Rakkauden yhteydessä

1. a) Mitä on vältettävä Raamatun totuuden suoman valistuksen saamiseksi? b) Mikä kysymys auttaa meitä ymmärtämään, että ”Jumala on rakkaus”?

MEIDÄN käsityksemme Jehovasta riippuu kokonaan siitä, mitä hän näkee hyväksi paljastaa itsestään. Kaikkein suurin valistus annetaan hänen Sanansa kautta, kuten psalminkirjoittaja esitti: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” (Ps. 119:105) Kun me siis tutkimme tätä henkeytettyä lausuntoa, että ”Jumala on rakkaus”, niin me emme päätä sen merkitystä omien otaksumiemme eikä tunteittemme mukaan. Vielä vähemmän kiinnitämme huomiota siihen, mitä maailman viisaat ovat sanoneet aiheesta rakkaus. Kaikkein vähemmän annamme itseämme johtaa väärän uskonnon opetusten, mikä saarnaa rakkauden Jumalaa ja samassa hengenvedossa iankaikkisen vaivan Jumalaa. Teemme sen sijaan itsellemme tämän kysymyksen: Onko Kirjoituksissa mitään, mikä olisi esitetty erityisesti täydellisimpänä Jumalan rakkauden ilmaisuna? Jos siellä on, niin silloin me voimme hankkiessamme huolellisesti tiedon kaikesta mahdollisesta tätä ilmaisua koskevasta olla vakuuttuneita siitä, että meidät on opastettu arvostamaan oikein sitä ylevää totuutta, että ”Jumala on rakkaus”. Eikä tässä kaikki, vaan kun me tarkkaamme jatkuvasti tätä ilmaisua mukautuen siihen yhä enemmän, niin me voimme odottaa luottavaisina tulevamme saatetuiksi aina läheisempään yhteyteen rakkauden kanssa. Katsokaamme siis, minkä vastauksen Jumalan Sana antaa kysymykseemme.

2. Mitkä Jeesuksen sanat osoittavat meille vastauksen, ja miten kristikunta väärinsoveltaa ne?

² Meistä näyttää aivan varmalta, että Johannes itse osoittaa meille vastauksen siinä kertomuksessa, mikä hänet henkeytettiin antamaan Jeesuksen Nikodeemuksen kanssa käymästä keskustelusta, kun hän puhui tälle siitä, mitä Jumala rakasti niin paljon, ”että hän antoi ainokaisen Poikansa”, sydämensä kalleimman aarteen. Mitä hän rakasti näin? Jeesus sanoi: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut.” (Joh. 3:16) Tämä on suosituin raamatunkohta koko kristikunnassa, mutta eniten väärinymmärretty. Miten niin? Kristikunta haluaa ajatella Jeesuksen tarkoittaneen ”maailmaa”, mistä se itse muodostaa osan, tätä ”nykyistä pahaa asiainjärjestelmää”, ’niitä taivaita ja sitä maata, mitkä ovat nyt olemassa ja mitkä on varattu tulelle’. (Gal. 1:4, Um; 2. Piet. 3:7) Kristikunta lavertelee tällä perusteella mielellään ”Jumalan isyydestä ja ihmisen veljeydestä” soveltaen sitä nykyiseen sukupolveen ja asiaintilaan. Millaista häpäisyä ja totuuden vääristelyä! Minkä tahansa Raamatun lausunnon oikean ymmärtämisen täytyy olla aina sopusoinnussa tekstiyhteyden kanssa sekä poikkeuksetta kaikkien muiden samaa asiaa koskevien kirjoitusten kanssa. Soveltakaamme tätä sääntöä tässäkin tapauksessa.

