Pahan voittaminen hyvällä nykyisinä aikoina
1, 2. a) Mitä pahaa Jehovan todistajat ovat mm. kärsineet tällä vuosisadalla? b) Ovatko ne pahat teot pidättäneet heitä suorittamasta työtään? c) Miksi Jehovan todistajat ovat menneet oikeusistuimiin? d) Mitkä Jeesuksen sanat ovat lohduttaneet heitä?
JEHOVAN TODISTAJILLA on nykyaikana velvollisuus levittää Jumalan valtakunnan hyvää uutista ja elää Jumalan sanan ja lain mukaisesti. Heidät on usein alistettu ankaran vainon alaisiksi vilpittömän Jehova Jumalan palvontansa takia. Joitakuita on tapettukin uskonsa vuoksi. Toiset on pakotettu kestämään paljon pilkkaa ja kärsimään epäoikeudenmukaisuuksia. Heistä on valehdeltu ja heiltä on kielletty heidän lailliset oikeutensa. Heidän lapsiaan on erotettu kouluista. Heidän kotejaan ja omaisuuttaan on hävitetty. Heille on annettu pakolla laittomia verensiirtoja. Joidenkuiden liikehuoneistot on tuhottu, tai he ovat menettäneet maallisen työnsä uskonsa takia. Heidän historiansa on huomattava heille tehdyn pahan takia. Mutta Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunta ei kaikessa tässä ole menettänyt näkyvistään tehtäväänsä saarnata Valtakunnan hyvää uutista. Kristityillä on oikeus puolustautua laillisesti vainon aikoina, ja Jehovan todistajat ovat kuluttaneet suuria summia puolustaakseen ja laillisesti vahvistaakseen hyvää uutista. – Fil. 1:7.
2 Jehovan todistajat ovat kiitollisia Jumalan sanan hyvistä neuvoista ja opetuksista, jotka ovat auttaneet heitä välttämään koston hengen, niin että he eivät ole menneet maan oikeusistuimiin kostotarkoituksessa, vaan ovat muistaneet Jeesuksen sanat: ”Teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja pakanoille. Mutta kun he vetävät teitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen. Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä. Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät. Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee. Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään! Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta. Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin [Gehennaan, Um].” (Matt. 10:18–28) He tulevat hallitusmiesten ja tuomioistuinten eteen antaakseen todistusta niin kuin Jeesus itsekin teki.
3. Esitä esimerkki, joka osoittaa, miksi on käytännöllistä olla hyökkäämättä vainoojien kimppuun.
3 Samalla kun kristityt luottavat kokonaan Jehova Jumalaan eivätkä pelkää niitä, jotka tappavat ruumiin, he eivät tule milloinkaan niin lihallismielisiksi, että järjestäisivät hyökkäyksiä vainoojiensa kimppuun. Yksi varhaiskristittyjen huomattavista vainoojista oli Benjaminin sukukuntaan kuulunut fariseus Saulus. Vaikka kristityt tiesivät Sauluksen vihamieheksi ja vainoojaksi, niin he eivät koskaan yrittäneet tappaa häntä. Jos kristityt olisivat lyöneet vainooja Saulia ja tappaneet hänet kostoksi, niin se olisi totisesti ollut paha. Niin kauan kuin ihmiset ovat elossa, vaikka he olisivat vainoojiakin, kristityt voivat elää siinä toivossa, että vainooja saattaa jonain päivänä tulla tuntemaan tosiasiat niistä, joita hän vainoaa, ja jos hänellä on hyvä sydän, niin hänestä saattaa tulla Saulin kaltainen, joka nähdessään valon ryhtyi puhtaaseen palvontaan kristittynä. Me voimme aina toivoa, että on useita muitakin hänen kaltaisiaan, jotka tekevät kääntymyksen ja ryhtyvät palvomaan tosi Jumalaa Jehovaa. – Apt., 9. luku.
