”Ruoki minun pieniä lampaitani”

1, 2. Miten Jeesuksen ylösnousemusta koskeva tosiasia vahvistettiin Pietarin ja toisten uskollisten apostolien opastukseksi?

MESTARI oli elossa. Jehovan valtakunnan suuri Saarnaaja oli meren rannalla. Kristus Jeesus oli tehnyt jo tulen, ja hänellä oli kala paahtumassa sen yllä; leipääkin oli opetuslasten einehdittäväksi. Pietari, tapansa mukaan äkillisenä, oli pannut vaatteet ylleen (sillä hän oli alasti) ja hypännyt veneestä ja uinut rannalle. Toiset olivat soutaneet rannalle pienessä veneessä. Jeesus puhui heille samalla tavalla, kuin hän oli puhunut ennen ylösnousemustaan. Hän sanoi noille nälkäisille opetuslapsille: ”Tulkaa, syökää aamiaisenne.” Yhdelläkään ei ollut rohkeutta tai tarvetta kysyä häneltä: ”Kuka sinä olet?” He tunsivat, että se oli heidän Mestarinsa.

² ”Jeesus tuli ja otti leivän ja antoi sen heille ja samoin kalan.” Kristus Jeesus oli ilmestynyt ennen tätä ylösnousemuksenjälkeistä tapausta kuusi kertaa: näiden joukossa Maria Magdaleenalle, sitten ryhmälle naisia, kahdelle Emmauksen tiellä sekä myöskin Pietarille. Johannes kertoo: ”Tämä oli nyt kolmas kerta, jolloin Jeesus ilmestyi [erityisesti] opetuslapsille [apostoleille ryhmänä] kuolleistaherättämisensä jälkeen.” Muista, että ”juutalaisten pelosta olivat ovet lukitut siellä, missä opetuslapset olivat, niin Jeesus tuli ja seisoi heidän keskellään”; ja ”hänen opetuslapsensa olivat jälleen sisällä ja Tuomas heidän kanssaan. Jeesus tuli, vaikka ovet olivat lukitut, ja hän seisoi heidän keskellään.” (Joh. 21:12–14; 20:19, 26, Um) Tässä oli nyt riittävästi todistusta: ihmiskunnan Lunastaja oli jälleen elossa!

3, 4. a) Miten ja miksi Jeesus kuvaili ennen kuolemaansa opetuslapsilleen heidän ennustetun hajaantumisensa? b) Missä ja miten Jeesus antoi tärkeän opetuksen ylösnousemuksensa jälkeen ja erityisesti keille seitsemälle opetuslapselle?

³ Kuvaillessaan eloisasti tätä aamiaista Johannes lisää Jeesuksen ja Pietarin välisen vaikuttavan keskustelun, mikä jäi lähtemättömästi Pietarin mieleen. Jeesus puhuu suoraan Simon Pietarille: ”’Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?’ Hän sanoi hänelle: ’Kyllä, Mestari, sinä tiedät, että minä olen syvästi kiintynyt sinuun.’” Kun Jeesus teki ensin tämän kysymyksen, niin hänen mielessään on saattanut olla se, mitä hän oli aikaisemmin sanonut opetuslapsilleen, sekä Pietarin vastaus. Markus kertoo tuon aikaisemman keskustelun: ”Jeesus sanoi heille: ’Kaikki te loukkaannutte, sillä kirjoitettu on: ”Minä lyön paimenta, ja lampaat hajotetaan”. Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan.’ Niin Pietari sanoi hänelle: ’Vaikka kaikki loukkaantuisivat, en kuitenkaan minä’.” Kuitenkin tietää koko maailmassa jokainen, joka on sen jälkeen jolloinkin lukenut Kristuksen elämästä, miten Pietari kielsi kolme kertaa Kristuksen ja miten totta Jeesus ennusti sanoessaan: ”Tänään, tänä yönä, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät.” Mutta Pietari vastasi silloin arastelematta: ”Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä.” Kaikki toisetkin opetuslapset olivat sanoneet sitten samoin. – Mark. 14:27–31.

