Palvelijat ruokkivat laumaa

”Ruokkikaa Jumalan laumaa.” – 1. Piet. 5:2, engl. hyv. käänn.

1. Miten Jehova on kansansa Suuri Paimen?

JEHOVA on koko kansansa Suuri Paimen. Kukaan ei ilmaise rakkautta ja viisautta eikä osoita oikeutta ja voimaa suurenmoisemmin kuin hän kansaansa kohtaan. Hän on uskollisempi ja oikeudenmukaisempi toimiessaan laumansa kanssa kuin yksikään ihmispaimen, hellempi ja sääliväisempi pienoisiaan kohtaan kuin kenkään tämän maailman paimenista, voimakkaampi ja kiivaampi puolustamaan kansaansa kuin kukaan luonnollisten lampaitten vartija. Jehova suojelee joka aika niitä, jotka ovat pyhittäytyneet hänelle, villeiltä ja petomaisilta vihollisilta, samalla kun hän varaa heille hengellisen ravinnon viljavia laidunmaita ja johdattaa heitä niiden virvoittavien ja elämääylläpitävien vesivirtojen äyräillä, jotka soljuvat alinomaa hänen totuuden Sanastaan. Jehova on totisesti tuo Suuri Paimen!

2. Keiden toimeen asettamisella hän osoittautuu ylimmäksi paimeneksi?

² Ei ole yllättävää havaita tämän Ylipaimenen käyttävän menetelmätapoja, jotka ovat korkeampia ja kokonaan erilaisia kuin ne, joita toiset noudattavat, kun hän käsittelee, hoitaa ja valvoo suurilukuisen laumansa tarpeita. Sen sijaan että Kaikkivaltias Jumala toisi palkkalaisia, kuten paaveja, kardinaaleja, arkkipiispoja ja piispoja, ja antaisi heille ylhäisiä ja komealta kalskahtavia arvonimiä ja asettaisi heidät hallitsemaan laumaa, hän herättää omasta laumastaan eräitä, jotka hän määrää palvelijoiksi eli ”orjiksi” huolehtimaan veljiensä tarpeista ja hoitamaan niitä hänen ohjauksensa mukaan. Nämä lammasten kaitsijat, jotka ovat uskollisia palvelijoina saamilleen tehtäville, eivät koeta koskaan kääntää laumaa syrjään eikä pois oikealta tieltä eivätkä riistää laumaa omaksi hyödykseen, vaan opastavat ja ohjaavat Herran lampaita Jumalan määräämää tietä pitkin. Jehova Jumala ottaa näin ollen täyden vastuun ja saa kaiken kiitoksen ja ylistyksen siitä menestyksekkäästä tiestä, millä hänen kansansa huomaa nyt olevansa. Me näemme Raamattua tutkimalla, että tämä on Herran Jumalan hyvin järjestetty tapa pitää huolta teokraattisen järjestönsä tarpeista.

3. Miten hän osoittautui paimeneksi Moosesta ja Daavidia käyttäessään?

³ Suuri Paimen Jehova johdatti muinaisina aikoina kansansa Israelin yhdessä sekakansan kanssa pois Egyptistä Siinain niemimaan autioseutujen halki vihollismaahan, joka tunnetaan nykyään Palestiinana, ja hän teki sen sellaisten uskollisten palvelijain kuin Mooseksen ja Aaronin välityksellä. ”Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.” (Ps. 77:21) Juuri Jehova pani ”kansansa . . . liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa”. (Ps. 78:52) Kun israelilaiset lankesivat ja olivat ahdistuksessa, niin he huusivat Suuren Paimenensa Jehovan puoleen sanoen: ”Kuuntele, oi Israelin Paimen, sinä, joka johdatat Joosefia kuin laumaa; sinä joka asut kerubien välissä.” (Ps. 80:1, e. h. k.) Jumala kutsui ajan kuluessa Daavidin hänen veljiensä joukosta ja asetti hänet Israelin hallitsijaksi huolehtimaan sen erikoisista tarpeista. ”Ja [Daavidille] on [Jehova] sanonut: ’Sinä olet kaitseva minun kansaani Israelia, ja sinä olet oleva Israelin ruhtinas’.” (2. Sam. 5:2; 1. Aikak. 11:2) Daavid oli nöyrä mies, Jumalan oman sydämen mukainen mies, ja vaikka hän istuikin ”Jehovan valtaistuimella”, niin hän ei unohtanut koskaan olevansa pelkästään Suuren Paimenen palvelija. (1. Sam. 13:14; Apt. 13:22; 1. Aikak. 29:23) Daavid ymmärsi, että todellisuudessa Jumala varasi tarvittavan ruoan, huolenpidon ja oikean opastuksen oikealla tiellä valitulle kansalleen, ja niin hän lauloikin: ”Jehova on minun paimeneni, minä en ole mitään vailla. Hän saattaa minut lepäämään vihreille laitumille, hän johdattaa minua hiljaisten vetten ääreen. Hän ennallistaa sieluni, hän opastaa minua vanhurskauden polkuja nimensä tähden. Niin, vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laakson läpi, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi, ne lohduttavat minua.” – Ps. 23:1–4, Am. stand.–käänn.