4. Mikä on Jumalan palvelijoitten oikea suhtautumistapa pahantekijöihin?
4 Sellaistenkin ihmisten tapauksessa, joilla ei ole niin vilpitöntä sydäntä kuin Sauluksella ja jotka ovat todella pahoja ihmisiä, parantumattomia pahantekijöitä, on tärkeätä, että kristitty säilyttää oikean uskon asenteen odottaen Jehovaa, joka sanoo: ”Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä. Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho. Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi. Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.” (Ps. 37:1, 2, 8, 9) Ei ole epäilystäkään siitä, että Jehova ryhtyy toimenpiteisiin. Jehova tietää, mitä on kaikkien ihmisten sydämessä, ja menettelee pahantekijäin kanssa omalla hyvällä tavallaan. Voimme olla varmat siitä. Jeesus kehotti meitä ajattelemaan tällä tavalla: ”Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” – Luuk. 18:7, 8.
ITSEHILLINNÄN EDUT
5. Miksi itsehillintä on toivottavaa?
5 Jehovan pitkämielisyys pahantekijöitä kohtaan on ollut huomattava ja on esimerkkinä meille, hänen maanpäällisille luomuksilleen. Jehova tuntee ihmisen rakenteen, että hän on heikko ja epätäydellinen, mutta hän tuomitsee kunkin sen mukaan, mitä hänen sydämessään on. Jos Jehova voi olla pitkämielinen epätäydellisiä ihmisiä kohtaan, niin meidän täytyy myös yrittää oppia pitkämielisyyttä. Se on osa hengen hedelmää ja liittyy itsehillintään. Kun opimme sietämään toisten rikkomuksia ja hillitsemään itsemme, niin siitä on ehdottomia etuja. Kristitytkin ovat epätäydellisiä ihmisiä, ja he voivat tehdä rikkomuksen toisia vastaan. Vähäinen itsetutkistelu voi valaista tätä seikkaa. Onko ketään, joka voi sanoa, ettei hän ole koskaan menettänyt malttiaan jonkun oman perheensä jäsenen kanssa? Muistatko ajan, jolloin olet saattanut menettää malttisi? Ajattele sitä ja kysy itseltäsi: Mitä hyvää siitä oli? Koituiko itsehillintäni menettämisestä mitään hyötyä? Johtiko se huutamiseen tai väittelyyn? Suhtauduinko kypsästi siihen, mitä oli tapahtunut?
6. Miten huonosti käyttäytyviä lapsia pitäisi kurittaa?
6 On todella pahaksi terveydelle, jos menettää mielenmalttinsa. Jos vanhemmat tavanomaisesti menettävät malttinsa perheensä kanssa, niin sen lisäksi, että he aiheuttavat henkilökohtaista vahinkoa itselleen ja terveydelleen, se voi tehdä lapsista hyvin hermostuneita, kenties sisäänpäin kääntyneitä tai jopa erittäin vakavasti sairaita. Tällä ei tahdota sanoa, että vanhempien tulisi aina antaa anteeksi lapsilleen, vaikka he tekisivät minkä tahansa rikkomuksen. Se olisi vastoin Raamattua. Toisinaan tarvitaan kuria, ja sen käyttö on raamatullisesti paikallaan. Mutta viisas isä tai äiti on tyyni kurittaessaan lapsiaan. Jotkut, jotka ovat menettäneet malttinsa, ovat vahingoittaneet lapsia, jopa tappaneetkin niitä kurinpidossaan. Mutta kuriton lapsi on epäonnistuma koko elämänsä ja pettymys vanhemmilleen tullessaan vanhemmaksi, joten kuri on arvokasta, ja pienten lasten ruumiillinen kuritus on toisinaan välttämätöntä. Ottakaamme huomioon Raamatun neuvo: ”Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.” ”Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.” – Ef. 6:4; 4:31, 32.