⁴ Jeesus oli ihmeellinen opettaja. Hän painoi myös lähtemättömästi kuulijoittensa mieleen sen, mitä hän tahtoi saada sinne ja heidän sydämeensä asti, käyttäen kuvauksia. Niinpä Jeesus jatkoi tuolla merenrannalla nautitulla aamiaisella puhettaan suoraan Pietarille muistaen Pietarin kolme kieltoa ja kysyi toisen kerran: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua?” Pietari vastasi: ”Kyllä, Mestari, sinä tiedät, että minä olen syvästi kiintynyt sinuun.” Jeesus sanoi silloin hänelle: ”Paimenna minun pieniä lampaitani.” Jeesus kysyi silloin kolmannen kerran (käyttäen nyt Pietarin omia sanoja syvästi kiintynyt): ”Simon, Johanneksen poika, oletko sinä syvästi kiintynyt minuun?” Pietari vakuutti nyt murheellisena: ”Mestari, sinä tiedät kaiken; sinä olet tietoinen siitä, että minä olen syvästi kiintynyt sinuun.” Jeesus sanoi silloin: ”Ruoki minun pieniä lampaitani.” Millaisen ajatusvyöryn onkaan täytynyt tulvehtia läpi Pietarin mielen, kun Jeesus puhui hänelle kysyen toistamiseen häneltä samaa ja sanoen hänelle sitten kolme kertaa: ’Ruoki minun karitsoitani: paimenna minun pieniä lampaitani; ruoki minun pieniä lampaitani’! Jehovan suurin Opettaja tiesi, että kun hän oli kohta sen jälkeen kohoava pysyvästi taivaisiin, niin koko vastuutaakka oli lankeava niille, jotka olivat seuranneet häntä; hän tiesi, että heistä oli tuleva hänen lampaittensa valvojia. Hän ymmärsi, että he olisivat vastuussa sen huolehtimisesta, että kaikkia niitä, jotka olivat alkaneet uskoa häneen pitäen häntä Jehovan voideltuna Johtajana, ja hänen uuteen opetukseensa, piti paimentaa. Olisiko hänellä luotettavia miehiä – miehiä, jotka eivät kääntyisi koskaan syrjään? Hän varmisti innokkaasti sen, että tämä, Pietari, olisi ahkera hänen työssään. Mestari (joka käytti tässä Pietaria esimerkkinä eli ”kaikupohjana”) opetti täten myöskin jokaista noista toisista kuudesta, tuolla merenranta-aamiaisella läsnäolleesta uskollisesta opetuslapsesta. Jeesus painoi siten taitavasti noiden kuuden muunkin häntä rakastavan mieleen heidän henkilökohtaisen vastuunsa hänen lampaittensa rakkaudellisina huoltajina ja ruokkijoina. Jeesus tähdensi siis omien lampaittensa ruokkimista ja paimentamista toistamalla, käyttämällä kolmea luotettavaa todistusta tai ”todistajaa”. – Joh. 21:15–17, Um.

’JOHDA OIKEALLA TAVALLA’

5. Minkä Jehovan huoltotoimenpiteen ymmärtäminen on nykyään tärkeä, jotta voisi elää tottelevaisena kristittynä ja miksi?

⁵ Vaikka me olemmekin nyt enemmän kuin 1 900 vuoden päässä tuosta Galilean rannalla vietetystä ylevästä aamusta, niin uskolliset kristityt ymmärtävät syvästi sen opetuksen sellaisena, mikä heidän täytyy pitää tarkasti mielessä. Vaikka Jehova Jumalan jokaisella antautuneella palvelijalla on vastuu Hänen valtakuntansa hyvän uutisen saarnaamisesta, niin heidän kaikkien täytyy tunnustaa henkilökohtaisesti myöskin järjestö, näiden pätevien palvelijoitten suurenmoinen, yhdistetty seura. Heidän kaikkien täytyy käsittää, ja he käsittävätkin selvästi, että heidät on nyt saatettu yhdessä seurakuntaan, Jehovan uuden maailman koottuun maailmanlaajuiseen armeijaan eli yhteiskuntaan. He näkevät tosiaan keskuudessaan Jehovan varanneen päteviä valvojia, jotka on varustettu huolehtimaan heidän hyvinvoinnistaan ja valvomaan heidän yksimielistä, järjestyksellistä, alati laajentuvaa iloista toimintaansa noudattaen Jehovan ja Kristuksen Jeesuksen käskyä.

