle” annetaan Heprealaisissa Kirjoituksissa ja Kristillisissä Kreikkalaisissa Kirjoituksissa?
7 Sanat ”usko” ja ”uskoa” näyttävät tuskin olevan mitenkään huomattavia sanoja muinaisissa Heprealaisissa Kirjoituksissa, sillä ”usko” esiintyy vain kaksi kertaa ja ”uskoa” ainoastaan 46 kertaa Kuningas Jaakon käännöksessä. (5. Moos. 32:20; Hab. 2:4) Mutta Kristillisissä Kreikkalaisissa Kirjoituksissa nämä sanat tulevat asianmukaisesti huomattaviksi, ja ”usko” saa erinomaisen määrittelyn Heprealaiskirjeen 11:1:sessä, ja me luemme, miten muinaisilla ihmisillä oli uskoa.
8. Mikä raamatullinen vakuutus meillä on siitä, että kun me antaudumme, niin Jumala kuulee sen, kiinnittää huomionsa siihen ja pitää kiinni siitä?
8 Kun me antaudumme hänelle rukoillen itseksemme joko hiljaa tai kuuluvasti tehdäksemme hänen tahtonsa siitä lähtien ja ikuisesti, minkä olotilan Jumala valitseekin meille, niin kuuleeko korkealla taivaassa oleva Jumala meitä tosiaan tai kiinnittääkö hän meihin huomiota? Hänen Sanansa vakuuttaa meille, että hän tekee niin, ja meidän täytyy uskoa hänen niin tekevän, jotta pysyisimme päätöksessämme. Jehovan enkeli sanoi Korneliukselle juuri hänen kristityksi kääntymisensä edellä: ”Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä.” ”Sinun rukouksesi on kuultu, ja sinun almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä.” Ja kun Kornelius ja hänen kuulijatoverinsa omaksuivat Pietarin sanoman ja uskoivat äänettömästi sydämessään omistautuen siten tälle uudelle uskolle, niin Jumala havaitsi sen ja vuodatti pyhän henkensä heihin antaen heille lahjan lausua ennustuksia. (Apt. 10:3–7, 30–32, 44–48) Kauan tätä ennen kuultiin Hannaa, vaikka hän rukoili ja antoi lupauksensa Samuelin suhteen hiljaa, vain huulten liikkuessa. Hän otti lupauksensa vakavasti ja täytti sen Jehova Jumalalle. (1. Sam. 1:9–28) Kun kuningas Salomo omisti temppelin Jumalalle, niin hän rukoili Jumalaa kuulemaan hyvätahtoista muukalaista, joka rukoilee häntä kohdistaen rukouksensa pyhään temppeliin päin. Jehova Jumala kuulee nyt tällaisen rukouksen, jota hyvätahtoisten muukalaisten joukot rukoilevat. – 1. Kun. 8:41–43.
9, 10. Antautuvatko nämä hyvätahtoiset muukalaiset Jumalalle, ja miten Jumala menettelee heidän kanssaan?
9 Nämä hyvätahtoiset muukalaiset osoittavat lampaan kaltaisuutta ja ovat samanlaisia kuin ne, jotka Kuningas Jeesus Kristus kuvaa lampaiksi lampaita ja vuohia koskevassa vertauksessaan ja jotka hän kokoaa oikealle puolelleen. (Matt. 25:31–46) Nämä, jotka olivat ennen muukalaisia, ovat nähneet etunsa antautua Jumalalle Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen kautta, ja heistä tulee tämän hänelle antautumisensa kautta Kuninkaan lampaita. He tekevät siis enemmän kuin vain ystävällisiä tekoja Kuninkaan hengellisille veljille. Vaikka Jumala ei vihikään näitä muita lampaita papeiksi kuninkaallisen Ylimmäisen Pappinsa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa, niin hän tekee heille kumminkin jotakin järjestönsä ja palveluksessa suhteen. Hän antaa Oikean Paimenensa Jeesuksen täyttää kauan sitten heistä lausumansa sanat: ”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä [papillisesta] lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” – Joh. 10:16.