7. Mikä on oikea tapa suhtautua toisten seurakunnassa tekemiin rikkomuksiin?
7 Se, mitä Paavali sanoi Ef. 4:31, 32:ssa, soveltuu myös seurakuntaan. Kun lähestymme tämän pahan asiainjärjestelmän loppua, niin meidän täytyy oppia olemaan hyvin läheisesti yhdessä seurakunnassa, rakastamaan toisiamme ja iloitsemaan toistemme näkemisestä. Saatana on vihainen ja tietää aikansa olevan lyhyt, joten hän aiheuttaa paljon vaikeuksia Jumalan kansalle, mutta seurakunnassa on paikka, missä saa rakkautta ja lohtua ja rakentuu kohtaamaan seuraavan päivän koetukset tai ongelmat. Pietari esitti sen näin: ”Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan. Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä ’rakkaus peittää syntien paljouden’.” (1. Piet. 4:7, 8) Pietari otti hyvin kypsästi huomioon sen tosiasian, että tulee tapahtumaan syntejä ja rikkomuksia, mutta tällöin tulee kristillinen rakkaus kysymykseen. Jotkut tekevät erehdyksiä, toiset ovat ajattelemattomia, mutta kun me kasvamme kypsyyteen ja meillä on Jehovan henkeä, niin me opimme varmasti antamaan anteeksi toisillemme. Kaikki tämän anteeksiannon hyödyt voivat heti koitua loukkaajan eli rikkojan hyväksi, mutta se heijastuu sitten myös takaisin meihin. Kostamalla pahan pahalla eli antamalla verran verrasta anteeksiannon sijasta meistä voi tulla rikkojia taivaallisen Isämme edessä. Siitä syystä Jeesus neuvoikin: ”Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” – Matt. 6:14, 15.
8. Mikä on oikea keino selvittää pulma veljen tai sisaren kanssa?
8 Silloinkin, kun on kysymys jostain vakavasta rikkomuksesta, missä joku seurakunnassa on tehnyt jotain, mitä voidaan pitää erittäin loukkaavana eli pahana, Jeesus antoi kaavan tällaisten pulmien ratkaisemiselle sanoen: ”Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, ’että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle.” (Matt. 18:15–17) Tämä on erittäin hyvä neuvo kristitylle perheelle sekä seurakunnalle. Niin seurakunnassa kuin perheessäkin vaikeuksista keskusteleminen on paras tapa voittaa rikkomus. Kostaminen eli vahingon aiheuttaminen vahingosta voi rikkoa seurakunnan ykseyden, ja se voi särkeä myös perheen. Kun rikkomus tapahtuu, niin jollei sitä siis voida antaa anteeksi (mikä merkitsee myös unohtamista), on parasta puhua siitä ja saada asia selvitetyksi eikä sallia sen viedä iloa, jonka tulee vallita jokaisessa antautuneessa perheessä ja seurakunnassa. Jehovalta voidaan rukoilla rohkeutta ja voimaa noudattaa hänen neuvoaan ja sitten tällä perusteella ryhtyä selvittämään pulmaa, ja silloin on lopputulos hyvä.
VALVOJAT
9. Vaikka valvoja joutuisi kovaan paineeseen työnsä yhteydessä, niin miten häntä neuvotaan käsittelemään pulmiaan?
9 Valvojien on toisinaan seurakunnassa kamppailtava henkilön kanssa, joka hairahtuu opissa. On sellaisia, jotka hyvin tyhmästi tai tietämättömästi asettavat totuuden kyseenalaiseksi tai ovat eri mieltä Raamatun kanssa ja aiheuttavat joitakin tosi pulmia seurakunnassa. Mutta tässä jälleen Jehova ohjaa noudattamaan itsehillintää ja käsittelemään asioita tyynesti. Ei tarvitse lainkaan aiheuttaa riitaa. Sillä ei saataisi mitään hyvää aikaan. Jumalan hengen vaikutuksesta Paavali neuvoi Timoteusta: ”Vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.” (2. Tim. 2:23–26) Noudattamalla tätä neuvoa valvoja osoittaa kristillisen kypsyytensä.
10. Miten Paavali antaa esimerkin niiden kohtelemisesta, jotka aiheuttavat vahinkoa?
10 Niidenkin ollessa kysymyksessä, jotka saattavat mennä niin pitkälle, että menettävät uskonsa ja yrittävät aiheuttaa vahinkoa, on välttämätöntä olla pidättyvä ja lempeä. Apostoli Paavalilla oli kokemus tällaisten henkilöitten kanssa, ja todisteet osoittavat, että hän menetteli asiassa tyynesti, niin kuin hän sanoo 1. Tim. 1:19, 20:ssä ja 2. Tim. 4:14:ssä: ”Säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet. Niitä ovat Hymeneus ja Aleksander, jotka minä olen antanut saatanan haltuun, kuritettaviksi, etteivät enää pilkkaisi.” ”Aleksander, vaskiseppä, on tehnyt minulle paljon pahaa; Herra on maksava hänelle hänen tekojensa mukaan.” Paavali suoritti siis velvollisuutensa valvojana moitteettomasti loukkaamatta henkilökohtaisesti pahantekijää.