6, 7. Mitä sisältyy siihen, että valvoja johtaa oikealla tavalla, ja mitä tarkoitusta varten?

⁶ Uuden maailman yhteiskunnassa on paikallisen seurakunnan valvojana seurakunnanpalvelija. Paavali, Karitsan kahdestoista uskollinen apostoli, oli myöskin syvästi kiinnostunut näistä palvelijoista, ja siksi hän kehotti: ”Joka johtaa, tehköön sen tosi vakavasti.” (Room. 12:8, Um) Paavali kirjoitti Timoteukselle ja Tiitukselle yksityiskohtaisia ohjeita valvojista ja apulaispalvelijoista. Hän neuvoi heitä, miten heidän täytyy vaeltaa huolellisesti. Seurakuntia pitäisi olla johtamassa luonnollisesti miehet, jotka ovat olleet kauimmin totuudessa ja tutustuneet Jumalan Sanaan pisimmän ajan, edellytystensä ja uskollisuutensa tähden. Paavali kehotti siitä syystä Timoteusta: ”Pidettäköön niitä vanhempia miehiä, jotka johtavat oikealla tavalla, kaksinkertaisen kunnian arvoisina, varsinkin niitä, jotka työskentelevät ankarasti puhuen ja opettaen.” (1. Tim. 5:17, Um) Paavali näki selvästi, että toiset uskolliset apostolit, jotka olivat tosiaankin vaeltaneet Jeesuksen kanssa ja joita Jeesus oli opettanut henkilökohtaisesti, oli valittu huolellisesti. Paavali näki, että täytyi valikoida huolellisesti asetettaessa miehiä vastuuasemiin. Heidän täytyy olla oikeista töistä rikkaita miehiä – miehiä, jotka työskentelevät ankarasti Valtakunnan palveluksessa. Siitä ei ollut kysymystäkään. Vanhemmat eli kokeneet miehet ovat myös päteviä johtamaan oikealla tavalla. He puhuvat kaikille toisille jumalisille ihmisille ja opettavat heitä.

⁷ Monet kohdat Raamatussa osoittavat, että tosi kristittyjen tulee kulkea talosta taloon, että heidän tulee tehdä uusintakäyntejä ja että heidän tulee auttaa ihmisiä tutkimaan Raamattua heidän kodeissaan. Jokaisen henkilön, joka väittää olevansa aito Kristuksen seuraaja, täytyy siis kyetä totisesti opettamaan, niinkuin Jeesus, heidän Johtajansakin, opetti antaen esimerkin. Mutta kaikkien näiden opettajien joukossa täytyy välttämättä olla vanhempia eli kokeneita miehiä, jotka voivat johtaa ja jotka johtavat Jehovan oikealla tiellä käyttäen luotettavaa menettelyä, antaen sopivan esimerkin jokaiselle vähemmän kokeneelle halukkaalle.

8. a) Miten Jeesuksen ruokkimisesta ja paimentamisesta Pietarille antamat neuvot soveltuvat nykyään? b) Miksi into on nyt ensisijaisen tärkeä jokaiselle pätevälle valvojalle?