3. Miten Johanneksen 3:16:nnen vertaaminen Johanneksen 1:1–13 auttaa meitä saamaan oikean käsityksen edellisestä?

³ Huomaa, että Johanneksen evankeliuminsa 1:1–13 esittämät selitykset ovat samankaltaiset kuin Johanneksen 3:16–21 mainitut Jeesuksen sanat ja ilmaisevat seuraavaa: Tosi valo tuli maailmaan, jotta kaikenlaiset ihmiset voisivat uskoa hänen nimeensä. Ihmisillä oli vapaa tilaisuus ottaa tämä valo vastaan, ja maailmalla oli mahdollisuus tulla pelastetuksi. Ei Jumala ehkäissyt heitä eikä vaikuttanut heihin vastustavasti. Mutta mitä tapahtui? Maailma ei ollut tietävinäänkään hänestä. Ihmiset rakastivat pimeyttä eikä valoa. Oli kuitenkin joitakuita poikkeuksia, jotka uskoivat häneen. Ja miten heidän kävi? He voivat pelastua siltä tuholta, mikä on kohtaava lopulta maailmaa sen tuomiopäivänä, kun he uskoivat häneen, josta tuli heidän syntiensä kantaja, niinkuin Jeesus oli juuri edellä selittänyt Nikodeemukselle, ja heille annettiin tuhoutumisen sijasta valtuus tulla Jumalan lapsiksi, mihin liittyy lupaus saada iankaikkinen elämä uudessa maailmanjärjestyksessä, uusissa taivaissa ja uudessa maassa, missä vanhurskaus asustaa.

4. a) Jos Jeesus viittasi uuteen maailmaan, niin miksi hän puhui Jumalan rakkaudesta kuin menneisyydessä? b) Miten Raamattu paljastaa Jumalan ”maailmaan” kohdistuvan rakkauden laajuuden?

⁴ Mutta sinä kysyt: Jos se maailma, mitä Jumala rakastaa niin paljon, oli kaukana tulevaisuudessa siitä päivästä, jolloin Jeesus puhui, niin miksi hän sanoi Jumalan rakastaneen sitä menneessä ajassa? Vastaus on tämä: Koska Jumala ei ainoastaan päättänyt mielessään tuota uuden maailman järjestystä heti, kun tarve vaati sitä, ennen muinoin kapinan tapahtuessa Eedenissä, vaan kiinnitti siihen myös sydämensä järkkymättömässä kiintymyksessä ja antaumuksessa. Hän rakasti sitä heti alusta pitäen niin paljon, että hän järjesti ja ennusti kauan etukäteen sen päävälikappaleen, jonka avulla siitä oli tuleva todellisuus, vaimonsa luvatun siemenen. (1. Moos. 3:15) Hänen rakkautensa oli niin suuri ja epäitsekäs, että hän järjesti asiat iloiten ja ennusti, kuinka käärmeen siemen oli pistävä tuon siemenen kantapäähän. Jumala ei kylläkään iloitse tämän siemenen kärsimisestä kärsimyksen tähden, vaan kuten on kauniisti selitetty: ”Jehova näki hyväksi runnella häntä . . . [tehdä] hänen sielunsa syntiuhriksi, . . . Hän [Jeesus] on näkevä sielunsa vaivannäön ja oleva tyydytetty.” Jehova sanoo tuloksen tästä ”vaivannäöstä”: ”Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.” – Jes. 53:10, As; 53:11.

