”Tehkää opetuslapsia . . . ja opettakaa heitä”
”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” – Matt. 28:19, 20.
1. Miksi käskyyn ”tehkää opetuslapsia . . . ja opettakaa heitä” pitäisi suhtautua hyvin vakavasti?
KÄSKY tehdä opetuslapsia ei ole alkuisin ihmisistä eikä enkeleistä. Sen antoi kuolleista noussut Jumalan Poika, joka saattoi sanoa itsestään: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matt. 28:18) Hänen Isänsä on valtuuttanut hänet ”kuningasten Kuninkaana ja herrojen Herrana” tekemään tyhjäksi ”kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman”, näkyvän niin kuin näkymättömänkin, joka vastustaa vanhurskaita periaatteita. (1. Kor. 15:24–26; Ilm. 19:16) Jeesuksen Kristuksen valta ei rajoitu ainoastaan eläviin. Hän on myös kuolleitten Tuomari ja voi kuolleistaherättämisvoimansa vuoksi kutsua eteensä kaikki haudassa olevat. (Joh. 5:26–28; Apt. 10:42) Totisesti tulisi kaikkien, joita asia koskee, pitää mitä tärkeimpänä tällaisen persoonan käskyä, jolle on uskottu näin kunnioittavaa pelkoa herättävä valta.
2. Mitkä Jeesuksen Kristuksen sanat osoittavat, että käsky ”tehkää opetuslapsia” on yhä voimassa?
2 Nyt on jo kulunut yli 1 900 vuotta siitä, kun Jeesus Kristus sanoi: ”Tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” Voisiko näin monien vuosien kuluminen merkitä, ettei tämä käsky enää sovellu? Ei vähimmässäkään määrässä. Esitettyään sen Jeesus Kristus lisäsi vakuutuksen: ”Katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matt. 28:19, 20) Koska tämä ennustettu loppu ei ole vielä tullut, niin opetuslastentekemiskäsky on jatkuvasti voimassa.
3. Millä tavalla Jeesus Kristus on seurakuntansa kanssa nykyään, ja mikä todistaa sen?
3 Vaikkei Jeesus Kristus olekaan persoonallisesti läsnä opetuslastensa kanssa, niin hän on heidän kanssaan hengessä ohjaamassa ja opastamassa seurakuntansa työtä. Tämän tosiasian todistaa se, että näinä ”viimeisinä päivinä” on tehty enemmän Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslapsia kuin minään muuna historian kautena. Jumalan Poika on tosiaan opetuslastensa seurakunnan kanssa, niin kuin hän lupasi yli 1 900 vuotta sitten.
MITÄ OPETUSLASTEN TEKEMINEN MERKITSEE
4. Mitä opetuslasten tekeminen merkitsee?
4 Mitä opetuslasten tekeminen oikein merkitsee? Se merkitsee sen opettamista toisille, mitä Jeesus Kristus opetti, auttaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä hän käski. Aito kristitty ei tee omia opetuslapsiaan, niin että saattaisi opetettavat kunnioittamaan häntä. Ei, vaan olkoonpa hänen osuutensa toisten auttamisessa mikä hyvänsä, niin hän tunnustaa, että hänen osansa on Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen palvelijan eli orjan osa.
5. Mitä opimme 1. Korinttolaiskirjeen 2:4, 5:stä ja 3:5–7:stä sen esimerkin suhteen, minkä apostoli Paavali antoi opetuslasten tekemisessä?
5 Apostoli Paavalin esimerkki valaisee hyvin sitä asennetta, joka kristityillä tulee olla osallistuessaan opetuslasten tekemiseen. Apostoli osoitti ensimmäisessä korinttolaisille lähettämässään kirjeessä, ettei hän yrittänyt vaikuttaa kenenkään mieleen loistavalla puheella, vaan halusi kuulijoittensa perustavan uskonsa Kristukseen Jeesukseen eikä ihmisviisauteen ja tämän uskon rakentuvan Jumalan hengen ja voiman avulla. (1. Kor. 2:4, 5) Paavali kirjoitti myöhemmin käsitellessään omaa osaansa ja Apolloksen osaa: ”Mikä sitten Apollos on? Entä mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden välityksellä teistä tuli uskovia, niin kuin Herra kullekin soi. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala sai aikaan jatkuvan kasvun, joten ei istuttaja ole mitään eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka saa aikaan kasvun.” (1. Kor. 3:5–7) Niin, Paavali antoi kaiken kunnian Jehova Jumalalle kristillisen seurakunnan kasvusta ja piti nöyrästi itseään palvelijana eli orjana, joka työskentelee opetuslasten tekemisessä, ei omien opetuslastensa vaan Jeesuksen Kristuksen opetuslasten. Kristityn, joka osallistuu samaan työhön, tulee Paavalin tavalla kohdistaa opetettavien huomio pois itsestään Jehova Jumalaan ja Herraan Jeesukseen Kristukseen, jotka ovat todellisia opettajia.