4. Miksi palvelijain tulee tuntea Jumalan tapa, jolla hän huolehtii lampaistaan?

⁴ ”Jumalan laumaan” kuuluvat eivät ole nyt enempää kuin ennenkään nelijalkaisia ja villaisia mykkiä eläimiä, vaan, kuten Raamattu sanoo, ne ovat ”ihmisiä”, hyvätahtoisia ihmisiä, Herran kansaa. ”Niin, te olette minun lampaani, minun laitumeni lampaat, te ihmiset; minä olen teidän Jumalanne, sanoo Herra [Jehova].” (Hes. 34:31) Useimmat tämän lehden lukijat, jotka ovat nöyriä ja oppivaisia ja joilla on lempeitä, lammasmaisia ominaisuuksia, osoittavat Suuren Paimenen Jehovan seuraamishalullaan, että heidät on nyt koottu tai että heitä kootaan yhteen Herran laumaan. ”Tietäkää, että [Jehova] on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.” (Ps. 100:3) On sen tähden tärkeää kaikkien tähän laumaan kuuluvien tietää ja ymmärtää Jumalan menettelytapa hänen huolehtiessaan kansansa tarpeista. Heidän pitäisi ymmärtää, että hän on määrännyt palvelijat ruokkimaan, auttamaan ja lohduttamaan heitä näinä nykyisinä aikoina. Näiden palvelijain on myöskin hyvä oivaltaa ja käsittää ne suuret vastuut ja velvollisuudet, mitkä Herra on heille asettanut. He eivät saa käyttää väärin näitä etujaan. Heidän täytyy hoitaa ja huoltaa uskollisesti näitä Jumalan määräämiä velvollisuuksia Suuren Paimenen kunniaksi ja kirkkaudeksi ja hänen laumansa siunaukseksi.

Pääpalvelija ja -paimen

5. Kuka on Pää- ja Hyvä Paimen? Miksi meidän tulee katsoa häneen?

⁵ Katsokaa Kristusta Jeesusta, jonka Jumala on määrännyt sekä Pääpaimeneksi että Hyväksi Paimeneksi laumalleen! (1. Piet. 5:4; Joh. 10:14) Katsokaa ”uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon [tähden] kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.” (Hepr. 12:2, 3) Niin, katsokaa tähän Jumalan Poikaan, täydelliseen esimerkkiin siitä, joka on herätetty veljistään lauman palvelijaksi. (Apt. 3:22) Hän kesti uskollisesti kaikenlaisen vainon ja vaikeuden etsiessään ja valvoessaan kadonneita lampaita. Häneen kohdistettu pilkka ja häpeä, minkä aiheutti tämä maailma, joka on muodostunut vastakuvallisista egyptiläisistä, jotka vihasivat ja halveksivat häntä siksi, että hän oli Pääpaimen, suuren Paimen-Isän Poika, ei pysähdyttänyt eikä kääntänyt häntä pois tehtävästään. ”Sillä kaikki paimenet ovat egyptiläisille kauhistus” sekä esikuvallisesti että vastakuvallisesti, mutta se ei saanut Jeesusta muuttamaan tointaan Jumalan ensimmäisenä palvelijana ja paimenena. – 1. Moos. 46:34.

6. Ketkä kolme erikoista henkilöä esikuvasivat häntä?

⁶ Vuosisatoja ennen Jeesuksen syntymää kerrotut ennustukset osoittivat, että hänet oli määrätty Jehovan Pääpaimeneksi, ja hän päätti järkähtämättä täyttää tämän tehtävänsä. Mooses, lihallisen Israelin paimen, oli esikuva Kristuksesta, Jumalan tosi Israelin paimenesta. (5. Moos. 18:15; Apt. 3:22) Daavid, joka paimensi Jumalan valittua kansaa, oli kuvaus Kristuksesta Jeesuksesta, Suuremmasta Daavidista, josta Hesekielin ennustus löytää täyttymyksen: ”Minun palvelijani Daavid on oleva heidän kuninkaansa, ja heillä kaikilla on oleva yksi paimen.” (Hes. 37:24; Luuk. 1:32, 33) Paimen Kristuksesta puhutaan ennustuksissa myöskin Suurempana Kyyroksena, josta Jesaja ennusti sanoen: ”Näin sanoo [Jehova], . . . Koorekselle: ’Minun paimeneni!’ Hän täyttää kaiken minun tahtoni.” – Jes. 44:24, 28.