⁸ Se viisas neuvo, minkä Jeesus antoi Pietarille tuolla muistettavalla aamiaisella, jäi pysyvästi hänen mieleensä. Pietari kirjoitti vuosia myöhemmin: ”Minä annan keskuudessanne oleville vanhemmille miehille tämän kehotuksen, . . . Paimentakaa keskuudessanne olevaa Jumalan laumaa, ei . . . herroina halliten niitä, jotka ovat Jumalan perintö, vaan tullen esimerkeiksi laumalle.” (1. Piet. 5:1–3, Um) Pietari oli ollut kalastaja. (Mark. 1:17; Matt. 4:18–20) Mutta nyt oli hänestä tullut Jeesuksen kärsivällisen ja ihmeellisen valmennuksen alaisuudessa ei ainoastaan ’ihmisten kalastaja’, vaan tosiaan lammasmaisten ihmisten jumalallinen paimen – eikä ainoastaan ’pyydystämään’ heitä (niinkuin kaloja pyydystetään), vaan hoitamaan ja ruokkimaan ja oikealla tavalla ohjaamaan heitä yhä eteenpäin vanhurskaudessa, Suuren Paimenen, Jehovan, elämää ylläpitävillä teillä Hänen nimensä tähden. (Ps. 23:3) Pietarista oli tullut nyt hyvänä paimenena kokenut Kristuksen nuorten karitsojen ja pienten lampaitten hoitamisessa ja ruokkimisessa. Hän oli saattanut kypsyyteen monia heistä, niinkuin Kristuksen toisetkin uskolliset apostolit olivat tehneet. Ja kun Pietarin vuodet vierivät nyt ohitse, niin hän neuvoi vanhempia miehiä, jotta hekin voisivat nähdä selvästi vastuunsa toimia tosi paimenina, jotka huolehtivat asianmukaisesti laumasta ollen todellisia esimerkkejä laumalle. Valvojan täytyy olla innokas nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Miksi? Koska Jehova käyttää nyt itse intoa huomattavalla tavalla vasta-alkaneen, Kristuksen Jeesuksen käsiin uskotun hallituksen edistämisessä. (Jes. 9:5, 6) Innokkaan valvojan täytyy olla nyt varustettu opettamaan. Hänen täytyy kyetä antamaan sopivaa opetusta toisille seurakunnassa oleville, niin että he vahvistuvat lujiksi ja pysyvät uskollisina ja totisina. Hänen täytyy johtaa toisia oikein, ja hänen itsensä täytyy seurata jatkuvasti iloisesti Kristuksen Jeesuksen askeleissa.

”KIINNITTÄKÄÄ HUOMIOTA ITSEENNE”

9. Miten Paavalin valvojille antamat neuvot ovat hyödylliset nykyään?

⁹ Paavali, kokenut valvoja, kehotti hartaasti valvojaveljiään sanoen: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jonka keskuuteen pyhä henki on asettanut teidät valvojiksi, kaitsemaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti omansa [oman Poikansa] verellä.” (Apt. 20:28, Um) Tässäkin painotetaan sitä, että valvojan täytyy olla paimen, hänellä on erittäin vastuullinen asema. Hänen täytyy ’ruokkia minun lampaitani’. Valvojiin eivät kuulu nykyään ainoastaan yksityisten seurakuntien valvojat, vaan valvojia on määrätty myöskin palvelemaan monia seurakuntia. Jehovan todistajien toiminnan vuotuisen maailmanlaajuisen raportin mukaan (katso eri maitten luetteloa sivuilta 90–92) heidät nähdään olevan järjestetty 16 240 seurakuntaan. 1 107 kierrospalvelijaa valvoo Seuran järjestelyn alaisuudessa näitä seurakuntia. Toiset kokeneet ja valmennetut miehet, piiripalvelijat, valvovat edelleen kierrospalvelijoita ja seurakunnanpalvelijoita. Näistä on määrätty 152 palvelemaan eri osissa maailmaa. Älkööt nämä virkaanasetetut valvojat – haaratoimistonpalvelijat, vyöhykepalvelijat, piiripalvelijat, kierrospalvelijat, seurakunnanpalvelijat – katselko kevyesti vastuutaan! – 2. Moos. 18:25, 26; 5. Moos. 1:9–15; Ef. 4:11–16; Miika 5:1–4.

10, 11. Miten laajakantoinen on nykyään Jeesuksen Pietarille kuvailema vastuu paimentamisesta ja miksi?