5. Mitä vastakaikua pitäisi Jumalan suuren rakkauden herättää meissä?

⁵ Voimme ymmärtää edelläolevasta, ettei Jumalan rakkaus jotakin määrättyä järjestelyä kohtaan ole persoonatonta laatua. Tuon Jumalan Valtakunnan alaisen uuden maailman järjestyksen muodostavat yksilöt, joita kaikkia Jumala rakastaa hellästi ja joista ensimmäinen ja huomattavin on luvattu Siemen itse, hänen oma rakas Poikansa. Paavali ilmaisi asian näin: ”Hän [Jumala] vapautti meidät [nykyisen maailman] pimeyden vallasta ja siirsi meidät rakkautensa Pojan valtakuntaan, jonka Pojan välityksellä me saamme vapautuksemme lunnaitten, syntiemme anteeksiantamisen, kautta.” (Kol. 1:13, 14, Um) Kuinka kiittämätöntä ja rakkaudetonta olisikaan, jos me emme vastaisi tällaiseen ihmeelliseen Jumalan rakkauden ja ansaitsemattoman hyvyyden ilmaukseen ja tällaiseen loistavaan ja vetoavaan odotteeseen, mikä on asetettu eteemme tuossa Jumalan valtakunnassa, mikä on ihastuttavin kaikesta! Eikö sydämesi liikutu ja innostu? Kun palautamme mieleemme näitä kallisarvoisia totuuksia, niin etkö sinä halua vakavasti päästä yhä enemmän rakkauden Jumalan ja hänen Kristuksen hallitseman valtakuntansa yhteyteen, mikä valtakunta on hänen verrattoman rakkautensa täydellinen ilmaus? Tarkastelkaamme tämän hyvän halun tyydyttämisen auttamiseksi läheisemmin sekä Jeesuksen että Johanneksen usein käyttämää sanontaa ”yhteydessä”.

6. a) Miten sanat ”yhteys” ja ”järjestö” liittyvät läheisesti toisiinsa? b) Onko meillä oikeus käyttää vapaasti jälkimmäistä?

⁶ Sana ”yhteys” liittyy läheisesti erääseen toiseen sanaan, nimittäin ”järjestöön”. Toista ei voi olla ilman toista. Järjestö on osien eli jäsenten muodostama, jotka kaikki ovat toisistaan riippuvaisia, yhteydessä toistensa kanssa ja yksimielisiä kokonaisuuden kanssa, kokonaisuudeksi yhdistynyt joukko. Tämä herättää kiinnostavan kysymyksen ja antaa vastauksenkin siihen. Eräät arvostelijamme, jotka esiintyvät meidän ystävinämme, mutta eivät ole ”meikäläisiä”, eivät vitkastele osoittaa, että sanaa ”järjestö”, mitä me käytämme niin paljon, ei ole missään raamatunkäännöksessä. (1. Joh. 2:19) Me emme väitäkään tätä, mutta me painotamme joka tapauksessa mitä voimakkaimmin sitä, että se on raamatullinen oppi. Ottakaamme ne kolme huomattavaa kuvausta, joita Jumalan kansa käyttää ja jotka soveltuvat juuri nyt, ”määräaikojen täydellisellä rajalla”, jolloin Jumalan ”hyvä tahto” on ”koota kaikki jälleen yhteen Kristuksessa, taivaissa olevat ja maan päällä olevat”. Nämä kuvaukset ovat 1) ihmisruumis, ”ollen sopusointuisesti liittynyt yhteen ja pantu toimimaan yhdessä jokaisen nivelen välityksellä”, ja 2) ”elävistä kivistä” rakennettu temppeli ja 3) Jerusalem eli Siion, ”kaupunki, joka on kiinteästi yhdessä”, missä kaikki ”asuvat yhdessä yksimielisyydessä”. Kuka voi kieltää, ettei tässä ole järjestö läpikäyvänä ajatuksena? Vain ne, jotka itsensä parhaiten tuntemista syistä eivät halua olla enää järjestäytyneet ja yhteydessä Jehovan todistajien kanssa. – Ef. 1:9, 10 ja Ef. 4:16 ja 1. Piet. 2:5, Um; Ps. 122:3 ja Ps. 133:1, As.

7. a) Miten Jeesuksen ja hänen Isänsä välisen yhteyden syvyys ilmenee? b) Mikä varaus yhdistää meidät tähän kuvaan?

