joista Raamattu puhuu sanoen: ”Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’ – tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus – ’että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä’”? Haluaisitteko heidän saavan iankaikkisen elämän paratiisimaassa Jumalan valtakunnan alaisuudessa? Jos haluatte, niin mitä teette suorittaaksenne todella oman osanne, mikä ilmaistaan seuraavin sanoin: ”Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa”? Sen tekemiseen nykyaikana tarvitaan enemmän kuin pelkkää kiintymystä; siihen tarvitaan periaatteeseen perustuvaa rakkautta. – Ef. 6:1–4.

17. a) Miksi lapsen hemmottelu ei merkitse oikeaa rakkautta’? b) Miten kurituksen laiminlyönti voi vaikuttaa tuhoisasti sekä vanhempiin että lapsiin?

¹⁷ Isä tai äiti, joka ei ylläpidä oikeaa kuria, vaan mukautuu lapsen jokaiseen päähänpistoon, osoittaa todellisuudessa rakkautta vain itseään kohtaan. Sellainen isä tai äiti sanoo usein: ”Tiedän, ettei lapselleni ole oikeastaan hyväksi saada tätä, mutta hän haluaa sitä niin kiihkeästi, enkä minä saata loukata häntä.” Tällä tavoin ei huolehdita lapsen tulevasta hyvinvoinnista, vaan vanhemmat ovat itsekkäästi huolissaan siitä, etteivät he tilapäisesti menettäisi lapsensa rakkautta kurittaessaan häntä asianmukaisesti. Kuka vanhemmista antaisi lapselleen lahjaksi aikapommin? Jotkut tekevät kuitenkin niin antaessaan vaikkapa vain auton, jonka tuomaa vastuuta lapsi ei käsitä, liian nuorelle pojalleen tai suodessaan tytölle enemmän vapautta kuin hänen ikänsä huomioon ottaen on järkevää. Periaatteen uhraaminen rakkauden alttarille on vain väärää palvontaa, ja aivan liian usein hemmotteleva isä tai äiti joutuu itse myöhempinä vuosina kaipaamaan rakkautta, mitä ei ole enää tarjolla. Miten viisas onkaan sananlasku, joka sanoo: ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa”! (Sananl. 13:24) Kuri merkitsee opetusta ja valmennusta, ja niin kuin taivaallinen Isämme kurittaa ja opettaa meitä, niin täytyy meidänkin tehdä lapsillemme, jotta rakkautemme olisi aitoa. – Hepr. 12:5–11.

RAKKAUS YSTÄVYSTEN KESKEN

18, 19. a) Mihin philía-sanan ilmaisema rakkaus perustuu, ja mikä osoittaa sen olevan sopivaa? b) Mitä tällaiseen ystävysten väliseen rakkauteen tarvitaan, jotta sillä olisi pysyvää arvoa, ja miksi?

¹⁸ Rikastuttavaa on myös ystävysten välinen rakkaus, jonka kreikkalaiset ilmaisivat sanalla philía. Miten köyhää elämä olisikaan ilman ystäviä! Jos joku näkee toisessa ominaisuuksia, joista hän luonnostaan pitää, joita hän arvostaa ja joista hän iloitsee, niin se johtaa tavallisesti ystävyyteen; saattaa myös olla niin, että jonkin aikaa yhdessä ollen saadaan yhteisiä kokemuksia, mikä sekin voi saada aikaan hellyyttä, kiintymystä ja uskollisuutta. Luja keskinäinen luottamus vallitsee ystävysten välillä. Kristus Jeesus itse osoitti erityistä ystävyyttä kolmea opetuslastaan, Pietaria, Jaakobia ja Johannesta, kohtaan, ja näistä kolmesta Jeesuksen sanotaan erikoisesti rakastaneen Johannesta. – Joh. 19:26; 20:2.

¹⁹ Mutta ennen kuin ystävyydellämme voi olla pysyvää arvoa, sen täytyy liittyä periaatteeseen perustuvaan rakkauteen, ja siksi apostoli Pietari kehottaakin meitä ’täydentämään veljellisen kiintymyksemme [philadelphía] rakkaudella [agápe]’. (2. Piet. 1:7, Um) Muutoin meidän ystävällinen kiintymyksemme voisi helposti madaltua imarteluksi ja hemmotteluksi, se voisi saada meidät myöntymään toisten kanssa sellaiseen, mikä ei ole oikein eikä kummallekaan hyväksi, vaan tuottaa häpeää Jumalalle ja vahinkoa lähimmäisellemme. Mutta ”rakkaus [agápe] ei tee lähimmäiselle mitään pahaa”. – Room. 13:10.

