Tosi turva väkivaltaisessa maailmassa

KAIKKI kunnon ihmiset toivovat hartaasti turvallisuutta. Mutta voiko tällainen turvallisuus olla todellinen, kun maailmassa on niin paljon ahdistusta ja väkivaltaa nykyään?

Monet ajattelevat, että turvallisuus voidaan saavuttaa, jos maa, jossa he asuvat, on voimakas. Perustuuko sinun turvallisuudentoivosi maasi sotilaalliseen mahtiin?

Yhdysvallat, toinen kahdesta vahvimmasta valtiosta maan päällä, käyttää nyt 315 miljardia markkaa vuodessa puolustuksen eli niin kuin usein sanotaan ”kansallisen turvallisuuden” hyväksi. Uutistiedot kertovat kuitenkin Neuvostoliitossa lisätyn 15 prosenttia aseistusmenoihin Yhdysvaltain sotilaallisen voiman vastapainoksi.

ATOMISODASSA EI OLE TURVAA

Millainen turvallisuus on ostettu näiden molempien maiden mielikuvituksellisilla vuotuisilla menoilla? Eräs Yhdysvaltain kongressin jäsen huomautti äskettäin, että jos vain 18 Neuvostoliiton jättiläisvetypommia osuisi Yhdysvaltoihin, niin kolme jokaisesta viidestä henkilöstä voisi saada surmansa! Se merkitsisi yli 120 000 000 henkeä! Ja monet, kenties useimmat eloon jääneistä saisivat vammoja. Tuo kongressin jäsen osoitti, että jokainen pommi aiheuttaisi tulimyrskyn, jonka läpimitta olisi yli 270 km ja laajuus noin 58 000 km².

Väitetään, ettei tämäkään voisi hävittää Yhdysvaltain kykyä kostaa omilla ohjuksillaan. Vaikka Neuvostoliitto iskisikin ensiksi, niin Yhdysvaltain ydinaseet tuhoaisivat vuorostaan sen aluetta. Suurin osa Neuvostoliiton asukkaista saisi surmansa.

Millainen turva se on, kun kahden voimakkaimman maan kansalaiset voivat toivoa korkeintaan, että pieni osa väestöstä säästyy hävitykseltä atomisodassa?

Lisäksi suurempien valtojen välisessä tuhoisassa ydinsodassa syntynyt atomisaaste tappaisi ja vahingoittaisi toisten maiden ihmisiä satojen kilometrien päässä.

HISTORIAN OPETUS

Niiden, jotka odottavat turvaa sotavoimista, olisi hyvä panna merkille historian opetus tässä suhteessa. Muinaisessa historiassa on ollut voimakkaita kansoja ja valtakuntia, mutta miten monet niistä ovat säilyneet suurvaltoina tähän päivään asti? Ei yksikään niistä! Kaikki ne ovat joutuneet häviöön, ja niiden asukkaitten turva on murskaantunut!

Eräs tällainen esimerkki oli mahtava maailmanvalta Babylonia. Itse Babylonin kaupunki oli jykevien muurien ympäröimä ja valtavan armeijan suojelema. Sen luultiin olevan valloittamaton. Mutta kun Babylonia oli lähellä voimansa huippua, niin Jumalan profeetta Jeremia ennusti näin: ”Baabel tulee kiviroukkioksi, aavikkosutten asunnoksi, kauhistukseksi ja ivan vihellykseksi, aivan asujattomaksi.” – Jer. 51:37.

Jumalan profeetallisen sanan mukaisesti hyökkäävät Meedo-Persian sotajoukot murskasivat yhtenä yönä vuonna 539 eaa. mahtavan Babylonin voiman. Aikanaan Babylon hylättiin ja se tuli sorakummuksi. Se on pysynyt tähän päivään asti juuri sellaisena, miksi Jumalan sana sen kuvaili, kiviroukkiona, villieläinten asuntona!