⁷ Mielessämme nämä raamatunpaikat, mitkä kaikki kertovat järjestetystä ykseydestä, me voimme henkilökohtaisesti saada oikean arvion sen valon ja rakkauden Jumalan kanssa omattavan yhteyden syvyydestä ja kiinteydestä, mikä on mahdollinen kullekin meistä. Meidän täytyy katsoa huolellisesti, että sitä yhteyden arviointia tai kuvaa, minkä me muodostamme mielessämme, ei ratkaise eikä rajoita oma käsityksemme asioista. Kehoitamme senvuoksi sinua lukemaan Johanneksen hehkuvan kuvauksen lihaksi tulleen ”Sanan” kirkkaudesta, mikä oli ”kirkkautta sellaista, mikä kuuluu ainoasyntyiselle pojalle isältä, . . . täynnä ansaitsematonta hyvyyttä ja totuutta” (Um). Tämä, ”joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut”. (Joh. 1:14–18) Muista sitten sen pyynnön murehduttava vaikutus, minkä Filippus teki Jeesuksen palveluskauden lopussa: ”[Mestari], näytä meille Isä, niin me tyydymme.” Etkö voi kuulla Jeesuksen äänen murheellista sävyä, kun hän vastasi: ”Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt [myöskin] Isän.” (Joh. 14:8, 9) Filippus ei ymmärtänyt oikein Isän Jumalan ja Jeesuksen välistä yhteyttä. Jeesus ryhtyi sentähden painottamaan sitä yhteyttä, mikä vallitsi Isän ja hänen välillään, sekä sitä varausta, minkä hän teki lupaamalla ”totuuden hengen”, minkä kautta hänen seuraajansa voitiin saattaa samaan yhteyteen sillä ehdolla, että he osoittautuvat uskollisiksi vaatimuksille: ”Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa.” – Joh. 14:17, 21.

8. Mikä kuvaus ja rukous auttaa meitä lisäksi arvostamaan osaamme tässä yhteydessä?

⁸ Muistutamme sinulle myöskin, kuinka Jeesus esitti saman yhteyttä koskevan aiheen (Johanneksen 15. luku) kuvaten itsensä Isän viljelemäksi ”tosi viinipuuksi” ja seuraajansa sen ”oksiksi”. Miten voimakkaasti onkaan osoitettu tällaiseen yhteyteen saattamisen tarkoitus: jotta me kantaisimme ”jatkuvasti paljon hedelmää” (Um), todistuksen antamisen hedelmää! (Joh. 15:8, 21) Kuinka tämä onkaan luonnon mukaista, missä tarvitaan paljon valoa ja lämpöä, jotta viinipuu kasvaisi täysimittaiseksi antaakseen suurimman sadon! Kun Jeesus käänsi jälleen silmänsä ja ajatuksensa taivaaseen, niin huomaa, miten hartaasti ja toistamiseen hän rukoili, että ”he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet yhteydessä minun kanssani ja minä yhteydessä sinun kanssasi, että hekin olisivat yhteydessä meidän kanssamme”. – Joh. 17:21, Um.

9. Miten Johannes seurasi tätä aihetta ensimmäisessä kirjeessään?

⁹ Jeesus kevensi mieltään näistä kallisarvoisista ja tärkeistä totuuksista viimeisenä iltana, minkä hän vietti uskollisten seuraajiensa kanssa, kun Juudas, tuo yksi, joka ei ollut yhteydessä hänen kanssaan, oli mennyt ulos yöhön. Voimme kuvitella Johanneksen nojallaan lähellä häntä, jota hän rakasti, kuunnellen tarkkaavaisesti ja vastaanottavaisena, vaikka hän ei täysin ymmärtänytkään sen merkitystä, mitä oli kuullut, ennenkuin sai hengen helluntaina. Ei ole sentähden hämmästyttävää, jos tämä, joka oli niin sopiva tähän tarkoitukseen, teki samasta yhteysasiasta ensimmäisen kirjeensä pääaiheen tähdentäen erityisesti vastuumme käytännöllistä puolta. Johannes kirjoittaa sentähden: ”Joka sanoo pysyvänsä hänen yhteydessään, on velvollinen itsekin vaeltamaan edelleen niinkuin hänkin vaelsi.” – 1. Joh. 2:6, Um.