11. Jollei valvoja saa kannatusta siinä, mitä hän tekee, niin miten hänen tulee suhtautua veljiinsä?
11 Valvoja ei joskus saa sitä tukea, mitä hän saattaisi odottaa, toisten seurakuntalaisten taholta. Tämä voi panna melkoiselle koetukselle hänen itsehillintänsä ja pitkämielisyyden henkensä. Paavali on jälleen tässäkin esimerkillinen. Kun Paavali kärsi vainon ankeutta, niin toiset antautuneet eivät antaneet hänelle lainkaan apua eikä tukea. Toivottiko hän silloin pahaa heille? Ei lainkaan, vaan hän osoitti jälleen kristillistä kypsyyttä ja sai lohtunsa ja apunsa taivaallisesta lähteestä. Hän sanoo tästä kokemuksesta: ”Ensi kertaa puolustautuessani ei kukaan tullut avukseni, vaan kaikki jättivät minut; älköön sitä heille syyksi luettako. Mutta Herra auttoi minua ja vahvisti minua, että sanan julistaminen minun kauttani tulisi täydelleen suoritetuksi, ja kaikki pakanat sen kuulisivat; ja minä pelastuin jalopeuran kidasta.” (2. Tim. 4:16, 17) Hän osoitti anteeksiannon henkeä eikä halunnut tätä heidän tililleen Jehovan edessä.
12. Mitä henkeä valvojan tulee jatkuvasti kehittää seurakunnassa?
12 Valvojalla ei pidä ainoastaan olla tätä tyynen, kypsän ajattelun ja kostonhaluttomuuden henkeä, vaan hänen täytyy myös yrittää osoittaa toisille seurakunnassa, miten heidän tulee sillä lailla käyttäytyä. Valvoja arvostaa hyvin suuresti seurakunnan yhteistoimintaa kaikissa hengellisissä asioissa. Paavali kehitti valvojana oikeaa henkeä sanoen: ”Me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne. Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille.” – 1. Tess. 5:12–15.
13. Miten hengen hedelmä hyödyttää kaikkia seurakunnassa?
13 Jos valvojat ja kaikki seurakunnassa ilmaisevat hengen hedelmää, niin seurakunta on vahva, yksimielinen ja rauhaisa. Pane merkille, mitä seikkoja Paavali sanoo hengen hedelmäksi: ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä [hyvässä järjestyksessä, Um] vaeltakaamme.” (Gal. 5:22–25) Kaikki nämä asiat ovat kristityn hyväksi ja hyödyttävät hänen ympärillään olevia. Hyvässä järjestyksessä oleva seurakunta on siunaus kaikille.
14. a) Miten lihan teot ovat vahingollisia toisille? b) Miten niiden harjoittamisen suhteen menetellään, jos sitä havaitaan seurakunnassa?
14 Joka ainoa lihan työ taas koituu vahingoksi asianomaiselle itselleen ja toisille, minkä vuoksi niitä tulee välttää. ”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” (Gal. 5:19–21) Jos kuka hyvänsä toisi jonkin näistä pahoista asioista seurakunnan riveihin, niin se ei olisi loukkaus ainoastaan seurakuntaa kohtaan vaan myös Jehovaa vastaan. Silloin olisi seurakunnan ryhdyttävä pitämään kuria, ei koston hengessä eikä maksaakseen pahaa pahalla, vaan sen sijaan toteuttaen Jumalan oikeutta ja säilyttäen seurakunnan vanhurskauden ja puhtauden. Ja jos ihminen harjoittaa itsehillintää, niin hän ei todellakaan harjoita tällaisia asioita.
