koska olitte tulleet meille rakkaiksi.” (1. Tess. 2:6–8) Sellainen nöyryys, että on valmis palvelemaan haluamatta ”kunniaa”, ja aikansa ja tarmonsa antaminen uhrautuvan rakkauden ilmaukseksi vetoavat toisten sydämeen ja tekevät ihmisestä hyvän välikappaleen Jehovan käyttöön toisten ihmisten siunaukseksi.

Paitsi että nöyryys auttaa meitä ilmaisemaan toisten palvelemisen henkeä, se saa meidät myös arvostamaan enemmän toisia uskovia. Apostoli Paavali neuvoi filippiläisiä: ’Älkää tehkö mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katsokaa vaatimattomin mielin, että toiset ovat teitä parempia.’ (Fil. 2:3) Tätä neuvoa noudattava kykenee näkemään toisissa hyviä ominaisuuksia, jotka voivat joissakin suhteissa olla parempia kuin hänellä itsellään on. Kun hän arvioi itsensä vaatimattomasti, niin hän ei ole kiivas vaatimaan omien menettelyjensä noudattamista eikä yritä kumota toisten suosituksia. Hän ymmärtää, että jokin asia voidaan käsitellä useilla eri tavoilla ja ettei hänen mielipiteensä ole ehkä välttämättä paras. Sen tähden hän on halukas ottamaan huomioon toisten tunteet ja mielipiteet. Hän varoo ottamasta yksistään itselleen kunniaa sellaisen tekemisestä, mihin muutkin ovat osallistuneet. Hänen seuraansa halutaan mielellään, koska hän on nöyrä.

Nöyryys on tosiaan tärkeä ominaisuus hyvän suhteen säilyttämiseksi Jumalaan ja lähimmäisiin. Se on sen tähden ominaisuus, jota me kaikki Jehovan uskollisina palvelijoina haluamme kehittää suuremmassa määrin.

Lukijain kysymyksiä

● Johanneksen 2:20:ssä sanotaan: ”Tätä temppeliä rakennettiin neljäkymmentäkuusi vuotta, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?” Miten nämä neljäkymmentäkuusi vuotta lasketaan?

Tämän lausunnon tekstiyhteys osoittaa, että Jeesus oli silloin Jerusalemissa viettääkseen ensimmäistä pääsiäistään sen jälkeen, kun hänet oli kastettu. (Joh. 1:29–33; 2:13) ”Seitsemääkymmentä viikkoa” koskevan ennustuksen mukaan, jonka Danielin 9:24–27 esittää, Messias oli ilmaantuva julkisesti vuoden 29 syksyllä.a Kyseessä oli niin ollen seuraava pääsiäinen vuoden 30 keväällä.

Eräs kappale juutalaisen historioitsijan Flavius Josephuksen kirjoituksista osoittautuu avuksi neljänkymmenenkuuden vuoden suhteen. Juutalaisten muinaishistoriasta luemme: ”Ja sitten Herodes, hallituskautensa 18. vuonna ja jo mainittujen tekojen jälkeen, ryhtyi hyvin suureen työhön, so. rakentamaan itse Jumalan temppeliä ja laajentamaan sitä alaltaan ja kohottamaan sitä mitä mahtavimpaan korkeuteen.” – Antiquities of the Jews, 15. kirja, 11. luku, 1. kappale.

Josephus mainitsee, että Herodes valloitti Jerusalemin kaksikymmentäseitsemän vuotta sen jälkeen kun kaupunki joutui Pompeiuksen käsiin (mikä tapahtui vuonna 63 eaa.). Tämä sijoittaisi Herodeksen suorittaman Jerusalemin valloituksen vuoteen 36 eaa., heinäkuuhun tai eräiden tutkijoiden mukaan lokakuuhun. Josephus todennäköisesti laski väliin jäävän aikajakson siitä, kun Herodes otti haltuunsa valtaistuimen, seuraavaan kevätkuukauteen niisaniin saakka ”valtaistuimellenousu”-vuodeksi. Herodeksen ensimmäinen ”hallitus”-vuosi alkoi siis vasta seuraavana keväänä ja kesti siis vuodesta 35 vuoteen 34 eaa. Kun lasketaan eteenpäin seitsemäntoista vuotta, tullaan Herodeksen 18. vuoteen (jona hän aloitti temppelityön) eli 18–17 eaa. Kun siihen lisätään neljäkymmentäkuusi vuotta, saadaan 29–30 ya.

● Jos epäuskoinen aviomies yrittää saada avioeron kristitystä vaimostaan väärän syytöksen perusteella, niin pitäisikö vaimon vastustaa avioeroa?

Hänen täytyy henkilökohtaisesti ratkaista, vastustaako avioerovaatimusta vai ei. Kullakin tapauksella on omat asianhaaransa. Vaimo voi harkita esimerkiksi, miten hänen miehensä on kohdellut häntä ja miten mies todennäköisesti kohtelee häntä tai huolehtii hänestä tulevaisuudessa, mikä hänen syytöksensä on, mitä laillisia vaihtoehtoja vaimolla on käytettävissä, oikeudenkäyntiavustajan kustannuksia ja millaista menettelyä hänen omatuntonsa suosittelee hänelle.