10. Minkä velvoituksen Jumalan rakkauden laatu ja ilmeisyys asettaa meille?

¹⁰ Katso jälleen, miten Johannes käyttää uuteen maailmaan kohdistuvaa Jumalan rakkautta koskevaa todistelua, niinkuin Johanneksen 3:16:nnessa esitetään, osoittaakseen velvollisuutemme eräässä toisessa suhteessa: ”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme [sovitusuhriksi]. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” – 1. Joh. 4:9–11.

11. Mitä Jumalan ja hänen valtakuntansa yhteydessä oleminen merkitsee?

¹¹ Eikö tämä kaikki tee meille selväksi, että jos me aiomme olla Jumalan yhteydessä, niin meidän täytyy olla sen yhteydessä, mihin hän on pannut sydämensä, hänen rakkaan Poikansa johdossa olevan Valtakunnan yhteydessä? Sen yhteydessä oleminen merkitsee enemmän kuin pelkästään Valtakunnan sanoman uskomista ja sen siunausten odottamista. Se merkitsee sitä, että me osoitamme olevamme yhtä sen kanssa ja alistumme sen johtoon antautumalla sen Alkuunpanijalle ja Luojalle ja palvelemme sitten uskollisesti ja innokkaasti sen etuja ja julistamme sen sanomaa niinkuin on käsketty. (Matt. 24:14) Meillä jokaisella pitäisi olla sellainen vakava, palava rakkaus sitä Valtakuntaa kohtaan, meidän pitäisi puhua siitä aina ja elää sen vanhurskasten vaatimusten mukaan sekä heijastaa sen henkeä niin paljon, että voimme sanoa jokaiselle kanssamme kosketukseen joutuvalle niinkuin Jeesus sanoi Filippukselle: ’Oletko sinä tuntenut minut niin kauan tulematta vielä tuntemaan ja ymmärtämään Jumalan valtakuntaa ainoaksi toivoksemme?’

12. a) Miten rakkaus tulee täydelliseksi meissä ja millaisin seurauksin? b) Millä perusteella voidaan pelko voittaa täydelleen?

¹² Kääntykäämme nyt katsomaan Johanneksen ensimmäisen kirjeen toista osaa. Jollei tämä kohta ole tuoreena muistissasi, niin kehoitamme sinua ensin lukemaan Johanneksen 4:16–19 voidaksesi käsittää helpommin seuraavat sitä selittävät esitykset ja huomautukset. Lähtökohtamme on: ”Jumala on rakkaus.” Kun me pysymme Jumalan yhteydessä ja hän meidän yhteydessämme, niin me opimme aikanaan täydellisen rakkauden, jollainen Jumalalla on, niin että osoitamme järkkymätöntä kiintymystä ja epäitsekästä rakkautta ja antaumusta hänen valtakunnalleen luottaen siihen täydelleen. ”Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä.” Seurauksena on, että meidän rakkautemme antaa meille ”puhumisvapauden”, ”rohkeuden” (Um, reunam.), nyt kun sitä tarvitaan enimmän, ”tuomiopäivänä”. Syy on seuraava: samoin kuin Jumala on rakkaus, mikä nähdään siitä, että hänen mielensä ja sydämensä on täysin kiintynyt tuohon uuteen maailmaan ja hän on suurimmassa määrin varma sen suhteen, niin mekin opimme omaamaan saman rakkauden ja luottamuksen tässä nykyisessä maailmassa ollessamme. Tämä maailma häviää pois, emmekä me saa millään ehdolla rakastaa sitä eikä siihen sisältyviä asioita. (1. Joh. 2:15–17) Kun me siis huomaamme, että rakkaus ja luottamus käyvät käsi kädessä (sinä et voi saada lisää toista ilman toista), niin me ymmärrämme, että seuraus täydellisestä rakkaudesta ja luottamuksesta Jumalaan ja hänen uuteen maailmaansa ja sen kaikkiin valistuksen ja suojeluksen siunauksiin merkitsee sitä, että jokainen pahoja voimia ja tämän tuomitun ja jumalattoman maailman aiheuttamaa painostusta koskevan pelon jälkikin heitetään tuuliin. Jos sinä kärsit jotakin pelon aiheuttamaa estoa ja jos kielesi on sidottu, kun sinun pitäisi käyttää ”puhumisvapautta” Valtakunnan evankeliumin suhteen, niin voit olla tosiaan aivan varma, että sinun rakkautesi ei ole vielä päässyt kypsyyteen. Älä unohda koskaan, että mitä edistysaskeleita me ottanemmekin rakkaudessa, ne johtuvat vain siitä, ”että hän rakasti meitä” ensin.