OIKEA NÄKEMYS
15. Miten kristittyjen täytyy suhtautua vainoojiinsa ja vainoon?
15 Tämän Raamatun käsittelemän itsehillinnän oppiminen saattaa näyttää hyvin vaikealta, mutta sitä voidaan noudattaa, ja Jumalan palvelijat ovat noudattaneetkin sitä useita vuosisatoja. (Jaak. 5:10, 11) Ketkään meistä eivät halua nähdä kenenkään harjoittavan minkäänlaista pahaa. Meidän tulee eräällä tavalla surku niitä ihmispaljouksia, jotka harjoittavat pahaa kautta maailman näinä ”viimeisinä päivinä”. He ovat totisesti säälittäviä. Epäilemättä monet, jotka herjaavat Jumalan kansaa ja tekevät sille pahaa, tekevät siten väärien tietojen takia. Jotkut ovat saaneet huonon koulutuksen tai suorastaan väärän kasvatuksen. Jotkut noudattavat vain lihan taipumuksia ajattelematta lainkaan, onko jokin hyvää vai pahaa, oikein vai väärin. Jeesus sanoi vainoojista: ”He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle. Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.” (Joh. 16:2, 3) Tästä voimme nähdä, millä silmällä Jeesus katsoi vainoojia. Heiltä puuttui Isän ja Kristuksen tuntemus, ja heistä saattoi sen perusteella tulla tappajia. Näissä olosuhteissa on kristityn aina viisasta esittää rukous Jehovalle ja pyytää apua ja ohjausta ja että Jumalan henki seuraisi häntä. Varhaiskristityt tekivät näin, kun heitä vainottiin. (Apt. 4:24–31) Ja koska he ymmärsivät mistä on kysymys, niin he pystyivät kestämään pahaa ja silti iloitsemaan joutumatta syrjäraiteille tehtävästään. Vainoojat ”kutsuivat apostolit sisään ja pieksättivät heitä ja kielsivät heitä puhumasta Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään. Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.” – Apt. 5:40–42.
16. Selitä oikean puheen käyttö vaikeuksissa.
16 Jos kostaa jollain tavalla tai puhuu herjaavasti, niin se voi tehdä asianomaisen pulmat mutkikkaammiksi ja aiheuttaa vahinkoa toisinaan. On sen tähden hyvä muistaa Sananl. 15:1:ssä oleva neuvo: ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.” Tämä pitää paikkansa, oltakoonpa tekemisissä vainoojien tai perheessä tai seurakunnassa esiintyvien pulmien kanssa. Sukuviha ei hyödytä ketään; kokonaiset perheet ovat tulleet pois pyyhkäistyiksi toisinaan verikoston, riidan ja koston hengen takia. On toisia, jotka ovat vajonneet sellaiseen henkeen, etteivät ole halunneet puhua toisilleen. Mutta jollei vaihdeta ajatuksia, niin sekin vaikuttaa hajottavasti perheessä ja seurakunnassa. Muistatko, mitä tapahtui Baabelin tornin luona? Kohta kun ihmiset eivät saattaneet vaihtaa ajatuksia, kaikki, mitä he yrittivät tehdä, pysähtyi. Me voimme näin ollen ottaa oppia tästä. On hyvä vaihtaa ajatuksia, kun koetamme tehdä jotain yhdessä ja olla tekemisissä toistemme kanssa lempeyden hengessä. – 1. Moos. 11:7, 8; Mal. 3:16.
17, 18. Miten totuus ja kristillinen kärsivällisyys voivat vaikuttaa vihamiehiimme?
