Ykseyden näyte pirstoutuneessa maailmassa
”Ykseyteen minä heidät saatan, niin kuin lammaslauman tarhaan, niin kuin karjan keskelle laiduntaan; he ovat äänekkäitä ihmisten tähden.” – Miika 2:12. Um.
1, 2. a) Mihin tosi ykseyden näyte maan päällä kelpaisi? b) Kun otamme huomioon suuret järjestöt, niin mitkä suuret ryhmät väittävät olevansa yhdistyneet, mutta mitä tosiasiat osoittavat niiden väitteistä?
YKSEYDEN näyte – mistä me voimme löytää sellaisen maan päältä nykyään? Jos me voisimme löytää tosi ykseyden näytteen nykyään, niin se kelpaisi malliksi koko ihmiskunnalle. Nykyään on suuria asioita, joita sanotaan ”yhdistetyiksi”. Ottakaamme esimerkiksi Yhdistyneet Kansakunnat. Onhan siinä yli yhdeksänkymmentä kansaa, ja sen pitäisi suuruutensa vuoksi totisesti tehdä vaikutus koko ihmiskuntaan ykseydessään. Mutta onko se todellisuudessa yhdistynyt muuten kuin nimeltään? Se ei suinkaan pidä maailmaa yhdessä, vaan kansojen läntinen blokki, kansojen itäinen blokki ja kansojen puolueeton blokki tuovat järjestöön poliittisten, yhteiskunnallisten ja uskonnollisten ihanteittensa ja päämääriensä eroavaisuudet.
2 Suuriin asioihin kuuluu myös kansojen kommunistinen blokki. Neuvostoblokin maitten edustajat tapasivat toisensa Bukarestissa, Romaniassa, kesäkuussa 1960, ja kesäkuun 27. päivänä antoivat kaksitoista hallitsevaa kommunistipuoluetta, Kiinan kommunistipuolue mukaanluettuna, julistuksen, missä vahvistettiin uudelleen niiden yksimielisyys tarkoitusperän ja toiminnan suhteen. ”Konferenssin osanottajat”, sanottiin viimeisessä pykälässä, ”julistavat, että kommunistiset ja työväen puolueet vahvistavat jatkuvasti maailman sosialistisen järjestelmän maiden koossapysyvyyttä ja suojelevat ykseyttä kuin silmäterää taistellessaan kaikkien kansojen rauhan ja turvallisuuden puolesta marxilais-leniniläisyyden suuren asian voittoon viemiseksi.” Mutta onko tuossa suuressa blokissa, mikä käsittää kolmanneksen maailman väestöstä, todellista ykseyttä? Tosiseikat paljastavat vääriksi nämä väitteet, mutta on olemassa pelko, että ne sen ykseyden avulla, minkä ne voivat pakolla aikaansaada keskuudessaan, laskevat lopulta kaikki ihmiset valtansa alaisuuteen.
3, 4. a) Missä voi suurten asioitten vastakohtana ilmetä todellinen ykseys ja millaisin mahdollisuuksin? b) Mitä tosiaan pientä me tarkoitamme tässä yhteydessä, ja millainen sen alku ja varhaiskasvu oli?
3 Puhumattakaan suurista asioista sellainenkin pieni ryhmä kuin miehen, vaimon ja lasten perhe on vaikea pitää ykseydessä nykyään. Mutta me saatamme pienessä nähdä sen ykseyden, minkä pitäisi vallita koko ihmiskunnassa sen parhaaksi. Pienestä voi myöskin kasvaa suuri, niin että se käsittää aikanaan kaikki hyväntahtoiset ihmiset, ”ihmiset, joilla on hyvä tahto”, juuri ykseytensä takia. Tällainen pieni seikka on ”pieni lauma”, miksi Hyvä Paimen, Nasaretin profeetta, sanoi seuraajiensa joukkoa. – Luuk. 12:32, Um; Matt. 21:11.
4 Me emme tarkoita viimeisten tuhannen kuudensadan vuoden aikaista kristikuntaa. Kristikunta ei ole ollut milloinkaan ”pieni lauma”. Se väittää käsittävänsä nykyään 848 659 038 kristityksi tunnustautuvaa, mikä merkitsee noin kolmannesta koko maailman väestöstä. Kristikunta roomalaiskatolilaisineen, ortodoksisine kirkkokansoineen ja protestantteineen ei ole yhdistynyt poliittisesti eikä yhteiskunnallisesti, saati sitten uskonnollisesti, vaikka se väittää olevansa kristitty. Vatikaanivaltion paavin äskeinen vetoomus, että kristikunnan kirkot yhtyisivät tulevan ekumeenisen kirkolliskokouksen yhteydessä, on räikeä myönnytys siitä erimielisyydestä, mikä vallitsee uskonnoitsijoitten keskuudessa, joiden ykseyden puute paljastaa heidän kristillisyytensä petokseksi ja on heidän häpeänsä. Ei, vaan me tarkoitamme sellaista, mikä on aina ollut tosiaan pieni ja vähäinen, nimittäin todellista kristillistä kirkkoa eli seurakuntaa. Se sai alkunsa vain 120 jäsenestä maan päällä Jerusalemissa, ja tämä seurakunta kasvoi Jumalan sille suorittaman ihmeen avulla tuona yhtenä helluntaipäivänä vuonna 33 jKr. ”noin kolmeksituhanneksi sieluksi”. Jonkin aikaa myöhemmin ilmoitetaan heidän lukumääränsä lisääntyneen ”noin viiteentuhanteen”. – Apt. 1:15; 2:1–41; 4:4.