¹⁰ Nämä valvojat voivat kuvitella olevansa tosiaankin Galilean rannalla, missä Pietari kalasti kerran isänsä kanssa ja missä Pietari kuuli myöhemmin tarkkaavaisena Jeesuksen sanovan itselleen:

”Ruoki minun nuoria karitsoitani.”

”Paimenna minun pieniä lampaitani.”

”Ruoki minun pieniä lampaitani.”

Jeesus laski tässä koko vastuutaakan Pietarin hartioille, joka oli eräs hänen asettamistaan valvojista, jotta tämä tekisi jotain hyvin tärkeätä. Mutta jätettiinkö nuo toiset kuusi valittua ”ihmisten kalastajaa”, jotka myös samalla kuulivat Jeesuksen Pietarille antaman tärkeän opetuksen – jätettiinkö nuo toiset kuusi lukuunottamatta? Odottiko Jeesus noiden toisten uskollisten apostoliensa tekevän siitä lähtien, mitä kukin heistä yksityisesti ja henkilökohtaisesti halusi tehdä? Jeesuksen oma vastaus on selvä: ”Seuraa sinä jatkuvasti minua.” – Joh. 21:22; 17:15–21; Apt. 1:6–8; Ilm. 14:1–5.

¹¹ Kun yhteenliittyneitten apostolien työ kasvoi ja enemmän totuutta ja vanhurskautta rakastavia ihmisiä koottiin tähän ihmeelliseen uskontoon, minkä Jehovan suurin Profeetta, Jeesus, oli tuonut, niin se vaati paljon useampia kypsiä miehiä. Piti määrätä enemmän valvojia. Ja varsinkin nyt, tässä elonkorjuuajan huippukohdassa, jolloin me näemme Jehovan uuden maailman yhteiskuntaan liittyneen 591 556 evankeliuminpalvelijaa, jotka ovat kaikki antautuneet Jehova Jumalalle, on tarve sata kertaa suurempi. Kun nämä palvelijat on nyt koottu tuhansiin paikallisiin seurakuntiin pätevine valvojineen ja apulaispalvelijoineen, kaikkien julistaessa yhdessä Jehovan valtakuntaa, niin jokaisen heistä täytyy osoittaa Jehova Jumalalle yksinomaista antaumusta. Näitä valvojia pidetään tekojensa ja töittensä tähden kaksinkertaisen kunnian arvoisina. Ne Jehovan järjestössä olevat, ”jotka työskentelevät ankarasti puhuen ja opettaen”, ovat niitä, joiden täytyy ’ruokkia minun pieniä lampaitani’ ja jotka tekevätkin sen. – Joh. 4:21–24; 1. Tim. 5:17, Um.

12. Miksi ja miten voi joku pyrkiä oikeutetusti valvojaksi?

¹² Jokaiselle pitäisi olla selvää, että ”jos joku mies tavoittelee valvojan virkaa, niin hän haluaa oikealaatuista työtä”. (1. Tim. 3:1, Um) Mutta kun hän tavoittelee tällaista asemaa, niin hänen tulee olla varma siitä, että hänellä on edellytykset täyttää sen vaatimukset ja olla mies, joka kantaa koko vastuutaakan, mikä sen aseman mukana tulee. Hänen täytyy kasvaa kypsyyteen. Tämä saattaa viedä vuosia uuden maailman yhteiskunnan järjestössä. Jotta hän olisi pätevä valvojaksi – piiripalvelijaksi, kierrospalvelijaksi tai johonkin muuhun samankaltaiseen valvojan tehtävään – niin hänen tulee olla ensin kykenevä täyttämään tienraivaajan tai erikoistienraivaajan asema ja edistyä sitten suurempiin vastuutehtäviin kierroksen ja piirin palveluksessa tai mahdollisesti haaratoimistonpalvelijan velvollisuuksiin valvomaan Valtakunnan toimintaa koko maassa.