7. Miten Jeesus osoitti maan päällä samanlaista myötätuntoa kuin Jumalakin lampaita kohtaan?

⁷ Me huomaamme siis ”suuren lammasten paimenen, meidän Herramme Jeesuksen”, osoittavan samaa rakkautta ja alttiutta ja hellää myötätuntoa Herran lampaita kohtaan, mitä hänen Isänsäkin ilmaisi. (Hepr. 13:20) Voideltu Jeesus piti huolta veljiensä, Jumalan lauman, tarpeista. Hän etsiskeli väsymättä eksyneitä nälkäisiä lampaita, ja kun hän löysi heitä, hän ruokki heitä heidän terveydelleen ja hyvinvoinnilleen sopivalla ravinnolla. ”Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hylätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.” (Matt. 9:35, 36) Hyvä Paimen ei jättänyt huomioonottamatta tätä ihmispaljoutta, joka isosi ja janosi elämän leipää ja totuuden vettä. Hän saattoi olla väsynyt ja uupunut laajoista matkoistaan kaikkiin kaupunkeihin ja kyliin sekä kuluttavasta opetus- ja saarnaamistyöstään ja sairaiden ja kivulloisten parantamisesta, mutta hän ei sivuuttanut kumminkaan tuota joukkoa eikä jättänyt sitä paimenetta myöhempään aikaan. Kun hän näki ihmisten olevan lampaita, jotka olivat menossa harhaan, niin kertomus sanoo, että ”hän rupesi opettamaan heille moninaisia”, osoittaen heille oikean tien, joka johtaa iankaikkiseen elämään. (Mark. 6:34) Monet tuosta joukosta ottivat epäilemättä varteen opetuksen, kääntyivät pois itsepäisyydestään ja seurasivat sen jälkeen Hyvää Paimenta antaen ylistyksen Suurelle Paimenelle, Jehovalle. Apostoli Pietari sanoo, että kaikki kristityt olivat yhteen aikaan samanlaisessa toivottomassa tilassa. ”Sillä te olitte ’eksyksissä niinkuin lampaat’, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö.” – 1. Piet. 2:25.

8. Mihin toimenpiteisiin hän ryhtyi tullakseen paimeneksi ja todistaakseen olevansa paimen?

⁸ Tullessaan Jehovan Pääpalvelijaksi Jeesuksen täytyi jättää aikaisempi taivaallinen kirkkautensa, missä hän oli ollut Logoksena, ja ottaa palvelijan muoto nöyrtyen suorittamaan työtä, mitä orjat tavallisesti tekivät. Jeesus oli vihkiytynyt tekemään ei omaa tahtoaan, vaan taivaan Isänsä tahdon. Jos siis Jehovan tahto ja päätös oli, että hänen rakkaan Poikansa piti tulla veljiensä palvelijaksi eli orjaksi, niin mikä hän oli moittimaan tai kapinoimaan tai nurisemaan tehtävänsä takia? Sen sijaan että Jeesus olisi valittanut tai ottanut tehtävänsä puolisydämisesti, hän työskenteli innokkaasti ja tarmokkaasti kuin alhainen orja Jumalan lauman keskellä. Hänen ruokansa ja voimansa oli hänen taivaan Isänsä tahdon tekeminen, tuottipa se sitten hänelle mitä henkilökohtaista epämukavuutta tai vaikeutta tahansa. (Joh. 4:34; 6:38) Hän on tässä suhteessa jalo esimerkki kaikkien Jumalan palvelijain seurattavaksi. Jos jotkut pyrkivät Korkeimman Jumalan palvelijoiksi, niin olkoon heillä tämä sama mielentila ja noudattakoot he samaa nöyryyden tietä – tämä on apostoli Paavalin neuvo. ”Olkoon teillä sama asenne kuin Kristuksella Jeesuksellakin oli. Vaikka hän oli luonnoltaan Jumalan kaltainen, niin hän ei tavoitellut yhdenvertaisuutta Jumalan kanssa, vaan syrjäytti sen ottaakseen orjan muodon ja tullakseen toisten ihmisten kaltaiseksi. Kun hän oli omaksunut ihmismuodon, niin hän nöyryytti itsensä vielä enemmän ja meni kuuliaisuudessa niin pitkälle, että kuoli ja kuoli ristillä.” – Fil. 2:5–8, Amer. käänn.

