Miksi kristittyjen täytyy olla erilaisia?
Mikä heidän suhteensa on maailmaan?
Miksi he eivät voi olla toisten ihmisten kaltaisia?
KRISTITYT asuvat maailmassa, mutta eivät kuulu osana siihen. Roomalaisen maailman oli vaikea käsittää tätä ensimmäisellä vuosisadalla. Kristityt eivät halunneet palvoa niin kuin se teki, viettää sen pyhäpäiviä, osallistua sen politiikkaan, polttaa suitsuketta sen keisarille, taistella sen sotajoukoissa eivätkä osallistua sen kevytmielisen käytöksen tekoihin. Ihmiset vihasivat ja vainosivat heitä tämän maailmasta erottautumisen takia. Sen ajan maailmalle ei merkinnyt mitään, että kristityt olivat rauhaisia, lainkuuliaisia ja korkeinta moraalia noudattavia.
Tertullianus, toisella vuosisadalla elänyt kirjailija, asetti kristityt maailman ihmisten vastakohdaksi sanoen: ”Me emme vahingoita ketään; me emme murehduta ketään. . . . Me haastamme teidät esittämään asiakirjanne, teidät, jotka päivästä päivään johdatte vankien kuulustelua, jotka langetatte tuomioita ja selvitätte syytettyjen luetteloita. . . . Kuka luettelossa oleva salamurhaaja, kuka taskuvaras, kuka temppelinryöstäjä tai lahjusasiamies tai kylpylävaras esitetään myös kristittynä? Tai kun kristittyjä tuodaan kristityiksi syytettyinä oikeuteen, niin kuka heistä on samanlainen kuin kaikki nuo rikolliset? Teikäläisiähän aina vilisee vankilassa, teikäläisten huokauksista kaikuvat kaivokset, teikäläisillä ruokitaan petoja, ja teikäläisistä ottavat julkisten näytäntöjen antajat aina tuomittujensa laumat. Ei yhtään kristittyä ole siinä luettelossa, jollei hän ole siinä yksistään siitä syystä, että on kristitty.”
SYYT ERILAISUUTEEN
Miten kristityt olisivat saattaneet olla kuuliaisia Jumalalle, jos he olisivat antautuneet osaksi Rooman maailmasta, olisivat osallistuneet sen epäjumalanpalveluksiin, irstaisiin juhliin, verisiin otteluihin ja itsekkäisiin pyrkimyksiin? Kristityiksi tulevien ihmisten oli muutettava ajatus- ja elintapansa. Heidän piti pukeutua uuteen persoonallisuuteen. Paavali osoitti tämän sanoessaan Efeson kristityille: ”Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte.” (Ef. 4:22) Tuo entinen vaellustapa oli otollinen maailmalle, mutta ei Jumalalle.
Kirjoittaessaan Galatiassa oleville kristityille Paavali mainitsi eräitä lihan tekoja, mitkä muodostivat heidän entisen käytöstapansa heidän kuuluessaan maailmaan. Hän sanoi: ”Lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset.” Koska nämä ovat vastoin Jumalan sanan vanhurskaita periaatteita, niin kristityksi tulevan oli jätettävä ne taakseen pukeutuessaan uuteen persoonallisuuteen, joka oli otollinen Jumalalle. Paavali jatkaa sanoen: ”Joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” (Gal. 5:19–21) Pietari antoi samantapaisen ohjeen.
Niille, jotka käänsivät selkänsä maailmalle seuratakseen kristillistä elintapaa, Pietari sanoi: ”Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.” Tämä muutos teki heistä niin erilaisia, että ne roomalaisessa maailmassa olevat ihmiset, jotka tunsivat heidät, ennen kuin heistä tuli kristittyjä, olivat hämmästyksissään. Pietari jatkaa mainiten tämän: ”Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.” (1. Piet. 4:3, 4) Heidän käytöksensä erotti heidät senaikaisesta maailmasta. He noudattivat Jeesuksen Kristuksen heille antamaa esimerkkiä.
Kristillisyyden Johtaja ei menettänyt itsehillintää lihallisiin haluihin nähden niin kuin maailman ihmiset. Hän ei vajonnut sen ajan vihaan, ennakkoluuloihin eikä väkivallantekoihin. Hän ei osallistunut politiikkaan eikä siten tehnyt välillisesti itseään vastuulliseksi Rooman hallituksen teoista. Hän oli virkistävän erilainen kuin turmeltunut maailma. Hän odotti tätä erilaisuutta seuraajiltaankin. Eräässäkin tilaisuudessa hän sanoi: ”He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.” – Joh. 17:16.
KRISTITYT JA NYKYINEN MAAILMA
Yli 1 900 vuoden pituinen kulunut aika ei ole muuttanut maailmaa sen huonon ajattelun, epävanhurskaan käyttäytymisen ja väkivallantekojen suhteen. Apostoli Paavali ennusti tämän sanoessaan: ”Tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia.” (2. Tim. 3:1–4) Miten kristityt voisivat olla nyt tällaisia ja silti odottaa Jumalan hyväksymistä? Hän ei ole muuttanut elämänohjeitaan toisiksi kuin ensimmäisellä vuosisadalla. Hän vaatii yhä kristittyjä olemaan Kristuksen eikä maailman kaltaisia.