17 Olkoon Jumalan sana ja henki oppaamme. Mennessämme läpi elämän meidän täytyy pitää mielessämme, että totuus voi muuttaa vainoojat Jumalan palvojiksi, rikollisista voi tulla lainkuuliaisia, riitelijöistä saattaa tulla rauhaisia, mutta ensiksi täytyy totuuden tunkeutua heidän mieleensä ja sydämeensä. Ole aina valmis tekemään hyvää kaikille. Se voi koitua moniksi siunauksiksi Sananl. 25:21, 22:n mukaan. Jehovan todistajien vuosikirja (engl.) 1967 esitti seuraavan esimerkin:
”Osoittamalla vieraanvaraisuutta Jehovan todistajat saavat toisinaan tilaisuuden auttaa ihmisiä tulemaan tuntemaan totuuden. (Hepr. 13:2) Seuraava esimerkki todistaa tämän: Palatessaan kotiinsa johdettuaan erään Raamatun kotitutkistelun muuan sisar tapasi sen nuoren naisen äidin, jolle hän johti tutkistelua. Nähdessään, kuinka tämä nainen oli kalpea ja vapisi, ja luullen hänen olevan sairas sisar kutsui hänet kotiinsa ja osoitti hänelle niin paljon ystävällisyyttä kuin mahdollista, vaikka tämä nainen vastusti totuutta.
”Äkisti tämä nainen purskahti itkemään ja sanoi sisarelle: ’Miksi kohtelette minua tällä tavalla? . . . Jospa vain tietäisitte . . . ’ Sisar vastasi, että hän yhtenä Jehovan todistajana yritti osoittaa rakkautta lähimmäiselleen, ja koska hän uskoi hänen olevan sairas, niin hän yritti hoivata häntä. Silloin tämä nainen huusi: ’En ole sairas. Tulin tänne tappaakseni teidät, koska olette varastanut tyttäreni rakkauden, kun hän pitää Jumalaa parempana.’ Sisar selitti tälle naiselle, että Raamattu kehottaa lapsia kunnioittamaan vanhempiaan, ja sen sijaan että Raamattu erottaisi äidin ja tyttären, se vain vetää heidät lähemmä toisiaan. Mietittyään hetken nainen vastasi: ’Te riistätte minulta tyttäreni läsnäolon yhtenä iltapäivänä joka viikko, koska menette tapaamaan häntä.’ Sisar ehdotti silloin, että tämä rouva tulisi tutkisteluun, sopi tapaamisesta seuraavalla viikolla ja vei hänet sitten kotiin.
”Sisarella oli hiukan vaikeuksia alussa, mutta hän sai jonkin verran tuloksia. Tämä nainen on nyt todistaja, ja niin on hänen miehensäkin. Koska tämä sisar on vanhahko, hän ei voi kulkea niin kuin hän haluaisi, mutta hän auttaa hoitamalla tyttärensä lapsia, joten hänen tyttärelleen on käynyt mahdolliseksi ryhtyä usein lomatienraivaajaksi. ja lisäksi hänen totuudenrakkautensa on tehnyt hänet kykeneväksi auttamaan erästä naapuriaan, josta myös on tullut Valtakunnan julistaja.”
18 Jos tuo sisar ei olisi tehnyt hyvää, vaikka kysymyksessä oleva nainen olikin totuutta vastaan, niin hän ei olisi ollut sopusoinnussa Matteuksen 5. luvussa esitetyn Jeesuksen neuvon kanssa. Mutta koska hän ei kostanut pahalla vaan osoitti rakkautta vihaajalleenkin, niin hän sai hyvien seurausten siunauksen. On olemassa hyvät syyt, miksi Jehova haluaa meidän todistavan olevamme hänen lapsiaan rakastamalla vihollisiamme.
19. Miten me osoitamme, ettei näiden ”viimeisten päivien” pahuus ole voittanut meitä?
19 Vaikka kristityt saattavatkin olla kaikenlaisen pahan ympäröimiä näinä loppupäivinä, joina Saatana hallitsee tätä asiainjärjestelmää, niin voittakaamme jatkuvasti tuo paha hyvällä. Älkäämme antako pahan vieroittaa itseämme suorittamasta meille määrättyä hyväntekeväisyystyötä kristittyinä, kertomasta Jumalan valtakunnan hyvästä uutisesta! Ajattele Paavalin sanoja: ”Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.” Tämän mukaan ainoa keino, millä paha voi voittaa jonkun, on jos asianomainen antaa sen voittaa itsensä. Me voimme siis hallita sitä Jehovan avulla, ja meidän tulee rukoilla jatkuvasti hänen apuaan. Älä anna siis pahan voittaa itseäsi! Älä kosta pahaa pahalla kenellekään! – Room. 12:17–21.