5. Miten seurakunta sai alussa oikean luonteen sisäiseen tilaansa katsoen ja miten Raamatun kertomus osoittaa tämän?
5 Jeesuksen Kristuksen seuraajien seurakunta alkoi ykseydessä ja rauhassa antaen tosi kristilliselle kirkolle oikean luonteen ainaiseksi sen jälkeen. Sitä koskeva Raamatun kertomus sen jälkeen kun se kasvoi kolmeksituhanneksi jäseneksi todistaa tämän tosiasian: Kun heidät oli kastettu vedessä Jeesuksen Kristuksen nimessä, ”he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko, ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa.” – Apt. 2:42–47.
6, 7. a) Miten tuo ykseys kesti uskonvainoissa? b) Mitä tapahtui tälle ykseydelle, kun seurakunta ei enää koostunut yksinomaan luonnollisista juutalaisista ja ympärileikatuista käännynnäisistä?
6 Tämä ykseys säilyi uskonnollisten vihamiesten vastustuksesta huolimatta. Kertomus sanoo: ”He tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti. Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä.” Ykseys on saattanut olla yksinkertainen, helppo asia, kun koko seurakunta koostui luonnollisista juutalaisista ja ympärileikatuista käännynnäisistä. Mutta miten kävi, kun ei-juutalaisia, ympärileikkaamattomia uskovia päästettiin seurakuntaan?
7 Silloin heidän käsityksiään oikaistiin, ja rotujenvälisen, kansainvälisen seurakunnan ykseys säilyi. Juutalaisuskovaiset ja käännynnäiset ottivat pakanat tervetulleina vastaan ja iloitsivat Jumalan armon ulottamisesta ei-juutalaisillekin. ”He rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa sanoen: ’Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi’.” – Apt. 4:31, 32; 11:1–18.
8, 9. a) Mikä Paavalin ja Johanneksen varoitus osoittaa, kuinka pirstoutunut kristikunta muodostui? b) Miten Pietari oli edeltävaroittanut tästä, ja miten hän sanoi niiden puhuvan totuuden tiestä, jotka eivät ota varteen varoitusta?
8 Miten sitten pirstoutunut kristikunta muodostui, ja miten siitä tuli lopulta marxilaisen kommunismin pesäpaikka? Koska tapahtui monien ”luopumus” eli kapinallinen eroaminen tosi seurakunnan ”pienestä laumasta” aivan niin kuin oli ennustettukin. (2. Tess. 2:3) Kristitty apostoli Paavali varoitti eräille seurakunnan valvojille pitämässään jäähyväispuheessa: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sentähden.” (Apt. 20:29–31) Paavalin apostolitoveri Johannes kirjoitti lähellä ensimmäisen vuosisadan loppua Jumalan hengellä voidelluille tosi kristityille: ”Nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika. Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme. Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto.” – 1. Joh. 2:18–20.
9 Yli tuhat kahdeksansataa vuotta, jotka ovat sen jälkeen kuluneet, ovat antaneet monille tilaisuuden langeta pois ”pienestä laumasta”, ulkokultaisten susien päästä sisälle ja niellä itsekkäästi monia hengellisiä lampaita, miesten nousta pienen lauman keskuudesta ja puhua kieroja asioita, perimätietoja ja pelkkiä ihmisten oppeja ja käskyjä sekä vetää pois monia tosi opetuslapsia ja johdattaa satoja tuhansia, joista ei milloinkaan ole tullut todellisia opetuslapsia. Apostoli Pietari kirjoitti varoitukseksi: ”Ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta. Mutta myös valheprofeettoja oli [juutalaisen, israelilaisen] kansan seassa, niinkuin teidänkin [kristittyjen] keskuudessanne on oleva valheen opettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi.” (2. Piet. 1:21–2:2) Tämän ennustuksen mukaan piti niiden puhua nykyisestä ”pienestä laumasta” ja sen ”totuuden tiestä” häpäisyjä, jotka ovat kääntyneet pois oikealta tieltä ja seuranneet uskonlahkojen johtajia.
10. Mistä suunnasta ykseyden näytettä odottamalla me emme siis hukkaa aikaamme?
10 Ei ole odotettavissa, että ”pieni lauma” tai sen uskollinen jäännös olisi nykyään suosittu. Mutta tosi ykseyden pitäisi siitä huolimatta vallita tämän ”pienen lauman”, tämän nykyisen pienen järjestön, keskuudessa samoin kuin kristillisen ajan ensimmäisellä vuosisadallakin. Siksi me tuhlaamme aikaamme ja katsomme väärään suuntaan, jos me odotamme tuon suuren järjestön, kristikunnan, jossa kuhisee satoja miljoonia jäseniä, olevan tosi ykseyden näytteenä koko ihmiskunnalle.