6. Mikä on pidettävä mielessä opetuksen sisällöstä, ja miten Paavali oli hyvä esimerkki tässä suhteessa?
6 Lisäksi on valvottava opetuksen sisältöä. Se, joka opettaa, voisi kysyä itseltään: opetanko minä tosiaan kaikkea, mitä Kristus käski opettamaan? Apostoli Paavali on tässäkin suhteessa jäljittelemisen arvoinen esimerkki. Hän muistutti Efesoksen seurakunnan vanhimpia: ”En pidättynyt kertomasta teille mitään siitä, mikä oli hyödyllistä . . . en ole pidättynyt kertomasta teille kaikkea Jumalan neuvoa.” – Apt. 20:20, 27.
MITEN JA MITÄ TULEE OPETTAA
7. a) Mitä tulee välttää, kun välitämme ”kaikkea Jumalan neuvoa”? b) Minkä opetuksen voimme saada Johanneksen 16:12:ssa olevista Jeesuksen sanoista?
7 Me Jeesuksen Kristuksen opetuslapset emme kuitenkaan voi ilmeisestikään esittää ”kaikkea Jumalan neuvoa” yhdellä kertaa. Ensiksi täytyy valmistaa sydämiä vastaanottamaan totuuksia, jotka saattavat olla paikallisten ennakkoluulojen tai syvään juurtuneiden tapojen vastaisia. Meidän täytyy ottaa huomioon ihmisten rajoitukset eikä herättää kiistaa asioista, jotka saattavat alussa olla heille vaikeasti tajuttavia. Näihin voivat kuulua sellaiset asiat kuin veren pyhyys, kristityn asenne maailman pyhäpäiviin, sellaiset työpaikat, jotka rikkovat Raamatun periaatteita, kristillinen puolueettomuus ja kaikkien saastaisten tapojen karttaminen. On hyvä muistaa Jeesuksen esimerkki opetuslastensa rajoitusten huomioon ottamisesta. Johanneksen 16:12 mainitsee hänen sanoneen uskollisille apostoleilleen: ”Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette kykene kantamaan sitä nyt.” Koska Jumalan Poika kohteli näin huomaavaisesti niitä, jotka olivat jo opetuslapsia, niin eikö hänen tosi opetuslastensa pitäisi nyt osoittaa samanlaista huomaavaisuutta niitä kohtaan, joita he yrittävät opettaa?
8. Miksi sen opettamiseen, mitä Jeesus Kristus käski, sisältyy enemmän kuin väärien oppien kumoaminen? Valaise.
8 Toinen mielessä pidettävä seikka on se, että sen opettamiseen, mitä Jeesus Kristus käski opettamaan, sisältyy paljon enemmän kuin väärien oppien kumoaminen. Jollekulle saatettaisiin esimerkiksi osoittaa, että kolminaisuusoppi on epäraamatullinen. (Joh. 14:28; 1. Kor. 11:3; 15:24–28) Mutta se ei riitä, jotta hän todella tuntisi Jumalan ja Kristuksen. Niitä raamatunkohtia, joita voidaan käyttää kolminaisuusopin kumoamiseksi, ei ole merkitty muistiin tätä tarkoitusta varten. Tutkijaa pitäisi sen tähden auttaa näkemään, mitä juuri nuo raamatunkohdat opettavat Jehova Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta. On selvää, että kukaan ei voi kehittää uskoa pelkästään sen tiedon perusteella, mitä Jeesus Kristus ei opettanut. Hänen täytyy sen sijaan tietää kaikki, mitä Jumalan Poika opetti ja käski.