9. Mistä lähtönsä jälkeisistä laumansa tarpeista hän huolehti?

⁹ Niinkuin Mooses ”oli ’palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa’”, niin oli Suurempi Mooseskin, Kristus Jeesus. (Hepr. 3:5) Samoin kuin ”Mooses puhui [Jehovalle] sanoen: ’Asettakoon [Jehova], Jumala, jonka vallassa on kaiken lihan henki, tämän seurakunnan johtoon miehen, joka heidän edellänsä lähtee ja joka heidän edellänsä tulee, joka saattaa heidät lähtemään ja tulemaan, ettei [Jehovan] seurakunta olisi niinkuin lammaslauma, jolla ei ole paimenta”, niin oli Kristuskin huolissaan lähtönsä jälkeisen kristillisen seurakunnan hyvinvoinnista. (4. Moos. 27:15–17) Jeesus tiesi, että kun hänen lyhyt palveluksensa maan päällä päättyy, niin jälkeen jäänyt lammasten seurakunta tarvitsee paimentamista ja huoltamista. Se seikka, että Kristus määrättiin Pääpaimeneksi, sisälsi lisäksi sen, että Jumalan tahto ja tarkoitus oli, että Kristuksen yhteyteen piti liittää toisia paimenia palvelemaan hänen alaisuudessaan. Näistä syistä Kristus antoi apostoleilleen ja opetuslapsilleen erityisiä suullisia ohjeita samoin kuin käytännöllisiä esimerkkejäkin sen suhteen, miten heidän tulee käyttäytyä lauman palvelijoina ja paimenina. ’Kuunnelkaa minun sanojani ja noudattakaa minun esimerkkiäni’, oli hänen opetuksensa sisällys.

10. Minkä säännön Hyvä Paimen antoi palvelijatovereilleen?

¹⁰ Jeesus kutsui eräässä tilaisuudessa opetuslapsensa yhteen ja sanoi heille: ”Te tiedätte, että ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niitä hallitsevat, ja että kansojen mahtavat käyttävät [sorto]valtaansa niitä kohtaan. Mutta näin ei ole teidän kesken, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja. Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” (Mark. 10:42–45) Sama asia on ilmaistu lyhyemminkin: ”Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: ’Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija’.” (Mark. 9:35; Matt. 23:11) Niiden Jumalan laumaan kuuluvien, joita kunnioitetaan erikoisesti suuremmilla palveluseduilla, tulee olla toisten palvelijoita ja orjia ja palvella ja auttaa veljiään kaikin mahdollisin tavoin. ”Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ’Ei ole palvelija herraansa suurempi’.” (Joh. 15:20) Jos Herra Kristus Jeesus käytti Jumalan paimenena ja palvelijana aikaa Isänsä lauman ruokkimiseen palvellen sitä, lohduttaen sitä ja kaikilla mahdollisilla tavoilla auttaen sitä, niin ei vähempää odoteta Kristuksen palvelijoiltakaan. ’Jos joku minua palvelee, noudattakoon minun esimerkkiäni’, on tämän Hyvän Paimenen antama sääntö. – Joh. 12:26.

11. Minkä näytteen hän antoi pääsiäisaterialla? Miksi?

¹¹ Jeesuksen palvelusaika läheni nopeasti loppuaan. Nyt oli jäljellä vain muutamia tunteja hänen pettämiseensä ja ripustamiseensa kirottuun kidutuspaaluun. Hänen täytyi painaa opetuslastensa mieleen mahdollisimman voimakkaalla tavalla seurakunnan palvelijain oikea menettelytapa. Hän nousi sen tähden pöydästä, jonka ääressä hän vietti viimeistä pääsiäistä, sanoo kertomus, ja riisuttuaan päällysvaippansa otti pyyhkeen ja vesiastian sekä alkoi pestä veljiensä jalkoja. Tehtyään tämän Pääpalvelija sanoi: ”Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.” – Joh. 13:12–17.

”Ruoki minun lampaitani”

12. Milloin ja miten hänen lampaansa hajaantuivat ja tulivat uudelleenkootuiksi?

¹² Tämä Pääpaimen osoitti täten enemmän kuin kolme vuotta esimerkein sekä ohjein, miten teokraattisessa järjestössä olevien palvelijain tulee palvella huolehtien veljien tarpeista. Hänen palvelusaikansa lihassa Herran lampaitten keskuudessa oli tullut loppuunsa. Oli saapunut hetki, jolloin paimen piti lyötämän ja surmattaman Sakarjan ennustuksen täyttymykseksi, ja siis aika, jolloin lampaitten piti hetkeksi hajaantua, mikä oli myöskin ennustettu. (Sak. 13:7; Matt. 26:31; Mark. 14:27) Sen, että niiden hajaantumisen, jotka olivat seuranneet tätä paimenta, piti olla lyhytaikainen, osoittavat ne tapahtumat, jotka sattuivat Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen. Kristus ilmestyi useissa tilaisuuksissa niille, jotka oli valittu erikoispalvelijoiksi, apostoleille, vahvistaakseen heitä hajaantuneitten lampaitten uudelleenkokoamistyöhön.