11, 12. Minkä ykseyttä koskevan rukouksen Jeesus esitti Jumalalle, ja mistä tämä rukous ohjaa meitä odottamaan tunnusomaista ykseyttä?
11 Miksi me emme etsisi johdonmukaisesti sitä ykseyttä, mikä on ainoan tosi kristillisen seurakunnan merkki, ”pienestä laumasta”, mitä sen jäännös edustaa nykyään? ”Pienen lauman” Johtaja ja Pää itse rukoili Jumalalta, että sen ykseys säilyisi. Kuuntele häntä, kun hän rukoilee uskollisten apostoliensa joukossa viimeisen kerran ennen marttyyrikuolemaansa ja ylösnousemustaan kuolleista:
12 ”En minä rukoile ainoastaan näiden [apostolien] edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä – minä heissä, ja sinä minussa – että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.” – Joh. 17:20–23
13. Miksi kristikunta ei ole osoittanut hyötyneensä mitään tuosta rukouksesta siitä pitäen kun Jeesus esitti sen?
13 Kristikunta ei ole koko historiansa aikana tähän päivään saakka saavuttanut eikä ilmentänyt Jeesuksen ”pienen laumansa” puolesta esittämän rukouksen täyttymystä. Miksi ei? Koska Jeesus Kristus ei rukoillut yli tuhat lahkoa käsittävän kristikunnan puolesta. Hän ei rukoillut niiden ihmisten puolesta, jotka syyllistyvät totuudesta luopumiseen, eikä niiden puolesta, jotka puhuvat vääristelyjä vetääkseen perässään opetuslapsia pois Kristuksesta. Hän rukoili pienen laumansa jatkuvan ykseyden puolesta sen ottaessa vastaan lisää hengellisiä lampaita Kristuksen, Paimenensa, alaiseen laumaan.
14. Mitä Jeesus sanoi ykseyttä koskevassa rukouksessaan sellaista, mikä osoitti, miksi hän rukoili juuri tätä?
14 Syy siihen, miksi hän rukoili näin, oli, että hän itse oli palaava taivaaseen noustuaan kuolleista ja jättävä lampaansa määräämiensä alipaimenten huostaan siksi ajaksi, jolloin hän oli oleva poissa heidän luotaan näkyvässä muodossa. Niinpä hän sanoi rukouksessaan: ”Minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin. . . . nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään. Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan.” – Joh. 17:11, 13, 18.
15. a) Ketä Jeesus tarkoitti käyttäessään sanoja ”Pyhä Isä”? b) Minkälaisia se, että Jeesus käytti Isänsä nimeä, teki pienen lauman jäsenistä, ja mikä Jeesuksen rukous on täyttynyt tässä laumassa?
15 Pane merkille lausunto ”Pyhä Isä”. Jeesus ei puhutellut siten ketään uskonnollista ruhtinasta, jota herjaavasti kutsutaan ”pyhäksi isäksi” Roomassa olevassa Vatikaanivaltiossa. Jeesus puhui Hänelle, jota Pietari sanoi ”meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Isäksi”. (1. Piet. 1:3) Jeesus rukoili tätä Pyhää Isää varjelemaan lammasten pientä laumaa arvonannosta omaa nimeään kohtaan, sitä nimeä, minkä Jeesus oli tehnyt ilmeiseksi niille ihmisille, jotka Pyhä Isä oli antanut hänelle maailmasta, opetuslasten pienelle laumalle. Jeesuksen Kristuksen Pyhän Isän nimi on Jehova. Psalmi 2:7, 11, 12 (Um) sanoo tämän todistukseksi tarkoittaen profeetallisesti Pyhää Isää ja hänen Poikaansa: ”Minä tahdon viitata Jehovan säädökseen: hän on sanonut minulle: ’Sinä olet minun poikani: tänään on minusta tullut sinun isäsi.’ Palvelkaa Jehovaa peläten ja iloitkaa vavisten. Suudelkaa poikaa, jottei Hän kiihtyisi ettekä te tuhoutuisi tieltä, sillä hänen vihansa leimahtaa helposti.” (Katso myös Apostolien teot 4:24–30:tä.) Sen pienen lauman, jolle Jeesus Kristus teki Pyhän Isänsä nimen ilmeiseksi, täytyy sen tähden olla Jehovan kristittyjä todistajia. (Jes. 43:10–12, As; Yg; Da; Um) Jehova, Pyhä Isä, on arvonannosta pyhää nimeään kohtaan valvonut heitä tähän saakka ja on saattanut heidät ykseyteen, mitä Jeesus Kristus rukoili. Heidän keskuudestaan me löydämme nykyisen ykseyden näytteen pirstoutuneessa maailmassa.
[Kuvat s. 5]
Helluntai
Kornelius
Nykyiset Jehovan todistajat