Miten on käynyt myöhemmin tulleelle mahtavalle Rooman imperiumille? Se hallitsi sotilaallisella voimallaan koko Välimeren maailmaa. Mutta mitä sille tapahtui? Aikanaan sisäinen erimielisyys, turmelus ja moraalittomuus kuluttivat sen voiman. Kirja Vanhan ajan historian ääriviivat lisää:

”Keisarillinen hallitus kävi niin kalliiksi, ettei se voinut enää korottaa riittävästi veroja tarpeellisiin menoihin. . . . se kulutti jatkuvasti enemmän kuin sai, ja niin ollen se joutui toivottomaan velkaan. Seurauksena oli, että rahan arvo laski, kunnes se tuli itse asiassa arvottomaksi. . . . viha ja kateus olivat kaikkialla vallalla . . . tiet eivät olleet enää turvallisia.” – An Outline of Ancient History.

Törkeä turmelus, pakanajumalien ja keisarien epäjumalinen palvonta huvitusten ja väkivallan ylistämisen ohella aiheuttivat sisäisen rappeutumisen. Kohta eivät edes Rooman kuuluisat sotilaslegioonat kyenneet pysähdyttämään pohjoisesta tulevia hyökkääjiä. Rooman imperiumi luhistui. Ovatko Babylonia ja Rooma poikkeuksia? Onko muille kansoille käynyt sen paremmin maailmanhistoriassa? Miten paljon turvaa on missään ihmistekoisessa hallitusjärjestelmässä? Historioitsija Arnold J. Toynbee sanoo kirjassaan Tutkielma historiasta:

”Me olemme sen tosiasian edessä, että niistä 21 kulttuurista, jotka ovat syntyneet elävinä ja kasvaneet, kolmetoista on kuollut ja haudattu; että seitsemän kahdeksasta jäljellä olevasta on ilmeisesti rappeutumassa ja että kahdeksas, joka on meidän omamme, on myös saattanut sivuuttaa huippukohtansa kaikesta siitä päättäen, mitä nyt tiedämme.”

Historian tosiseikat todistavat, ettei tässä asiainjärjestelmässä ole millään kansalla todellista ja pysyvää turvaa. Tulee aika, jolloin jokainen niistä sortuu joko sisäisen tai ulkoisen paineen tai kummankin johdosta. Eikä muuten voi ollakaan. Miksi ei? Koska kansat eivät voi menestyä, kun ne jättävät huomioon ottamatta Jumalan ihmisen menettelylle asettamat lait. Tähän mennessä on joka ainoa kansa lähes 6 000 vuoden kuluessa tehnyt siten! Historioitsija Toynbee sanoo:

”Tuuliajolla olemisen tunne . . . on tuskallisimpia ahdistuksia, jotka vaivaavat niiden miesten ja naisten sieluja, jotka on kutsuttu elämään yhteiskunnallisen hajaannuksen aikana, ja tämä tuska on ehkä rangaistus siitä epäjumaloinnin synnistä, mitä on harjoitettu palvomalla luotua Luojan asemesta, sillä tämän synnin olemme jo havainneet yhdeksi syyksi niihin luhistumisiin, joista kulttuurien hajoamiset ovat seurauksena.” – A Study of History.

Monia maita kohtaa nykyään väkivallan ja moraalittomuuden kauhistava kasvu. Kun Jumalan lait eivät toimi hillikkeenä, tätä voidaan odottaakin.

Turvautuvatko sinun maasi viranomaiset todella Jumalaan ja hänen lakeihinsa? Osoittavatko he tämän kehottamalla kansalaisiaan noudattamaan näitä Jumalan lakeja? Herättävätkö he kiinnostusta Jumalan sanaa Raamattua kohtaan, niin että ihmiset voivat mukautua sen oikeisiin periaatteisiin?

Jos katsot tarkkaan, niin voit huomata, ettei yksikään maan päällä oleva maailmallinen hallitsija tee näin. Sen sijaan ilmenee moraalinen rappeutuminen korkeilla hallitustasoilla samoin kuin yhteisessä kansassakin. Jumalan lakeja ei todellisuudessa kunnioiteta ja hänen Sanansa jätetään huomioon ottamatta.

Kun tällaiset olosuhteet ovat vallalla, niin sotilasmahti yksin on tyhjä turva turvallisuutta etsiville ihmisille. Jumala ei ehdottomasti suojele minkään kansan turvallisuutta, kun sekä johtajat että kansa samalla lailla jättävät huomioon ottamatta hänen lakinsa ja Sanansa! Jumalan sana sanoo sen sijaan: ”Jos luovut hänestä, niin hän hylkää sinut iankaikkisesti.” – 1. Aikak. 28:9.