20. Miten Jumalan ystävyyden ilmaisu ohjaa meitä ilmaisemaan sitä?

²⁰ Periaatteeseen perustuvan rakkauden tulee tosiaan ohjata meitä jo ystäviä valitessamme ja ryhtyessämme kehittämään ystävyyttä. Miten Jeesuksen opetuslasten sydämen onkaan täytynyt sykähtää, kun he kuulivat hänen sanovan: ”Isä itse rakastaa [philéo] teitä”! Mutta miksi Jumala kunnioitti heitä siten? Jeesuksen seuraavat sanat vastaavat: ”Sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä.” (Joh. 16:27) Jumala osoittaa tosiaan kiintymystä ja ystävyyttä ainoastaan niitä kohtaan, jotka ovat sen arvoisia. (Jaak. 2:23) Meitä varoitetaan sen tähden hyvällä syyllä, että ”joka siis tahtoo olla maailman ystävä [phílos], siitä tulee Jumalan vihollinen”. Meidän ystäviemme tulee ennen kaikkea olla Jumalan ystäviä, sellaisia, jotka rakastavat häntä. – Jaak. 4:4.

21. Miksi tämän ymmärtäminen ei rajoita meidän rakkautemme ilmaisemista vain muutamiin ihmisiin?

²¹ Rajoittaako se meitä, estääkö se meitä ilmaisemasta rakkautta? Ei, koska periaatteeseen perustuva rakkaus [agápe] voi ja sen tulee mennä sinne, mihin kiintymys [philía] ei ehkä uskalla eikä kenties välitä mennä. Iankaikkisen elämän palkinto ei ole niitä varten, jotka ilmaisevat rakkautta ja antaumusta vain aviopuolisolle, perheelle tai läheiselle ystäväpiirille. Jeesus sanoi: ”Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.” (Matt. 5:46–48) Me voimme siis aivan varmasti rakastaa ihmisiä, vaikka emme pidäkään heistä. Meidän elämämme riippuu siitä, teemmekö näin.

22. Mitä kysymyksiä jokaisen meistä kannattaa vakavasti harkita?

²² Pysähdy ja kysy nyt itseltäsi: Millaiseksi oma rakkauteni voidaan arvioida? Perustuuko se periaatteeseen vai pelkkään tunteellisuuteen? Rakastanko ainoastaan niitä, joiden rakastaminen lankeaa minulle luonnostaan: aviopuolisoa, vanhempia, lapsia tai ystäviä, joiden persoonallisuus minua miellyttää? Ja pyrinkö rakastamaan heitä heidän iankaikkiseksi menestyksekseen, vai osoitanko kiintymystä vain sen tähden, että saan tyydytystä ollessani heidän kanssaan? Miten aitoa rakkauteni on? Vastauksistasi ilmenee koko elämäsi arvo ja merkitys. – 1. Kor. 13:1–3.

Uuden rakkaudenkäskyn täyttäminen

”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne.” – Joh. 13:34.

1. Millaista rakkautta Jumala apostoli Paavalin todistelun mukaan osoitti varatessaan lunnaat?

Jumalan ihmiskunnalle antama suurin lahja johtui periaatteeseen perustuvasta rakkaudesta eikä kiintymyksestä. Apostoli Paavali todistelee tätä Room. 5:7–10:ssä: ”Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa [agápe] meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. . . . Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia [emme ystäviä], tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut.” Jehova Jumala ei ilmaissut mieltymystä epätäydelliseen, syntiseen ihmissukuun lahjoittaessaan Poikansa. Mitkä ihmisten ominaisuudet olisivat antaneet aihetta mieltymykseen? Mutta hän osoitti rakkautta, periaatteen sanelemaa, epäitsekästä kiinnostusta heidän hyvinvointiaan ja tarpeitaan kohtaan. Hän ryhtyi toimenpiteisiin heidän