10 Tämä Yksi Paimen merkitsee näkyvän järjestönsä kautta nämä muut lampaat otsistaan omaisuudekseen. Hän suo heille edun työskennellä yhdessä hengellisten veljiensä järjestetyn jäännöksen kanssa. Heillä on niin ollen tilaisuus ja velvollisuus jatkaa puhdasta, saastuttamatonta palvontaa maan päällä. Osoittautumalla siten uskollisiksi Jehovan todistajiksi he säilyttävät tunnusmerkkinsä otsassaan. (Sivu 211, § 3) He tunnustavat tämän merkin avulla avoimesti antautuneensa Jumalalle ja hänen kaikkeudenyksinvaltiudelleen. Koska vain näillä muilla lampailla on Jumalan vakuutus, että heidät varjellaan Harmagedonissa samoin kuin Nooan pojat ja miniät varjeltiin vedenpaisumuksessa, niin tästä merkistä tulee todellisuudessa heille turvallisuusmerkki. Kun he varjeltuvat Harmagedonissa omaten tämän merkin, niin he pääsevät uuteen maailmaan täysin antautuneina Jumalalle ja valmiina ja halukkaina tekemään hänen ilmaisemansa tahdon maan päällä siitä ihanasta ajasta eteenpäin.
11. Miten tulee antautua, miten sitä tulee katsella, kun se on tehty, ja kuinka se on juurrutettava sydämeen?
11 Kun olet siis antautunut uskossa Jumalalle, niin pidä sanasi pyhänä, rikkomattomana, antamatta minkään muuttaa sitä. Lupauksesi olla hänen ja tehdä hänen tahtonsa on sitova iäti. Siis: ”Älä ole kerkeä suultasi, älköönkä sydämesi kiirehtikö lausumaan sanaa Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä; sentähden olkoot sanasi harvat. Kun teet lupauksen Jumalalle, niin täytä se viivyttelemättä; sillä ei ole hänellä mielisuosiota tyhmiin: täytä, mitä lupaat. On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat etkä täytä. Älä anna suusi saattaa ruumistasi syynalaiseksi [tekemään syntiä], äläkä sano Jumalan sanansaattajan [enkelin] edessä: ’Se oli erehdys’; miksi pitäisi Jumalan vihastua sinun puheestasi ja turmella sinun kättesi työt? . . . Mutta pelkää sinä Jumalaa.” (Saarn. 5:1, 3–6) Olkoon näin ollen antautumisesi henkilökohtainen askeleesi, oma päätöksesi. Vanhemmat tai holhoojat eivät voi tehdä sitä sinun puolestasi eivätkä velvoittaa sinua pysymään siinä, jos sinä et ole halukas. Varmistaudu siitä, että olet laskenut tämän askeleen ottamisesta johtuvat kustannukset, niin että olet päättänyt pysyä tällä tiellä lopulliseen onnistumiseen asti, maksakoon mitä tahansa nyt ja tulevaisuudessa. (Luuk. 14:26–33) Juurruta antautumisesi Jumalalle omaan sydämeesi vertauskuvaamalla se vesikasteella totellen Jeesusta Kristusta, Esimerkkiämme, jotta se auttaisi sinua olemaan koskaan unohtamatta sitä. – Matt. 28:18–20.
12. Mikä Raamatun varoitus todistaa Jumalan pitävän kiinni tästä antautumisesta, ja mihin sen mukaisesti eläminen johtaa?
12 Varmistu siitä, että Jumala, joka ei voi valehdella ja joka ei rakasta valhetta, pitää peruuttamattomasti kiinni sinun lupauksestasi. Älä ole ”vailla ymmärrystä, petollinen sopimuksia kohtaan”. Muista ”Jumalan vanhurskas säädös, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet”. (Room. 1:31, 32) Jos sinä elät tätä antautunutta elämää uskollisesti Jumalan tahdon mukaan, niin se varmistaa sinulle iankaikkisen elämän uudessa maailmassa.