LAADUN PARANTAMINEN

13. Miten erikoistienraivaajat ovat osallistuneet hyödylliseen paimentamiseen kuluneena vuonna?

¹³ Sen ihmeellisen työn näkeminen, mikä on suoritettu jälleen vuoden kuluessa, tuo todellisen ilon kaikkien Jumalan palvelijoitten sydämeen. Palvelusvuonna 1956 annettiin Valtakunnasta hienoimpia todistuksia, mitä Jehovan todistajat ovat koskaan antaneet. Seura koetti pitkin vuotta lisätä ahkerasti enemmän henkilöitä erikoistienraivaustyöhön palvelemaan maailman eristetyillä alueilla olevia tarvitsevia lähetystyöntekijöitten ohella ja saarnaamaan siellä perustetun Valtakunnan hyvää uutista. Erikoistienraivaajat ovat lisääntyneet 519:llä edellisestä vuodesta. Nyt työskentelee 2 637 eristetyillä alueilla järjestellen uusia seurakuntia ja ottaen valvojan vastuun, kun paikallinen ryhmä kokoontuu. Jotkut näistä erikoistienraivaajista saattavat olla nuoria vuosiltaan ihmiselämän kannalta katsoen, mutta he ovat toisiin keskuudessaan oleviin kristittyihin nähden vanhempia eli kokeneita miehiä, jotka kykenevät johtamaan oikealla tavalla. Ja nämä uudet evankeliuminpalvelijat, jotka ovat antautuneet Jumalalle, näkevät, että nuo erikoistienraivaajat ovat työskennelleet ankarasti puhuessaan ja opettaessaan, ja he ovat iloisia heidän auttavasta paimennuksestaan.

14. Mitä ovat paljouden ja laadun lisäykset sisältäneet Valtakunnan palvelijoitten keskuudessa kuluneena vuonna?

¹⁴ Nyt on hyvä kasvu ilmeinen Jehovan todistajien järjestössä kahdentoista viimeisen kuukauden aikana. 162 maassa kautta maailman on keskimäärin 591 556 Valtakunnan julistajaa saarnannut joka kuussa. Tämä merkitsee 3,6 prosentin lisäystä 1955 palvelusvuoteen. Vaikka tämä numerollinen eli paljoutta koskeva lisäys ei olekaan niin suuri kuin joinakin toisina vuosina, niin kasvu eli laadun lisäys on veljien keskuudessa hyvin vakuuttava, huomattava. Tietoisuus yksimielisen, rauhaisan uuden maailman yhteiskunnan jäsenten maailmanlaajuisesta eteenpäinmenosta laajenee ja syvenee kaikkien heidän keskuudessaan. He näkevät selvemmin, että heidän ihastuttava työnsä on muiden lampaitten kokoaminen, mikä tekee meidän sydämemme iloisiksi. Iloisessa kenttätoiminnassa käytettiin puolitoista miljoonaa tuntia enemmän kuluneina kahtenatoista kuukautena kuin edellisenä vuonna. Siihen sisältyi 136 000 uuden tilauksen kokoaminen Vartiotornille ja Herätkää!-lehdelle. Jehovan todistajat eivät ainoastaan mene talosta taloon pitämään lyhyitä saarnoja ihmisille, kiinnostuttamaan heitä tutkimaan Raamattua, puhumaan ja lukemaan heille suoraan Raamatusta, vaan he myöskin yrittävät jättää halukkaille painettuja saarnoja, niin että kun Valtakunnan palvelija lähtee palvelemaan jotakuta toista, tuo henkilö, jonka luona on käyty, voi tarkastella itsekseen tuollaista saarnaa tai useampia saarnoja, jotka ovat pitempiä. Vuoden aikana on levitetty 19 326 817 kirjaa, kirjasta ja Raamattua. Lisäksi levitettiin Vartiotornia ja Herätkää!-lehteä – näitä kahta päälehteä, joita Jehovan todistajat käyttävät auttaessaan ihmisiä Raamatun tutkimisessa – 55 735 715 kappaletta. Yksistään lehtien levitys talosta taloon ja kadunkulmissa on kasvanut yli 19 000 000 kappaleella. Vartiotornilla ja Herätkää!-lehdellä on tietysti monia satojatuhansia tilaajia. Tämä on vaatinut näiden julkaisujen miljoonien kappaleitten säännöllistä valmistamista Seuran monissa haaratoimistoissa ja painoissa. Seura painoi 130 992 362 Raamattua, kirjaa, kirjasta ja lehteä huolehtiakseen Jehovan todistajien tarpeista useammalla kuin sadalla kielellä, ja tämä kaikki auttoi heitä julistamaan maailmanlaajuisesti Jehovan perustetun valtakunnan hyvää uutista.