13. Miksi ”puhumisvapaus” Jumalaan katsoen on niin tärkeä?

¹³ Tässä on toinen tärkeä kohta: Tämä ”puhumisvapaus” ei ole merkityksellinen ainoastaan Valtakunnan sanoman julistamisessa tänä tuomiopäivänä, vaan myöskin esittäessämme anomuksiamme Jumalalle tärkeitten hengellisten välttämättömyyksien saamiseksi Jumalan vaatimusten täyttämisessä ja voiton saavuttamiseksi kaikesta meihin kohdistuvasta vainosta ja painostuksesta. Johannes kirjoittaa: ”Tämä on puhumisvapaus, mikä meillä on häneen nähden, että hän kuulee meitä, pyysimmepä me mitä hyvänsä hänen tahtonsa mukaisesti. Jos me lisäksi [puhuessamme täydellisessä rakkaudessa ja luottamuksessa] tiedämme hänen kuulevan meitä kaikessa, mitä pyydämmekin, niin me tiedämme saavamme pyytämämme, koska olemme pyytäneet sitä häneltä.” Mitä muuta voisit toivoa? – 1. Joh. 5:14, 15, Um.

14. Missä taistelussa ja millä tavalla voi usko voittaa maailman?

¹⁴ Nämä ajatukset mielessämme voimme helpommin arvostaa seuraavan suurenmoisen sanonnan täyttä merkitystä: ”Tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” (1. Joh. 5:4) Kysymyksessä on valon voimien ja joukkojen taistelu pimeyden voimia ja joukkoja vastaan. Jälkimmäisten tarkoitus on murtaa meidän nuhteettomuutemme aiheuttamalla meille kärsimyksiä ja vainoa ja kiusauksia. Miksi Jeesus kärsi? Koska hän antoi järkähtämättä valonsa loistaa pimeydessä ja koska, kuten Johannes todisti, ”pimeys ei ole voittanut sitä”. Hän voitti maailman ja sai voiton, koska hän kieltäytyi alistumasta kiusauksiin ja pimeyden painostukseen rakkaudesta Isäänsä ja kunnian tuottamiseksi hänen nimelleen. Hän sanoi vaelluksensa lopussa meidän rohkaisuksemme: ”Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” Sallimmeko me sentähden ’tuskan tai ahdistuksen tai vainon erottaa itsemme Jumalan rakkaudesta, mikä on Kristuksessa Jeesuksessa’? ”Päinvastoin, me selviydymme kaikista näistä täysin voittoisina hänen kauttaan, joka rakasti meitä.” – Joh. 1:5 ja Joh. 16:33 ja Room. 8:35–39, Um.

15. Missä määrin meillä on suurempi etu tähän maailmaan katsoen ja mitkä ehdot huomioonottaen?

¹⁵ Me puhuimme edellisessä kirjoituksessa (§ 15) Jehovan, ”Israelin Voiton”, nauttimista suunnattomista eduista. Mutta emmekö mekin nauti hyvin kohtuullista etua tähän maailmaan verraten olemalla täysin valon ja rakkauden Jumalan yhteydessä? Emmekö ole saaneet valistusta nykyisen maailmantilan ja sen seurausten täsmällisen merkityksen suhteen? Eikö meitä ole varoitettu ja pidetty valveilla vihollisen liikkeitä ja sen ilkeää tarkoitusta silmälläpitäen, jotta me emme tulisi yllätetyiksi? Emmekö voi olla täysin pelottomia? Me voimme, jos meillä on täydellinen usko valon ja rakkauden lähteeseen: ”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, . . . Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi.” Me voimme, jos me lisäksi ’vaellamme valossa’ aina kiitollisina siitä, että ”Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä”. Meidän täytyy tehdä niinkuin on sanottu nimenomaan meidän ajastamme: ”He ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole [sieluansa] rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti.” – Ps. 46:2, 3; 1. Joh. 1:7; Ilm. 12:11.