13. Miten Jeesus painotti Pietarille lauman ruokkimistarvetta?

¹³ Juuri tällaisessa tilaisuudessa, päivän varhaisena hetkenä, aamiaisaikaan, Jeesus kysyi Pietarilta, rakastiko tämä häntä tosiaan. Pietari sanoi vastaukseksi kysymykseen: ”Kyllä, Mestari, sinä tiedät, että minä rakastan sinua.” Jeesus sanoi tähän vastaukseen: ”Ruoki sitten minun karitsoitani!” Taas: ”Jeesus sanoi hänelle toisen kerran: ’Simon, Johanneksen poika, oletko sinä kiintynyt minuun?’” Simon Pietari vastasi tällä kertaa painokkaammin lausuen varmoin sanoi: ”Kyllä, Mestari, sinä tiedät, että minä rakastan sinua.” Jeesus vastasi tähän toiseen vastaukseen: ”Ole sitten minun lampaitteni paimen!” Ja vieläkin, kolmannen kerran Jeesus teki tämän kysymyksen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua?” Pietari tuli nyt jo huolestuneeksi ja hämmästyneeksi, kun Herra kysyi yhä uudelleen hänen kiintymystään ja rakkauttaan. Hänellä ei ollut omassa mielessään lainkaan epäilyksiä tästä asiasta, ja siksi sanotaankin, että ”Pietari tuli pahalle mielelle siksi, että Jeesus kysyi häneltä kolmannen kerran, rakastiko hän häntä”. Pietari vakuuttikin sen tähden hyvin vakavasti ja mitä pontevimmin: ”Mestari, sinä tiedät kaiken, sinä voit nähdä, että minä rakastan sinua.” Pietari osoitti vilpittömyytensä epäilemättä niin näkyvästi, että hän oli varma siitä, että Kristuskin voi ”nähdä” sen, että hän rakasti häntä, ja kuitenkin Herra Jeesus toisti vain yksinkertaisesti neuvonsa: ”Ruoki minun lampaitani!” (Joh. 21:15–18, Amer. käänn.) Toistaessaan lausuntojaan Jeesus painotti todellisuudessa Pietarille samoin kuin toisillekin, joista oli tuleva lauman palvelijoita, lampaitten ruokkimisen tärkeyttä, jos he aikovat tosiaan osoittaa rakastavansa Pääpaimenta Kristusta Jeesusta ja Suurta Paimenta Jehovaa.

14. Keiden täytyy erityisesti saarnata ja ruokkia laumaa? Keiden esimerkkiä noudattaen?

¹⁴ Pietari ja toiset apostolit tiesivät, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan, että heidän tuli ruokkia Herran lampaita, sillä Hyvä Paimen oli vielä maan päällä ollessaan lähettänyt heidät kaupungista kaupunkiin käskien menemään ”Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö. Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle’.” (Matt. 10:1–16) Kertomus sanoo, että hän lähetti seitsemänkymmentä kypsää ja uskollista opetuslasta tähän paimennustyöhön. (Luuk. 10:1–17) On totta, että tämän Valtakunnan evankeliumin saarnaamistehtävä kuuluu jokaiselle Jumalan kansalaiselle, mutta se on erityisesti totta niistä, jotka Herra valitsee palvelijoiksi teokraattiseen järjestöönsä. Tämän osoittaa se, mitä tapahtui helluntaista eteenpäin. Tuossa tilaisuudessahan vuodatettiin suuri annos Herran voimaa ja pyhää henkeä kaikille läsnäolleille, veljille niinkuin sisarillekin. Mutta apostolit olivat määrättyinä palvelijoina erittäin innokkaita osoittamaan rakkauttaan Jumalaan ja hänen valtakuntaansa. He menivät äärimmäisyyteen asti etsiessään, löytäessään ja ruokkiessaan Herran lampaita. Kuten Pietari, Jaakob, Johannes, Juudas ja Paavali mainitsivat kirjeittensä alussa, he arvostivat sitä, että he olivat lauman lammasten huoltajina Herran palvelijoita. (2. Piet. 1:1; Jaak. 1:1, Ilm. 1:1; Juud. 1; Fil. 1:1; Tiit. 1:1) Pietari asetti tässä asemassa Kristuksen mallikseen ja esimerkikseen ja kehoitti palvelijatovereitaan tekemään samoin. Paavalikin teki niin sanoen: ”Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.” – 1. Piet. 2:21; 1. Kor. 11:1; 1. Tess. 1:6.