”KERTOKAA HYVÄÄ UUTISTA”

15, 16. a) Miksi ’hyvän uutisen kertominen päivästä päivään’ on nyt erittäin tärkeätä? b) Mitä Jehovan todistajien viimevuotisen maailmanlaajuisen toiminnan muita raportoituja tuloksia voimme tarkastella ja miksi?

¹⁵ Me riemuitsemme kaikesta tästä. Se tekee totisesti meidän sydämemme iloiseksi, että olemme saaneet osallistua tämän lohduttavan sanoman levittämiseen maan ääriin asti. Jehovan todistajat muistavat aina työssään päivästä päivään Jeesuksen sanat: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille, ja sitten tulee täydellistetty loppu.” (Matt. 24:14, Um) He ovat siitä syystä valinneet tälle vuodelle erittäin tarmoa-antavan tekstin, mikä on täynnä elämää ja vastuuta: ”Kertokaa päivästä päivään hänen pelastuksensa hyvää uutista.” (Ps. 96:2, Um) Uuden maailman yhteiskunta katsoo eteenpäin vuoteen 1957 tavattoman voimakkaana, tarmokkaana ja elinvoimaisena kertoakseen tätä lohdutuksen sanomaa jokaiselle halukkaalle kuuntelijalle koko maailmassa. Jumalan valtakunnan palvelijat käyttivät viime vuonna 87 353 772 tuntia käyden talosta taloon saarnaamassa, kertomassa ihmisille edessään olevasta ihmeellisestä toivosta. He eivät ole ainoastaan menneet talosta taloon pitäen saarnoja, vaan he tekivät myöskin monia monia uusintakäyntejä. He tekivät tosiaan vuoden kuluessa 27 746 348 uusintakäyntiä. He saivat näistä 333 330 Raamatun kotitutkistelua. Mikä ilo onkaan nähdä evankeliuminpalvelijoita, joita ei ole palkattu seisomaan saarnastuolissa, vaan jotka ovat evankeliuminpalvelijoita sydämestään ja menevät maailman kaikkiin kansoihin ja auttavat ihmisiä siellä näkemään totuuden!

¹⁶ Jehovan todistajat ymmärtävät täysin, että vielä on paljon tehtävää, käytävä monissa paikoissa, lohdutettava monta sydäntä. He tietävät myöskin, että vielä täytyy auttaa paljon ihmisiä kasvamaan kypsyyteen, saamaan täsmällisen tiedon ja selvän käsityksen Raamatusta. Jehovan todistajien muistonviettotilaisuudessa oli viime vuonna 919 994 henkeä läsnä. Vain 16 302 näistä tunnusti kuuluvansa voideltuihin, jotka ponnistelevat siihen asemaan, että saisivat olla perijätovereita Kristuksen Jeesuksen kanssa taivaallisessa kirkkaudessa. Kaikki muut sadattuhannet ovat, me uskomme, halukkaita elämään täällä maan päällä vanhurskaassa uudessa maailmassa Jehovan tahdon mukaan. Mutta he tarvitsevat apua. Kaikki nämä 919 994 eivät ole evankeliuminpalvelijoita – vain 591 556 on osoittautunut evankeliuminpalvelijoiksi, ja heillä on paljon työtä tehtävänä. He johtivat jostain syystä 4 000 Raamatun tutkistelua vähemmän ihmisten kodeissa kuin edellisenä vuonna. Ei aivan yhtä monta heitä mennyt saarnaamistyöhön vuoden aikana. Heitä oli ainoastaan 640 347. Mutta vaikka 2 582 julistajaa vähemmän raportoikin tehneensä jotain työtä vuoden kuluessa, niin tämä ei tee Jehovan todistajia levottomaksi. He ovat päättäneet pitää huolta muista lampaista. Ja pitäen mielessä tässä katsauksessa tarkastetut raamatunkohdat sekä muistaen erityisesti Jeesuksen sanat: ”Ruoki minun pieniä lampaitani” jokainen Jehovan todistaja – eivät ainoastaan valvojat, vaan jokainen joka ainoan seurakunnan evankeliuminpalvelija – ryhtyy Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä suurempiin ponnisteluihin kuin koskaan aikaisemmin kertoakseen tätä hyvää uutista päivästä päivään. Miksi he tekevät näin? Koska he näkevät, että jotkut eivät ota sitä vastuuta, mikä annettiin Pietarille. Sellaiset eivät tunne sen vakavuutta. Siksi on välttämätöntä, että kaikki Jehovan todistajat käyvät useampien ihmisten luona, käyttävät enemmän aikaa niiden kanssa, jotka ovat totuudessa, ja niiden kanssa, jotka eivät ole vielä totuudessa, jotta heidät voitaisiin saattaa kypsyyteen.