9. Mitä tärkeitä kohtia muun muassa tulee juurruttaa Raamatun tutkijoiden mieleen Jumalan moraalivaatimuksista?
9 Samoin kun on kysymys moraalivaatimuksista, ei riitä, että opetettava tietää Jehova Jumalan tuomitsevan haureuden, varastamisen, kiristyksen, ahneuden, pilkkapuheen, vihan ja muun sellaisen. (1. Kor. 6:9, 10; Ef. 4:25–5:5) Hänelle täytyy myös osoittaa, mitä hyötyä on Raamatun ohjeitten noudattamisesta. Häntä pitäisi auttaa ymmärtämään, että Raamattuun sisältyvät käskyt todistavat Jehovan olevan Jumala, joka on syvästi huolissaan ihmiskunnasta ja joka haluaa ihmisten nauttivan parhaalla tavalla elämästä nyt ja ikuisesta, onnellisesta tulevaisuudesta. – 1. Tim. 4:8.
10. Miten voisit varmistautua siitä, että Raamatun tutkija todella ymmärtää avainsanojen raamatullisen käytön? Valaise asiaa ”haureus”-sanalla.
10 Jos opetettava aikoo elää sopusoinnussa Jumalan moraalivaatimusten kanssa, niin hänen täytyy luonnollisesti tietää, mitä Raamatussa käytetyt avainsanat merkitsevät. Ehkä tarkasteltavana aiheena on raamatullinen näkemys haureudesta. (Matt. 19:9; 1. Kor. 6:9, 10; Juud. 7) Miten sinä varmistautuisit siitä, että tutkija ymmärtää, mitä haureus on? Saattaisit sanoa jotakin tähän tapaan: ”Monet eivät tiedä, mitä Raamattu opettaa haureudesta, eivätkä he ymmärrä, miten tätä sanaa käytetään Raamatussa. Jos sinä yrittäisit selittää Jumalan näkemystä haureudesta jollekulle toiselle ja tämän sanan merkitystä, niin mitä voisit sanoa?” Sen perusteella, mitä tutkija vastaa, sinä kykenet päättelemään, onko hän käsittänyt asian vai ei. Jos huomaat hänen käsityksensä olevan vaillinainen jossain suhteessa, niin sinulla on parempi mahdollisuus antaa selvittävää tietoa, joka soveltuu hänen tarpeisiinsa.
11. Miten Raamatun tutkijaa voitaisiin auttaa vähitellen ymmärtämään, että on tärkeätä kertoa toisille, mitä on oppinut?
11 Paitsi että Jumalan Pojan opetuslapsi oppii jatkuvasti, hän auttaa myös toisia tulemaan kristityiksi. Tätä ei pitäisi unohtaa johdettaessa Raamatun kotitutkisteluja. Tutkijoita tarvitsee auttaa edistyvästi tulemaan päteviksi opettamaan toisia. Tätä voitaisiin valaista. Sinä saatat käsitellä Jumalan persoonallisuutta. Voisit kysyä sitten jälkeenpäin: ”Miten se, mitä olemme oppineet Jumalasta, eroaa siitä, mitä monet ihmiset tässä yhdyskunnassa uskovat? Mitkä raamatunkohdat voisivat auttaa heitä tulemaan tuntemaan tosi Jumalan? Miten tämä tuntemus voisi hyödyttää heitä?” Tällaiset kysymykset voisivat auttaa tutkijaa, niin että hän alkaisi ajatella tutkitun aineiston käyttämistä toisten auttamiseen.
12. Mitä Raamatun tutkija täytyy opettaa arvostamaan niiden käyttäytymisestä, jotka osallistuvat julkiseen todistamiseen, ja miten tämä voidaan tehdä?
12 Tee samalla selväksi tutkijalle, että sen, joka opettaa toisia, täytyy elää Raamatun periaatteitten mukaan. (Room. 2:21–24) Tämä voidaan tehdä kohta sen jälkeen, kun hän alkaa tutkia Raamattua. Ehkä käsittelette raamatunkohtia kirjan Totuus joka johtaa ikuiseen elämään luvusta ”Miksi on viisasta tutkia uskontoasi”. Kun kertaat aineistoa, niin voisit kysyä: ”Jos me esiinnymme julkisesti Jumalan palvelijoina, niin millaista käyttäytymisemme tulisi olla? Mitä sellaista muun muassa kirkonjäsenetkin saattavat harjoittaa, mitä tosi kristittyjen olisi vältettävä?”