15. Onko lauman palvelijana oleminen helppoa? Miten Paavali valaisi tämän?

¹⁵ Paavali kirjoittaa, ettei apostolina ja lauman palvelijana oleminen ole mikään helppo tehtävä. Samalla kun Paavalin suurempi vastuu ja suuremmat palvelusedut antoivat hänelle paljon iloa ja tyytyväisyyttä, niin ne näyttivät tuovan myöskin enemmän vaivaa ja ahdistusta lihalle, kuten hän kirjoittaa: ”Minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikäänkuin kuolemaan tuomituiksi; meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä enkelien että ihmisten, me olemme houkkia Kristuksen tähden, mutta te älykkäitä Kristuksessa, me olemme heikkoja, mutta te väkeviä; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja. Vielä tänäkin hetkenä me kärsimme sekä nälkää että janoa, olemme alasti, meitä piestään, ja me kuljemme kodittomina, me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme; meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi; meistä on tullut kuin mikäkin maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti.” (1. Kor. 4:9–13) Paavali kärsi totisesti paljon ollessaan velvollisuuksiaan suorittamassa lauman uskollisena palvelijana, ei kuitenkaan omassa voimassaan, vaan hän kesti sen Herran armon ja väkevyyden avulla, niinkuin hän kirjoittaa eräässä toisessa tilaisuudessa: ”Mutta Herra auttoi minua ja vahvisti minua, että sanan julistaminen minun kauttani tulisi täydelleen suoritetuksi, ja kaikki pakanat sen kuulisivat; ja minä pelastuin jalopeuran kidasta.” – 2. Tim. 4:17.

Uskonnolliset palkkalaiset ottavat lauman haltuunsa

16, 17. Milloin vääriä paimenia tuli laumaan, ja miten he menettelivät?

¹⁶ Apostolit työskentelivät uskollisesti palvelijoina kentällä etsiskellen kadonneita lampaita ja ruokkien niitä löydettyään ne, taistellen lauman puolesta kaikkia luopioita sekä niitä järjestystä rikkovia ja saaliinhimoisia henkilöitä vastaan, jotka yrittävät aiheuttaa jakautumista veljien keskuudessa. Lauma menestyi ja kasvoi sellaisen teokraattisen järjestön alaisuudessa, ja monet lampaat kokoontuivat yhteen pakanuuden niukoilta ja karuilta alueilta tosi kristillisyyden viljaville laidunmaille. Mutta kun apostolit poistuivat näyttämöltä, ei kestänyt kauan, ennen kuin arvottomat miehet asettuivat lauman päiksi eli ensimmäisiksi. Laiminlyöden kokonaan velvollisuudet, jotka heidän olisi pitänyt suorittaa palvelijoina, ja ollen laiskoja ja välinpitämättömiä lauman tarpeista he eivät ainoastaan kieltäytyneet lähtemästä etsimään kadonneita lampaita, vaan myöskin ruokkimasta ja huolehtimasta niistä, jotka olivat jo koossa. He nimittivät itseään paimeniksi, mutta kun sudet tulivat hävittämään ja ahmimaan laumaa, nämä petkuttajat pakenivat ja kieltäytyivät taistelemasta lampaitten puolesta. Heitä kohtasi sen tähden Jehovan kiivas tuomio.

¹⁷ Se oli surullinen tila, niinkuin apostoli Paavali oli varoittanut sen olevankin, jos määrätyt palvelijat eivät ole uskollisia saamilleen tehtäville: ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sentähden.” (Apt. 20:28–31) Juudaankin aikana oli joukkoon hiipinyt joitakuita, jotka ”ravitsivat itseään pelottomasti”. (Juud. 12, e. h. k.) He olivat turmeltuneita miehiä ja luopioita. Himoiten ihmisten hyväksymystä ja ylistystä ja haluten saada lampaat itselleen he ryöstivät Hyvän Paimenen laumaa ja ajoivat opetuslapset omiin uskonnollisiin osastoihinsa. ”Niin, he ovat ahneita koiria, jotka eivät voi saada koskaan kyllikseen, ja he ovat paimenia, jotka eivät voi ymmärtää; he tähyilevät omaa tietään, kukin voittoaan omasta osastostaan.” (Jes. 56:11, e. h. k.) Ollen ymmärtämättömiä paimenia he keritsivät lampaita talvisaikaankin. Ollen ahneita koiria, jotka eivät ole koskaan kylläisiä, he ravitsivat jatkuvasti itseään lampaitten kustannuksella.