16, 17. Miten Kirjoitukset valottavat sitä yhteyttä, mikä on mahdollinen meidän aikanamme kaikille, jotka tulevat Siioniin?

¹⁶ Me voimme näin ollen päättää hyvin Jumalan Sanan perusteella yhteyttä koskevan tutkistelumme panemalla merkille seuraavan riemullisen kohdan:

SIIONIN KUNINKAAN YHTEYDESSÄ

¹⁷ ”Nouse, loista, sillä sinun valosi on tullut, ja Jehovan kirkkaus on kohonnut yllesi. Ja kansat tulevat sinun valoosi ja kuninkaat sinun nousemisesi kirkkauteen.” (Jes. 60:1, 3, As) Siion, ihana valon kaupunki, ainoa laatuaan oleva kaupunki, joka on rakennettu rakkauden mallin mukaan! Mikä sanomaton etu onkaan olla Siionin ”ylivaltiaitten” yhteydessä, jotka itse ovat sen valon lähde! Mikä ilo olla yhteydessä sen Kuninkaan Kristuksen Jeesuksen kanssa, jolla on voittoisa arvonimi ”kuningasten Kuningas ja herrain Herra”! (Room. 13:1, Um; Ilm. 21:23; 19:16) Ja kuinka sopivaa onkaan, että meidän sama kirjoittajamme, Johannes, sai kokea sen hurmostilan, missä hän näki ja kertoi tuon näyn Siionista, Jehovan rakastaman uuden maailman pääkaupungista, koko loistossaan! Jehova sanoo Siionille: ”Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.” Ja ajattelehan! Meitä on armollisesti kutsuttu asumaan siinä, tuossa kuninkaallisessa teokraattisessa järjestössä, hänen yhteydessään, hänen rakkautensa ja suojeluksensa alaisuudessa, siinä ihastuttavassa odotteessa, että tottelevainen ihmiskunta saa nauttia samanlaisia siunauksia, kun Jumala ”on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa”. Se on todellista ”Jumalan isyyttä ja ihmisen veljeyttä”. – Ps. 132:14; Ilm. 21:3.

18. Mihin varoitushuomautukseen Johannes lopetti ensimmäisen kirjeensä, ja onko tässä erikoisopetusta meidän ajallemme?

¹⁸ Emmekö sanoneet tätä aihetta koskevan tutkistelumme tuovan mitä suurimmat siunaukset, joihin liittyy koetteleva vastuu? Siksi seuraa loppuvaroitus vastuusta, niinkuin Johanneskin lopettaa kirjeensä. Hänen sanansa näyttävät irralliselta huomautukselta, asialta, mitä hän ei ole aikaisemmin maininnut, kun hän sanoo: ”Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia.” Kun henkilö panee omat ajatuksensa ja tiensä niiden edelle, mitkä Herra Jumala varaa kansalleen järjestönsä kautta, niin se on hyvin salakavalaa epäjumalanpalvelusta. Juuri siten on käynyt eräille silloin tällöin tähän myöhäiseen ajankohtaan asti. Nämä tunnustavat tosin yhä yhden Sanan, Raamatun, mutta he eivät tunnusta yhtä pöytää, ”Jehovan pöytää”. He kehoittavat jokaista, jonka voivat saada kuuntelemaan itseään, luopumaan ravitsemasta itseään yhdeltä pöydältä ja kääntymään heidän yksityisiin sivupöytiinsä, joilta he tarjoilevat omatekoisia ruokalajejaan. Yhdessä pöydässä aterioiminen merkitsee heille orjuutta ja yksilöllisen vapauden menetystä. Mutta me iloitsemme ollessamme Jehovan ”orjia” (Um) sekä henkisesti että kokonaisuudessamme. Eihän meidän päätämme jätetty painamatta veteen vesikasteessamme? (Ilm. 22:3) Nuo riippumattomat yrittävät ”vanhurskauden palvelijoina” viekoitella sinua luvaten sinun silmiesi aukenevan todelliselle valolle ja vapaudelle. Mutta siinä käy täsmälleen samalla tavalla kuin silloin, kun Eevakin sai silmänsä auki, ja samoin seurauksin. ”Lapsukaiset [niin, tätä varoitusta tarvitsevat erityisesti ne, jotka ovat nuoria totuudessa eivätkä vielä kypsiä], kavahtakaa epäjumalia.” (1. Joh. 5:21; 2. Kor. 11:15; 1. Moos. 3:5–7; Jes. 1:3) Huomaa myös 1. Korinttolaisille 10:18–22 osoitettu epäjumalanpalveluksen ja Jehovan pöydän jyrkkä vastakkaisuus.