SOTILASLIITOT PETTÄVÄT

Historia osoittaa myös, etteivät sotilasliitot ole pysyvän turvallisuuden tae.

Kahdeksannella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua Juudan kuningas Aahas näki Syyrian ja Israelin tulevan sotimaan häntä vastaan. Raamattu sanoo Aahaasta ja hänen kansastaan: ”Kuninkaan ja hänen kansansa sydän vapisi.” – Jes. 7:2.

Nämä ihmiset tunnustivat palvovansa Jehova Jumalaa. Jumala oli monissa aikaisemmissa tilanteissa suojellut heitä, kun he turvautuivat häneen. Profeetta Jesaja sanoi heille: ”Sotajoukkojen Jehovan . . . tulee olla pelkonne kohde, ja Hänen tulee saada teidät vapisemaan.” – Jes. 8:12, 13, Um.

Mutta kuningas Aahas ei kääntynyt etsimään apua Jehovalta. Hän lähetti sen sijaan sanansaattajat Tiglat-Pileserin, mahtavan Assyrian kuninkaan, luo ja anoi: ”Minä olen sinun palvelijasi ja sinun poikasi. Tule ja pelasta minut Aramin kuninkaan ja Israelin kuninkaan käsistä; he ovat hyökänneet minun kimppuuni.” Aahas otti sitten hopeaa ja kultaa ja ”lähetti sen lahjaksi Assurin kuninkaalle”. (2. Kun. 16:7, 8) Jumalan sana sanoo kaikesta tästä: ”Vallitsi suurta uskottomuutta Jehovaa kohtaan.” – 2. Aikak. 28:19, Um.

Vaikka Assyria auttoi tilapäisesti Aahasta, niin mitä tapahtui lopulta? Raamattu mainitsee, että aikanaan ”Assurin kuningas, lähti häntä vastaan ja ahdisti häntä eikä tukenut häntä”. Juuri ne, joilta Aahas pyysi apua, hyökkäsivät hänen kimppuunsa! – 2. Aikak. 28:20.

JEHOVAAN TURVAAMINEN

Hiskia seurasi kuningas Aahasta hänen kuoltuaan. Kuningas Hiskian aikana mahtava maailmanvalta Assyria uhkasi jälleen Juudaa. Mitä Hiskia tekisi? Jäljittelisikö hän uskotonta Aahasta ja yrittäisi solmia sotilasliiton Assyrian pysäyttämiseksi.

Kuningas Sanherib, hyökkäävän Assyrian yksinvaltias, lähetti sanomia Juudalle. Hän kehotti kansaa: ”Älkää antako Hiskian pettää itseänne, sillä hän ei voi teitä pelastaa. Älköön Hiskia saako teitä luottamaan Herraan [Jehovaan, Um], . . . Kuka näiden maiden kaikista jumalista on pelastanut maansa minun käsistäni? Kuinka sitten Herra pelastaisi Jerusalemin minun käsistäni?” – Jes. 36:13–20.

Hänen vetoomuksessaan saattaisi näyttää olevan johdonmukaisuutta. Assyrian jättiläismäinen sotakoneisto oli jo murskannut kaiken vastarinnan. Yksikään kansa tai kaupunki ei ollut kyennyt pitämään puoliaan sen sotavoimia vastaan.

Mitä Hiskia teki? ”Hiskia rukoili Herraa ja sanoi: ’Herra Sebaot, Israelin Jumala, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, sinä yksin olet maan kaikkien valtakuntain Jumala; . . . Mutta pelasta nyt meidät, Herra, meidän Jumalamme, hänen käsistänsä, että kaikki maan valtakunnat tulisivat tietämään, että sinä, Herra, olet ainoa [että sinä, Jehova, olet ainoa Jumala, Um].’” – Jes. 37:15–20.