18. Miten he ovat korottaneet itsensä? Missä uskontojärjestelmissä?

¹⁸ Nämä pöyhistyneet suuriluuloiset miehet, jotka omaksuivat julkeasti lampaitten paimennuksen, katselivat halveksien ja ylimielisesti sitä tärkeää, mutta vaatimatonta asemaa, mikä palvelijalla eli orjalla oli Herran seurakunnassa. Ollen ylpeitä ja ylimielisiä he syrjäyttivät palvelijanaolon edun, asettuivat papistoksi (luokaksi, jota ei Kristus eivätkä apostolit määränneet eivätkä järjestäneet), ja ottivat itselleen imartelevia arvonimiä, kuten piispa, arkkipiispa, metropoliitta, paavi, ylimmäinen pappi jne. (Matt. 23:5–11) He hallitsivat väkivalloin ja julmasti laumojaan. Tällainen oli asiaintila siihen aikaan, kun Konstantinus Suuri laski katolisen kirkon perustuksen neljännellä vuosisadalla jKr., ja kautta vuosisatojen ovat kristikunnan lukuisat lahkot ja uskontokunnat siitä lähtien pitäneet lammasmaisia ihmisiä seurakunta-aitauksissaan, joissa heitä on ryöstetty, riistetty, keritty ja nielty valhepaimenten nautinnoksi ja hyödyksi. ”Kadonnut lammaslauma oli minun kansani”, sanoo Jehova Jeremian suun kautta. ”Heidän paimenensa olivat vieneet heidät harhaan eksyttäville vuorille; he kulkivat vuorelta kukkulalle, unhottivat lepopaikkansa. Kaikki, jotka heitä tapasivat, söivät heitä, ja heidän vihollisensa sanoivat: ’Emme ole syyllisiä, [koska he ovat tehneet syntiä Jehovaa vastaan]’.” – Jer. 50:6, 7.

19, 20. Mitä Jehova tekee lampaille ja väärille paimenille?

¹⁹ He eivät ehkä luule niin, mutta Suuri Paimen Jehova pitää vääriä paimenia syypäinä laumansa lampaitten harhaannuttamiseen, ja hänen palava vihansa ja kiivas kiukkunsa syttyy kaikkia sellaisia kohtaan, kuten hän sanoo: ”Minun vihani syttyy paimenia vastaan, ja minä rankaisen pukkeja, sillä sotajoukkojen Jehova on vieraillut laumassaan.” (Sak. 10:3, Am. stand.–käänn.) Jehova lupasi jo kauan sitten, että hän vierailee aikanaan hajaantuneitten lampaittensa laumassa ja rankaisee oikeudenmukaisesti vääriä paimenia.

²⁰ Suuri Paimen Jehova kykenee täysin erottamaan lampaat sortavista sarvekkaista Pääpaimenensa, Suuremman Daavidin, käden avulla. Kun hän siis tuli vapauttamaan laumaansa jumalattomien paimenten vallasta, niin hän erotti heidät myöskin sarvekkaista sortajista, jotka puskevat ja tönivät sairaita ja heikkoja ja tallaavat jalkoihinsa Valtakunnan sanoman ja likaavat totuuden kirkkaan veden. Vapauttaen lampaansa kaikista näistä pahoista asioista Jehova asettaa heidät hyville laitumille vuorensa Valtakunnan-kukkuloille. Hes. 34.

Hajaantuneen lauman uudelleenkokoaminen

21. Miten Hesekielin ennustus ”yhdestä paimenesta” on täyttynyt?

²¹ Tosiasiat, mitkä ovat tapahtuneet tämän kahdennenkymmenennen vuosisadan ”pilvisenä ja synkkänä päivänä”, osoittavat aivan varmasti, että Hesekielin ennustuksen lopullinen täyttymys on tapahtunut meidän aikanamme. Jehova on koonnut kansansa ”jäännöksen” kristikunnan kaukaisista maista, joihin se oli hajaantunut. Jumala on asettanut sitä hoitamaan ”minun palvelijani” Kristuksen Jeesuksen, Suuremman Daavidin, ja tämä ”yksi paimen”, Pääpaimen, ruokkii sitä. Herran tien valmistamista suoritettiin jonkin aikaa ennen vuotta 1918 jKr., ja Herra tuli sitten äkkiä temppeliinsä tehdäkseen siellä tiliä palvelijoittensa kanssa ja palkiten ne, jotka olivat olleet uskollisia, ja rangaisten uskottomia. Jeesus kuvailee tätä ”maailman loppua” koskevassa suuressa ennustuksessaan Matteuksen 24:42–51. Kuten Malakia ennusti, se oli oleva tulisen tuomion aikaa, minkä piti kestää jonkin verran, kunnes kaikki pahat palvelijat olisi raivattu pois Herran jäännöksen joukosta sen puhdistamiseksi. – Mal. 3:1–3.

22. Miten teokraattinen järjestö on ennallistettu 1918:sta lähtien?

²² Jäännöksen kokoaminen yhteen, pahan tuottaminen sen sortajille, Pääpaimenen asettaminen Kuninkaaksi ja teokraattisen järjestön uudelleenlujittaminen sellaisena, kuin se oli apostolien aikaan, ennustettiin myöskin toisen profeetan, Jeremian, kautta. (Jer. 23:1–8) Kun Kristus Jeesus, Paimen-Kuningas, on ollut asiainhoidossa jäännöksen kokoamisen jälkeen 1918, ovat asiat edistyneet nopeasti kohti samanlaisen teokraattisen järjestön perustamista jäännöksen keskuuteen, kuin oli 1 900 vuotta takaperinkin. Tämä merkitsee sitä, että kaikki jäännökseen kuuluvat ovat tunnustaneet, että Jehova on kaikkia valvova ja kaikkien yläpuolella oleva Suuri Paimen; että Kristus Jeesus, taivaan teokraattisen hallituksen valtaistuimelle noussut ja hallitseva Kuningas, on Jehovan Pääpaimen; että ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” järjestö on pantu maan päällä huolehtimaan kaikista Valtakunnan eduista; ja että tässä teokraattisessa järjestelyssä on asetettu kypsiä ja uskollisia veljiä erilaisina palvelijoina valvomaan, huoltamaan ja hoitamaan Herran lampaitten tarpeita.