13. Miten seurakunnalla kokonaisuudessaan on osuutensa jonkun auttamisessa tulemaan Jeesuksen Kristuksen opetuslapseksi? (Room. 12:4–8; 1. Kor. 12:14–26)
13 Opetuslasten tekemiseen liittyvä vakava vastuu ei ole yksin raamatuntutkistelua johtavalla henkilöllä. Kaikki seurakuntalaiset voivat auttaa sekä sanoin että esimerkein niitä, jotka tutkivat Raamattua, tulemaan Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi. Millä tavalla? Seurakunnassa on nähtävissä monia huomattavia ominaisuuksia. Siellä on hyviä esimerkkejä kristillisestä huomaavaisuudesta, anteliaisuudesta, syvästä kiinnostuksesta, hengellisestä tarkkanäköisyydestä, arvostuksesta jne. Kun Raamatun tutkija tapaa eri ihmisiä, kuulee heidän kokemuksiaan ja huomioi heidän hyvää käytöstään, niin sillä on terveellinen vaikutus häneen ja se kannustaa häntä edistymään kristillisessä elämässä. Siksi raamatuntutkisteluja johtavien on hyvä tutustuttaa kiinnostuneita toisiin seurakunnassa. Tällä tavalla nämä toiset uskovat voivat osaltaan auttaa Raamatun tutkijoita tulemaan Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi.
PERSOONALLINEN SUHDE JEHOVAAN
14. a) Kenelle tulisi antaa kaikki kunnia kasvusta? b) Miten voimme auttaa Raamatun tutkijoita pääsemään persoonalliseen suhteeseen Jehovan kanssa?
14 Mutta loppujen lopuksi henkilön kasvu Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena riippuu Jehova Jumalasta. (1. Kor. 3:6, 7) Jumalan Poika sanoi: ”Kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on lähettänyt minut, vedä häntä.” (Joh. 6:44) On siis mitä tärkeintä auttaa Raamatun tutkijoita tekemään suhteensa Jehova Jumalaan persoonalliseksi. Miten tämä voisi tapahtua? Raamatun tutkijoita tulisi kannustaa lukemaan Raamattua, miettimään sitä, mitä se sanoo, ja soveltamaan sitä elämäänsä. (Jaak. 1:22–25) Rukouksen tärkeys tulisi pitää huomattavasti esillä. Kun joku esittää yksityiskohtia rukouksissaan, niin hän tulee syvällisemmin tietoiseksi siitä, että Jumala vastaa hänen anomuksiinsa. Tämä vetää häntä lähemmäksi taivaallista Isäänsä ja edistää suuresti hänen hengellistä kasvuaan. – 1. Joh. 5:14, 15.
15. Miten voitaisiin Raamatun lukemisen, miettimisen ja rukouksen tärkeys pitää kanssamme tutkivien mielessä?
15 Yksi ainoa keskustelu Raamatun lukemisen, mietiskelyn ja rukouksen tärkeydestä ei luonnollisestikaan riitä auttamaan toisia tulemaan hengellisiksi ihmisiksi. Nämä ovat sellaisia asioita, jotka tulee mainita aina, kun on sopiva tilaisuus. Ne voidaan ottaa keskusteltaviksi raamatuntutkistelun aikana. Niistä saatavaa hyötyä voidaan korostaa käyttämällä valaisevia esimerkkejä, kokemuksia (omiamme tai toisten) sekä raamatunkohtia. Tutkistelun johtaja haluaisi varmaan välttää sanomasta samaa yhä uudelleen, koska se voi ikävystyttää Raamatun tutkijaa sen sijaan että se kannustaisi häntä.
16. a) Miksi on tärkeätä tavoittaa sydän opetuksellamme? b) Miten voimme auttaa Raamatun tutkijaa käyttämään Raamattua sen selittämiseen, mitä hän uskoo?