Vaikka nykyään onkin paljon kansoja, jotka tunnustavat kristillisyyttä, niin näissä kansoissa olevien ihmisten ajattelu ja käytös eroavat yleensä hyvin vähän Rooman maailman ihmisten ajattelusta ja käyttäytymisestä. Samanlainen alhainen moraalitaso ilmenee sanomalehtien päivittäisistä selostuksista. Rikokset ovat vallalla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa poliisi raportoi, että vuonna 1960 siellä tapahtui 1 861 300 murhaa, väkisinmakausta, ryöväystä, raskauttavaa päällekarkausta, murtovarkautta, autovarkautta ja näpistelyä. Tämä merkitsee yhtä harkittua murhaa joka 58. minuutti ja murtovarkautta joka 39. sekunti. Kaikkialla maailmassa ovat rikokset, epärehellisyys ja poliittinen turmelus aivan yleisiä. Samoin kuin Tertullianus sanoi Rooman maailman ihmisille, niin tosi kristityt voivat sanoa nyt maailman ihmisille: ”Teikäläisiähän aina vilisee vankilassa.”
Jokaisen, joka pyrkii nyt olemaan kristitty, täytyy olla erilainen kuin maailma. Miten hän voisi elää siten kuin se ja kuitenkin väittää noudattavansa Kristuksen esimerkkiä? Miten hän voisi mukautua maailman epävanhurskaisiin lihan tekoihin ja silti elää hyvien kristillisten periaatteitten mukaisesti?
Se, mitä apostoli Paavali sanoi oman aikansa maailmasta, soveltuu yhtä hyvin nyt. Puhuen kristityille hän sanoi: ”Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, nuo, jotka . . . ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa. Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan.” (Ef. 4:17–20) Se merkitsee sitä, että kristittyjen täytyy olla erilaisia, ei vaatetuksessa, vaan elintavoissaan.
Maailman huonot hedelmät heijastavat sen vaikutusta, joka on sen näkymätön hallitsija. Tämä hallitsija ei ole vanhurskas Rauhanruhtinas, joka antoi esimerkin kristityille olemalla erossa maailmasta. Eikä hän ole taivaallinen Isäkään, jonka vanhurskaat lait ohjaavat kristillistä käytöstä. Paavali sanoo, että tämä hallitsija sokaisee ihmiset näkemästä kristillisiä totuuksia. ”Joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.” (2. Kor. 4:4) Apostoli Johannes ilmaisi hänet sanoen: ”Koko maailma on tuon jumalattoman vallassa.” (1. Joh. 5:19, Um) Maailman jumalattomat hedelmät heijastavat sen jumalattoman näkymättömän hallitsijan, Jehova Jumalan päävihollisen, luonteenpiirteitä. Miten kristitty voisi koettaa olla otollinen maailmalle ja sen hallitsijalle ja kuitenkin odottaa olevansa otollinen Jumalalle?
ERI TEITTEN KULKEMINEN
Kristillisyyden tie ja maailman tie ovat eri teitä, jotka johtavat eri suuntiin. Kristitty ei voi kulkea molempia teitä samalla kertaa. Hänellä ei voi olla rakkautta Jumalaan, jos hän samalla rakastaa sitä järjestelmää, mikä rikkoo Jumalan lakeja vastaan, jättää hänen ohjeensa huomioon ottamatta, vastustaa hänen päätöksiään ja vainoaa hänen palvelijoitaan. Jos hän rakastaa maailmaa, niin hänen on mahdotonta rakastaa Jumalaa. Johannes osoitti tämän sanoessaan: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” (1. Joh. 2:15) Isään kohdistuvan rakkauden omaaminen tekee automaattisesti kristitystä erilaisen kuin maailma, koska hän koettaa totella Jumalan lakeja. Seisomalla tällä tiellä hän voi välttää maailman kohtalon.
Johannes ilmaisee maailman kohtalon sanomalla: ”Maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” (1. Joh. 2:17) Koska maailma ja sen väärät halut häviävät, niin meidän täytyy päätellä, että ne, jotka vaeltavat sitä tietä, häviävät sen mukana. Jeesus osoitti tämän sanoen: ”Se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät.” (Matt. 7:13) Jumala on päättänyt hävittää maailman asiainjärjestelmän ja sen jumalattoman näkymättömän hallitsijan.
Elämään johtava tie on Jehova Jumalalle osoitettavan uskollisen antaumuksen ja tottelevaisuuden tie. Se on Jumalaan ja lähimmäiseen kohdistuvan rakkauden tie. Se on Raamatun periaatteitten ja hyvän kristillisen käytöksen tie. Henkilö, joka rakastaa oikeudenmukaisuutta ja sitä, mikä on oikein, kulkee tätä tietä, vaikka se tekeekin hänestä erilaisen kuin maailma. Hän ymmärtää, että kaikkeuden vanhurskaan Hallitsijan hyväksyminen on hänelle paljon toivottavampaa kuin epävanhurskaan ja inhottavan maailman hyväksymys. Hän haluaa mukautua tosi kristillisyyteen eikä maailmaan.