17, 18. Miten seitsemän viimeksi kuluneen vuoden kastettujen määrän tarkastelu auttaa meitä näkemään edessämme olevan vuoden toisia tilaisuuksia ja vastuita?

¹⁷ Tässä vielä eräs kiinnostava seikka: Kuluneina seitsemänä vuonna on kastettu 394 024 henkeä. Jokainen näistä on julistanut Jehova Jumalan edessä haluavansa tehdä Jehovan tahdon. Hänen tahtonsa on nyt, että Hänen palvelijansa saarnaavat Hänen valtakuntansa hyvää uutista. Mutta kun me katselemme taaksepäin raporttejamme seitsemältä vuodelta, niin me huomaamme, että palvelusvuoden 1949 lopussa oli kentällä ainoastaan 279 421 säännöllistä evankeliuminpalvelijaa. Lisää nämä kuluneina seitsemänä vuonna kastettuihin, niin saat 673 445 henkeä, joiden pitäisi olla Valtakunnan julistajia. Mutta raportti osoittaa, että ainoastaan 591 556 työskentelee evankeliuminpalvelijoina. Voidaan tehdä hyvin helposti kysymys: Missä ne 80 000 ovat? Ovatko he kuolleet? Eivät kaikki, eivät ainakaan ruumiillisesti. He eivät ole haudoissaan. Mutta jotkut ovat tulleet sairaiksi hengellisesti, ja he tarvitsevat niiden apua, jotka ovat päässeet kypsyyteen.

¹⁸ Muista, mitä Jeesus sanoi: ”Ruoki minun pieniä lampaitani.” Jokaiselle Jehovan todistajalle kautta maailman lankeaa nyt vastuu tehdä juuri näin. Teetkö sinä siten? Tuleeko vuosi 1957 olemaan huomattava Jehova Jumalan tahdon tekemisessä, mikäli sinä olet kysymyksessä? Kuuletko sinä Jeesuksen sanovan itsellesi: ”Ruoki minun pieniä lampaitani”? Ja tuoko sinun sydämellesi tosi ilon sen raamatunkohdan pitäminen mielessä ja sen mukaan eläminen, minkä Jehovan todistajat pitävät edessään vuonna 1957: ”Kertokaa päivästä päivään hänen valtakuntansa hyvää uutista”? Arvostatko sinä vastuutasi valvojana, apulaispalvelijana, Jumalan suuren seurakunnan evankeliuminpalvelijana? Jeesuksen sanat: ”Ruoki minun pieniä lampaitani”, soveltuvat sinuun, kristittyyn.

[Taulukko s. 90-92]

JEHOVAN TODISTAJIEN MAAILMANLAAJUINEN RAPORTTI PALVELUSVUODELTA 1956

(Ks. painettu julkaisu)