Hiskia ei turvautunut sotilasliittoihin. Hän kääntyi uskossa Jehovan puoleen. Millaisin tuloksin? ”Herran enkeli lähti ja löi Assurin leirissä sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä, . . . Silloin Sanherib, Assurin kuningas, lähti liikkeelle ja meni pois; hän palasi maahansa ja jäi Niiniveen.” Koskaan aikaisemmin ei Assyrian sotajoukko ollut kärsinyt näin tuhoisaa häviötä! Kerskuvan Sanheribinkin surmasivat myöhemmin hänen omat poikansa, kun hän oli palvomassa väärää jumalaansa Nisrokia. Hiskia turvasi siis Jehovaan. Se tuotti tosi turvan. – Jes. 37:36–38.

KUN JEESUS OLI MAAN PÄÄLLÄ

Kun Jeesus oli maan päällä, niin monet etsivät väärästä paikasta turvaa. Kun juutalaiset ylipapit ja fariseukset näkivät ihmeteot, joita Jeesus suoritti, niin he sanoivat: ”Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja? Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan.” – Joh. 11:47, 48.

Papit pelkäsivät järkyttää suhteitaan Rooman maailmanvallan kanssa. He olivat kääntyneet pois Jumalasta ja etsineet turvaa poliitikoista. Miten tyhmää! He eivät ymmärtäneet, ettei heille olisi mitään hyötyä poliittisen ja sotilaallisen mahdin puoleen kääntymisestä turvan saamiseksi!

Saman sukupolven aikana vuonna 70 tulivat Rooman sotajoukot ja hävittivät Jerusalemin. Muutamassa vuodessa suurin osa juutalaisten maasta raiskattiin. Yli miljoona kuoli, joukossa pappeja ja fariseuksia! Tuhannet muut orjuutettiin. Kuitenkin tosi kristityt, jotka turvasivat Jehovaan, opastettiin turvaan, ja he säilyivät tuon hävitysajan läpi. Historia todistaa, että he säästyivät. – Luuk. 21:20–24.

KAIKEN SOTILASMAHDIN LOPPU ON LÄHELLÄ

Kansat ovat varustautuneet nyt hampaisiin asti mielikuvituksellisin tuhoasein. Tämä sotilaallinen valmistautuminen kiihtyy joka vuosi. Mutta samoin kuin Jehova murskasi Assyrian sotilasmahdin, hän jauhaa tomuksi nykyajankin poliittiset sotilasvoimat, jotka vaikuttavat tosi turvallisuuden vastaisesti.

Jumala itse taistelee kohta viimeisen sodan, minkä tämä asiainjärjestelmä koskaan näkee. Tässä sodassa, jota kutsutaan Raamatussa Harmagedoniksi (Ilm. 16:14, 16), Jumala käyttää kaikkivoipaa valtaansa hävittääkseen ne sotilaalliset ja poliittiset ainekset, jotka ovat aikaansaaneet niin suurta tuhoa maalle. Jumala kutsuu ”kaikkia keskitaivaalla lentäviä lintuja” tähän tilaisuuteen. Miksi? Raamattu sanoo: ”Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle syömään kuningasten lihaa ja sotapäällikköjen lihaa ja väkevien lihaa ja hevosten sekä niiden selässä istuvien lihaa ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa, sekä pienten että suurten.” – Ilm. 19:17, 18.

Jumala varoittaa täten selvästi, että kaikki, jotka eivät etsi häneltä turvaa, tulevat pettymään. Heidät tuhotaan sen pahan asiainjärjestelmän mukana, jota he mieluummin haluavat kannattaa.

Mutta miten on niiden laita, jotka kääntyvät Jehovan puoleen, jotka turvautuvat häneen? Jumalan sana lupaa heille: ”Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä.” – Sef. 2:3.

Ainoa tosi turva varmasti tulevan lähestymässä olevan ahdistuksen aikana on Jehova Jumalassa. Hän voi ja tahtoo suojella ne, jotka kääntyvät etsimään häneltä turvaa. Hän varjelee heidät elossa vanhurskaaseen uuteen asiainjärjestelmään, missä he ”iloitsevat suuresta rauhasta”. Tällainen maailmanlaajuinen rauha vallitsee tuossa uudessa asiainjärjestelmässä, koska Jehova lupaa, että ”jousen ja miekan ja sodan minä särjen maasta ja annan heidän asua turvassa”. – Ps. 37:11; Hoos. 2:18.