19. Miksi on erittäin tarpeellista ”harjoittaa totuutta”?

¹⁹ ”Harjoittakaamme totuutta” jatkuvasti, sillä ”usko ilman tekoja on kuollut”. Ilmaisematon rakkaus ”kylmenee”. Oman itsensä ja pelon ”vakan” alle kätketty valo sammuu, ja ”kuinka suuri onkaan pimeys”! Totuuden jatkuva harjoittaminen on paras vastamyrkky kaikelle taipumukselle vajota maailman tylsyyden ja välinpitämättömyyden henkeen, mistä on seurauksena Jehovan siunauksen estyminen ja lisääntymisen puute. Valon ja rakkauden Jumalan yhteydessä pysytteleminen nyt on välttämätön elämälle uuden maailman yhteiskunnassa, olemmepa sitten nykyään Jehovan todistajain paikallisen ryhmän tai lähetyskodin tai Beetel-kodin jäseniä. – Jaak. 2:26; Matt. 24:12; 5:15; 6:23.

20. a) Olemmeko me millään tavalla suositummassa asemassa Johannekseen verraten? b) Mitkä rohkaisun ja opastuksen sanat on annettu Siionissa oleville?

²⁰ Johanneksella oli suuri etu elää rakkaan Mestarinsa ensimmäisen tulemuksen päivinä ja nauttia siitä, että sai olla henkilökohtaisesti yhteydessä hänen kanssaan. Onko meillä vähemmän etuja? Emmekö ole päinvastoin suuremmin suosittuja saadessamme elää Jumalan valtakunnan perustamispäivissä, palvella häntä hänen järjestönsä, Siionin, ohjauksella sen ansiokkaan Kuninkaan, Kristuksen Jeesuksen, yhteydessä? Me voimme elää nyt valon ja rakkauden yhteydessä yhtä hyvin kuin Johanneskin eli. Sinun ei tarvitse pidättyä haluamasta läheistä ystävyyttä tänä aikana ja astumasta siihen, mitä sinuun tulee henkilökohtaisesti. Harkitse rohkaisuksesi ja opastukseksesi ja jotta ilosi olisi täydellinen seuraavia armollista lausuntoja: ”HERRA [Jehova] rakastaa sydämeltään puhdasta; ja jonka puhe on armollista – sen ystävä on kuningas.” ”Taitava palvelija saa kuninkaan suosion.” Kuuntele lopuksi voiton toivomme mukaista pelotonta Psalmia 149, jonka nimenä on ”Ylistys voittavalle Jumalalle” (Ak): ”Siionin lapset riemuitkoot kuninkaastaan. . . . Sillä Herra [Jehova] on mielistynyt kansaansa, hän kaunistaa nöyrät [voitolla].” (Sananl. 22:11, Ak; Sananl. 14:35; Ps. 149:2–4) Säilytä siis katkeamattomana yhteytesi Jehova Jumalaan, joka on valo ja rakkaus!