23, 24. Miten me selitämme nykyisen suuren joukon olemassaolon? Ketkä ruokkivat sitä?

²³ Se lauma, mikä seurasi alussa Kristusta Jeesusta, oli harvalukuinen, vain ”pieni lauma”, ja kun uudelleenkokoamistyö alkoi Herran tultua temppeliin 1918, oli ainoastaan pieni jäännös tästä laumasta jäljellä maan päällä. (Luuk. 12:32) Mutta nyt onkin toiminnassa suuri ja mahtava lauma lampaita, nöyriä ja oppivaisia ihmisiä, jotka seuraavat Hyvää Paimenta niinkuin Jeesus sanoi tapahtuvan. ”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta [eivät ”pienen lauman” tarhasta]; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” (Joh. 10:16) Vertaus ”lampaista ja vuohista” osoittaa, että Kristuksen Jeesuksen piti alkaa koota ja ”johdattaa” näitä ”muita lampaita” noustuaan valtaistuimelle 1914 ja tultuaan temppeliin tuomitsemaan 1918. ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista [heidät], niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.” – Matt. 25:31, 32.

²⁴ Tässä nyt kansojen keskuudessa edistyvässä erottelemistyössä asetetaan ”muiden lampaitten” luokka Kuninkaan suosion oikealle puolelle. Johannekselle annettu ilmestysnäky kuvaa nämä ”muut lampaat” ”suurena joukkona” hyvätahtoisia ihmisiä, jotka on koottu yhteen äskeisinä vuosina ja jotka laulavat nyt iloiten: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.” He eivät isoa eivätkä janoa enää koskaan, ”sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on [ruokkiva] heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille”. (Ilm. 7:9–17) Jotkut lampaat ovat olleet tässä Herran yhdessä laumajärjestössä kaksi- tai kolmekymmentä vuotta, toiset paljon lyhyemmän ajan, ja vielä toiset, kuin vastasyntyneet karitsat, tutkivat nyt tätä Vartiotorni-lehteä ensimmäistä kertaa. Mutta Jehova ja Kristus Jeesus ruokkivat kaikkia ”lampaita” yhdessä, olkootpa he nuoria tai vanhoja. ”Katso, Herra Jehova tulee kuin sankari, . . . Hän ruokkii laumaansa kuin paimen, hän kokoaa karitsat käsivarrelleen [”käsivarrellaan”; Hänen oikea käsivartensa on Kristus Jeesus (Septuaginta, Bagster; Douay; Leeser)] ja kantaa niitä sylissään ja johdattaa lempeästi niitä, joilla on vuonia.” – Jes. 40:10, 11, Am. stand.–käänn.

25. Mitä papit tekevät nyt ja mitä sitävastoin uskolliset palvelijat?

²⁵ Hyvä paimen on koonnut näitä puolikuolleita ”muita lampaita” kristikunnan tyhjentyneistä turvapaikoista niin nopeasti Herran tultua temppeliin, että se on täyttänyt papit ja heidän laumojensa valtiaat pelolla ja tuskalla ja pannut heidät parkumaan katkerassa raivossa. He näkevät, että tämä Herran vanhurskas työ erottaa ja tuo heidän kirkollisista karsinoistaan kaikki ”lampaat” jättäen jäljelle vain ”vuohet”, ja siksi he itkevät ja kiroavat ja kiristelevät hampaitaan vihaisina tästä jäsenten ja tulojen menetyksestä. ”Parkukaa, te paimenet, ja huutakaa, vieriskelkää tuhassa, te lauman valtiaat; sillä aika on tullut teidän joutua teurastettaviksi. Te hajoatte pirstoiksi, te kaadutte niinkuin kallisarvoinen astia. Mennyt on paimenilta pakopaikka ja pelastus lauman valtiailta. Kuule paimenten huutoa, lauman valtiaitten valitusta! Sillä Herra hävittää heidän [laitumensa].” (Jer. 25:34–36) On parempi, että he parkuvat nyt, sillä kohta, kun tämä työ on suoritettu, vaientaa Harmagedonissa tapahtuva kristikunnan väärien paimenten surmaaminen heidät iäksi! Ruokkikaa sen tähden laumaa, kaikki te uskolliset palvelijat!