16 Kun kristitty opettaa, hänen tulisi haluta tavoittaa oppilaan sydän. Jos hänen sydämensä tavoitetaan, niin se saa hänet ryhtymään toimintaan. Jeesus Kristus sanoi: ’Sydämen kyllyydestä suu puhuu.’ (Luuk. 6:45) Tosiaan, kun henkilön sydän tavoitetaan hyvällä uutisella, niin hän innostuu kertomaan siitä toisille. Mutta pystyykö hän osoittamaan heille Jumalan sanasta, mitä hän on oppinut? Kyllä hän pystyy, jos hänelle on opetettu, miten tulee käyttää Raamattua. Erinomainen tilaisuus opettaa Raamatun tutkijaa tekemään näin on silloin, kun kertaat hänen kanssaan mitä hän on oppinut. Voisithan esimerkiksi pyytää häntä näyttämään sinulle Raamatusta, mitä se sanoo jostakin asiasta, ja antaa hänen selittää se. Samaan tapaan voitaisiin menetellä seurakunnan kirjantutkistelussakin, mikä auttaa kiinnostuneita edelleen ja antaa hyvän esimerkin kaikille, kun he johtavat Raamatun kotitutkisteluja.
17. Mikä vastuu seurakunnalla on vasta kastettuja opetuslapsia kohtaan ja miksi?
17 Kun jostakusta yksilöstä tulee Jeesuksen Kristuksen kastettu opetuslapsi, niin ei seurakunnan vastuu häntä kohtaan ole loppunut. Hän on yhä hengellinen lapsi ja tarvitsee apua kasvaakseen kypsyyteen suhteessaan Jehovaan ja tullakseen päteväksi Jumalan sanan opettajaksi. (Ef. 4:11–16) Eikö olisi kristillisyyden hengen mukaista jatkaa tutkimista hänen kanssaan ja kaikkien seurakuntalaisten kannustaa häntä rakentavalla hengellisellä keskustelulla? Hänelle olisi myös hyödyllistä kyetä osallistumaan julkiseen todistamiseen ja opettamiseen seurakunnan kokeneitten jäsenten kanssa.
18. Miksi opetuslasten tekeminen on sekä iloista että vakavaa työtä?
18 Opetuslasten tekeminen on vakavaa työtä, sillä siinä on kysymyksessä elämä. Mutta se on myös toimintaa, joka tuo paljon iloa. Itseltä antaminen toisten hyväksi tuottaa tosiaan suurta onnea. (Apt. 20:35) Koska elämä on kysymyksessä, niin opetusta antavien on huolehdittava siitä, että he välittävät ”kaiken Jumalan neuvon”. Sen laiminlyöminen voisi osaltaan johtaa opetetun vakavaan väärintekoon. Siksi että apostoli Paavali ei pidättänyt mitään, mitä toisten tarvitsi tietää, hän saattoi sanoa Efesoksen seurakunnan vanhimmille: ”Kutsun teidät todistamaan tänä päivänä, että olen viaton kaikkien ihmisten vereen.” – Apt. 20:26, 27.
19. Mitä kaikkien Jeesuksen Kristuksen opetuslasten tulisi päättää tehdä saarnaamisen ja opetuslasten tekemisen suhteen? Miksi?
19 Päättäkäämme kaikki, jotka olemme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, olla uskollisia työskennellessämme hyvän uutisen julistamisessa ja opetuslasten tekemisessä. Me voimme tämän tärkeän toiminnan yhteydessä soveltaa itseemme 1. Timoteuksen kirjeen 4:16:n neuvoa: ”Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi. Pysy näissä asioissa, sillä näin tekemällä tulet pelastamaan sekä itsesi että ne, jotka sinua kuuntelevat.” Tottelevaisuus Kristuksen käskylle ’tehdä opetuslapsia ja opettaa heitä’ on välttämätön meidän pelastumisellemme samoin kuin toistenkin. Se johtaa suurenmoisiin siunauksiin nyt ilon ja tyytyväisyyden muodossa siksi, että me tiedämme olevamme Jumalan työtovereita. Lisäksi siihen liittyy lupaus ikuisesta elämästä Jumalan uudessa järjestyksessä. (2. Piet. 3:13) Meillä on siis täysi syy olla innokkaita opetuslasten tekemisessä ja heidän opettamisessaan.